Kirja arvostelu: Marcel Reich-Ranicki, Eurooppalainen. Alkuperäisteos: Mein Leben Luettu 13.4.2003
Marcel Reich-Ranicki on saksan merkittävimpiä kirjallisuus kriitikoita ja tämä suom. eurooppalainen (Mein Leben) on hänen omaelämänkertansa. Kirja on nautittavaa luettavaa monestakin syystä. Historialliset tapahtumat ovat tietysti suuria ja tuttujakin monista yhteyksistä. siinä olevien terävien henkilö analyysien johdosta, suuri sitaattien määrä ja viittaukset Saksan kirjallisuuteen värittävät koko teosta alusta loppuun asti. Kirjoittajan pitkä ura kirjallisuuskriitikkona on vahvasti esillä ja toinen keskeinen teema on jo historiallisesta kehyksestäkin johtuen Juutalaisuus.
Kirja jakaantuu gronologisessa järjestyksessä 5 osaan. 1 osa kattaa vuodet 1920-38 jotka pitävät sisällään muuton Puolasta saksaan ja opiskelun. Marcel kuvaa melko realistisen ja objektiivisen tuntuisesti Kansallissosialismin kiristyvää otetta Saksan koulumaailmasta ja yhteiskunnasta ylipäätään, ottaen huomioon hänen ja hänen perheensä myöhemmin kokemansa asiat. Thomas Mann on läsnä jo alkuluvussa ja hänen kirjansa ovat kaiketi merkinneet Marcelille paljon erityisen maininnan saa Tonia Kröker, vaikkei kirjallisuutena niin ainakin henkilökohtaisena lukukokemuksena ja sisältäen hahmoja joihin hän kykeni samaistumaan. Nuori Marcel oli kaikesta päätellen Saksalaisen kulttuurin ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän kävi teatterissa, konserteissa ja luki paljon oli joku siitä huolissaankin, ettei jäisi todellinen elämä hänen osaltaan elämättä.
2 osa vuodet 38-44 pitää sisällään rauhallisen ilman paatosta kirjoitetun kuvauksen yhdestä Saksan historian rumimmasta tapahtumasta eli Warsovan getosta. Mielenkiintoiseksi geton kuvauksissa nousee se miten Marcel selittää Saksan kansan luonnetta. Auki jää lopulta uskooko Marcel siihen että Saksalaiset ovat julmia ja ankaria. Vai ovatko vain sivistymättömät Saksalaiset sellaisia?
3 osa vuodet 44-58 liittyy sodan päättymisen jälkeiseen elämän uudelleen rakentamiseen ja hapuiluun. Liittyminen Puolan kommunistiseen puolueeseen ja siitä irtaantuminen myöhemmin, salaisen palvelun toiminnassa hän ehti olla mukana tuona aikana. Konsulina olo Lontoossa ja lopulta ero puolueesta johtavat Marcelin takaisin kirjallisuuden pariin, joka oli tällä välin jäänyt varjoon.
4 osa vuodet 58-73 on kirjallisuus kriitikon uran nopean nousun kuvausta, hienoisella itsekorostuksella varustettuna. Lopulta Marcel kirjoittaa kaikkiin saksan päälehtiin arvostelujaan, Die Zeit, Die Welt ja Frankfurter algemaine julkaisevat hänen kirjoituksiaan ja ura on auki.
5 osa vuodet 73-99 Sisältää paljon kuvausta Mannin perheestä ja siitä ”tragediasta” mikä tuon perheen kohtaloissa ilmeni. Saksassa kuuluisaksi tullut kirjallisuus ohjelma televisiossa toi Ranickin julkisuuteen vielä enemmän. Ja lopultakin hän näyttää päässeen tasapainoon oman kouluttamattomuutensa kanssa, sillä merkillisen pitkään hän ”kärsi” koulun kesken jäännistä.
Rakkaus Saksalaiseen kirjallisuuteen on aitoa sen voi sanoa, sillä kovan kritiikin vastapainoksi on hyvin paljon kaunista puhetta ja sitaatteja kirjallisuudesta. Suurimmiksi saksalaisiksi 1900-luvun saksassa nousee Adolf Hitler omine ansioineen ja vastapuolta selkeästi edustanut Thomas Mann.
Juutalaisuus tai enemminkin juutalainen syntyperä on paljon esillä. Marcel sanoutuu selkeästi irti juutalaisuudesta uskontona, muttei peittele syntyperäänsä ja juuriaan. Hän kuvaa useasti sitä paradoksia että hän juutalaisena on rakastunut nimenomaan saksan kirjallisuuteen jota hän kutsuu ”kannettavaksi kotimaakseen”. Hän juutalaisena kiertää ympäri maailmaa puhumassa saksalaisesta kirjallisuudesta. Niin kyllä hän aina tekee eron natsismia vastustaneiden ja tukeneiden välillä se kaiketi hänen rakkautensa Saksalaiseen kirjallisuuteen säilytti.
