SRK:n hoitokokousjärjestelmässä toimineet vl-papit ja maallikkosaarnaajat ja rauhanyhdistyksien johtokunnat rikkoivat ihmisoikeusmääräyksiä yöllisissä hoitokokouksissa ja harjoittamallaan hengellisellä väkivallalla ja terrorilla.
Suomi on sitoutunut kansakuntana YK:n ihmisoikeuksien noudattamiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien 10.12.1948 hyväksymässä Ihmisoikeuksien julistuksessa on määritelty universaalit ihmisoikeudet.
Tämä julistus on maailmanlaajuinen, ihmisoikeuksien kansainvälisen minimin määrittelevä asiakirja, jota vasten tarkastellaan kunkin valtion kansallista lainsäädäntöä ja eri yhteisöjen toimintaa.
Ihmisoikeuksien julistus velvoittaa kaikkia maita, hallituksia, kirkkoja ja muita hengellisiä yhteisöjä, järjestöjä ja yksityisiä kansalaisia toimimaan niin, ettei ihmisoikeuksia rikota minkään yhteisön toiminnassa. Ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ovat velvollisia myös Suomen valtion sisällä toimivat uskonnolliset yhteisöt.
Koko asiakirjan (30 artiklaa) voi lukea täältä: http://www.ykliitto.fi/ihmis/julistus.htm
SRK:n hengellisen painostuksen vuosina, 70- ja 80-luvulla, yhdistyksen johto ja sen jäsenyhdistykset rikkoivat räikeällä tavalla Ihmisoikeuksien julistuksen artikloissa 1-3 sekä 5, 7, 12 ja 19 määriteltyjä oikeuksia.
1. artikla: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
Perustelu:
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen johtokunta käynnisti systemaattisen vainon uskonveljiä ja –sisaria kohtaan paikallisissa rauhanyhdistyksissä. SRK:sta tulleet saarnaajat ja muut SRK:n lähettämät ”hoitomiehet” syyttivät tavallisia uskovaisia aiheettomasti ja perusteetta sekä eristivät uskonyhteydestä ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Hoitokokousvuosien menettelytavat edustavat SRK-yhteisön jäseniinsä suuntaamaa systemaattista kiusaamista ja painostusta. Mainittakoon, että rauhanyhdistysten koolle kutsumiin kokouksiin velvoitettiin kutsuilmoituksissa kaikki osallistumaan ja osallistujia kiellettiin kertomasta kokousten tapahtumista ulkopuolisille.
3. artikla: Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ennalta arvaamatta käynnistetty ankara hengellinen terrori ja painostus koettiin syvästi henkilökohtaista turvallisuutta uhkaavana. Ihmiset olivat huolissaan ja varuillaan ja alkoivat pelätä kokouksia. Menettely vahingoitti ihmisten henkilökohtaisia ihmissuhteita, perheiden ja sukujen keskinäistä kanssakäymistä sekä aiheutti henkistä ja hengellistä ahdistusta, masennusta ja surua.
5. artikla: Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
Julkiset kuulustelut pitkälle yöhön saakka kestäneissä kokouksissa, joissa reposteltiin intiimejä henkilökohtaisia asioita ja yksityisten ihmisten elämänvaiheita, olivat epäinhimillisiä, julmia ja nöyryyttäviä. Jopa lapset, sukulaiset tai naapurit saattoivat ilmiantaa läheisensä hoitomiehille. Tällaista menettelyä ei paheksuttu vaan hoitomiehet jopa kannustivat ihmisiä käymään toistensa kimppuun..
Tiettyjä sanamuotoja noudattaen vaadittu pakkorippi seurakunnan edessä oli nöyryyttävä ja yksityistä vapautta loukkaava menettely. Tähän oli alistuttava jos halusi säilyttää ihmissuhteensa ja oikeutensa toimia uskovaisena uskovaisten joukossa.
7. artikla: Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
Erotetut ja/tai sidotut uskovaiset joutuivat systemaattisen syrjinnän kohteiksi. Heitä lakattiin tervehtimästä ja johto kehotti lopettamaan kaiken kanssakäymisen heidän kanssaan. Edes puhelinsoittoja erotettuun tai sidottuun sukulaiseen ei sallittu.
Päivämiehen kirjoitukset, kokouksissa käytetty puheenvuorot ja saarnat osoittavat, että nimenomaan SRK yllytti eristämään sidotut kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Yksityisen uskovaisen vuosien mittaan lapsuudesta saakka rakentunut sosiaalinen verkosto romahti kerralla kasaan, ja hän jäi totaalisen yksin.
