Heräsin juuri. Ahdistukseen, kovaan sellaiseen. Rintaa oikein pisti kun ahdisti niin kovasti. Ei ollut ensimmäinen kerta.. Kolme päivää on jatkunut tätä oloa nyt putkeen. En uskalla mennä ulos ihmisten ilmoille, makaan kotona. Välillä kuulen ääniä, en onneksi pahoja niin kuin aikaisemmin. Masentaa. Miksi minä olen täällä? Ja miksi minä en voi olla normaali?
Viikon loma töistä, maanantaina taas takaisin. En uskalla edes kuvitella millaiset ahdistukset huomenna on päällä sen takia. En usko että saan nukuttua kunnolla edes. Vihaan lähteä kotoani, vihaan mennä työpaikalle kaikkien nälvittäväksi. Vihaan ihmisiä! Vihaan itseäni!
Kiitos kun sain purkaa.
Viikon loma töistä, maanantaina taas takaisin. En uskalla edes kuvitella millaiset ahdistukset huomenna on päällä sen takia. En usko että saan nukuttua kunnolla edes. Vihaan lähteä kotoani, vihaan mennä työpaikalle kaikkien nälvittäväksi. Vihaan ihmisiä! Vihaan itseäni!
Kiitos kun sain purkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene lääkäriin. Jos et jaksa muuten, tilaa ambulanssi. En minäkään halua näyttäytyä ihmisille, mutta heitä on aivan omasta takaa talo täynnä. En hae edes postia, etten postilaatikolla näe ihmisiä, joiden kanssa joudun puhumaan. Joku muu hakee postin. Tarvitset apua. Hyvä, että jaksoit kirjoittaa tänne.
Näin on, valitettavasti. Meidän maahan poljettujen täytyy koittaa pitää meteliä, sen puolesta että ihmiset alkaisivat hieman miettimään, miten voisivat kohdella kanssaihmisiään hieman paremmin, siis ihmisarvoisesti. Ettei oltaisi aina vain niin itsekkäitä. Nimittäin sen takia, ettei aina vain enempi ihmisiä jotuisi masennuksen valtaan... Tällaista menoa ei näin pieni kansakunta kauaa kestä.
Toivon kovasti, että semmoisen voiman saisit, että jonkinmoisen kävelylenkin heittäisit... Jotta voisit kokea itsesi parempana kuin tuossa kuvauksessasi. Jotta saisit itseluottamuksesta kiinni ja jotta se rakentuisi jälleen. Ollet nyt jäänyt niin 'seinät kaatuu päälle' -tilanteeseen, että se on maille kaikille epärealistisuutta tuottava. Voih!
Mitenkähän on tilanteesi nyt tähän kellonaikaan? Viimeistään huomenna, saisitko mentyä ulos käveleen!? Tai, mieluummin tänään, jotta se auttaisi sinua nukkumaan yön yli. Muistan sinua.
Ota yhteys ystäviin, keskustelu auttaa, mene rohkeasti tilanteisiin joita pelkäät.
Etenemällä pienin askelin, ota yhteys ammattiauttajiin.Älä jää yksin ystävä hyvä!
Jokainen ahdistus on eripituinen, joskus tunteja joskus päiviä, kyllä ne kuitenkin ohimenee. Kokemusta on
Kuulostaa ikävältä,
eikä noin voi jatkua kauaa.
Siksi suosittelisin lääkärin luo menoa,
kuten jo joku mainitsikin.
Lisäksi et voi loppuelämää piilotella kotona,
on kohdattava pelkonsa ja mentävä ihmisten ilmoille. Varmasti olisit itseesi tyytyväinenkin, kun saisit pikkuhiljaa käytyä enemmän siellä.
Ja onhan siellä muillakin monenlaisia ongelmia
ja aina on niitäkin, jotka katsovat vähän kaikkia alaspäin. Mutta jos niillä onkin ne kaikkein suurimmat ongelmat?
Eivät ihmiset näe ulkonäkösi perusteella ongelmiasi ja eihän se heille kuulu, vaikka olisit asioitasi hoitamassa kaupungilla.
Sehän on jokaisen oikeus ja velvollisuus.
Koita miettiä jotain ihmisiä katsellessasi,
vaikka että jokainen meistä on samassa veneessä, jokaisen peittää joku päivä metri multaa eikä yksikään ole sinua erityisempi tai tärkeämpi.
Tsemppiä !
Itsetuntoakin olisi hyödyllistä vahvistaa.
Tässä jotain vinkkejä:
· Keskity vahvuuksiisi - älä puutteisiisi. Yritä löytää itsestäsi ja ympäristöstäsi positiivisia puolia. Mitkä asiat ovat hyvin? Missä asioissa olet hyvä?
· Etsi totuus itsestäsi. Mieti millainen kuva sinulla on itsestäsi? Jos olet tottunut ajattelemaan itsessäsi jotakin piirrettä, kysy itseltäsi: Onko se totta? Olenko todella sellainen? Usein kuvittelemme asioita, jotka eivät välttämättä pidäkään paikkaansa.
· Puhu kauniisti itsellesi ja muille.
· Muista, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
· Muistele onnistumisiasi.
· "Pilvettömien päivien päiväkirjaa" on hyvä selailla silloin, kun eteen tulee vastoinkäymisiä. Vaikeina hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se hyvä, mitä on ollut. Niin vaikeudet kuin hyvätkin hetket kuuluvat elämään.
· Uskalla olla erilainen. Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallisesta myötäilystä saattaa seurata omasta itsestä vieraantumista.
· Opettele tekemään valintoja, päättämään ja tahtomaan!
Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä kumpaa haluat.
· Irrottaudu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Mitä hävittävää sinulla loppujen lopuksi olisi, kun olet hyväksytty olemuksesi pohjaan saakka?
· Etsi yhteisö tai ystävä, joka auttaa kasvamaan. On tärkeää löytää joku, joka kannustaa sinua ja antaa sinun olla oma itsesi.
· Älä lannistu hylkäämisistä, vaan yritä uudelleen. Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. Kenellekään ei saa antaa sellaista valtaa, että hän pystyy hylkäämällä tuhoamaan sinut.