pää kestää suorittaa päivistä toiseen aborteja naisille?
Mitenköhän lääkärien
ja hoitajien
372545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
pää mulla ainakaan!!! Hyi että.
niiltä lääkäreiltä. Miten kirurgin pää kestää viettää päivänsä käsi jonkun elintärkeiden elimien seassa, joskus tappaen ihmisiä ja joskus pelastaen?
miten päiväkodin alipalkatuilla työntekijöillä kestää pää?
Miten ongelmalasten vanhemmilla kestää pää?
***
Kun itse tein abortin ja minut otti vastaan aivan ihana ja sympaattinen kätilö niin keskustelumme ja varsinaisen ultran / lääkärin jälkeen kysyin kätilöltä, että onko hänen työ henkisesti kovin raskasta ? Hän vastasi että raskasta on kohdata sitä surua joka monella abortintekijällä on, on raskasta kuulla surullisia ihmiskohtaloita, mutta työssä palkintona on kuitenkin ihmisten AUTTAMINEN !
Näin puhui ammattilainen joka kohtaa asian joka päivä ja täällä vouhkaa monta abortinvastustajaa, jotka eivät asiasta tiedä mitään !
Lääkärin työssä ottaa välillä päähän moni asia, esim. ihmiset jotka eivät huolehdi itsestään, mutta odottavat kuitenkin, että lääkäri taikoo kaiken pahan pois sitten kun jotain on tapahtunut.
Aborteissa kaikkein epämiellyttävintä ainakin uran alkutaipaleella oli itse toimenpide imukaavintoineen. Kaikkeen tottuu, ja sama näkymä on kyseessä silloinkin, kun keskenmenoa hoidetaan. Etenkin silloin kun itse oli raskaana, niin kyllä sitä tippa silmässä ja pala kurkussa usein oli (olipa kyseessä keskenmeno tai keskeytys). Työ on kuitenkin työtä, enkä voisi kuvitella että kieltäydyn jostakin sen takia että se on epämiellyttävää enkä sitä itselleni haluaisi. Oma kantani raskauden keskeytykseen kun on se, että kehittyneessä yhteiskunnassa myös siihen on oltava laillinen ja yhteiskunnan turvaama mahdollisuus (vrt. USA, Puola, Romania jne).
Äärimmäisen harvoin keskeytystä hakevien naisten joukossa on sellaisia, jotka suhtautuvat asiaan huolettomasti. Suurimmasta osasta näkee, että asia on heille henkisesti vaikea, ja itku tulee useimmilla jossain vaiheessa. Ei siinä voi muuta kuin kokea myötätuntoa, oli tilanne sitten seurausta harkitsemattomasta yhden yön suhteesta tai parisuhdekriisistä. Syitä kun on niin monta kuin hakijoitakin. Minun asiani ei ole lähteä noralisoimaan, vaikka joskus ottaakin päähän ja voisi hyvin sanoa että "katso nyt, näin siinä käy kun et ottanut oppia edellisestä kerrasta". Minun tehtäväni on kertoa mitä nyt tapahtuu, ja mitä tästä voi seurata. En halua että minun vastaanotoltani kukaan lähtee keskeytykseen tietämättä mitä on tekemässä ja että päätös on varma (vaikka tietenkään kukaan ei silti voi taata, etteikö myöhemmin kaduttaisi), vaikka en otakaan kantaa siihen onko hänen päätöksensä oikein tai väärin. Jos potilas kysyy minulta mitä pitäisi tehdä, sanon yleensä, että hän on oman elämänsä ja omien voimavarojensa asiantuntija, ja vain hän itse voi tehdä tällaisen päätöksen, joka koskee myös koko loppuelämää. Usein sanon senkin (siinä vaiheessa kun jatkoehkäisystä puhutaan), että jatkossa paras mitä voivat tehdä, on huolehtia asioista niin etteivät enää toiste joudu saman päätöksen eteen. Jos keskustelun jälkeen vielä aistin minkäänlaista epävarmuutta asiasta, pyrin aina jättämään naiselle harkinta-aikaa ennen keskeytystä. En myöskään halua kohdella ketään kovakouraisesti tai kipua aiheuttaen, kuten olen kuullut joskus tapahtuneen keskeytyspotilaille. Minulla ei ole mitään tarvetta "rangaista" ketään heidän ratkaisuistaan, ei henkisesti tai ruumiillisesti.