Menettely täyttää syrjinnän tunnusmerkit.
12. artikla: Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkö loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Hoitomiehet ja heidän kokouksissa kiihtyneeseen tilaan kiihottamansa kanssaihmiset nostivat häikäilemättä julkisesti esiin ihmisten yksityiselämään, perheeseen, normaaleihin elämäntapoihin ja kotipiiriin liittyneitä yksityisasioita sekä pyrkivät mustamaalaamaan yksityisten uskovaisten mainetta. Hoitokokousprosessia kritisoimaan rohjenneista uskovaisista hoitomiehet ja heidän kannattajansa levittivät perättömiä ja pahansuopaisia huhuja ja yksityiselämää koskevia juoruja ympäri Suomea, esim. kyseenalaistamalla nimeltä mainiten yksityisen eri meiltä olleen henkilön mielenterveyden. Ihmisiä julistettiin perusteetta ”epäuskoisiksi” ja levitettiin leimaavia tietoja heidän maineensa mustamaalaamiseksi.
19.artikla: Jokaisella on oikeus mielipiteen ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
Hoitokokouksista ei ole vieläkään laadittu puolueetonta selvitystä. Monissa rauhanyhdistysten tuottamissa historiikeissa on asia kokonaan sivuutettu tai siitä on esitetty yksipuolinen tulkinta.
Nykyiseltä nuorelta vanhoillislestadiolaispolvelta on tapahtumat salattu. Omissa julkaisuissaan ja Kotimaa-lehteen antamissaan julkisissa lausunnoissa SRK on väheksynyt hoitokokousvuosien suoranaisia kristinoppiin liittyviä harhoja ja yöllisiin kokouksiin liittynyttä systemaattista ihmisten kiusaamista sekä hengellistä väkivaltaa.
Ev.-lut. kirkkomme on tuominnut kaikenlaisen hengellisen väkivallan käytön kirkon piirissä. On vain ajan kysymys milloin kirkko vaatii selvitystä SRK:lta tapahtuneesta.
Suomi on sitoutunut kansakuntana YK:n ihmisoikeuksien noudattamiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien 10.12.1948 hyväksymässä Ihmisoikeuksien julistuksessa on määritelty universaalit ihmisoikeudet.
Tämä julistus on maailmanlaajuinen, ihmisoikeuksien kansainvälisen minimin määrittelevä asiakirja, jota vasten tarkastellaan kunkin valtion kansallista lainsäädäntöä ja eri yhteisöjen toimintaa.
Ihmisoikeuksien julistus velvoittaa kaikkia maita, hallituksia, kirkkoja ja muita hengellisiä yhteisöjä, järjestöjä ja yksityisiä kansalaisia toimimaan niin, ettei ihmisoikeuksia rikota minkään yhteisön toiminnassa. Ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ovat velvollisia myös Suomen valtion sisällä toimivat uskonnolliset yhteisöt.
Koko asiakirjan (30 artiklaa) voi lukea täältä: http://www.ykliitto.fi/ihmis/julistus.htm
SRK:n hengellisen painostuksen vuosina, 70- ja 80-luvulla, yhdistyksen johto ja sen jäsenyhdistykset rikkoivat räikeällä tavalla Ihmisoikeuksien julistuksen artikloissa 1-3 sekä 5, 7, 12 ja 19 määriteltyjä oikeuksia.
1. artikla: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
Perustelu:
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen johtokunta käynnisti systemaattisen vainon uskonveljiä ja –sisaria kohtaan paikallisissa rauhanyhdistyksissä. SRK:sta tulleet saarnaajat ja muut SRK:n lähettämät ”hoitomiehet” syyttivät tavallisia uskovaisia aiheettomasti ja perusteetta sekä eristivät uskonyhteydestä ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Hoitokokousvuosien menettelytavat edustavat SRK-yhteisön jäseniinsä suuntaamaa systemaattista kiusaamista ja painostusta. Mainittakoon, että rauhanyhdistysten koolle kutsumiin kokouksiin velvoitettiin kutsuilmoituksissa kaikki osallistumaan ja osallistujia kiellettiin kertomasta kokousten tapahtumista ulkopuolisille.
