Ihan ihme porukkaa pyrkimässä okllään. Tulevia luokanopettajia, just joo! Joku sano jossain kärsivänsä esiintymispelosta, mutta sukulaiset sanonut, että olisi ilmiömäinen opettaja. Puolet porukasta on sellaista jota ala ei oikeasti kiinnosta, kunhan vain haluavat olla opettajia, ku ajattelevat, että lyhyet päivät ja pitkät lomat, tosi helppo työ. Työ on oikeasti todella haastava ja osin saattaa olla myös stressaava. Loppuunpalaminen ei ole mikään ihme mikäli on väärällä alalla. Sanoi joku jossakin, että on tehnyt opettajien sijaisuuksia paljon sivariaikanaan ja tietää näin ollen pärjäävänsä opettajana. Voi kun se opettajan työ on muutakin kuin sitä mitä sijaiset sen yhden päivän tekevät... Yhteydenpitoa koulun ja kodin välillä=vihaisia vanhempia langan päässä usein, OIKEA opettaja vastaa opetussuunnitelman toteuttamisesta toisin kuin joku satunnainen yhdenpäivän opettajan sijainen. Miettikää kunnolla ennen kuin alalle hakeudutte!!! Toivottavasti saan kolleegoikseni oikeita kutsumusopettajia!
Ihme porukkaa
*********
111524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen itsekin sitä miettinyt, että minkälaista porukkaa OKL:n oikein hakee. Itse hain ensimmäistä kertaa OKL:n, mutta olen opiskellut 3 vuotta alaa (yleistä kasvatustiedettä). Minulle opettajuus on kutsumusammatti. En hae lomien tai helppouden takia (ai helppoa työtäkö?) opettajaksi. Näen opettajuuden vain niin tärkeänä työnä ja arvostan sitä aivan älyttömästi. Haluaisin olla se henkilö, joka on vaikuttamassa oppilaiden kasvuun ja kehittymiseen.
En myöskään ymmärrä, miksi sellaiset ihmiset pyrkivät opettajiksi, jotka eivät ole varmoja haluavatko tosissaan tehdä opettajan työtä. Työn pitäsi olla sellaista, mitä voisi kuvitella tekeväsä vaikka 50 vuotta. Ei sellaista, minkä kuvittelee olevan helppoa tai muuta.
Esimerkiksi soveltuvuuskokeessa tutustuin ihmisiin, jotka eivät olleet edes varmoja haluavatko alalle. Kunhan nyt menivät kokeilemaan.
siinä jää moni alalle todella haluava "rannalle ruikuttamaan." Opettajan ammatti on todella vastuullinen ja siihen ei missään nimessä pitäisi ryhtyä hetken mielijohteesta. Olen tavannut joitakin vanhoja koulukavereitani, jotka olivat vielä lukion vikallakin luokalla täysiä kakaroita, jotka nyt sitten ovat päättäneet ryhtyä opettajiksi ja odottavat pitkiä kesälomia... PAH!!! Itse hakuaikoinani, ja jo ennen sitä, tein älyttömästi töitä sen eteen, että pääsisin sisään. Luin avoimessa kasvatustieteitä, luin kotona artikkeleita ja kirjallisuutta lapsen kehityksestä yms. Olin myös vapaaehtoisena lasten ohjaajana. Suoraan lukion penkiltä en hakenut, koska mielestäni hakijan täytyy olla kypsä ja jonkin verran maailmaa nähnyt, koska eipä niitä kokemuksia hirveästi ehdi kertymään yliopiston luennoilla. Elämän koulu on se paras koulu. Ehkä ei ole oikea suunta yrittää helpottaa uusien ylioppilaiden sisäänpääsymahdollisuuksia, koska kyllä ne jyvät muutenkin erottuu akanoista... Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, millä ei todennäköisesti ole paljoa merkitystä mihinkään... =)
Olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi. Tai oikeastaan täysin samaa mieltä.
Nuo sijaisuudet ovat aika mielenkiintoinen juttu: jotenkin niitä tekemällä pääsee näkemään, mitä koulussa tapahtuu, mutta näkemättä - ja nimenomaan kokematta - jää suuri osa työnkuvaa.
