http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027046224
Emailia (?)kuvaa tuon laittamani linkin takaa aivan oivalisesti sitä miten naisen normaalit ja oikeutetut tunteet synnillistetään.
Jos nainen kokee ettei jaksa lapsiaan hoitaa syyllistymättä ja sitäkautta kokee ettei jaksa ottaa vastaan uutta lasta = syntiä.
Jos äidillä on uskomisen asiat kohdallaan hän jaksaa otaa vastaan kaikki lapset jotka annetaan.
Uskovainen äiti jaksaa ottaa kaikki lapset vastaan kiitollisella ja hyvällä mielellä. Ja jos ei jaksa ei hänen uksomien asit ole kohdallaan?
Jos äiti on rehellinen itselleen ja katsoo kaikessa rehellisyydessään omaa tilannetaan ja huomaa seisovansa sillä paikalla jossa ei voi hyällä omallatunnolla enää lisätä omaa taakaansa lasten kärsimyksen kustanuskella = syntiä.
Äidin väsyminen ja uupuminen on seurausta siitä ettei uskon asiat ole kohdallaan. Jos olisivat äiti jaksaisi loistavasti otaa vastaan kaikki lapset jotka annetaan.
Ovatko aidot normaalit ja joka suhteessa ymmärettävät tunteet synti silloinkin kun näiden tunteiden tarkoitus on suojella viimekädessä olemassa olevaa elämää? Onko syntiä tuntea että tekeeä väärin tehdessään lapsia enemmän kuin on voimia?
Jos äiti ei pysyty laittamaan kaikkia tunteitaan syntinä pois ja syylistyy omasta tilanteestaan hänen uskon asiat eivät ole kohdallaan?
Onko jaksaminen uskon asia? Tai ovatko kielteiset tunteet tunteita jotka pitää syntinä hylätä?
En edes osaa selitää mikä tässä saa ahdistumaan. Omien tunteiden kieltäminen ja syntinähylkääminen....
Emailia (?)kuvaa tuon laittamani linkin takaa aivan oivalisesti sitä miten naisen normaalit ja oikeutetut tunteet synnillistetään.
Jos nainen kokee ettei jaksa lapsiaan hoitaa syyllistymättä ja sitäkautta kokee ettei jaksa ottaa vastaan uutta lasta = syntiä.
Jos äidillä on uskomisen asiat kohdallaan hän jaksaa otaa vastaan kaikki lapset jotka annetaan.
Uskovainen äiti jaksaa ottaa kaikki lapset vastaan kiitollisella ja hyvällä mielellä. Ja jos ei jaksa ei hänen uksomien asit ole kohdallaan?
Jos äiti on rehellinen itselleen ja katsoo kaikessa rehellisyydessään omaa tilannetaan ja huomaa seisovansa sillä paikalla jossa ei voi hyällä omallatunnolla enää lisätä omaa taakaansa lasten kärsimyksen kustanuskella = syntiä.
Äidin väsyminen ja uupuminen on seurausta siitä ettei uskon asiat ole kohdallaan. Jos olisivat äiti jaksaisi loistavasti otaa vastaan kaikki lapset jotka annetaan.
Ovatko aidot normaalit ja joka suhteessa ymmärettävät tunteet synti silloinkin kun näiden tunteiden tarkoitus on suojella viimekädessä olemassa olevaa elämää? Onko syntiä tuntea että tekeeä väärin tehdessään lapsia enemmän kuin on voimia?
Jos äiti ei pysyty laittamaan kaikkia tunteitaan syntinä pois ja syylistyy omasta tilanteestaan hänen uskon asiat eivät ole kohdallaan?
Onko jaksaminen uskon asia? Tai ovatko kielteiset tunteet tunteita jotka pitää syntinä hylätä?
En edes osaa selitää mikä tässä saa ahdistumaan. Omien tunteiden kieltäminen ja syntinähylkääminen....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun emalia(?) puhui siitä että pidetäänkö sekisä niin tärkeänä?
Niin tähän haluaisin komentoida sen että mitä muita tapoja vl naisella on hakea naisena hyväksyntää kuin sekillä?
Kuinka monessa perheessä vl-vanhemmat ovat muuten fyysisti kosketuksissa toisiinsa. Harvoin näkee vl parin halaavaan tai pussailevan julisesti "tai edes salssa".
Kuinka monessa vl perheessä se on "ainoa tapa" olla lähekkäin?