Paras palkinto tästä työstä yleensä on se, että nainen lähtee huoneesta eräällä tavalla huojentuneena (vaikka vaikein olisikin vielä edessä), kun asiat ovat selvinneet ja he tietävät mitä tulee tapahtumaan. Eräs nuori nainen kiitti minua kerran siitä, että häntä kohdeltiin kunnioittavasti ja hänen kysymyksiinsä vastattiin, eikä tuomittu tai väheksytty kuten lähettäneessä paikassa. Se tietysti tuntui hyvältä ja on vahvistanut omaa toimintatapaani.
Ei se varmasti helppo tilanne ole kenellekkään ja kunnioitan Teidän työtä kovasti. Itselle oli suunnaton hämmästys se kiltteys mitä sain osakseni, kuitenkin vaikka päätökseni oli varma niin totta kait tuomitsin itseni silti. Odotin kohdalleni vähintään kalseutta jopa ilkeyttä. Ehkä olin niitä henkilöitä joista näki että tietoa on haettu, päätös varma ja suru pinnalla kuitenkin ..... Sillä "taloon" päästyäni pääsi kuitenkin itku sillä olinhan samana vuonna samasta talosta lähtenyt kovasti toivottu nyytti kainalossa, mutta asiat ei aina mene elämässä edes siedettävästi. Itse tein lääkkeellisen keskeytyksen ja suoritin sen jälkimmäisen vaiheen kotona, en halunnut "vaivata" ketään enempää kuin oli pakko.
Itse kun mietin niin kovaa on se tällä palstalla "luokittelu", en tiedä olisinko itse pystynyt aborttiin jos kyse olisi esimerkiksi ehkäisyn puuttumisesta tms. Mutta kun meitäkin on jotka käyttävät "varminta" (hormoonikierukkaa) ehkäisyä ja sitten kuulumme siihen todella pieneen ryhmään jolle käy "kalpaten" ja itse aloin vasta toipumaan todella pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Itsemura oli mielessä lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset puoli vuotta ja jossakin vaiheessa sain tsempattua itseni siihen ajatukseen että "tapan itseni kun lapsi täyttää vuoden", että siihen asti sinnittelen ...... ja kyllä se aurinko vihdoinkin alkoi paistaa. En elämässäni ikinä ennen ole taistellut masennuksen tms. kanssa. Joo ja tähän on turha sanoa että miksi en hakenut apua = yritin kyllä sinnikkäästi. Mutta kyllä se vaan niin on että näin reilusti päälle kolmikymppisenä tein vakaan päätöksen että jos tuon lapsen kanssa selviän ensimmäisen vuoden en toiste enään aja itseäni siihen jamaan. Hankin sitten "varman" hormonikierukan ja yllätys, yllätys huomasin sitten olevani raskaana. Tällä palstalla vaan ollaan sitä mieltä että lapsi olisi pitänyt pitää. On se sitten jonkun mielestä selittelyä tai ei niin itse pidin tärkeämpänä elää elämääni olemassa olevan perheeni kanssa. Se on kumma tunne se onnellisuus ja olihan se sitten samalla meille päätös että meidän perhe on tässä.
Jokaisen pitäisi todellakin hakea tietoa vaikka tuolla sanoinkin että "tieto lisää tuskaa" ja harkita asia tarkaan ja jokaisen naisen on tehtävä se päätös itse, ei kumppanin painostuksesta !
Itse tein abortin 14vuotiaana kaavinnalla. Ja yksi asia on erityisesti jäänyt mieleen ja se oli se saatanan kilipää hoitsu siellä joka ei koko operaation aikana sanonut minulle kuin muutaman sanan, ei vastannut kysymyksiini, ja hakkasi kovasti etsien kädestä suonta johon työntää sen tippa neulan. Naama norsun v*****a koko ajan :D:D:D Huvittaa enemmänkin näin jälkeen päin, että pois tollaset noista töistä. Itse oon ollu jumakauta pieni lapsi silloin, kamalassa itkupaniikissa, isomman pojan (miehen) hyväkskäytettynä. Eri fiksua. Nyt opiskelen itse sairaanhoitajaksi, tarkoituksena valmistua tulevaisuudessa kätilöksi, ja minulle sairaanhoitotyössä tulee ehdottomana ykkösenä olemaan aina potilaiden henkinen hyvinvointi. Eihän tuollaisessa toiminnassa ole mitään järkeä, että alaikäinen tulee tekemään abortin, ensin laitetaan psykologille keskustelemaan abortin psyykkisistä vaikutuksista, ja sen jälkeen joku hoitsu tulee nipistelemään ja kyyläämään vihamielisesti :D Kaikkea sitä.