Sijainen on kuin vieraileva tähti. Hänelle annetaan neuvoja, kulkuohjeita, vinkkejä ja valmiiksi suunniteltu sijaisajan ohjelma. Oppilaat ovat vähän varpaillaan ja parhaassa tapauksessa vieraskoreita. Jos oppilaat rupeavat hankaliksi, voi hakea häpeää tuntematta apua naapuriluokasta tai rehtorilta ja samalla olla varma siitä, että itse ei joudu kaivelemaan ja selvittelemään asioita sen pitemmälle. Sijainen tietää myös sen, että vaikka kuinka hankalaa olisi, sijaisuus loppuu tiettynä päivänä, eikä perään tulla huutelemaan. Opetussuunnitelmastakin voi poiketa, koska päävastuu on kumminkin jollakulla muulla. Oppilaisiin ja opettajiin voi tutustua (monien ihmissuhteiden mukava vaihe, siis), mutta heitä ei kuitenkaan tarvitse "ruveta tuntemaan".
Sijaisuudet ovat vähän kuin kesätöitä: kokemus voi olla hieno tai ihan kamala, mutta pianhan se on ohi.
Yleistettyä ja kärjistettyä tekstiähän tämä on, joten älkää, sijaisuuksista kipinän saaneet, hermostu. Opettaminen on todella hienoa hommaa, mutta alalle hamuavan kannattaa pitää jäitä hatussa ja hattu päässä. :)
kerrankin sain tuoda omia näkemyksiäni esiin ilman, että joku olisi heti hyökännyt kimppuun ja haukkunut pystyyn!!! :D Kiitos siitä!
Joo, minä oon kans ihmetelly näitä tämän kevään pyrkimiskeskustelteluja lukiessa OKL:een pyrkivien motiiveja. Mitä tarkottaa esim. se, että kysellään ja kaivellaan kauheesti et "mitäköhän siellä pääsäreissä nyt kysytään?" ja "ihan outoja ne haastattelijat, eikö ollutkin, ne kysy NIIIIIN vaikeita..." Ei ymmärretä sitä, että opettajan ammattiin kuuluu _olennaisesti_ epävarmuus, epävarmat tilanteet, joita ei voi etukäteen ennustaa! ...hoh hoi. On toki selvää, että valintakoetilanne on stressaava, mutta jotain toi mun mielestä kertoo hakijasta aina. En nyt sano, että itse olen tosi täydellinen, mutta ainakin omissa pääsäreissä otin asenteen että tulkoon mitä tulee ja sillä pärjäsi, ehkä paremminkin kuin "varmistelemalla" kovasti asioita etukäteen nettipalstoilta.
Sinä aloittaja et varmaankaan ole opettaja, olenko oikeassa? Noin julkeita kirjoitusvirheitä ei opettajat tee ikinä, samoin nuo kaksoishuutomerkit puhuvat puolestaan. Mutta koulumaailmaa olet nähnyt kun asiaa puhut, eli olet varmaan KKA?
Joka tapauksessa, minusta on julmaa, että ihmisen pitäisi olla pääsykoevaiheessa 100% varma tulevasta alastaan.
Kun pyrin OKL:ään, pyrin myös kolmeen muuhun koulutukseen yliopistossa, ja oli todella hankala päättää, mihin menee. Monelle tulee opintojen alun jälkeen myös ns. opiskelukriisi, eli miettii haluaako todella tätä alaa opiskella ja tällä tutkinnolla valmistua. Tämä kriisi on siis melkein joka alan opiskelijoilla, ei ainoastaan OKL:ään pyrkineillä.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että pohtii pääsykoekysymyksiä yms tällä palstalla. Täällähän sitä vertaistukea saa, ja yhdessä voi olla mukava spekuloida.
Mutta sen haluan sanoa, jos jollekin tulee sellainen olo että olen kaikesta eri mieltä kuin aloittaja, niin en ole. Lyhyet päivät ovat silmälumetta, se että opettaa esim. 8-13 ei tarkoita sitä, että päivä on silloin ohi. Sitten on tuntien suunnittelut, jotka etenkin alkuvaiheessa vievät yhtä paljon aikaa kuin itse tunnin pitäminenkin, joskus pidempäänkin. Lisäksi kodin ja koulun yhteistyö, joka toki vanhemmista riippuen voi olla joskus hyvinkin tiivistä. Sitten on erilaisten tilaisuuksien suunnittelu ja valmistelu, opettajien kokoukset, aineiden ja kokeiden tarkistukset jne. Eli päivät ovat noin 7-10h yleensä, mutta varsinainen työaika on ne opetustunnit.