Ja kuinka moni vl on kasvatettu siihen että lähellä oleminen = seksiä?
Vl on sekusaalikieteinen ilmapiiri joka ei tue tai anna eväitä muun laiseen läheisyyteen kuin siihen mikä tapahtuu piilossa kaikilta... (tämä oli karkea yleistys tiedän mutta siltä kuitenkin liian monen kohdalla paikkansa pitävä)
"Niin tähän haluaisin komentoida sen että mitä muita tapoja vl naisella on hakea naisena hyväksyntää kuin sekillä?"
Jos asia on jonkun ihmisen kohdalla noin, että joutuu hakemaan hyväksynnän puolisoltaan seksillä.
Rakkaushan on jotain ihan muuta kuin seksiä, siihen kuuluu läheisyys, halit yms. rakkauden osoituksena. Seksihän on vain yksi osa avioliittoa, ja se ei ole kenellekkään pakollista edes.
Ihmisillehän niin miehelle kuin naisellekkin voi tulla sairaus, ja seksiä ei yksinkertaisesti voi enään harrastaa. Niin rakkaushan kuitenkin jää, ja se rakkauden tuoma läheisyys on paljon arvokkaampaa ihmiselle kuin seksi. Miten sitten käy ihmisesten jos he ovat oppineet hakemaan sen läheisyyden vain seksillä, jääkö ihmiset sitten kokonaan paitsi puolison rakkauden osoituksia jos seksi poistuu avioliitosta?
"Vl on sekusaalikieteinen ilmapiiri joka ei tue tai anna eväitä muun laiseen läheisyyteen kuin siihen mikä tapahtuu piilossa kaikilta... (tämä oli karkea yleistys tiedän mutta siltä kuitenkin liian monen kohdalla paikkansa pitävä)"
Vääristyykö ihmisen ajatusmaailma totaalisesti jos ilmapiiri on liian seksuaalikieltein? Aletaan pitämään rauudenosoituksia jopa seksinä, mm. jokapäiväist halit ja suukot, joita voi tehdä lastenkin aikana, lapsikin oppii läheisyyttä ja rakkautta toista ihmistä kohtaan.
Sitten taas kun avioliitto solmitaan, niin seksi muuttuukin elämän yhdeksi tärkeimmistä asioista, ja haetaan vain sillä puolison läheisyyttä.
Ja jos seksi on vähäistä avioliitossa jostain syystä, niin sitten syytetään sitä puolisoa, ja ollaan vihaisia kun ei saakkaan vapaasti sitä seksiä, mikä ei ole edes ihmiselle pakollista. Sen sijaan rakkaus ja läheisyys ovat tärkeitä kaikille, mutta siihen ei välttämättä tarvita seksiä ollenkaan.
Sanotaan tähän lopuksi, että yksi ystäväni sai synnytyksen jälkeen pahan kohtutulehduksen, ja siinä meni liki vuosi kunnes yhdyntä tuli edes kysymykseen. Miten ihmeessä parisuhde kestäisi näitä sairauksia, jos vain sitä seksiä pidetään rakkautena ja sen osoituksena. Ei mitenkään vaan siitä tulisi turhia riitoja avioliittoon, ja pahimmassa tapuaksessa se toinen asiasta syyllistettäsisiin kun ei pysty tyydyttämään toisen tarpeita.
purkaa näitä ajatuksia sanoiksi....
Kuitenkin totean että vaikka sekisittömyyteen ei kuole ja ilmankin voi elää se ei takoita sitä että seksi olisi parisuhteessa yhdentekevä asia jonka voi halutessaan otaa tai jättää.
Toisaalta ihmettelen myös sitä että seksiä vähätellään ja sen merkitystä vähätellään. Varsinkin kun vl sekuallisten tarpeitten purkaminen tapahtuu vain toisen ihmisen kautta.
Olen elänyt useita vaiheita elämässä jossa syystä tai toisesta olen ollut yhdyntäkiellossa pitkänkin ajanjakson kerrallaan. Enkä näe yhtään hyvää hedelmää näiden kausien jäljiltä.
Miten toisen ihmisen halun ja tarpeet ohitat kun ne ovat kuitenkin "käsin kosketeltavasti " läsnä? Ja miten sen oman halun ja tarpeen kiellät ja ohitat?
Mikään muu ei ole ollut niin turhauttavaa kun hakea jonkinäköistä "vaihtoehtoseksuaalisuutta".
