HOKUTORYU VIDEO
KUOPIO_
173348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kuvaa lajista antaa tuo tekniikan takeltelu. Miten danit tekevät näytöksessä tekniikkaa, josta puuttuu täydellisesti virtaavuus ja jatkumo? Oranssit vyöt ehkä harjoittelevat tuohon malliin, ok. Opettaja tasoisten tekemisessä pitäisi näkyä jo saumaton eri vaiheiden niveltyminen toisiinsa. Hokutoryu on taantunut pahasti. Vanhat tekijät on savustettu ulos organisaatiosta ja surullinen tulos näkyy tässä videossa. There can be only one.
Vielä -90 luvulla gaijin goshin jutsu(hrjj) kehittyi ja oli jäykistä muodoista vapaa tapa lähestyä ip:n vaikeata kenttää. Valtataistelu tuhosi alunperin hyvän idean. Niin surullista...
Vallankumous söi lopulta lapsensa. Jäljellä on vain varjo vanhasta. Kun organisaation palvominen muodostuu tärkeämmäksi kuin itse laji, tuloksena on hidas, mutta vääjäämätön kuihtuminen.
Kun kerran on tehty näytöksestä video, on syytä arvostellakin se. Ohjelma oli periaatteessa kohtuu hyvä perusjuoneltaan mutta toteutus ontui ... oli sekavaa. Vastustaja ei tehnyt mitään, tekeminen oli loppujen lopuksi hyvin staattista. Mukana on käsittämättömiä tekniikita kuten yhdellä kädellä heittäminen (aivan sama onko lukko tai ei ko tekniikka ei onnistu).
Heittoja pidetään yleisesti pehmeinä tekniikoina, totuus on kuitenkin se, että tappoliikkeistä on kyse. Heitettävä lyö päänsä/ niskansa/ selkänsä ja halvaantuu. Sitä paitsi heitot loppupeleissä ovat aika epärealistisia kadulla tosielämässä. Maahanvienteinä tilanne on toinen.
Ja loppuasentona lähes raamatullisena totuutena tuo kamppailuaseento. Asennossa sinänsä ei ole vikaa mutta, että se tehdään aina koomisesti tilanteen jälkeen. Itsepuolustuksessa on poistuttava paikalta eikä jäätävä agressiototeemiin ... siis kuin pronssipatsaaksi.
Ja se, että maassa käännetään ylösnoustessa selkä vastustajalle ... ei hitto.
Veitsihyökkäys oli aivan käsittämtätön,. "Kunhan tuikkaan". Ei kukaan hyökkää noin oli sitten oppinut tai noviisitapppaja.
Kokonaiskuva oli aikidomainen mutta fyysisemmällä temmolla. Teemalla "tehdään näin niin näyttää hyvältä". Ja lopun kataguruma taaksepäin ... huhu huh.
toimi... just joo, eli et osaa niitä. Joskus vuosia sitten tuli pläjäytettyä ukkoa kenttään harai-goshilla. No useammassa kuin yhdessä tilanteessa. Olin hivenen agressiivisempi aikoinaan.Bottan alakerran wc:ssä muuan hippi sai tuta kata-gurumaa. Ei alasheittoa, pelkkä nosto olkapäille ja kaveri muisti taas idean " make love, not war". Juu ei, en antanut lovee, asia tuli kuitenkin selväksi. Loppu illan moikkaili aina vastaan tullessaan. No harm done, ja melkein kaikilla oli kivaa. Treenatkaa...
tuosta loppuasennosta. Sehän on lähinnä symbolinen ele valmiustilalle. ei ole tarkoitus, että oikeassa tilanteessa pitäisi jäädä pitkäksi aikaa patsaana toljottamaan.
Nyt on kuitenkin niin, että jos sitä valmiusasentoa tekniikan jälkeen ei vaadita, alkaa porukka jättää treeneisä tilanteita kesken. Esim. lyödään kaadettua vastustajaa ja jätetään käsi palauttamatta, jotta voidaan auttaa kaveri ylös!!! Jokainen varmaan ymmärtää, että tämä ei ole mikään hyvä idea, mutta näin ihmiset treenaavat, jos asiaa ei erikseen teroiteta.
Kun pahis on hoideltu, niin toiminta riippuu tietenkin tilanteesta. Ehkä se on spurtti, ehkä mätkitään pahiksen kavereita tai ehkä selitetään tilannetta portsarille. Valmiusasentoon päätyminen on nyt valittu "malliratkaisuksi", vaikka se onkin teatraalsen näköistä. Jotkut opettavat vielä kääntämään päätä ja tarkistamaan ympäristöä siinä samalla.
