Joku varmasti muistaakin, että kirjoittelin tänne perheenlisäyksestämme. :) Tämä kyseinen pentue, sekä emo on ollut meillä nyt hoidossa viikon, kun omistaja on ollut muualla. Olemme sitten vähän koittaneet tutustuttaa tulevaa kissaamme näihin nykyisiin kissoihimme. Onkin jäänyt nyt mietityttämään nykyistehn kissojen reaktio uuteen tulokkaaseen.
Vanhempi kissa vähäsen nuuskaisi ja samantien alkoi pesemään pentua. Huom. on 13-vuotias uroskissa. Ei yhtään osoittanut mitään vihaisuuden merkkejä. Voikohan kissoilla olla jotain "isänvaistoja"? Kun eihän urokset yleensä pese pentuja, vaan lähinnä joskus koittavat jopa tappaa ne? Ilmeisesti vanha kissamme hyväksyy uuden tulokkaan?
Nuorempi kissa taas.. Mielenkiinnolla seurailee pikkuisen liikkeitä ja nuuskii. Välillä saattaa muutaman kielen lipaisun verran pestä pentua. Kun pentu esimerkiksi lähtee juoksemaan, lähtee kissamme perään ja alkaa tassuilla läpsimään. Samalla myöskin saattaa "kurista". Välillä lyö maate lattialla ja kurisee. Onko tämä vain leikkiä kissaltamme? Ja muutaman kerran olen huomannut kun kissa nuolee pentua, niin ottaakin hampailla kiinni. Mutta päästää kyllä heti irti kun kiellän. Mitä tämä voisi olla? Sinällään mitään vihamielisyyden merkkejä ei ole ilmassa, eikä näytäkään siltä. Silmät kiiluen ja korvat åystössä seuraa pentua. Tosiaan tänään säikähdin kun pentu lähti juoksemaan ja meidän kissamme lähti perään, pikkuinen jäi tietenkin sitten jalkoihin ja kaatui. Mutta ei siinä mitenkään käynyt, jatkoi vaan juoksentelemista. :D
Niin ja vielä yksi asia. Pennut ovat nyt 6-viikkoisia. Kaksi pentua kolmesta osaa syödä kiinteää ruokaa ja käydä astilla. Mutta yksi pentu kuin "pelkää" kun ruokaa tarjotaan. Ikinä ei mene itse syömään lautaselta, vaan kissa pitää huijata siihen. Pidän pentua sylissäni ja se tykkää kovasti nuolla sormiani, joten laitan sormeeni kastiketta, josta pentu sen sitten nuolee. Muutama minuutti pitää noin tehdä, ennen kuin menee syömään itse. Mistä tämä voi johtua? Kissa ei todellakaan ala syömään jos suoraan laitan ruokakupille vaan perääntyy ja lähtee pois.
Vanhempi kissa vähäsen nuuskaisi ja samantien alkoi pesemään pentua. Huom. on 13-vuotias uroskissa. Ei yhtään osoittanut mitään vihaisuuden merkkejä. Voikohan kissoilla olla jotain "isänvaistoja"? Kun eihän urokset yleensä pese pentuja, vaan lähinnä joskus koittavat jopa tappaa ne? Ilmeisesti vanha kissamme hyväksyy uuden tulokkaan?