Siitä olen eri mieltä että seksi ei ole tärkeää vaan vain osa parisuhdetta. Se voi ajallisesti olla hyvin pieni osa parisuhdetta mutta ilman hyvää seksisuhdetta en tiedä missä parisuhteemme olisi?
"Siitä olen eri mieltä että seksi ei ole tärkeää vaan vain osa parisuhdetta. Se voi ajallisesti olla hyvin pieni osa parisuhdetta mutta ilman hyvää seksisuhdetta en tiedä missä parisuhteemme olisi?"
Seksi on tärkeää avioliitossa, ja kun puolisot rakastavat toisiaan koko sydämestään, niin rakkauden tuoma rakastelu on täydellistä, ja siitä nauttii kumpikin osapuoli.
"Olen elänyt useita vaiheita elämässä jossa syystä tai toisesta olen ollut yhdyntäkiellossa pitkänkin ajanjakson kerrallaan. Enkä näe yhtään hyvää hedelmää näiden kausien jäljiltä."
Mutta siksi sanon ettei siihen puutteeseen kukaan kuole eikä se ole pakollista, koska meidän ihmisten on varauduttava myös siihen, että milloin tahansa voi olla edessä se päivä jolloin olemme itse tai puolisomme on kykenemätön seksiin. Silloin meiltä vaaditaan sitä rakkautta, niin syvää rakautta itseämme ja puolisoamme kohtaan, että hyväksymme sen asia, ja emme kuitenkaan hylkää rakkautta. Olemme avioituessamme luvanneet rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä, eli meillä on tiedossa, että myös vastoinkäymisiäkin voi tulla.
Kyllä seksin puuteeseen kuolee ihmisiä joka vuosi myös suomeessa sitä vain sanota seksin puuteeksi vaan masennukseksi :(
Seksi ja seksuaalisuus on osa ihmistä ja seksuaaliset ongelmat ovat syy monen ihmisen syvään masennukseen joka yksitään tappaa ihmisiä myös suomessa.
Moni parisuhde ja elämä päätyy seksittömyyteen ja sen seurauksiin. Olisi kaunista ajatella että näin ei kävisi.
Tai siis masentuu seksinpuutteesta, joku jopa menettää sen vuoksi parisuhteensa, tulee jopa avioero, niin se joka kokee seksinpuutteen kohtalokkaana, on ajautunut ajattelemaan asioita väärin.
Kyllähän sinkutkin ovat pitkiä aikoja ilman seksiä, joku vuosiakin. Heille joille seksi on muodostunut liian tärkeäksi hakevat sitä tyydytystä hinnalla millä hyvällä. Joku toinen jolle seksi on myös tärkeää, hän taas saattaa kuitenkin olla mieluummin ilman kuin turvautuu yhdenillan juttuihin, osaa laittaa asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen.
Hänellehän seksi on muuttunut yhdeksi elämän tärkeimmistä asioista, ja siitä ajattelutavasta pitäisi päästä eroon, ja hän tarvitsisi apua joka sairastuu seksinpuutteesta. Ihmisen elämässä on monia iloinaiheita, mitkä ovat paljon tärkeimpiä kuin seksi.
Jos on toimiva avioliitto, joka pohjautuu rakkauteen, niin eiköhän sellaisessa avioliitossa ole myös seksiasiat aika hyvällä mallilla. Toisen kunnioittaminen, ja lähimmäisen tarpeet ovat etusijalla, niin kyllä varmasti homma toimii, ja molemmat nauttivat rakastelusta. Sairaudet ovat sitten asia erikseen, ja silloin se seksinpuute on vain väliaikaista, ja hyvää kannattaa aina odottaa. Ei määrä ratkaise, vaan laatu. Ennemmin harvemmin ja hyvin, kun usein ja huonosti.
Omasta mielestäni tuo vl-oppi "ehkäisy on syntiä" saattaa pilata myös ihmisten avioliiton, ja oikeuden nauttia rakkaudesta ja rakastelusta. Jos vaimo elää raskaudenpelossa, niin hän ei saa kokea sitä tärkeää rakkautta, vaan yhdyntä on hänelle painajainen joka varmasti pilaa avioliiton ennenpitkää. Tai sitten sitä ei uskalla edes harrastaa raskaudenpelon vuoksi, ja siitä kärsii molemmat aviopuolisot.
antaa kuulemma uuden vaimon, kun entinen kuolee synnytykseen tai sen tuomaan masennukseen!
