Päästiin perjantaina vähän liian myöhään matkaan. Tuuli oli jo moinaamassa, mutta veti sentään alkuun hyvin yli kuutta solmua. Sipoonselälle tullessa näkyi edempänä oman kanssa samaa kokoluokkaa oleva B-alkuinen vene ja kauempana edessä, joku jonka epävarmasti tunnisti Albin Novaksi, molemmat tuuleen nähden hieman nopeammalla kurssilla. Puolen tunnin kuluttua se B-alkuinen oli jo takana ja Nova sen saman verran edessä kuin alussakin. Se B-alku ei ole tässä mitenkään oleellinen, se kertoo vain suunnilleen lajityypin ja voitaisiin korvata monella muullakin.
Tuuli jatkoi moinaamista ja kun oma nopeus putosi alle neljän solmun, näytti se B-alkuinen seisahtavan täysin ja välimatka näytti kasvavan sillä 4 kts tahdilla. Tuokion kuluttua siellä pärähtikin moottori käyntiin, mutta samoihin aikoihin tuulikin vielä heräsi uudestaan ja nosti lokin taas yli viiden solmun. Purjehdus jatkui siis mukavasti vielä seuraavan puolen tunnin ajan, kunnes tuli lopullinen iltahiljaisuus ja pudotin itsekin purjeet kannelle. Sama tapahtui edellä Novassa. Siinä kantta siivotessa kone tyhjäkäynnillä ajellen saavutti se B-vene, jossa kaikki purjeet olivat siististi rullalla.
Mikä nyt sitten olikaan tarinan opetus, jos sellaista sitten yleensäkään oli. Tekemällä purjehduksesta mahdollisimman helppoa joutuu aina tinkimään suorituskyvystä. Joku toinen on varmasti eri mieltä, mutta minusta on tylsää, jos ei ole mitään tekemistä. Tai venettä ei saa yrittämälläkään kulkemaan muutoin kuin keskituulissa. Minulle viimeisten mailien purjehdus kevyessä tuulessa tyynessä vedessä oli ainakin nautinto, jonka takia olin valmis näkemään vaivaa ja viikkailemaan purjeita narusta rullalle kiskaisemisen sijaan. Se oli myös niitä hetkiä, jolloin veneessä puhellaan vain kuiskaten ja ainoa kuuluva ääni on kevyt keula-aallon solina. Lisämausteena keskikesän alkava hämärä.
Tuuli jatkoi moinaamista ja kun oma nopeus putosi alle neljän solmun, näytti se B-alkuinen seisahtavan täysin ja välimatka näytti kasvavan sillä 4 kts tahdilla. Tuokion kuluttua siellä pärähtikin moottori käyntiin, mutta samoihin aikoihin tuulikin vielä heräsi uudestaan ja nosti lokin taas yli viiden solmun. Purjehdus jatkui siis mukavasti vielä seuraavan puolen tunnin ajan, kunnes tuli lopullinen iltahiljaisuus ja pudotin itsekin purjeet kannelle. Sama tapahtui edellä Novassa. Siinä kantta siivotessa kone tyhjäkäynnillä ajellen saavutti se B-vene, jossa kaikki purjeet olivat siististi rullalla.
Mikä nyt sitten olikaan tarinan opetus, jos sellaista sitten yleensäkään oli. Tekemällä purjehduksesta mahdollisimman helppoa joutuu aina tinkimään suorituskyvystä. Joku toinen on varmasti eri mieltä, mutta minusta on tylsää, jos ei ole mitään tekemistä. Tai venettä ei saa yrittämälläkään kulkemaan muutoin kuin keskituulissa. Minulle viimeisten mailien purjehdus kevyessä tuulessa tyynessä vedessä oli ainakin nautinto, jonka takia olin valmis näkemään vaivaa ja viikkailemaan purjeita narusta rullalle kiskaisemisen sijaan. Se oli myös niitä hetkiä, jolloin veneessä puhellaan vain kuiskaten ja ainoa kuuluva ääni on kevyt keula-aallon solina. Lisämausteena keskikesän alkava hämärä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
liikuttuu, kun Oikea Purjehtija tarinoi.
Mutta on se "nakit ja muusi" parempi stoori.
Koska tuo BB ei pääse purjehtimaan, suotakoon hänelle edes tämä pieni ilo. Haaveilu.
Itse en ole purjehtija, vaan liikun ammattini puolesta paljon noilla vesillä, mistä bb haaveilee. Minä voisin joskus ottaa BB:n kansimieheksi hinaajaani. Olisi varmaan avartava elämys hänellekin.
ps. BB, jos kiinnostaa, anna kuulua itsestäsi, lupaan pitää henkilöllisyytesi salassa.
Olet parempi kun me muut?
Kertomuksessa vilahteli kolmantena osapuolena Nova, jollaisella itse seilaan. Ja jotain tuttua siinä tosiaan oli, vastaavia tilanteita näkee. Minullakin on vahvistunut käsitys, että mitä helpompi purjeita on käsitellä, sen helpommin ne pannaan pakettiin. Olenko minäkin nyt parempi kuin ne (me?) muut?
''Tuuli jatkoi moinaamista ja kun oma nopeus putosi alle neljän solmun, näytti se B-alkuinen seisahtavan täysin ja välimatka näytti kasvavan sillä 4 kts tahdilla.''
alkoiko se toinen siis peruuttaa?
Jos yksi pysähtyy ja toinen jatkaa 3,9 solmun nopeudella, näyttää etäisyys ainakin silmämitalla arvioiden kasvavan 4 solmun nopeudella. Tämä nyt vain minun vaatimaton tulkintani aiheesta.
Hienoa, että joukossamme on hänen kaltaisiaan!