Pitkä loma on plussaa, sitä en todellakaan lähde kiistämään. Tässä työssä ei kuitenkaan voi valita loma-aikojaan, joten lomien aikaan on aina sesonkiajat ja esim. ulkomaille matkustaminen kallista. Ja se loma on kuulemma TODELLA tarpeen kaikkein todistusten yms tekemisten jälkeen.
Lasten opettaminen on mukavaa, mutta se on oikeasti raskasta. Se on raskasta siksi, että se vie 100% keskittymisen, ei voi istuksia ja miettiä omia juttujaan. Tuollainen vie voimia tehokkaasti, vaikka ei uskoisi.
Joka tapauksessa, toivon että jokainen miettii uravalintaansa tarkasti, oli ala sitten mikä tahansa.
kenenkään tarvitse olla valmis opettaja kun koulutukseen hakee. Ehkä näissä epävarmoissa tai nuorissa hakijoissa on todella potentiaalia hyväksi opettajaksi ja pääsykokeessa haastattelijat tämän näkevät. Se, että joku on kovasti lukenut kasvatustiedettä avoimessa ei tarkoita että hän olisi/hänestä tulisi sen parempi opettaja kuin suoraan lukion penkiltä tullut asioita täällä palstalla pohtiva nuori. Toki minunkin mielestä opettajalla on hyvä olla kokemusta elämästä, mutta sitä voi saada myös koulutuksen ohessa tai sen jälkeenkin.
Itse kouluttauduin lukion jälkeen ensin toiseen ammattiin ja sitten "yhtäkkiä" keksin että haluankin opettajaksi ja viime tingassa hain koulutkseen. Pääsin ensi yrittämällä sisälle ja olen todella viihtynyt. Nyt tiedän että oikea ala on löytynyt enkä ole päätöstä katunut, vaikka työn haittapuoliinkin olen törmännyt. Ehkäpä minunkin haastattelijani huomasivat sen mitä en itse vielä varmaksi tiennyt.
että opettajakin voi ja saa kärsiä esiintymispelosta, se ei tee kenestäkään huonompaa opettajaa. Monet kuuluisat ja hyvät näyttelijät ja muut esiintymisalan ammattilaisetkin sanovat pelkäävänsä esiintymistä ihan hirveästi, mutta silti pitävät työstään. Jos aloittaja on päässyt opettajankoulutukseen toivon hänen siellä vielä kasvavan henkisesti ja miettivän tarkemmin minkälainen on hyvä opettaja
ei nettikirjoitusten perusteella voi todellakaan tehdä mitään ammattianalyyseja. Jos kuvittelette, että opettajat kirjoittaisivat ja käyttäisivät aina vimpan päälle virheetöntä kirjakieltä, niin olette pahasti väärässä! Ja hakijamäärät luokanopettajan koulutukseen on aivan naurettavan isot, aivan selvästi ala on muodissa. Onneksi yliopistot pitävät kiintiöt suht pieninä ettei ala työttömiä opettajia vilisemään kortistoissa! No kaikki tulevista "opettajista" eivät sitä eläkeikäänsä tee, koska huomaavat olevansa väärällä alalla. Surullisimmat tapaukset hakevat OKL:seen, koska kaverikin opiskelee siellä, huoh...
voi päätellä ihmisen koulutustasosta kirjoituksen perusteella, ellei kyseessä ole sitten lukihäiriöinen kirjoittaja.
Opettaja ei kirjoita esim. kollega- sanaa kollEEga jne, sillä tuohonkin sanaan koulutuksessa niin monta kertaa törmää, ja varmasti sen oikeinkirjoituksen oppii.
Itsekin teen kirjoitusvirheitä ja etenkin pilkkuvirheitä, mutta kyllä opettajat yleensä hallitsevat kirjoittamisen peruasiat.
Tämä nyt ei ole kuitenkaan oleellista.
vilisee jo nykyään ihan kivasti kortistossa, että turha niitä kauheasti lisää työttömiksi on kouluttaa. Saisivat vaikka laskea niitä kiintiöitä, niin liika tarjonta laskisi toivottavasti jonkin ajan kuluttua.