Oikein eläviä esimerkkejä on tiedossa-tosin yksi uusikin on kuuden synnytyksen jälkeen ulkonäöltään ja olemukseltaan kuin kävelevä kuolema.
Voimme ajatella että jos joku laitaa työn ihmisten edelle hänen tärkeysjärjestyksenvä on väärä. Kuitenkin ihminen arvottaa (toivottavasti) itse oman elämänsä. Sen mikä on tärkeää ja mikä ei ole tärkeää.
Kuitenkin ihmiseltä voi syystä tai toiseta puuttua välineitä arvotaa omaa elämääsä. Tai hänen välineensä on minun mielestäni väärät?
Voimme toki sanoa että ihminen joka ajautuu eroon sekin puuteen takia tekee väärin? Kuitenkin joudun toteamaan että se tuskin oli sen suhteen ainoa ongelma eikä ongelmat olleet yksipuolisia.
Olisi ihanaa jos jokainen parisuhde toimisi ja siinä vallitsisi rakkaus luottamaus jne... mutta tosielämä ei vain aina ole sitä.
Miksi ihminen masentuu kun lapsia tulee 1/vuosi kun kaikki eivät masennu. Tai miksi joku masentuu synnytyksen jälkeen? Tai miski joku masntuu siski että elää puuteessa?
Jos eroitamme kemialliset ja rakaenteeliset syyt ja katsotaan vain syitä miksi ihmisnen masentuu niin väittäisin että yksi tärkemistä syist on - elämän hallinnan menettäminen -> syy tähän voi olla mikä tahansa. Ihan mikä tahansa.
Miten asiat käsitellään? Miten siitä päästään eteenpäin? Vai päästäänkö?
Ymmärrän sen että omia valintojani ja ratkaisujani voidaan kritisoida monellakin tapaa. Kuitenkin sillä kokemuspojalla ja elämänkokemuksella mikä minulla on näen ratkaisut oikeaksi. Joku toinen voisi toisenlaisella taustalla nähdä ratkaisuni vääräksi?
Voin sanoa että on väärin masentua seksin puuteen takia ja kuitenkin jos ihminen masentuu sen takia hänellä on "syynsä siihen". Onko minulla itelläni "varaa" tuomita toisen ajatukset ja kokemukset. Entä jos se on ollut hänelle ainoa tapa kokea jotain elämää suurempaa?
Vaikka olen kanssasi samaamieltä puolustan ihmisten oikuetta kokea asia toisin kun "me" sen sanomme.
Ajattelen että seki "hyvässä" parisuhteessa toimii. Eli on hyviä ja vähän vähemmän hyviä kausia. Ja se mitä sanot tuosta vl ja raskaudenpelosta lienee totta. Luin siihen liittyen sinun komenteja toisesta ketjusta.
"Voin sanoa että on väärin masentua seksin puuteen takia ja kuitenkin jos ihminen masentuu sen takia hänellä on "syynsä siihen". Onko minulla itelläni "varaa" tuomita toisen ajatukset ja kokemukset. Entä jos se on ollut hänelle ainoa tapa kokea jotain elämää suurempaa?
Vaikka olen kanssasi samaamieltä puolustan ihmisten oikuetta kokea asia toisin kun "me" sen sanomme."
Aina sanoa sen miten itse asiat ajattelemme, ja mitä itse pidämme oikeana ja vääränä. Oikeastaan puhuin tuosta seksistä ja sen tärkeydestä lähinnä uskon kannalta, milloin mielestäni sitä voi ajatella vääränä josta pitäisi päästä eroon.
Raamatussa sanotaan siitä himosta, ja siitä että saatana ihmistä niissä himoissa kiusaa ja pitää kiinni. Eikö jokaiselle kuitenkin olisi paras, että pääsisi eroon siitä saatanana houkutuksesta?
Jos antaa pitää itsensä kiinni niissä houkutuksissa, ja se seksi on tärkeintä, menee jopa lähimmäisten edelle, niin siitähän seuraa luikuisia muita syntejä, joku saattaa ajautua jopa huorintekemiseen, raiskauksiin, ja pedofiiliaan. Tuhotaan perheet sen vuoksi, että saatana hallitsee himoilla jonkun elämää, se siis olisi kaikille hyvä päästä eroon ajatuksesta, että seksi on se elämän tärkein asia.
