Hehe, kyllä se järki aina lopulta voittaa, hyvä näin. Suhteen uutuuden hurmassa lensimme kai kumpikin vähän jonnekin haavemaailmaan ja lensimme kuin pilvien päällä jalat kaukana maasta. Jonkun ajan päästä alkoi ihmeellinen oikuttelu ja ailahtelu ja yhteydenpito kävi pinnalliseksi ja harveni harvenemistaan, mitä vähän tekohengitystä väliin ettei ihan kuollut kokonaan. Minä istuin ikävissäni ja sydän särkyneenä ihmetellen mistä oikein kysymys. Mutta nytpä onkin mieli jo valoinen ja uutta toivoa täynnä. Päästin otteeni ja kohdistin ajatukseni muihin ja muualle. Kyllä se järki vaan on pidettävä päällimmäisenä eikä antaa tunteilleen liian suurta valtaa, nehän vetää ihmisen suohon ja syventöön, joshan välillä vievätkin sinne pilvien päälle. Mutta kun sieltä se putous on niin turhan korkea:))
En odota
minäkään
171671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
viestisi?
olla sitten sitä oikeeta rakkautta. Mä oon nimittäin ruvennu uskomaan, että jopa sellaista voi olla olemassa kaiken jälkeenkin. Tuntuu niin pirun hyvältä.
Eipä kai tämä viesti sen lähempää osoitetta kaipaa, lähinnä omaa helpotuksen tunnettani täällä tyytyväisenä röyhtäilen. On vaan niin vapauttavaa välillä kirjoittaa ja lukea muutakin kun sitä tavallista jatkuvaa kaipauksen ja ikävöinnin itkua.
Oikeaa rakkautta? Mitä se nyt sitten lieneekään? Mikäs sinut on moiseen kummaan uskoon tuudittanut?
Jos kyseessä on syvemmät tunteet, niin ei ne mihinkään muutamista oikutteluista häviä.
Nauti olostasi.
Sitä samaa sinulle ja kaikille muillekin tallustajille - nautitaan olosta ja elosta.
toisen hyväksymistä sellaisena kuin on, välittämistä, hellyyttä, samanlaista huumorintajua ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Sellasta..
Taitaa aina useamman kohdalla kompastua siihen ensimmäiseen juttuun siinä listassasi, toistensa hyväksymistä pienine oikkuineen ja virheineen. Ja sitten ettei asioista voida keskustella avoimesti ja rehellisesti ja väärinkäsityksiä ja pieniä erimielisyyksiä selvitellä aikuisella tavalla. Ennemmin sitten itketään ja valitetaan ikävää täällä palstalla. Ja kärsitään sydänsurua ja katkeruutta.
paljon ja huonot ajat voi olla molemmilla. Siitä näkee jos itse kestät toisen huonot ajat , auta armias jos miehellä (sillä kaiken tukijalla) on huonot ajat , johan akka läks saamaan ansaitsemaansa palvelua ja kohtelua:)
Näinhän se menee yleensä. Mutta ne harvat pitkät rakkaus tarinat sisältävät mielestäni Todellisen Naisen!! joka pystyy elämään myös niiden kumppanin vaikeiden aikojen yli. Vaikka ei silloin tietenkään voi saada sitä täydellistä palvelua.
Joo joo vähän kärjistettyä teksiä, mutta kyllä siinä turhan paljon tottakin on:(
myös tuo, nähty on. Aika mustavalkoista syyttää pelkästään naisia.
...ja todellisen Miehen... ei sinun laistasi pikkupojua... ihmekään jos akkas lähtee
, enkä jaksanut uskoa tietenkään siihen pelkästään omien, tuttujen ja sukulaisten kokemuksien takia. Niissä se melkoinen "pahis" oli aina nainen. Mutta sitä sontaa levittää rakkaidensa niskaan siis (ja tietenkin) myös miehet. Harmi kaikkien puolesta, että tämä elämä on joskus turhan lyhyt hyvän ihmisen löytämiseen. (mutta ehkä hän sieltä... heh)
uudestaan ja ajattele. Vähän sanoja, paljon vihaa. Toivottavasti sinä "suuri" tytön hupakko olet ollut kaikissa tekemissäsi NIIN virheetön. Joopa joo uskotaan uskotaan. Ja toisekseen et voi tietää toisten kokemuksista. Ajatuksen tynkää sinulle....
olla yhdessä on pakottanut ainakin itseni tuohon avoimuuteen ja rehellisyyteen. Kaipa se auttaa, että on tottunut puhumaan vaikeista asioista kun elämä ei mikään maailman helpoin ole ollut.
Minä "suuri" tytön hupakko en tosiaan ole koskaan missään enkä minkäänlaisessa tekemissisäni virheetön - päinvastoin. Sitä ajatuksen tynkää tarvittais paremminkin toiseen suuntaan, että minäkin voisin vähän pönkittää tuota itsetuntoani ja uskoa että voisin jossakin asiassa vielä onnistuakin - ehkä. Koska sinäkään et voi tietää toisen kokemuksista niin annetaanpas sinullekin tuota ajatuksen tynkää... minä kun olen se akka jossa aina on ollut vika ja syy, mies aina syytön ja virheetön. Vihaa ei sanoissani ollut, ehkä sitäkin enemmän katkeruutta, siinä on tietty ero.
naisia kohtaan ei ainakaan hirveästi auta. Ei ne kaikki naiset ole tollasia, ei todellakaan.
Sama asia se on minutkin muokannut samaan suuntaan. Jospa vaan vielä jostain löytäisin kumppanin joka uskaltaisi avata itseään tarvittaessa, rehellisesti kertoa tunteistaan ja tarpeistaan ja kaikesta muustakin. Kyllä se tekee elon ja olon helpommaksi kummallekin jos osataan olla avoimia ja rehellisiä ilman turhia syytöksiä puoleen tai toiseen.
tappavaan maailmaan...