"ja minulle sairaanhoitotyössä tulee ehdottomana ykkösenä olemaan aina potilaiden henkinen hyvinvointi."
potilaiden (eli naisten)..sikiöillä ja niiden elämällä (edes synnytystilanteessa) ei niinkään väliä. Jepjep.
vastasyntynytkin on potilas. Tarkoitan sikiötä eli lasta, en abortoitua alkiota.
henkistä hyvin tai pahoinvointia? Käsittääkseni sen kokeminen vaatisi hiukan korkeampaa tietoisuutta kuin mitä sillä on..
'Sikiö eli lapsi, alkio eli..öh, eiku siis...ei ole lapsi eiku mites se nyt olis..'
Niin?
Alkio/sikiö - lapsi.
Abortoitu alkio/sikiö - tapettu lapsi.
Näin yksinkertaista. Vai kuinka sykkyrälle tyhmälle on rautalankaa väännettävä?
Nyt kirjoitan alle 12vko alkiosta. Ei se ole siinä vaiheessa vielä sikiö. Kts. lääkärikirja tms. Myöhäisempään aborttiin täytyy olla helvetin hyvä syy, enkä puutu nyt siihen.
Voi elämänkäsi.... Ei taida sinulla olla "korkeampaa tietoisuutta".
Siis sehän on sikiö rv10 lähtien.
Myöhäisaborttien (rv12-20) hakemuksista Teo hylkää 1%. Niihinkin on liitettävissä erillislomake 'sosiaalisista syistä'.
"Voi elämänkäsi.... Ei taida sinulla olla "korkeampaa tietoisuutta"."
Ja täällä kun yleensä aborttiväki syyttää vastustajia vastapuolen solvaamisesta..
Enpä ole tilastoihin tutustunut.
Muistelin kyllä että alkio nimitys vaihtuu sikiöksi siinä 15 rv korvilla, mutta olin väärässä (kävin googlettamassa).
että ehkä niillä 12rv:n jälkeen aborttilupaa hakevilla tosiaan on pätevä syy, ja siksi vain 1% hakemuksista hylätään.
Kun kuitenkin 93% kaikista aborteista tehdään ennen 12rv.
kuin mitä ne 'sosiaaliset syyt' nyt yleensä on...
vain muutama prosentti lykkää aborttiaan myöhäisille viikoille, ja melkein kaikille noille aborttilupa myönnetään. Mieti hetkinen, Eikö sinusta näytä ollenkaan todennäköiseltä että myöhäinen ajankohta juontuu suoraan sikiötutkimuksista? Vasta 12 viikon jälkeen on mahdollista nähdä tiettyjä poikkeamia, ja testit on toistettava virheiden eliminoimiseksi useaankin kertaan. Joskus vasta viimeisen kolmanneksen aikana saadaan varmuus sikiön elinkelvottomuudesta tai vakavasta vammasta, ei koskaan alle 12 viikon rajan. Onko sinusta outoa että myöhäisaborteille syistä tehdylle abortille löytyy 99% hyväksyntä? Minusta se kertoo vain siitä että nuo pitkälle lykkäytyneet keskeytykset on tehty juuri tutkinnallisista syistä, ei heti kun saadaan tietääe ttä jokin riski on, vaan vasta kun asia varmistuu ja mitään muuta ei ole tehtävissä.
oletan että sinusta elinkelvoton sikiö tulisi kantaa loppuun, synnyttää ja pidellä sylissään sen kuollessa. Noh, minusta se kuuluu asiaan vain jos asianomaiset vanhemmat kokevat sen parhaaksi tavaksi, pakotettuna tuo on niin s**tanan julmaa toimintaa etten pysty sitä ymmärtämänkään. Kuinka ihminen voi tahtoa tarkoituksella tuottaa toiselle ihmiselle sellaista tuskaa? Kuinka sadistinen täytyy olla?
***
Tilastot eivät tue käsityksiäsi (eivätkä käytännön kokemukset).
V. 2006 7 % keskeytyksistä tehtiin 12 viikon jälkeen. Mahdollisen tai todetun sikiövaurion vuoksi tehtiin 2,7 % kaikista keskeytyksistä. Siten 4,3 % keskeytyksistä oli yli 12-viikkoisia, mutta syy ei ollut sikiössä.
Kaikki alalla työskentelevät, että TEO on käytännössä kumileimasin kun haetaan lupaa yli 12-viikkoisen aborttiin.
jos sikiössä on vikaa niin ei kai hakulomakkeeseen tarvi mitään sosiaalisia syitä selitellä..?!
(kaypahoito, lomakkeista..)
>AB 2 Selvitys elämänoloista ja muista olosuhteista
Lisätään AB 1:n mukaan, kun haetaan TEO:sta lupaa
yli 12 rvk keskeytykseen sosiaalisilla syillä
vanhempien kyky hoitaa lasta on rajoittunut tai
lausunnonantajalääkäri epävarma päätöksestään>
On lain kannalta erittäin ikävää että myöhäisabortteja tehdään ilman laillista perustetta. En itsekään aivan ymmärrä miksi joku viivyttelisi abortin hankkimista ellei aio raskautta jatka, mutta tosiasia on että jotkut niinkin tekevät. En ymmärrä heidän syitään ja voin vain todeta että ne syyt ovat heille itselleen varsin todellisia.
Tässä on aihe johon en osaa enää sanoa mitään. En pidä ajatuksesta myöhäisabortista ilman lääketieteellistä syytä, kukapa pitäisi.
***
on myöskin äidin tarvitsema lääkitys tai psykoosikin, keskeytysperusteina mielestäni varsin päteviä molemmat. Moni terveydellinen syy luetaan yhä sosiaaliseen, äidin mielenterveys mukaanlukien.
En yhä vieläkään näe syytä pakottaa yhtäkään naista kantamaan loppuun raskauttaa jota tämä ei vapaaehtoisesti aio kantaa. Minäkin toivoisin ihmisten olevan vastuullisia ja fiksuja, mutta hitto, eivät ne ole. ME emme ole.
***
Aborttihakemukseen voi laittaa useampiakin syitä. SIis jonkin terveydellisen riskin lisäksi hakemukseen voidaan liittää MYÖS sosiaalinen syy.
Jos katsot tilastoja viime vuosilta, voit nähdä, että syyt aborttiin ovat yhteenlaskettuina enemmän kuin 100%.
useitakin syitä mutta
>sosiaalisilla syillä,
vanhempien kyky hoitaa lasta on rajoittunut tai
lausunnonantajalääkäri epävarma päätöksestään>
Eli siis TAI eikä JA. eikö sillon tarkota että ykskin noista riittää. Ja voidaanha väljästi tulkita niinkin että kyky hoitaa on rajottunu siitä ettei HALUA sitä lasta!
Kun pysähtyy miettimään, että on mukana hommassa, jossa Suomessa abortoidaan vuosittain n. 10500 sikiötä. Se tarkoittaa esim. sitä, että joka vuosi jää keskimäärin noin 500 koulussa yksi ekaluokka aloittamatta tämän "ansiosta". Ei kulje naperoita reppu selässä ensiaskeleitaan koulutielläkään. Joku voi ajatella, että se on säästöä, moni muu pitää sitä menetyksenä.
Itse olen syntynyt tähän maailmaan ei toivottuna, enkä muista yhtään miellyttävää hetkeä niistä aamuista kun piti ekasta luokasta lähtien itse huolehtia itsensä hereille, etsiä vaatteet päälle vaikkei edes älynnyt katsoa millainen ilma ulkona on. Repussa saattoi olla ihan jotain muuta kun mitä piti olla. Tällaisia lapsiako sinä koulutiellä haluaisit nähdä. Edelleen nähdessäni surun lapsen kasvoilla, tunnen itse saman ahdistuksen yhtä elävästi kuin lapsena.
Olen lopen kyllästynyt näihin tietämättömien kommentteihin. Jos on syntynyt hopealusikka suussa, niin kaikki näyttää niin paljon kauniimmalta.
Mutta kuinka moni muistaa Suomessakin ne kymmenettuhannet lapset, jotka joutuvat elämään ankeissa oloissa ja huonoissa kodeissa koko lapsuusikänsä? Kuinkahan moni pieni koululainen taapertaa koulutiellään ilman kunnollisen aikuisen apua elämässään?
Kyllä heti ollaan valistamassa, kun on kyse suloisesta pikkuvauvasta, mutta kuka pitäisi isompien lasten tai nuorten puolia?? Tällä hetkellä tuntuu, ettei kukaan!
Yksi syntyy hopealusikka suussa, toinen syntyy ilman lusikkaa, kolmas surmataan abortissa jo varhain. Kaksi ensimmäistä ovat verrattomasti paremmassa asemassa kuin viimeksi mainittu.
On selvää, että lapset syntyvät erilaisiin olosuhteisiin. Tämä on tosiasia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että lapsia saisi tai tulisi abortoida.