Sitä yritin siis tarkoittaa, että miten paljon tuhoa se tuottaa perheelle, parisuhteelle, muille ihmisille jos joku on antanut seksin muodostua liian tärkeäksi elämässään?
Ajattelen tähän nyt kirjoittaa tästä mitä ainaski keski- ja etelä-suomessa on niin tyypillistä. Kun naisella on synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita tms., niin miehethän käy vieraissa niinku säännönmukaisesti. Vaimot yleensä tietää sen tai aavistaa sen, mut eroa ei voi ottaa, vaikka mies on uskoton. Mieskin tietää sen, että voi naiskennella irtosuhteissa, koska vaimo ei eroa kun ei saa erota tai ei halua lapsimäärän kans yksinhuoltajaksi, joten vaimo ei puhu kellekään mitään miehen naiskentelusta irtosuhteissa 8voi puhua sisarilleen ja isaret kehoittaa vaan kantamaan tämä taakka).
Mies sitte tuntustaa syntinsä uskon veljelle ja uskonveli antaa synninpäästön, niin että mies taas pääsee harrastaa seksiä naisten kanssa. Uskonveli itsekin harrastaa samaa meininkiä. Mielestäni miesten välinen ripittäytyminen ei ole edes ripittäytymistä ja sitä, että siinä synnit saarnattaisiin anteeksi, vaan käytännössä se on naisseksillä kerskailua.
"Mielestäni miesten välinen ripittäytyminen ei ole edes ripittäytymistä ja sitä, että siinä synnit saarnattaisiin anteeksi, vaan käytännössä se on naisseksillä kerskailua."
Luettavaa jos tuo kaikki karmeus on todellakin totta. Huorintekeminenhän on niin selkeä synti kuin olla voi, yhtä selkeä kuin tappaminen.
Ja Raamatun mukaan huorintekijän saa jättää, joten niin pahana syntinä Jumalakin sitä pitää. Ja onhan se aika paha synti jos rikkoo Pyhän avioliiton, ja lupauksensa Jumalalle, se minkä lupaamme avioituessamme puolisoillemme, niin sen me lupaamme myös suoraan Jumalalle.
Jos ihminen kerran sortuu heikkona hetkenään huorintekemiseen, niin jos katumus ja halu anteeksiantoon on todellinen, niin ei sitä enään toistamiseen kyllä halua tehdä jos sen kerran on saannut jo anteeksi, niin puolisoltaan kuin Jumalaltakin.
Pahimmassa tapuksessahan, nämä jatkuvasti tietoista syntiä tekevät miehet opettavat muka Jumalan Tahdon mukaista uskoa, ja sanovat, että heissä asuu Pyhä Henki. Tuskin Pyhä Henki kehoittaa ketään huorintekemiseen? Päinvastoin Pyhä Henki kehoittaa rakastamaan lähimmäistään kuin itseään, ja kuka meistä haluaisi jotua petyksi kumppanimme taholta jota rakastamme?
Emmalia. Ihan puppua juttu, johon vastasit.
Arvasin minä, että joku kirjoittaa noin, että älä usko kirjoitustani. Saman tekevää, koska nämä on asioita, joissa naiset jää yksin.
Kirjoitukseni ei ole puppua. Mutta tietenkään kaikki miehet etelä- ja keski-suomessa ei ole samanlaisia, vaikka kovin yleistä tämä on. En minä tiedä miten tästä voisi keskustella, niin että ihmiset alkaisi keskustella. Toinen aihe, mistä pitäisi keskustella on väkivalta: kun mies hakkaa ja pahoinpitelee vaimoaan ja lapsiaan tai sitten pelkästään vaimoa. Kun ei siitä voi puhua, eikä voi erota niistä syistä kun jo kirjoitin. Sitten kun puhuu sisarille, niin se on sitä, että tulee kestää "taakat", joita Herra on antanut... Minä en tahdo uskoa, että Herra on tarkoittanut taakoiksi sellaisia miehiä kuin jotkun (aika useat ja useat) ovat.
En ala vastailla epäilijöille, enkä ala puolustella mitä kirjoitan. Niin moni nainen ja mies tietää tämän kohdallaan todeksi. Jumalahan itse on todistajani.
On tuo totta. Meidän perheessä isällä on ollut toinen nainen, mutta äiti ei halunnut eroa. Hän halusi säilyttää kulissin. Isä suostui siihen.
Päästään ikäänkuin "hiljaisesti" eroon kaikista skandaalinkäryisistä jutuista.
