ajattelin jäädä kotiin kunnes poika täyttää 2v...noh, mies ensin suostui...sitten olikin että ei meillä ole rahaa...noh..rupesin puhumaan jtn toisesta lapsesta(en siis että tehdään, vaan jotain tuli puhetta)..ja mies totesikin yhtäkkiä ettei ehkä halua kuin yhden lapsen(ennen on puhunut 2-3)..noh..minäpä siinä sitten(minulla on haaveena min 3kpl)sanoin että selvä, jos tämä lapsi saattaa olla ainoani, niin ainakin aion nauttia siitä kun hän on vaavi ja pieni ja kaikkea...joten menin ja jätin kodinhoidon tuki lapun ja jään kotiin ainakin ensi syksyyn asti..
Tiedän että nämä asiat pitäisi päättä yhdessä ja näin mutta jos tosiaan en ehkä koskaan voi kokea tätä uudelleen, niin aion tästä ajasta nauttia...ja kun laskin, niin me saadaan n.200e vähemmän kuin jos menisin töihin...ei meidän talous siihen kaadu..pärjätään nytkin loistavasti ja meijän talon oston myötä, kuukausittainen maksu asumisesta laskee 150e..:)joten..kotiin jään..kerrankin minä sain viimosen sanan...njähnjäh..
Tiedän että nämä asiat pitäisi päättä yhdessä ja näin mutta jos tosiaan en ehkä koskaan voi kokea tätä uudelleen, niin aion tästä ajasta nauttia...ja kun laskin, niin me saadaan n.200e vähemmän kuin jos menisin töihin...ei meidän talous siihen kaadu..pärjätään nytkin loistavasti ja meijän talon oston myötä, kuukausittainen maksu asumisesta laskee 150e..:)joten..kotiin jään..kerrankin minä sain viimosen sanan...njähnjäh..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teillä ei miehesi kanssa taida sujua tuo kommunikointipuoli kummoisestikaan. Lapsiluku ja talous ovat mielestäni sen verran tärkeitä asioita, ettei niistä kumpikaan osapuoli voi yksinään päättää... Ei ainakaan, jos päämääränä on onnellinen elämä ehdessä oman perheen kanssa.
Suosittelisin (useampaa) vakavaa keskustelua miehesi kanssa teidän perheen yhteisistä asioista.
Mielestäni teit ihan oikein!
Jos vaikuttaa siltä että lapsi luku jäisi yhteen niin kyllä siitä ajasta kannattaakin nauttia lapsen kanssa kotona,sitä aikaa kun ei koskaan saa takaisin...samoin olisin tehnyt itsekin :)
jos asioista ei ole samaa mieltä, niin sitten ei ole. Ei mekään olla mun miehen kanssa samaa mieltä meidän talousasioista aina (useinkaan) ja sitten vaan tulee tehtyä niinkuin parhaakseen näkee, jos oletetaan ettei toinen mitään lentokonetta aio hankkia omin päin =)
Ja lapsilukukin, mikä piisaa toiselle, voi taas olla toiselle aivan liikaa jne.. Puhuminen vakavasti on hyvä juttu, mutta ei sillä kannata suhdetta pilata. Tietenkään aina ei voi asioita jättää herran haltuun, mutta musta ap tekee ihan perustellut päätöksen ja talous tuskin kaatuu 200 euroon.
Nim. kok on.
teit, varsinkin kun helposti säästät tuon 200 egee tarhamaksussa.
Jos kotiinjääminen vaikuttaa talouteen noin vähän, niin kyllä todellakin kannattaa nauttia koko ajasta ja koko rahan edestä! On se sen verran ainutlaatuinen aika elämässä.