Synkistelijöistä surkeimpia ovat sellaiset, jotka yrittävät esittää omia huonoja kokemuksiaan minkäänlaisina perusteina MUIDEN ihmisten abortoinnin edistämiseksi.
Abortin motiviiveista ehkä alhaisin ja valheellisin on perustelu, joilla halutaan esittää lapsen surmaaminen abortissa hänen omaksi edukseen - se on sairasta ajattelua.
Koetko sitten, että et ole saanut mitään hyvää aikaan elämässäsi? Että elämäsi on ollut täysin turhaa etkä ole jättänyt minkäänlaista varpaanpainallusta tämän pallon pinnalle? Että kaikille olisi parempi, jos sinua ei olisi ollutkaan olemassa?
Taidatkin olla juuri sellainen hopealusikan omistaja? Mikään ei ole pahempaa kuin se, ettei pahalta saisi tuntua vaikka korvat revittäisiin päästä!!! KYLLÄ juuri siltä tuntuu että parempi olis ollut jos en olis syntynytkään. Mikä sinä olet sanoman että kaikkien pitäis vaan jaksaa olla vahvoja kaikesta huolimatta. En minä todellakaan kehoita ketään tekemään yhtään mitään. Mietin vaan miksi ihmeessä ihmisillä voi olla noin jyrkkiä mielipiteitä vaikka maailma on täynnä erilaisia kohtaloita.
Että jos sinua ei olisi, niin kuka täälläkin puolustaisi aborttioikeutta noin raivoisasti? Eikö yhteiskunta muka tarvitse sellaisia henkilöitä, jotka tietävät, mitä kadun varjoinen puoli on? Mitä maailmasta tulisi, jos kaikki olisivat niitä hopealusikkaihmisiä? Sekö on normi, johon haluaisit ihmiskunnan suuntaavan?
Olin opiskeluaikana tutkimusapulaisena anatomian laitoksella, jossa tutkittiin hermoston kehitystä. Tutkimusmateriaalina oli abortoituja alkioita. Minun tehtävänä oli ottaa näiltä abortoiduilta alkioilta talteen silmät ja aivot, joista tutkijat saisivat hermosoluja tutkimuksiinsa.
Täytyy sanoa että aluksi oli aika järkyttävä kokemus, koska ne 5 cm kokoiset veriset klimpit olivat aivan lilliputti-ihmisiä, kynnetkin oli paikallaan. Lopulta siihen työhön kuitenkin turtui eikä sitä enää ajatellut niin.
Onneksi en itse ole joutunut pähkäilemään aborttitilanteen kanssa (esim. joutunut raiskatuksi tai kantamaan vaikeasti vammaista lasta), vaikeaa varmasti olisi abortti näiden kokemuksten jälkeen.
Otetaanko niistä kuvia siellä anatomianlaitoksella? Sisältääkö esim. lääketieteellisen oppimateriaali myös niiden kuvia? Onko kuvausluvasta maksettu abortoineelle naiselle, vai tarviiko lupaa kysyäkään?
Ovatko kuvat abortteja vastustavien järjestöjen saatavilla?
Ei oteta kuvia.
että tähän voi luottaa?
Onko siittä olemassa esim. joku kieltävä säädös ettei kukaan saa ottaa niistä kuvia?
Voihan niitä joku salaakin (jos siis edes kiellettyä) kuvata ja sit myy kuvat prolifelle tms. järjestöille.
Herran jestas, eikö nämä tajua?
Kaikissa maailman maissa oleva lainsäädäntö, joiden mukaan yhdistykset (esim prolife) joutuvat elämään.
Salaa voi kuvata, jos ottaa henkilökohtaisen riskin kiinni jäämisestä.
Salaa kuvattuja ei voi julkaista, sillä kiinnijääminen on takuu varmaa. Kaikelle julkaistulle materiaalille pitää olla asianmukaiset oikeudet. Jos laitat nettisivuillesi kuvan joltain muilta sivuilta sinulla pitää olla kuvaan asianmukaiset oikeudet. Et voi vain julkaista mitä sattuu. Samanlainen lainsäädäntö on kaikkialla, myös USAssa, josta mm. suomen prolifen materaillit ovat lähtöisin.
jokaista kuvaa ja niiden oikeuksia tarkastelee.. ja mitä ne käytännössä on, aika ja paikka ja kuvaaja jne?
Kas kun netissä saa noin muuten yleisesti julkasta mitä vaan omia kuvia ilman mitään lupia.