Kirja päättyy siihen kun hän lukee kotonaan saksalaista kirjallisuutta ja muistelee pitkää avioliittoaan todeten..”untako vain, ei totta lain että oomme tässä kahden lain”
Marcel Reich-Ranicki on saksan merkittävimpiä kirjallisuus kriitikoita ja tämä suom. eurooppalainen (Mein Leben) on hänen omaelämänkertansa. Kirja on nautittavaa luettavaa monestakin syystä. Historialliset tapahtumat ovat tietysti suuria ja tuttujakin monista yhteyksistä. siinä olevien terävien henkilö analyysien johdosta, suuri sitaattien määrä ja viittaukset Saksan kirjallisuuteen värittävät koko teosta alusta loppuun asti. Kirjoittajan pitkä ura kirjallisuuskriitikkona on vahvasti esillä ja toinen keskeinen teema on jo historiallisesta kehyksestäkin johtuen Juutalaisuus.
Kirja jakaantuu gronologisessa järjestyksessä 5 osaan. 1 osa kattaa vuodet 1920-38 jotka pitävät sisällään muuton Puolasta saksaan ja opiskelun. Marcel kuvaa melko realistisen ja objektiivisen tuntuisesti Kansallissosialismin kiristyvää otetta Saksan koulumaailmasta ja yhteiskunnasta ylipäätään, ottaen huomioon hänen ja hänen perheensä myöhemmin kokemansa asiat. Thomas Mann on läsnä jo alkuluvussa ja hänen kirjansa ovat kaiketi merkinneet Marcelille paljon erityisen maininnan saa Tonia Kröker, vaikkei kirjallisuutena niin ainakin henkilökohtaisena lukukokemuksena ja sisältäen hahmoja joihin hän kykeni samaistumaan. Nuori Marcel oli kaikesta päätellen Saksalaisen kulttuurin ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän kävi teatterissa, konserteissa ja luki paljon oli joku siitä huolissaankin, ettei jäisi todellinen elämä hänen osaltaan elämättä.
2 osa vuodet 38-44 pitää sisällään rauhallisen ilman paatosta kirjoitetun kuvauksen yhdestä Saksan historian rumimmasta tapahtumasta eli Warsovan getosta. Mielenkiintoiseksi geton kuvauksissa nousee se miten Marcel selittää Saksan kansan luonnetta. Auki jää lopulta uskooko Marcel siihen että Saksalaiset ovat julmia ja ankaria. Vai ovatko vain sivistymättömät Saksalaiset sellaisia?
3 osa vuodet 44-58 liittyy sodan päättymisen jälkeiseen elämän uudelleen rakentamiseen ja hapuiluun. Liittyminen Puolan kommunistiseen puolueeseen ja siitä irtaantuminen myöhemmin, salaisen palvelun toiminnassa hän ehti olla mukana tuona aikana. Konsulina olo Lontoossa ja lopulta ero puolueesta johtavat Marcelin takaisin kirjallisuuden pariin, joka oli tällä välin jäänyt varjoon.
4 osa vuodet 58-73 on kirjallisuus kriitikon uran nopean nousun kuvausta, hienoisella itsekorostuksella varustettuna. Lopulta Marcel kirjoittaa kaikkiin saksan päälehtiin arvostelujaan, Die Zeit, Die Welt ja Frankfurter algemaine julkaisevat hänen kirjoituksiaan ja ura on auki.
5 osa vuodet 73-99 Sisältää paljon kuvausta Mannin perheestä ja siitä ”tragediasta” mikä tuon perheen kohtaloissa ilmeni. Saksassa kuuluisaksi tullut kirjallisuus ohjelma televisiossa toi Ranickin julkisuuteen vielä enemmän. Ja lopultakin hän näyttää päässeen tasapainoon oman kouluttamattomuutensa kanssa, sillä merkillisen pitkään hän ”kärsi” koulun kesken jäännistä.
Rakkaus Saksalaiseen kirjallisuuteen on aitoa sen voi sanoa, sillä kovan kritiikin vastapainoksi on hyvin paljon kaunista puhetta ja sitaatteja kirjallisuudesta. Suurimmiksi saksalaisiksi 1900-luvun saksassa nousee Adolf Hitler omine ansioineen ja vastapuolta selkeästi edustanut Thomas Mann.
Juutalaisuus tai enemminkin juutalainen syntyperä on paljon esillä. Marcel sanoutuu selkeästi irti juutalaisuudesta uskontona, muttei peittele syntyperäänsä ja juuriaan. Hän kuvaa useasti sitä paradoksia että hän juutalaisena on rakastunut nimenomaan saksan kirjallisuuteen jota hän kutsuu ”kannettavaksi kotimaakseen”. Hän juutalaisena kiertää ympäri maailmaa puhumassa saksalaisesta kirjallisuudesta. Niin kyllä hän aina tekee eron natsismia vastustaneiden ja tukeneiden välillä se kaiketi hänen rakkautensa Saksalaiseen kirjallisuuteen säilytti.
Kirja päättyy siihen kun hän lukee kotonaan saksalaista kirjallisuutta ja muistelee pitkää avioliittoaan todeten..”untako vain, ei totta lain että oomme tässä kahden lain”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hauskaa, että joku ottaa vakavissaan sanan "kirja-arvostelut". Monet "arvostelut" ovat nettikeskustelulle tyypillisiä typeriä herjoja ja heittoja, joissa mitään ei ole kunnolla selitetty eikä perusteltu. (Vilpittomät ihastuksenilmaukset jne. ovat minusta kyllä tällä palstalla OK. ) Mutta Erasmuksen kaltaisia kaipaisi kuitenkin vähän enemmän.