Pahoinvointi perheessä jatkuu. Mutta eipähän tullut "skandaaleja".
Mitään väliä mitä minä uskon, ja mitä en usko. Jos joku toimisi noin, ja sortuisi huorintekemiseen, oli kuka tahansa vl-uskovainen tai ei, niin sanoisin epäilemättä, että se on väärin, ja sen olisi loputtava. Sillä siitä kärsii kaikki läheiset ennenkaikkea lapset, ja puoliso. Ja uskohan perustuu juuri lähimmäisten rakastamiseen, ei itsensä.
Ja mitä sitten jos huorintekemisestä seuraa sille toiselle naiselle lapsi, niin mieshän joutuu valitsemaan kumman naisen lapset ovat hänelle tärkeitä, ja kummassa kodissa ja perheessä hän haluaa lapsistaan huolehtia. Kuka taas kärsii, lapset, ja pahimassa taupauksessa jäävät kokonaan ilman isää, ja jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään.
Jumala kuitenkin tietää sen mikä on totuus, ei sillä ole väliä mitä me ihmiset uskomme ja tiedämme, jokuhan saattaa meille jopa valehdella, ja me sen uskomme. Mutta Jumalalle kukaan ei voi valehdella, hän tietää aina totuuden.
Jos vaimo on tietoinen miehensä huorintekemisestä, niin eihän vaimokaan saa sitä hyväksyä, vaan hänen pitää ottaa se puheeksi ja koittaa ohjata miehensä luopumaan siitä synnistä. Jos vaimo vaan antaa miehen jatkaa huorintekemistä tietäen siitä, ja hyväksyy sen, niin silloihan vaimokin hyväksyy sen synnin, ja on osallisena sitä.
Jokaisen ihmisen velvollisuus on sen ihmisen parasta ajatellen joka syntiä tekee, sanoa se synti synniksi, näin sille toiselle annataan mahdollisuus parannukseen, ja osaisi luopua jatkuvasta synnin tekemisestä.
Keskusteluun kirjoitin jo siitä, että seuroissa ja päivämiehessä pitäisi ottaa näitä asioista enemmän esille. Juuri tuo väkivalta, naisen alistaminen, toisen taakan lisääminen vain omien himojen vuoksi, on asioita mitkä ovat väärin.
Päivämiehessä kirjoitetaan ihan liian vähän näistä tärkeistä asioista, ja siitä mitä on usko. Sen sijaan siellä puututaan elokuviin, musiikkiin, seurakunnan kuuliaisuuteen, yms. höpöjuttuihin millä ei ole mitään tekemistä oikean sydämenuskon kanssa.
Parin tuhannen vuoden kuluttua on vanhoillislestadiolaisista kehittynyt oma rotu, joka tuottaa tehokkaasti jälkeläisiä maailmankaikkeuteen. Kaikki eivät tietenkään mahdu enää tälle planeetalle. Keskimääräinen perhekoko luultavasti kasvaa nykyisesta n. 10 30:n ja alle 10 lapsen kanssa uupuvat alkavat olla harvinaisia.
Hehhehheh....
Alle kymmenen kanssa uupuvat alkavat olla harvinaisia...
Olet aivan loistava metaskeema!
Tämän hetkinen evoluutio näytää menenvän siihen suuntaan että miesten hedelmällisyys laskee sitä tahtia että tuohon kymmeneen ei 2000 vuoden päästä päästä. Hyvä jos ihmien lisääntyy lainkaan ilman lääketidettä :)
Ei kukaan oikea, todella kristitty alistu niin kuin osa VL naisista, pahimmassa tapauksessa tapettavaksi, kielletään ehostus ja pidetään Hitler Jürgen tapaisena lapsenteko- koneena. Ei kukaan, sillä Vapauteen Jeesus meidät vapautti, pois lain ikeen alta.
Minulla on kuusi lasta, ja jos emme olisi huolehtineet ehkäisytä, jos olisin jatkanut lapsitehtailua, vaimoni oli lähtenyt, tietäen minut hulluksi sukupuoliterroristiksi, ja Hänellä olisi ollut siihen myös oikeus, jokaisella asialla on myös rajansa.
Vain Musliimit ja VL kohtelee naista noin ( mutta kuitenkin pitää muistaa, että ei kaikki VL isät ole ajattelamttomia, onneksi)
Järki on Jumalan lahja.