3. artikla: Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ennalta arvaamatta käynnistetty ankara hengellinen terrori ja painostus koettiin syvästi henkilökohtaista turvallisuutta uhkaavana. Ihmiset olivat huolissaan ja varuillaan ja alkoivat pelätä kokouksia. Menettely vahingoitti ihmisten henkilökohtaisia ihmissuhteita, perheiden ja sukujen keskinäistä kanssakäymistä sekä aiheutti henkistä ja hengellistä ahdistusta, masennusta ja surua.
5. artikla: Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
Julkiset kuulustelut pitkälle yöhön saakka kestäneissä kokouksissa, joissa reposteltiin intiimejä henkilökohtaisia asioita ja yksityisten ihmisten elämänvaiheita, olivat epäinhimillisiä, julmia ja nöyryyttäviä. Jopa lapset, sukulaiset tai naapurit saattoivat ilmiantaa läheisensä hoitomiehille. Tällaista menettelyä ei paheksuttu vaan hoitomiehet jopa kannustivat ihmisiä käymään toistensa kimppuun..
Tiettyjä sanamuotoja noudattaen vaadittu pakkorippi seurakunnan edessä oli nöyryyttävä ja yksityistä vapautta loukkaava menettely. Tähän oli alistuttava jos halusi säilyttää ihmissuhteensa ja oikeutensa toimia uskovaisena uskovaisten joukossa.
7. artikla: Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
Erotetut ja/tai sidotut uskovaiset joutuivat systemaattisen syrjinnän kohteiksi. Heitä lakattiin tervehtimästä ja johto kehotti lopettamaan kaiken kanssakäymisen heidän kanssaan. Edes puhelinsoittoja erotettuun tai sidottuun sukulaiseen ei sallittu.
Päivämiehen kirjoitukset, kokouksissa käytetty puheenvuorot ja saarnat osoittavat, että nimenomaan SRK yllytti eristämään sidotut kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Yksityisen uskovaisen vuosien mittaan lapsuudesta saakka rakentunut sosiaalinen verkosto romahti kerralla kasaan, ja hän jäi totaalisen yksin.
Menettely täyttää syrjinnän tunnusmerkit.
12. artikla: Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkö loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Hoitomiehet ja heidän kokouksissa kiihtyneeseen tilaan kiihottamansa kanssaihmiset nostivat häikäilemättä julkisesti esiin ihmisten yksityiselämään, perheeseen, normaaleihin elämäntapoihin ja kotipiiriin liittyneitä yksityisasioita sekä pyrkivät mustamaalaamaan yksityisten uskovaisten mainetta. Hoitokokousprosessia kritisoimaan rohjenneista uskovaisista hoitomiehet ja heidän kannattajansa levittivät perättömiä ja pahansuopaisia huhuja ja yksityiselämää koskevia juoruja ympäri Suomea, esim. kyseenalaistamalla nimeltä mainiten yksityisen eri meiltä olleen henkilön mielenterveyden. Ihmisiä julistettiin perusteetta ”epäuskoisiksi” ja levitettiin leimaavia tietoja heidän maineensa mustamaalaamiseksi.
19.artikla: Jokaisella on oikeus mielipiteen ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
Hoitokokouksista ei ole vieläkään laadittu puolueetonta selvitystä. Monissa rauhanyhdistysten tuottamissa historiikeissa on asia kokonaan sivuutettu tai siitä on esitetty yksipuolinen tulkinta.
Nykyiseltä nuorelta vanhoillislestadiolaispolvelta on tapahtumat salattu. Omissa julkaisuissaan ja Kotimaa-lehteen antamissaan julkisissa lausunnoissa SRK on väheksynyt hoitokokousvuosien suoranaisia kristinoppiin liittyviä harhoja ja yöllisiin kokouksiin liittynyttä systemaattista ihmisten kiusaamista sekä hengellistä väkivaltaa.
Ev.-lut. kirkkomme on tuominnut kaikenlaisen hengellisen väkivallan käytön kirkon piirissä. On vain ajan kysymys milloin kirkko vaatii selvitystä SRK:lta tapahtuneesta.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet kyllä oikealla asialla. Pitkä lausuntosi kuitenkin toimisi paremmin jos lähettäisit sen Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnalle. Oletko harkinnut asiaa?
Ei sitä täällä kukaan lue...
Eli otapa yhteys tänne.
http://www.evl.fi/kkh/to/KION/kion.html
Voi olla ettei tämä "kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta" rohkene puuttua SRK:n ihmisoikeusrikkomuksiin.
