Meille on tulossa syksyllä 3 vuotiaan riitu tyttökissan kaveriksi pieni poika kisunpentu.
Mikä olisi järkevin tapa tutustuttaa uudet ystävät toisiinsa?
Riitu ei oikein koskaan ole tykännyt muista eläimistä, varsinkaan koirista. Vaikka on syntynyt kodissa missä on koiria ja kodissa sanottiinkin että hyvin on tottunut koiriin. Mutta eipä olekaan, sähisee ja suhtautuu varauksella..
Nyt kuitenkin pelottaa että hän ei osaa suhtautua uuteen tulokkaaseen ystävällisesti. Kissanpentu kuitenkin tulee huomattavan kaukaa joten palautus ei tule kysymykseenkään.
Eikö kissat kuitenkin jollakin aikavälillä tule toimeen keskenään ?
Pieniä apuvinkkejä kaivataan :) Kuitenkin Riitulle kaveria tarvitaan, kun yksin joutuu aika paljon olemaan..
Mikä olisi järkevin tapa tutustuttaa uudet ystävät toisiinsa?
Riitu ei oikein koskaan ole tykännyt muista eläimistä, varsinkaan koirista. Vaikka on syntynyt kodissa missä on koiria ja kodissa sanottiinkin että hyvin on tottunut koiriin. Mutta eipä olekaan, sähisee ja suhtautuu varauksella..
Nyt kuitenkin pelottaa että hän ei osaa suhtautua uuteen tulokkaaseen ystävällisesti. Kissanpentu kuitenkin tulee huomattavan kaukaa joten palautus ei tule kysymykseenkään.
Eikö kissat kuitenkin jollakin aikavälillä tule toimeen keskenään ?
Pieniä apuvinkkejä kaivataan :) Kuitenkin Riitulle kaveria tarvitaan, kun yksin joutuu aika paljon olemaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan varmasti aluksi esiintyy sähinää ja ehkä murinaa ja vähän tassulla huitaisuja. Se on luonnollista, mutta pitäisi mennä ohi ajan kanssa. Ole kuitenkin koko ajan tarkkana että ei synny tappelua. Kissat kyllä yrittävät välttää sitä juuri näillä uhkailuilla.
Yksi keino on pitää kissat aluksi eri huoneessa ja "siirtää hajuja". Eli esim. silitellä toista kissaa ja sitten mennä toisen luo silittelemään ja antaa haistella, tai viedä vaikka jokin kangas jossa toinen on makoillut toisen luo niin tottuvat toistensa hajuun ja tutustuminen on helpompaa.
Yksin en jättäisi kissoja keskenään ennen kuin on ihan varmaa että hyväksyvät toisensa. Älä heti lannistu jos ei hyvältä näytä vaan anna niille aikaa.
MEille tuli eilen pieni punainen arkajalka. Ennestään meillä on 3 v leikattu poikakissa, joka on tottunut viettämään onnellisia poikamiehenpäiviä. Asumme kerrostalossa ja se on tottunut olemaan pihalla, kulkee myös valjaissa.
Päätimme aluksi että tämä uusi neitikissa, 3kk, saisi totutella ensin kaikessa rauhassa talon tavoille, ja pitäisimme sen tyttäreni huoneessa. Mutta sitten tyttäreni ei malttanut odottaa vaan nämä kaksi sitten pääsivät silmätyksin, siten että itse pidin tätä vanhempaa kissaa ja pentu oli tyttärelläni sylissä. Voi sitä urinaa ja tuhahtelua mikä poikakissasta lähti. Vielä kissan kadottua näköpiiristä se sai puistatuskouristuksia ja oli todella loukkaantuneen oloinen.
Varmaankin tuo pikkuhiljaa totuttelu kummallekin osapuolelle on paikallaan. Tulokkaalle rauhallinen uuteen kotiin tutustuminen, ja vanhempi sitten saisi hajuista päätellä että joku muukin on asettunut taloon.
Meillä ainakaan tuo vanhempi ei tuntunut huomaavan mitään ennenkuin he kohtasivat. Ei nuuskinut, eikä etsinyt.
Meillä tämä vanhempi kissa on öisin usein ulkona ja muutenkin se käy päivittäin ulkona ja kotona vain nukkumassa ja syömässä, joten uudella tulokkaalla on mahdollisuus rauhassa päästä tutuksi taloon.
Mietin myös sitä että olisiko hyvä tutustuttaa nämä kaksi tuolla ulkona, jolloin oltaisiin "ei kenenkään maalla". Vaikka onhan se pihakin reviirinsä.
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia...