tarvitsisin kipeästi tietoa onko kummius millään muotoa eduksi adoptiossa.kummilapseni on tällä hetkellä huostassa,isänsä romahtamisen vuoksi.nyt mietimme tosissaan mieheni kanssa adoptiota,sillä en toivoisi hänen muualle joutuvan.olemme työssä käyviä,toimeentulevia 25-29 vuotiaat.
pitäisikö sossusta varata joku keskustelu aika vai miten toimia?
kiitos hirvittävästi avusta!hyvää kesää!
pitäisikö sossusta varata joku keskustelu aika vai miten toimia?
kiitos hirvittävästi avusta!hyvää kesää!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lastensuojeluhörhöt yrittää kyllä tulla väliin, sillä niille on lapsista taloudellisia intressejä tai haluavat tuntea olevansa hyödyllisiä. Käytäntö kuitenkin sama kuin tsunamin uhrien omaisten kanssa. Sossut kyllä yrittää kaikkensa.
Tuskin isä (ja äiti) on tuossa tilanteess valmis adoptoimaan, mutta sijaisperheeksi varmasti voisitte pääsrä, silloin me hörhöt vielä maksaisimme teille.
Sossuhörhöt eivät maksa kenellekkään mitään vaan me veronmaksajat maksamme sijaishoitajille, jos nämä haluavat ja kehtaavat ottaa maksun vastaan siitä, että saavat kotiinsa ilokseen ihanan lapsen.
Maksun vastaanottamisesta voi myös kieltäytyä.
Toisin kuin sossu tuossa epäili, aivan hyvin adoptio voi olla biologisten vanhempien toive, kun lapsen voi antaa uskotulle ja luotetulle henkilölle omaksi lapseksi.
ainakaan world vision kautta toimivassa kummisuhteessa ei ole adoptiomahdollisuuksia..
Ensinnäkin tarvitsisitte adoptioon lapsen biologisen vanhemman/vanhempien luvan. Biologiselle vanhemmalle annetaan adoptioneuvontaa ts. kerrotaan mitä adoptio käytännössä tarkoittaa ja varmistutaan siitä että adoptio on se ratkaisu, mitä biologinen vanhempi toivoo.
Samoin teille mahdollisina tulevina adoptiovanhempina annetaan adoptioneuvontaa: adoptioneuvonna tarkoitus on miettiä ja todeta onko adoptio teille se oikea ratkaisu.
Teidän kannattaisi nyt ottaa yhteyttä omaan sosiaalivirastoonne ja kysellä sieltä miten menetellä.
Adoptio ei välttämättä ole se mahdollinen
ratkaisu mutta jos vaikka lapsi
voisi olla sijoitettuna teidän perheeseenne eikä muualle.
Käsittääkseni adoptio vaatii aina adoptioneuvonnan joka kestää n. 1 vuoden. Olisivatko vanhemmat valmiita antamaan lapsen adoptioon? Kun ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle voi vanhempi olla valmis tekemään ratkaisuja jotka myöhemmin kaduttavat.
Ensimmäinen vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin kannalta on aina omat biologiset vanhemmat ja sen vanhemmuuden tukeminen. Psyykkinen tai fyysinen sairaus tai taloudelliset ongelmat eivät ole riittävän painava peruste adoptioon. Kannattaa ottaa selvää mitä vaihtoehtoja yhteiskunnalla on tarjota vanhemman ja lapsen tukemiseksi.
Tässä kuviossa te voisitte toimia tukiperheenä/sijaisperheenä ja näinollen saatte korvaukset kuluista ja auttaisitte vanhempaa arjen taakan jakamisessa.
vaihtoehto, mutta voitte lapsen vanhempien luvalla hakea lapsen huoltajuutta tai oheishuoltajuutta, jos lapsi muuttaisi teille asumaan. Silloin ette saisi sijaisperheille tarkoitettua tukea, mutta lapsilisän ja elatustuen kuitenkin. Minä otin kummilapseni(sukulainen) meille "omaksi" lapseksemme ilman adoptiota hänen äitinsä kuoltua. Isä on elossa, mutta ns. rappiolla. Olemme lapsen huoltajat, adoptio on suunnitelmissa lähivuosina. Aina ensin marssijärjestys on seuraava tälläisissä tapauksissa: ensin huoltajaksi ja sitten vasta adoptio. Sossu suosii huoltajuutta mieluummin kuin sijaisperheenä toimimista tutulle lapselle, tulee kunnalle halvemmaksi, kun ei tarvitse makssa sijaisperhepalkkioita...mutta tuskin moni tekee sitä rahasta, että ottaa läheisen lapsen luokseen...? Ja huoltajalla on enemmän oikeuksia kuin sijaisvanhemmalla päättää lapsen asioista. Ja adoptioon tosin vaaditaan alle 12-vuotiaalta biovanhempien lupa. Sossuun kannattaa ottaa yhteyttä tässä huoltajuusasiassakin, voisitte ainakin saada oheishuoltajuuden, mutta siihen tarvitaan sossun lausunto ennenkuin hakemus etenee käräjäoikeudessa. Onko asia edennyt?