Neuvottelukuntaan näkyy kuuluvan yhtenä jäsenenä Kirkon Ulkomaanavun johtaja, joka on julki-vanhoillislestadiolainen.
Ei korppi korpin silmää noki.
Olen kuullut että ko. KUAn johtajaksi sittemmin ryhtynyt olisi ollut yksi niistä nuoremmista vl-puhujista joita SRK:n johtokunnan edustajat pari-kolme vuotta sitten vaativat lopettamaan puheet hoitokokousasioiden selvittämisestä. Tässä ryhmässä oli pari muutakin nuoremman polven vl-puhujaa.
Tämä on minulle uutta, että vl-liikkeen sisällä olisi (ollut?) halua saada selvitetyksi hoitokokousten vääryyksiä!
Että erään nuoremman polven puhujan antaman haastattelun takia häntä olisi lentokoneella lenätelty ja hoidetu asian tiimoilta.
Ja muidenkin puhujien taholta saman suuntaisia huhuja on ollut liikeillä.
Kalevassa oli joku viiko papin haastattelu. Luitko sen? Linkitän sen tähän perään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000026669442
Joko häntä on hoidettu?
On se ollut kauhujen aikaa!
Meitä uskovaisia on todellisuudessa kaksi aivan erilaista ryhmää, jotka otamme vastaan tämän hoitokokousasian nyös ihan eri lailla.
Meitä nelikymppisiä ja sitä vanhempia asia koskettaa syvästi koska oltiin silloin nuoria tai nuoria aikuisia.
Kolmikymppiset ja sitä nuoremmat eivät ole yleensä edes voineet aavistaa että herätysliikkeessä olisi tapahtunut mitään näin pelottavia asioita.
Siksi nuoremmalle uskovaisten polvelle tämän asian kohtaaminen on yleensä järkytys.
Yksi opillisesti kyseenalainen menettely oli hoitokokouksissa se, että ihmisiä velvoitettiin tekemään julkirippiä sellaisista asioista, jotka eivät olleet syntiä lainkaan tai eivät ainakaan edellyttäneet Raamatun ja kristinopin mukaan julkista parannuksentekoa.
Muitakin opillisesti harhaisia ideoita oli liikkeellä. Sotkuinen henkioppi oli niistä yksi, joka sekoitti monet. Sitä juuri hoitomiehet ja saarnaajat ahkerasti silloin levittivät, ja aina keksittiin uusia nimityksiä näille "hengille". Raamatun mukaan ei "hengestä" tehdä parannusta vaan parannus tarvitsee tehdä omakohtaisesta synnistä.
Kyllä meissä nuoremmissakin uskovaisissa on vastuullisia ihmisiä sentään!
Moni meistä on oikeasti ollut murheellinen ja järkyttynyt saatuaan selville, mihin omassa rauhanyhdistyksessä aikoinaan syyllistyttiin. Moni nykyinen vl toivoo hartaasti, että SRK vihdoin ymmärtäisi kantaa vastuunsa tapahtuneesta.
Sontatunkion päältä ei voi syntyä aitoa ja rehellistä uskoa eikä salailu osoita Kristuksen mieltä. Nämä selvittämättömät lähihistoriamme asiat hiertävät meitä kaikkia uskovaisia. Asiasta ei pääse muutoin kuin siihen tosissaan tarttumalla ja selvittämällä sen.
Periaatteesa en usko tuota. jos vähänkin on järkeä päässä, jälkien perusteella voi päätellä paljon.
Ei ne hotokokousaikana lanseeratut käytännöt ole sen 70-luvun jälkeen mihinkään kadonneet, vaan ovat käytössä edelleenkin, ehkä hienovaraisemmissa muodoissa. Senhän todistaa sekin, että ei niistä mitenkään virallisestikaan ole luovuttu tai irtisanouduttu.
Ei kenellekään nuorelle ole yllätys se, että kenen tahansa uskoa voi vl-liikkeessä kyseenalaistaa, jos ei noudata "rakkauden neuvoja", kaikki tietävät sen syntilistan, jota "ei ole olemassakaan", ja ehkäisemättömyysopin, jota noudattamalla autuus saavutetaan. Samoin tv-kielto. Kyllä kaikki tietävät nämä. Olen syntynyt 80-luvun alussa ja koko lapsuuden ajan "aavistin" jotakin. Jokin ylimääräinen aisti sanoi minulle, että kaikki ei ole kunnossa. Oli sellainen pelon ilmapiiri, jota en koulussa tai muualla havainnut.
