Lehtijuttu peliriippuvuudesta

RAY on uudistanut peliautomaattejaan casinotalouden hengessä: voiton maksimointi ja kulujen minimointi. Ei liene myöskään sattumaa, että automaatteja ja peliolosuhteita on kehitetty kuin psykologian tutkijat olisivat olleet asialla. Äänet ovat kiihottavia, panoksen suurentuessa taajuus nousee. Koneiden väritys ei ole räikeää, vaan sävyt ovat tarkkaan harkittuja, samoin väriyhdistelmät. Suurimpien (ja harvimmin esiintyvien ) voittojen summat esitellään useampaan otteeseen kuin pienten ns. lohdutusvoittojen; useissa koneissa pienin "voitto" on panoksen suuruinen.

'Pelimaailmat', kuten RAY pyydyksiään kutsuu, rakennetaan viihtyisiksi pittoreskin näköisillä katoksilla ja kylteillä ja sijoitetaan myymälöissä sekä huoltamoilla sellaisiin paikkoihin, että esim. ikärajojen valvominen on käytännössä mahdotonta sijoituspaikan puolelta. Sijoitussopimuksessa kuitenkin vastuu siirretään pelit tiloihinsa ottaneelle. Tekisi mieli verrata tätä politiikkaa huumeiden tukkumyyjään:"Molemmat hyötyvät tästä järjestelystä, himoaan tyydyttävät ääliöt kantavat rahansa vapaaehtoisesti tänne ja sinulle ei tule kuluja lainkaan. Kyseessä on uhriton rikos, aivan kuin pimeässä lyöminen."

Vaihtorahapalvelu on siirretty sijoituspaikan hoidettavaksi, tottakai maksua vastaan. Pelipaikan pitäjä tyhjentää automaatit ja tilittää rahat pankin kautta, samalla saaden tarpeelliset vaihtorahat hieman edullisemmin kuin pankista. Sijoituspaikkakorvaus on noin 16 % pelin tuotosta vähennettynä rahanvaihto- eli VIP-palvelusta, jolla pönkitetään hyvää asiakassuhdetta. Tämä saa jopa uskovaisen tai muutoin korkean moraalin omaavan yrittäjän huolimaan pelikoneita tiloihinsa. Toki tuotto per neliömetri voi olla suurin mitä yritystoiminnasta ikinä saadaan.

Kysyn kuitenkin moraalin perään; onko oikein hyötyä ihmisen heikkouksien kustannuksella ja onko oikein, että tavallisen yrittäjän moraalia venytetään valtion toimesta tarjoamalla laillinen tapa tehdä voittoa myös peliriippuvaisten kurjuutta hyväksi käyttäen?

Kun lähdet ulos, tarkoituksena poiketa kaupassa, mieti etukäteen mitä ostat ja ota rahaa vain tämän verran mukaan. Näin välttyy haksahtamasta pelikoneisiin ja muihin kaupallisiin houkutuksiin.

Peliriippuvuudessa on mielestäni kyse itsekurin puutteesta, kuten myös alkoholismissa ja muissa riippuvuuksissa. Kyse on moraalikysymyksestä, ei niinkään lääketieteellisestä kysymyksestä. Lääketieteen tarkoitus on parantaa vaivoja ja pidentää näin elinikää, ei vastata moraalikysymyksiin. Olethan itse vastuussa teoistasi, lääkärin ei pitäisi tehdä sitä puolestasi. Se on holhousta, josta tuskin pidät.

Olen kanssasi samaa mieltä pelikoneitten tyrkyttämisestä. Ihan liian agressiivista. Huomaa kuitenkin että monet kioskit ja kaupat pyytävät RAY:tä tuomaan koneita tiloihinsa koska ne tuovat asiakkaita muille tuotteille siis ostavat samalla päivän ruokaostokset.

Kuvasit muuten osuvasti tämän markkinatalouden varjopuolet eli kaupparatsut jotka ovat tavattoman kiinnostuneista toisten rahoista.

Eikö ne pelaajat tajua, että mitä enemmän ne pelaa sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne ei koskaan saa niitä rahojansa takasin.
Käsittääkseni se on just niin, että ne jotka siihen koukkuun jää, yrittää vaan saada ne edellisellä kerralla häviämänsä rahat takaisin. Tiedän parikin henkilöä, jotka käyttää kaikki omansa, perheensä ja kavereiden rahat pelaamiseen, ja taatusti pitäisi saada jo aika monta päävoittoa, ennen kuin ikinä saisi kaikkia jo pelaamiaan rahoja takaisin... Mutta sairaus se on toikin, ja onneks siihenkin on vissiin jotku AA -tyyliset kerhot.
Hyvää Vappua kaikille!