Nuorempi kissa taas.. Mielenkiinnolla seurailee pikkuisen liikkeitä ja nuuskii. Välillä saattaa muutaman kielen lipaisun verran pestä pentua. Kun pentu esimerkiksi lähtee juoksemaan, lähtee kissamme perään ja alkaa tassuilla läpsimään. Samalla myöskin saattaa "kurista". Välillä lyö maate lattialla ja kurisee. Onko tämä vain leikkiä kissaltamme? Ja muutaman kerran olen huomannut kun kissa nuolee pentua, niin ottaakin hampailla kiinni. Mutta päästää kyllä heti irti kun kiellän. Mitä tämä voisi olla? Sinällään mitään vihamielisyyden merkkejä ei ole ilmassa, eikä näytäkään siltä. Silmät kiiluen ja korvat åystössä seuraa pentua. Tosiaan tänään säikähdin kun pentu lähti juoksemaan ja meidän kissamme lähti perään, pikkuinen jäi tietenkin sitten jalkoihin ja kaatui. Mutta ei siinä mitenkään käynyt, jatkoi vaan juoksentelemista. :D
Niin ja vielä yksi asia. Pennut ovat nyt 6-viikkoisia. Kaksi pentua kolmesta osaa syödä kiinteää ruokaa ja käydä astilla. Mutta yksi pentu kuin "pelkää" kun ruokaa tarjotaan. Ikinä ei mene itse syömään lautaselta, vaan kissa pitää huijata siihen. Pidän pentua sylissäni ja se tykkää kovasti nuolla sormiani, joten laitan sormeeni kastiketta, josta pentu sen sitten nuolee. Muutama minuutti pitää noin tehdä, ennen kuin menee syömään itse. Mistä tämä voi johtua? Kissa ei todellakaan ala syömään jos suoraan laitan ruokakupille vaan perääntyy ja lähtee pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...luulisin tuon läpsimisen olevan. Katsotaan vähän, että mikäs tuo uusi tulokas oikeastaan onkaan. Tilanne varmaan rauhoittuu kun kissat tottuvat toisiinsa. Se, että kuinka pian, lienee ihan kissakohtaista. Mulla oli tuon ruokapuolen kanssa samanlaista venkoilua oman kissan kanssa. Tein samoin kuin sinä ja pikkuhiljaa kisuli oppi syömään itse. Jostain luin, että ruokakupin vaihtaminen matalampaan auttaisi. Meillä se ainakin tepsi. Ja kyllä se nälkäkin mirrin lopulta kupille ajaa :) Oma kissa kokeilee vieläkin välillä rajojaan. Nuolee ensin kättäni ja sitten tarttuu hyvin kevyesti hampaillaan käteeni kiinni (ei edes satu). Lopettaa heti kun sanon ei. Tosi suloista tuo kollin reagointi uuteen perheenjäseneen :)
Huomautus kollejen käyttäymiseen. Muistan lapsuudesta kaksi tapausta kun kolli pääsi kissa-emon pentueen kimppuun ja tappoi kaikki eri poikaset. Jäänyt mieleeni tämä pysyvästi. Naapurissa oli kyllä onneton kolli mikä lutkutti häntäänsä aina (eli liian pienenä otettu) ja tämän kissa-emo päästi pentujensa luo eikä tämä kolli tehnyt mitään pienokaisille.
Emo synnytti aluksi 4 poikasta, mutta pentujen isä tappoi ensimmäisen pennun. Omistaja ei edes kerennyt väliin, kun oli isäkissa varastanut pennun ja syönyt jo osaksi. Ja sitähän sanotaan, että jos emokissa tuntee olonsa uhatuksi, se saattaa tappaa poikaset, vaikka olisivatkin jo isompia. Sempä takia olen koko ajan pitänyt omia kollejani ja emäkissaa erossa toisistaan. (Kerran meinasi vahingossa tulla melkoinen kissatappelu, johon onneksi kerkesin väliin!)
Tässä sitä mietinkin, että eikä leikatuilla kollikissoillakin ole jonkinlaista sukupuoliviettiä? Ainakin tämä vanhempi kissa kerran yllätettiin "nylkyttämästä" pienempää.. Kai oli hormonit valloillaan. :D Niin eikö periaatteessa meidän kissamme haista, että talossa on naaras? Ja sen vuoksi sitten olla vihainen pennuille? Miedän vanhempi kolli vaan alko pesemään, niinkuin emokissa pentuaan.. Eikä kolli yhtään sähissyt tai osoittanut vihamielisyyden merkkejä. Hassu juttu.. Jos se vaikka johtuu siitä, kun tämä vanhempi kissa on melko lempeä. Antaa jokaisen ihmisen hoitaa ja on tosi huomionkipeä kissa..