"oireet ennen h-hetkeä" gallubbi

Synnytystä edeltävänä iltana (synnytin päivällä) oli seuraavanlaisia "oireita", luultavasti alkavaa synnytystä ennakoivia (sitä en silloin tosin tiennyt):
-vauva oli kamalan vilkas, riekkui niin lujaa, että kävi ihan kipeää!
-itsellä oli sellainen olo, että voisi vaikka maratonin juosta, eli tosi hyvä ja energinen
Muita oireita en bongannut. Vauvani syntyi rv 40 1.
Tsemppiä sulle synnytykseen, ja ennenkaikkea vauva-arkeen!

-Levoton olo, olis voinut vaikka juosta maratonin
-Pakki TOSI sekasin
-Lievää paniikkia ;)
-Lapsivettä tais tiputtaa pari päivää ennen pamahusta

Viiltävät kovat kivut ja katkokävely, välillä piti aina kumartua ja
kannatella vatsaa – seuraavana yönä meni vedet.

Sitten vasta seuraavana yönä sairaalassa meni vatsa löysäksi,
oksentelin, kauheessa horkassa ryntäilin vessaan, lämpöä ja oli mahdotonta pysyä paikoillaan...
Heh, sanovat että liikkuminen saattaa auttaa auvautumisvaiheessa.
Todellakin, kun oli mahdotonta olla paikoillaan, niin liikkuminen auttoi ;-)

synnytystä edeltävänä päivänä täysin. Ei edes normaalia iltarallia mahassa kun sohvalla makailin.
Seuraava oire olikin lapsivesi sängyssä klo 5 aamulla...

ei ollut muuta kuin limatulpan meno aamu kahdeksan aikaan kun vaavi syntyi 22.08 samana iltana..vielä edellisenä päivänä kävin miehen kanssa kävelyllä..ei edes harj supisteluja tullut...

Illalla ajattelin, ettei vauva varmasti synny ikinä. Olin melko pirteällä tuulella. Harrastimme mieheni kanssa seksiä pari kertaa tuon päivän aikana. Mulla oli semmonen raskaus, että seksielämä suorastaan kukoisti...

No, aamulla heräsin puol seitsemältä ekaan supistukseen. Nukahdin. Heräsin viiden minuutin päästä uuteen supistukseen. Arvasin heti, että nyt se on menoa ja niinhän se olikin. Tyttö syntyi illalla.

Eli mulla kävi näin että vauvan pää kiinnittyi 3 vko ennen, menkkamaista jomotusta 1-2 vko ja limatulppa irtos edellisenä päivänä, minusta se on jo melko hyvä merkki että lähtö voi tulla piankin.

Ennen synnytystä tosi tosi hyvä olo. Kolme päivää ennen alkoi harjoitussupistuksilla vähitellen säännöllisiksi muuttuvat supparit. Supistukset kipenivät todella hitaasti vaikka olivat jo pari päivää ennen viiden minutin välein.
Ei levotonta oloa ja vauva liikkui koko ajan hyvin.
Lapsivesi meni vähitellen, alkoi menemään 7 tuntia ennen synnytystä. Synnytys käynnistyi (=kohdunsuu alkoi aukeamaan oikeasti) kuitenkin vasta reilu tunti ennen synnytystä tiheillä ja kipeillä supistuksilla.

Synnytys olisi käynnistetty aamulla, mikäli vauva ei olisi itse syntynyt neljää tuntia aiemmin.

Kohdun kaulaa oli jäljellä kolme senttiä vielä viisi tuntia ennen synnytystä ja se oli parille sormelle auki. Sormelle auki oli ollut jo usean viikon ennemmin.

Ja ponnistus kesti sitten vain 3min!

En vastusta kivunlievitystä, mutta nyt sitä en ehtinyt saamaan. Ja lohdutukseksi kanssa kokeville kerrottakoon, että jos synnytys on nopea kivun kestää. Mutta jos synnytys on hidas, niin kyllä se taivas oikeesti aukeaa, kun saa esim. epiduraalin.

Sunnuntaina 17.7 kävelin tavanomaista pidemmän lenkin... olo oli tosi hyvä ja ENERGINEN ja vauva käyttäyty normaalisti.
Lenkin jälkeen rauhotuin ja menin kauppaan- Sielä supisti kerran pari niin julmetusti ja lähdin äkkiä pihalle, jos sattuis vedet lorahtaa.
No ei mitään homma rauhottu ja mä menin kotiin.
Illalla mieheni kanssa oltiin vielä veneilemässä lähi vesistöllä... Ja sitten normaaliin aikaan n 23 nukkumaan.
Yöhön 03 mennes olin käynyt kerran pissalla niin kuin normaalia...
03,30 heräsin pissa hätään ja kävin...
Sänkyyn palatessa tuntui, et vielki pissattaa... APUVA tajusin et laps vesi valuu ja lähin vessaa. Kun pääsin vessaa vedet holahti pitkin lattiaa. Ja tuli vielä jonkin aikaa hieman.
n 05,30 lähdettii sairaalaa ja vasta matkalla alkoi sitten supistukset... Siraalan pihassa tuli toinen vesi "räjähdys"....
Sitten ei kun housut märkänä synnytysvastaanottoon ja synnyttämään.
Synnytys oli nopea ja helppo.