Käytännössä olisi hankala treenata niin, että heiton ja lyönnin jälkeen lähettäisiin aina juoksemaan. Treenaajat törmäisivät toisiinsa ja häiritsisivät muiden parien harjoittelua.
Muutenhan tuossa oli kyllä joitain hieman "optimistisia" juttuja esitettynä.
Tuo loppuasento on aina kaikkein huikeinta mitä näistä näytöksistä löytyy.
Ensin näytellään nöyrää ja pelokasta. Sitten kun toinen vähän läpsii, tästä pelokkaasta henkilöstä tulee huikaiseva tappokone.
Hän kostaa 100-kertaisesti nöyryytyksensä. Jos häntä on tönäisty hänellä on oikeus murskata hyökkääjän kallo? Lopuksi vielä tuo "lähes raamatullinen" loppu stondaus. Voi juma...
Ei puutu muutakuin, että tämä tappokone vetäisisi vielä loppusilauksena jortikkansa puoliheijarissa esiin osoittamaan omaa urhoollisuuttaansa
etten osaa? Minusta tuntuu, että neljännesvuosisata judon parissa riittää. Ainakin siihen, että tietää mikä ei toimi. Se taas on tuttua kisatatameilta.
tilanteen hallintaan, kun ei poistuta paikalta, kuulu valmiusasento. Mutta millainen se on, onkin jo eri juttu.
Jos seistään tyrnevästi niinkuin HR:ssa on tapana, ei ko maneeri ole paras mahdollinen. Väki keskittyy - väitän näin - olemaan pönäkkänä tekniikan jälkeen ilman sen kummenpaa tilannetietoisuutta. Tässä on vaikea/ turha selvitellä millaisen valmiusasennon tulisi olla, totean vain, että itse en tuota asentotapaa kannata.
Jo pelkästään se, että valmistaudutaan veitsitorjuntaan ja loppuasento on kaikkea muuta kuin veitsidefensiivinen on kaukana käytännön soveltamisesta. Veitsiuhkatilanteissa ei käsiä laiteta nyrkkely-/ potkunyrkkeilytyylisesti leukaperiin.
On muistettava se, että stressitilanteessa ihminen tekee juuri niin kuin on harjoitellut. Ja miksi pitää harjoitella sitten osin väärin (vrt juuri veitsiuhka).
saattaa toimia liiankin hyvin harjoittelematonta vastaan. Huomaahan sen kun pääsee ottamaan randoria keltavöist vastaan niin heitto kuin heitto onnistuu. Tilanne on vielä helpompi kun vastustajana on humalainen.
huge, oiled semi-erected cock approaching (approaching ass/mouth)
Näytös on näytös ja menee pikkupoikiin ihan täydestä.
Seuraava peruskurssi on täynnä siilitukkaista ninjan alkua. Näin se on aina ollut myös muissakin lajeissa paitsi judossa. Judo onkin raaka kilpailulaji jossa ei feikki tekniikoilla pärjää. Vaarallista sen sijaan on jos harrastaja alkaa uskomaan että pärjää noilla "pysähtyneen käden " veitsitorjunnoilla katutappajaa vastaan.
jotain tehdä, mikäli mitään muita vaihtoehtoja ole jäljellä. Pitäisikö nostaa kädet ilmaan ja jättäytyä hyökkääjän armeliaisuuden varaan? Sekö on judon vastaus tässä skenaariossa? Jostakin sitä tekniikkaa on lähdettävä rakentamaan.
Oisko vaikka 1500 metrin juoksuharjoitukset käytännöllisempiä veitsihyökkäystä vastaan.Ainakin videolla olevassa skenaariossa olisi ollut järkevämpi tapa. Mustan vyön tasoisilta kavereilta olettaisi tekniikan olevan jo "valmiiksi rakennettu" kun mennään näytöksiin. Veitsitaistelulajien alkeisopetuksessa ensimmäisissä harjoituksissa aloitellaan väistöharjoitukset videossa esitetyllä tavalla.(olisi ehkä ollut paikallaan kertoa jos kyse olikin esittää alkeiskurssitekniikkaa)
kunnolla läpi. Jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole...
70-luvulla nuo vielä meni, mutta ei kait kukaan enää tuollaisia näytöksiä pidä.
Tönkkö potkuja ja lyöntejä.
Seisotaan paikallaan ja toinen leipoo ja ährää 5-10 liikkeen sarjoja. Miten tämä liittyy itsepuolustukseen?
Patsastelua ja uhoa vailla taitoa.
Moniko tekniikka noista toimii itseä isommalle ja vahvemmalle?
Tuskinpa monikaan.
hyvä lajinäytös? Laatikaas käsikirjoituksia ja ideoita tänne.
Onko hokutoryu ju-jutsu tappelua?
eikös ne kaikki...?