Mutta ok, se saattaa olla yllätys, että millaisessa mittakaavassa näitä kokouksia järjestettiin.
jotakin yhteisöä kodikseen ,eikä sen toimintaa enää kannata, voi erota siitä. Ei eroavaa mitenkään painosteta, hän tekee oman ratkaisunsa.
Yrität häpeämättä muuttaa historialista tietoa siitä mistä hoitokokouksissa oli kyse.
Tämä on jo liian paksua, Ämmä.
Ei kukaan niistä uskovaisista jotka yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta joutuivat hoitokokouksessa silmätikuksi ja syytetyksi sekä erotetuksi, ei kukaan heistä ollut syyllistynyt mihinkään. ja he halusivat olla uskovamssa ja valetaa siionissa kuten ennenkin! Silmitön hoitomiesten raivo ja panettelu vain alkoi ja joihinkin se iski. Kuka milloinnkin joutui syytettyjen penkille! Se oli täysin arvaamatonta mielivaltaa eikä syytöksissä ollut perää.
Sinä olet kyllä uskomaton yrityksessäsi muutta historiallista totuutta muuksi. Umpikieroa on sinun kirjoittelusi täällä, Ämmä, en tosiaan ollut uskoa silmiäni.
"Ei eroavaa mitenkään painosteta, hän tekee oman ratkaisunsa. "
Hoitokokouksissa ei kukaan halunnut "erota" siionista, vaan SRK:n hoitomiehet EROTTIVAT tuhansia uskovaisia!
Pysyppä totuudessa!
Ei sellaisesta johon on lapsesta saakka kasvanut niin vaan erota. Koko elämä on kiinni siinä laitoksessa mihin on kasvanut ja niiden ihmisten muodostamassa verkostossa.
Kokeileppa itse muuntoleikkiä kun se käy kerran niin helposti. Et olekaan enää suomalainen vaan olet tästä edes pakistanilainen.
on ominaista, että Jumalan sanalla myös hoidetaan, se on ihan armoetu, että pidetään lähimmäisestä huolta, jottei tämä eksyisi.Hoidettava eivoi pahentua siitä, sillä tarkoitetaan hänen parastaan.
niitä, jotka halusivat lähteä .Heitä rakkaudella neuvottiin.He halusivat olla yksistään oikeassa, eivät tunteneet viallisuutta mihinkään.
sisarukseni ainakin lähtivät ulos ilman dramatiikkaa ja muiden syyttelyä.Maailma veti puoleensa.
"Ei eroavaa mitenkään painosteta, hän tekee oman ratkaisunsa."
Miten sitten selität sen, että jos ihminen on sanonut jollekkin puolihuolimattomasti erovansa vl-liikkeestä, niin hänet on hoidettu siitä asiasta monet kerrat, ja on joutunut anelemaan sitä "syntiä" anteeksi useasti ennenkuin se anteeksi annettiin.
Vaikka aikaa on kulunut jo kymmeniä vuosia, niin tästä "synnistä" vieläkin huomautellaan, ja toista pidetään pelossa, että sitä "syntiä" ei vieläkään ole anteeksi annettu, vaan tulee pian uusi hoitokokous.
"Minä tunnen vain...." sinä kirjoitat. Eikö maailmassa ole muita ihmisiä, muita tapahtumia, muita juttuja kuin vain ne, jotka "sinä tunnet". Varmaan maailmassa ei mielestäsi ole muita kieliäkään kuin vain ne, jotka sinä hallitset. Muutahan ei voi olla, koska ämmä ei niistä tiedä? Eihän?
Tämä "ämmä" ei ole kyllä terve ihminen. Joko hän on älyllisesti "rajoittunut" tai sitten psyykkisesti vakavasti vioittunut. Aiheuttaa palstalla lähinnä mielipahaa kaikille.
Ja "muka" uskovaisena esiintyy.
Luultavasti hän vastaa kysymykseesi kohta tähän tapaan: on maailmassa muitakin kieliä.
Minusta ämmä on palstan parhaita kirjoittajia. Hän pelaa omaan maaliin, eikä edes tajua sitä.
Paljastaa SRK-rehellisyyden ja venkoilun kaikilta puolilta. Bravoo ämmä, anna vaan palaa.
