Tyhmää kirjoittaa nettiin keskustelupalstalle toisen selän takana, mutta en keksinyt enää muutakaan....
Voiko tyttökaverillani olla syömishäiriö? Hän tuntuu suhtautuvan ruokaan ja syömiseen normaalisti, mutta olen usein iltaisin kuullut hänen oksentavan.
Viikolla itse joudun käymään nukkumaan aikaisemmin, koska joudun heräämään töihin jo 03.30.
Kultani jää tällöin yleensä vielä katsomaan TV:stä sarjoja ja "napostelemaan jotain pientä", niin kuin hän itse sanoo.
Useasti olen herännyt/ ollut vielä hereillä kun hän on käynyt oksentamassa. Ei se kyllä kuulosta varsinaiselta kakomiselta ja laattaamiselta, mutta kuitenkin. Itse hän ei myönnä / halua keskustella asiasta tai ota puheeksi sitä.
Mitä voin tehdä, vai kuvittelenko aivan omia?
Hänellä on luonnostaan hyvä aineenvaihdunta ja hän on rakenteeltaan hoikka.
Voiko tyttökaverillani olla syömishäiriö? Hän tuntuu suhtautuvan ruokaan ja syömiseen normaalisti, mutta olen usein iltaisin kuullut hänen oksentavan.
Viikolla itse joudun käymään nukkumaan aikaisemmin, koska joudun heräämään töihin jo 03.30.
Kultani jää tällöin yleensä vielä katsomaan TV:stä sarjoja ja "napostelemaan jotain pientä", niin kuin hän itse sanoo.
Useasti olen herännyt/ ollut vielä hereillä kun hän on käynyt oksentamassa. Ei se kyllä kuulosta varsinaiselta kakomiselta ja laattaamiselta, mutta kuitenkin. Itse hän ei myönnä / halua keskustella asiasta tai ota puheeksi sitä.
Mitä voin tehdä, vai kuvittelenko aivan omia?
Hänellä on luonnostaan hyvä aineenvaihdunta ja hän on rakenteeltaan hoikka.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse syön mielummin yksin, kun en halua että kukaan näkee ja silloin pääsen oksentamaan jos ketään ei ole kotona, tyttö ystävälläsi voi olla sama mielessä kun luulee että nukut...
kannattaa varmaan kertoa että olet huolissasi ja tahdot auttaa ja tukea ja että olet tyytyväinen häneen sellaisena kun hän on (ulkonakö erityisesti) kerro miltä sinusta tuntuu, ehkä hän ymmärtää että se vaikuttaa sinuun yhtä paljon kuin häneen. etene rauhallisesti.
selvältä bulimialta, ikävä kyllä :(
Ihanaa kuitenkin kun välität hänestä, se varmasti auttaa häntä vaikka et mitään muuta tekisikään!
Mutta hankalassa tilanteessa kyllä olet. Bulimikot eivät halua siedä, että heitä tarkkaillaan ja määräillään, mutta lääkärillehän hänet silti olisi hyvä saada. Ehkä parasta olisi, jos kertoisit olevasi huolissasi ja murheellinen kun epäilet hänen kärsivän syömishäiriöstä, ja pyytäisit häntä menemään lääkärille tai terkkarille. Pakottamaan et kuitenkaan voi ruveta, ja äärimmäisen tärkeää on että säilytät hänen luottamuksen kaikin tavoin.
Voi surkean surkea, kuulostaahan se vähän siltä... :(
Mutta ihanaa, että olet selvästi huolehtivainen ja varmasti myös hellävarainen, silä bulimiahan on sairaus, mielen sairaus, ja siinä jos jossakin täytyy olla äärimmäisen tarkka ja varovainen kaiken tekemisen ja sanomisen suhteen.
Mutta se, että olet jo varovasti ottanut asian puheeksi ja saanut tyrmäävän vastaanoton, en suosittelisi enää bulimian esille nostamista, vaan ennemminkin yrittäisin ottaa selvää, mikä/mitkä asiat häntä painavat. Jostakin se kertoo, jos oireilee niin rajulla tavalla.
Syömishäiriöön liittyy yleensä ahdistusta, niin voisit vaikka joskus rakkaudellisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä puhua hänen kanssaan vaikka elämästä ihan yleensä.
Sellainen on erittäin hyvä keino, että kiinnität huomion ensin itseesi ja puhut omista tärkeistä/kipeistä asioista, jolloin hänelle tulee varmasti väistämättä mieleen omat kipupisteet, jolloin hän voi ihan itse alkaa kertomaan asioista sinulle.
Mutta se tarkoittaa sitä, että oikeasti haluat kertoa hänelle jotain, etkä yritä vain äkkiä keksiä tikusta asiaa siksi, että taka-ajatuksena on saada hänet puhumaan. Naisilla on nimittäin se kuuluisa kuudes aisti, jolla saa helpostikkin selville, jos johonkin on koira haudattuna...
Voimia sinulle ja extrapaljon rakkautta, sillä niitä tulet tarvitsemaan!!!