Ja ehkä niitä saa sit mennä kuvaan sovitulla luvalla tälläsiin laitoksiin?
Ja entä jos kuvan on ottanu yksityinen henkilö esim. keskenmenneestä sikiöstä tai abortoimastaan alkiosta, sen jälkeen tarjoo niitä järjestölle..eikö sais myydä suoraa ilman jotain oikeuskyselyitä?!
Ja entä jos kuvan on ottanu yksityinen henkilö esim. keskenmenneestä sikiöstä tai abortoimastaan alkiosta, sen jälkeen tarjoo niitä järjestölle..eikö sais myydä suoraa ilman jotain oikeuskyselyitä?!
Tota noin, miten yksityishenkilö tekee raskaudenkeskeytyksen ja ottaa siitä kuvan? Jos keskeytyksen tekee lääkäri, häntä sitoo useampikin laki, joista vaitiolovelvollisuus on vain yksi. Jos sen tekee joku "yksityishenkilö" laittomasti, on aika typerää ottaa vielä kuvia todistusaineistoksi, ne kun käyvät todisteina myös puoskarointi-oikeudenkäynnissä... Naiset joille keskeytys on tehty ei yleensä halua kuvia siitä alkiosta/sikiöstä (viikoista riippuen). Aika kaukaa haettu tuo ajatus.
No. Esimerkiksi minä tottakai tarkastin prolife suomelta, että oikeudet on kunnossa.
Saati sitten nuo aborttioikeudenpuolustajat tuolla usassa. Siellä tämä ei ole mikään pikkujuttu, vaan ihan poliittinen vaaliase. Tarkastajia varmasti löytyy.
Mikäs "kas" se on? Et saa julkaista ottamaasi kuvaa, jos sen itseltäsi kiellät tai otat jotenkin itseltäsi salassa. Esimekriksi minun ottamaani kuvaa jonka olen sinulle lahjoittanut (vain kuvan, en oikeuksia), et saa julkaista ilman minun lupaani.
Niin juuri. Sopimukset on äitien kanssa tehty ja raha vaihtanut omistajaansa.
< Ja entä jos kuvan on ottanu yksityinen henkilö esim. keskenmenneestä sikiöstä tai abortoimastaan alkiosta, sen jälkeen tarjoo niitä järjestölle..eikö sais myydä suoraa ilman jotain oikeuskyselyitä?! >
Sitten tulen vaikka minä ja sanon, että tuo alkio on minun lapseni ja en ole antanut lupaa sen levitykseen. Ja se yksityinen henkilö on kusessa, mutta ennenkaikkea järjestö on kusessa. Siksi järjestöt eivät sellaista harrasta. (vaikka alkio ei olisi minun, niin voin niin väittää jos heillä ei ole paperilla todistaa kenen se oikeasti on. Eli täytyy olla se oikeuksien luovuttajan valtakirja kuviin.)
Mutta jos se yksityinen kuvaa oman alkionsa? Sitäkö meinasit? Ja sitten myy sen järjestöille? Miten tämä eroaa siitä että järjestöt muuten ostavat abortteja, muuten kuin sillä, että toisessa nainen osaa vielä itse käyttää kameraa?
Ihmettelen suuresti miksi kukaan alkaisi kikkalla jollain aborttikuvien julkaisemisella, tekemällä sitä laittomasti tai muuten, sillä kuvia on rahalla saatavilla aivan laillisesti?
"Et saa julkaista ottamaasi kuvaa, jos sen itseltäsi kiellät tai otat jotenkin itseltäsi salassa."
Joo-o, 'en olis halunnu ottaa kuvaa enkä julkasta mutta kädet vaan teki niin!!' tai 'otin kuvan vahingossa ja sitten vielä vahingossa julkasinki sen, ilman aivojeni lupaa!!!'
Hei oikeesti.. keksi nyt vielä vähän todellisempaa!
"Sitten tulen vaikka minä ja sanon, että tuo alkio on minun lapseni ja en ole antanut lupaa sen levitykseen."
Tai sitten voin levittää kuvia jonkun toisen alkiosta ja väittää että se on oma alkioni.
"Miten tämä eroaa siitä että järjestöt muuten ostavat abortteja, muuten kuin sillä, että toisessa nainen osaa vielä itse käyttää kameraa?"
jälkimmäisessä "vahinko" on jo tapahtunu joten ostotapahtumalla ei ole paheksumaasi yllyttävää vaikutusta (eikä ole muutenkaan) koska se on jo tehty.