Jospa He tulivat uskoon, siis Jeesuskeen ja erosivat siksi, mistä tiedät, että He ovat maailmassa, vai ovatko ne sinun maailmassasi.
kanssaan tekemisissä. Eivät tulleet uskoon. Sanovat, että he kyllä tietävät, missä Jumalan valtakunta, mutta ei ole synnintuntoa. Pyytävät, että rukoilemme heidän puolestaan, että löytäisivät armon vielä. Näyttää, että ei elämä heillä mitenkään helppoa nyt.Eivät ole kuitenkaan katkeria.
tyhmän ja yksinkertaisen saarnan vaikutuspiirissä.En ole inhimillisesti viisas, enkä suuresta suvusta.Olen tyytyväinen tällaisena.
itsestä, miten puhuttelun ottaa, painostuksena tai välittämisenä.Pakkohan ei ole kuin kuolla.
On täysin väärin, ja Raamatun vastainen. Eroaminen vl-liikkeestä ei ole mikään synti, ja kenenkään ei pitäisi tehdä parannusta asioista mitkä eivät ole syntiä.
Jos aletaan tekemään parannusta synneistä jotka eivät sitä ole, niin ihminen on saatu Jumalan sijasta uskomaan ihmistä, ja se ihminen joka uskottelee väärin on varmasti saatanan lähetteliäs.
Kun ihminen saadaan tekemään parannusta vain höpöhöpösynneistä, joita sille opetetaan, niin asialla ei voi olla kukaan muu kuin saatana, ja silloinkos iloa riittää.
Ihmiseltä jää pian täysin huomaamatta oikeat synnit Jumalan kertomat, ja hän tekee kokoajan niitä syntejä eikä koskaan teekkään niistä parannusta, silti tämä ihminen on saatu virheellisesti uskomaan siihen, että kun hän pyyttää anteeksi höpöhöpösyntejä, niin hän pääsee varmasti Taivaaseen, vaikka tietämättään tekeekin koko ajan sitä oikeaa syntiä, minkä taas Jumala tuomitsee.
Onneksi meillä on armollinen Jumala, ja hän ei rankaise varmaankaan synneistä jotka tehdään tietämättä, että se on väärin. Sen sijaan opettajat, ja he jotka tekevät tietoista syntiä, vastaavat myös heidän puolestaan jotka saivat eksytettyä. Tietoinen eksyttäminen, ja väärin opettaminen on Raamatunkin mukaan selvä synti, ja se on kaikilla tiedossa jotka ovat Raamattua lukeneen, tai asiat uskon kautta ymmärtävät.
Jos joku ihminen haluaa erota vl-liikkeestä, niin se ei todellakaan ole syntiä jos siitä eroaa. On todella väärin, että ihmistä aletaan painostamaan jäämällä, ja vaatimaan parannusta eroaikaista väittämällä sitä synniksi, ja saadaan ihminen pelkäämään tulimereen joutumista jos vl-liikkeen jättäisi. Sehän on petosta, ihmisen painostamista ja kiristämistä, mikä on Jumalan mukaan syntiä joka siihen ryhtyy.
Itsekkin sanot, että jokainen on vapaa lähtemään ketään ei painosteta. Miksi sitten kuitenkin painostataan ja lähtöaikeista vaaditaan tekemään parannusta, ja jos ei tee niin väitetään ihmisen joutuvan helvettiin? Kyllä on sairasta, ja kieroon on kasvanut ajatusmaailma, puhutaan toista, mutta sitten toimitaan kuitenkin toisin.
Periaatteessa.. olen samaa mieltä kanssasi...
Ihmisen tulisi erota yhteisöstä, jonka toiminta- ja ajatusperiaatteita hän ei voi hyväksyä.
Toisaalta, on myös toinen pointti:
ihminen voi edelleen kuulua ko. yhteisöön ja yrittää muuttaa sitä sisältäpäin paremmaksi paikaksi olla ja elää.
Kolmanneksi:
Tiedäthän, että joka ainoa vl-peheeseen syntynyt on joutunut omaksuman syvän ajatuksen, että vain tässä "lammas tarhassa" voi pelastua... Siksi kaikkia pelottaa eroaminen, kun pelkää, kuin lapsi (koska sen omaksui lapsena), että "tämän uskon" ulkopuolella ei voi pelastua... Kysymys on pelosta, pelotteesta, joka on omaksuttu pienestä pitäen ja siksi tämä pelote pitää ihmisiä vanhoillislestadiolaisuudessa, vaikkei edes sydämessään usko kuten vanhoillislestadiolaisuudessa tulisi uskoa...
