Miten on..käyttäytyykö muiden uusperheiden murrosikäiset (12)lapset kotonaan eri tavalla kuin esim.vieraassa paikassa.Minun mieheni omaa tytärtä kehutaan fiksuksi yms ja sellainen hän ei ainakaan kotona ole minua (äitipuoli,joka laittaa rajat kun isä lipsuu)kohtaan.Keljuttaa kun kotona pitää käydä jatkuvaa tahtojen taistelua.
Voin suoraan sanoa, että nyt on ihanaa kun tämä murrosikänen on kesälomalla "hyvien" sukulaistensa luona. Saa nähä minkälainen taistelu syksyllä sitten alkaa...ajatuskin jo hirvittää!!!
Voin suoraan sanoa, että nyt on ihanaa kun tämä murrosikänen on kesälomalla "hyvien" sukulaistensa luona. Saa nähä minkälainen taistelu syksyllä sitten alkaa...ajatuskin jo hirvittää!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
uusperheissä on ongelmia kaikista eniten.
Ydinperheissä ja yksinhuoltajaperheissä lapset voivat tosi hyvin. Heillä on turvallinen koti ja tuttu ympäristö.
Ei ole kauaakaan kun tutkimus on tehty.
Näyttää kyllä siltä tässäkin tapauksessa, että kyllä tutkimus pitää paikkansa.
Jos miehen tyttökin kotona on fiksu ja asiat ovat hyvin, ja isänsä luo tullessa omituinen, niin se on tutkimusen mukaan muutoksen tulos.
Meillä ei ole myöskään itään ongelmia, kun lapset asuvat minun luona, eikä isä heitä tapaa lainkaan. Lapset ovat menestyneitä ja ihania opiskelevia nuoria jo. Ihan mua taas hirvittäisi ajatella mitä heistä olisi tullut, jos olisivat joutuneet tuohon tavalliseen reppuselkään muuttamiseen lapsena. Ei varmasti meilläkään asiat olisi näin hyvin, miten ne nyt ovat.
vielä, että tyttö asuu meillä jatkuvasti, mitä nyt lomilla käy äitiänsä ja isän puolen sukulaisia moikkaamassa...!!!!Hyvin pikku vanha naisenalku!!!!
mieheni lapsi on oikea kriminaali nyt murrosikäisenä. Äiti ei ole asettanut mitään rajoja kotona ja huh,huh mitä käytöstä. Varastellaan meikkejä kaupasta ja laitetaan syy kavereiden niskaan. Älykäs kyllä on mutta pilalle hemmoteltu. Onneksi ei ole minun lapseni!
Omani kyllä ovat hakeneet rajojaan murrosiässä,vaikka olinkin silloin yksinhuoltaja,eivätkä lapset paljon tavanneet isäänsä.Noin yleisesti olivat hyväkäytöksisiä,mutta kotona oli kyllä törmäyskursseja,milloin mistäkin syystä.Normaalia murrosiässä kaikenlaisissa perhemuodoissa mielestäni.
noin rajusti.
Itsellä kokemusta niin ehjästä perheestä,yksinhuoltajuudesta kuin nyt uusperheestäkin...ja voin sanoa että rankinta oli olla yksinhuoltajana!
Yksi vanhempi ei korvaa kahta aikuista.Voi toki pärjätä,selvitä..mutta se ei ole ns."normi"-perheenmalli!
Perheeseen kun kuuluu kaksi aikuista ja lapset.
Meillä ainakin lapset olleet selkeesti onnellisempia nyt,kun meitä on kaksi aikuista heitä "ohjaamassa".Samaa sanoo mieheni murkkuikäinen lapsi.
Heidän ajoittaisista "purnauksista" huolimatta lapsilla tulee olla rajat sekä rakkautta...
Rakkautta tulee olla myös parisuhteessa,siten kodin tunnelma heijastuu myös lasten olemiseen.
On myös tutkittu että koti jossa on turvallista olla, lapset uskaltavat purnata vastaan,eivätkä ole alistettuja vanhempiensa taholta.
Sitten on niitäkin lapsia jotka kotona ovat hissuksiin ja muualla sitten purkavat pahaa oloaan...
Murrosikäisenä lapsi ei ole ns.oma itsenä,se on todella kova kasvun paikka silloin vanhemmille..mutta ennen kaikkea nuorelle itselle.
Eivät nuo murkkuikäiset oikein itsekkään ymmärrä miksi mielialat vaihtelee laidasta laitaan..itkusta suunnattomaan vihaan...
Mutta se on vaan vanhemman oltava "aikuinen" ja jaksettava...vaihtoehtoa kun ei oikein ole.
ainakin meillä. Meillä murkkuikäinen poika vaimon edellisestä elämästä ja isä ei aseta mitään rajoja, tapaileekin poikaa miten sattuu, toki säännöllisesti, mutta vain omien lähtökohtien mukaan.
Vaan meillä on vaimoni kanssa rajat, esim. peliajat tietokoneella ja kotitöitäkin pitää tehdä kohtuudella. Olemme kaikessa törmäyskurssilla, koska isän luonna ei ole mitään rajoja. Isän luonna poika on tietty oikea enkeli, kun saa pelata 11 tuntia päivässä ja pesulla ei tarvitse käydä välttämättä, ei siivota, ei ulkoilla ym. ym.
Olemme useasti kertoneet isälle tästä ongelmasta, mutta hän on se "hyvä isä". eikä puutu mitenkään rajojen asettamiseen.
Kuule: sitä saa, mitä tilaa.
Niihän sen kuuluu mennäkin.. se vanhempi joka ei aseta rajoja ei osaa antaa rakkautta.. arki kun ei ole ruusuilla tanssimista oli se perhe muoto mikä vaan..elkää antako periks joskus siitä kiitoksen saatte että ootte jaksaneet välittää lapsesta (vaik nuo murkkuikäset kovasti protestoi nii se vahvistaa niittenki turvallisuutta).. muistakaa että piätte pari suhteen kunnos se "jurputtaminen" kun voi viiä kaiken voiman.. tsemppii..
Kotona ovat etenkin äitiään kohtaan usein melko perkeleitä: yrittävät pomottaa, vaativat ja vittuilevat. Minulle eivät juurikaan.
Sama juttu muuten, minäkin olen puuttunut vanhemman liialliseen lepsuuteen, en ilosta enkä halusta vaan jotta käytäntö toimisi. Kylässä saatetaan olla todella enkeleitä, ainakin aikansa. Pari päivää riittää tuomaan todelliset kasvot esiin.
Itse muuten vähensin puuttumistani heidän asioihinsa, kun alkoi tulla palautetta, että mitä se sulle kuuluu. En kyllä koskaan puuttunut paljon, räävittömyyksiin ja vittuiluihin ja sikailulaiskuuteen vain.
Linjani onkin, että vain räikeimpiin puututaan. vastaavasti: kerran heidän asiansa eivät kuulemma minulle kuulu, niin samalla logiikalla ei minunkaan tarvitse heitä kasvattaa eikä kyyditellä eikä heille mitään antaa ja ostella, jos minua ei "huvita". Toki sitä teen, mutta se vaatii vastavuoroisuutta.
Reilu peli.