Koska nämä peltotteet on omaksuttu jo lapsena, ei niitä voi, psykologisista syistä, ohittaa edes aikuisina, vaikkei edes uskoisi "tämän uskon" mukaan... Siksi ihmisten on hyvin vaikea erota tästä "lammas tarhasta" tästä Jumalan lapsien kodista... pelote pitää ihmisiä edelleen paikoillaan...
Ehkä kuitenkin olisi parempi, jos ihmiset uskaltautuisivat muuttamaan tätä "kotia" sisältäpäin, eivätkä eroaisi?
Ihmisoikeusrikkomuksista SRK ei voi joutua maallisen tuomioistuimen eteen vastaamaan, sillä uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus rajoittaa jäsentensä oikeuksia. Jos jäsen vapaaehtoisesti on kuulunut kyseiseen yhteisöön, jossa hänen oikeuksiaan rajoitetaan, silloin tämä jäsen itse vastaa siitä, että on siihen vapaaehtoisesti kuulunut. Jos taas ihminen pakotetaan jäseneksi, silloin tilanne on toinen.
Kirkko ja Kaupunki -lehti käsitteli juuri parin sivun verran tätä aihetta ja haastateltavana oli valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Schein.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=5497&deptid=127&languageid=3&NEWS=1
Kyllähän uskonnollisilla järjestöilläkin on joku kohtuus oltava mitä saavat määrätä ja mitä eivät. Sitä paitsi kaikki alaikäiset ovat pakosta jäseniä eivät voi itse valita jos vanhemmat ovat tätä uskontoa.
Mutta kun lukee tarkkaan tuon haastattelun sieltä kyllä löytyy kohtia, jotka näyttää sen, ettei ihan mikä tahansa ole sallittu ihmiselle vaikka mihin uskontoon kuuluisi. Esim. tämä
"– Naisten oikeuksien sopimus velvoittaa valtion puuttumaan esimerkiksi perheen sisäisiin asioihin, jos naisten oikeudet ovat uhattuina, Martin Scheinin selventää."
Ehkä tuo Kirkko ja Kaupunki -lehden artikkeli antaisi sinulle vastauksia kysymykseesi...
Martin Schein kertoo siinä mm. näin (huomaa ihmisoikeuksissa kaksi eri asiaa: rajoittaminen ja loukkaaminen):
" -Esimerkiksi uskonnollisilla yhteisöillä tai alkuperäiskansoilla on silti oikeus rajoittaa jäsentensä oikeuksia, valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin yllättää.
– Mutta vain rajoittaa, ei loukata. Ihmisoikeuksista ei sinänsä seuraa estettä sille, että valtion sisällä toimisi yhteisöjä, jotka asettavat jäsenilleen omia normejaan. Tällaiset säädökset eivät kuitenkaan päde muualla kuin kyseisessä yhteisössä."
onkin: rajoittaa, ei loukata. Loukkaamista on tietynlainen menettelytapa, eli käytetään henkisen ja hengellisen väkivallan keinoja jäsenten ruodussa pitämiseksi. Tämä väkivalta muuttaa toiminnan rajoittamisesta loukkaamiseksi. Voidaanhan oikeuksia rajoittaa väkivallattomin keinoin: kerrotaan vain, että näitten rajojen sisällä meillä on oltava ja elettävä, ja valinta jää jäsenelle, suostuuko siihen vai lähteekö pois. Henkilökohtaisesti ei käydä hänen kimppuunsa, eikä vaadita häntä tilille yksityisimmistäkin asioistansa.
On tietysti ihmisiä, jotka haluavat olla yhteisön jäseniä omilla ehdoillansa, mutta ilman väkivaltaa voidaan heille todeta, että tuo ei valitettavasti käy ja piste. Mitään pakkorippi- tai saatanalleheittämisleikkejä ei pidä siihen sotkea.
Maallisen tuomioistuimen eteen SRK:ta voi olla vaikeaa saada haastetuksi ihmisoikeusrikkomusten tähden.
Sen sijaan ev.-lut. kirkkomme tulee vaatia SRK:lta selvitys hoitokokousmenettelyistä koska niissä voidaan hvyällä syyllä epäillä SRK:n toimijoiden syyllistyneen hengelliseen väkivaltaan. Käytännössä kyse on selvästi ihmisoikeuksien rikkomisesta periaatteelliselal tasolla, tässä olen avaajan kanssa samaa mieltä. Mutta juridisesti tätä lienee vaikea todentaa.
Mutta kirkolla olisi kyllä vankat perusteet puuttua SRK:n toimintaan.
Ev.-lut. kirkkomme on nimittäin päättänyt puuttua tiukasti kirkon sielunhoitotyössä ja työyhteisössä esiintyvään hengelliseen väkivaltaan.
Kirkon omasta mielestä siis ei mikä tahansa ole hengelliselle yhteisölle luvallista. Mikä sitten on hengellistä väkivaltaa ja torjuttavaa? Kirkon piirissä on tämä määritelty mm. seuraavasti: (sanaston Aamenesta öylättiin mukaan):
”Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide. - - Hengellistä väkivaltaa voi olla myös perheissä. Vanhemmat saattavat estää lasten terveen uskonnollisen kehityksen ahdasmielisellä kasvatuksella, jolloin lapsen kyky saada aikuisena uskonnosta tukea elämälleen voi heikentyä.”
Hoitokokousten menettelytavoissa on runsaasti toimintakäytäntöjä, jotka täyttävät hengellisen väkivallan tunnusmerkit; esim. julkirippiin pakottaminen, syyllistäminen teoista, joita asianomainen ei ollut tehnyt, yhteisöstä erottamisella uhkaaminen ja ”saatanan lapseksi” julistaminen sekä sosiaalinen eristäminen (jolloin kukaan uskonystävistä ei saanut olla asianomaisen eristämisen kohteen eli ”sidotun” henkilön kanssa missään tekemisissä arkipäivänkään tasolla).
"kovakuoriaisten" näkökulmasta, ei asiain todenmukainen tarkastelu ole mahdollista.
Olen, kutakuinkin, samaa mieltä kanssasi...
Kirkon tulisi miettiä sitä voiko se pitää sisällään ryhmiä, jotka toteuttavat sellaista kristillisyyttä, joka syrjii toisia ihmisiä (esim. seksuaalisia vähemmistöjä, naisia tai ihmisiä, jotka kyseinen ryhmä luokittelee syntisiksi jne.).
Sitten kirkon tulisi pohtia sitä, mitä se voisi tehdä lopettaakseen syrjivän kristillisyyden kirkosta.
Kirkkohan on sallinut historiansa aikana monenmoista syrjintää, joka vain on oikeutettu Raamatulla.
Kirkon tulisi pohtia sitä voiko ja saako Raamattua käyttää syrjimisen välineenä (saako Raamattua käyttää syrimisen oikeuttajana kuten on tehty ja tehdään), ts. onko sellainen Sanan käyttö kristillistä laisinkaan - ja miten Sanaa tulisi käyttää, jotta Sanan käyttäminen olisi kristillistä... Hymh...
Mutta, hoitokokouksista, joista mainitset: onko niitä vielä tuollaisia kuin kuvaat?
Ja, siinähän on se tosiasiallinen ongelma:
ketään ei pakoteta olemaan vanhoillislestadiolainen, ts. jokainen kuuluu vanhoillislestadiolaisuuteen omasta vapaasta halustaan. Niin se on käytännössä, jos asiaa juridiikan kannalta ajattelee.
Toki, elämän realiteetit ovat toista:
kun syntyy vl-perheeseen ja ajautuu vauvasta asti siihen sisään, ei siinä ihminen ole tehnyt valintaa kuulua vanhoillislestadiolaisuuteen (omaa vapaasta tahdosta lähtevää valintaa), vaan sen valinnan ovat tehneet vanhemmat lastensa puolesta, mutta.. mutta...
Asia on monimutkainen kuitenkin...
ja rikotut ulos. On tosi kaunis ilma.Aurinko paistaa täydeltä terältä. Yöllä mahtoi olla lähes pakkasen puolella. Tarviikohan hillasoita kolutakaan tänä kesänä.?Iloista ja anteeksiantavaa kesämieltä kaikille.Emme tarvitse ollakaan täydellisiä. Ei muistella toisiamme pahalla!!
Tuliko kiire yrittää keskeyttää virinnyt keskustelu?
aamusta saakka on satanut ja sataa edelleen. elät hengellisestikin vain omassa maailmassasi, eikä muuta ole, niinkö?