Rohkenetko olla omaa mieltäsi ja ilmaista sen, vaikka muu seurue ja/tai yleinen mielipide ei ole sinun mielipiteesi mukainen? Tarkoitan rohkeudella muuta ympäristöä kuin nettiympyröitä ts. esiintymistä omalla nimellä ja naamalla.
Rohkeus tuli mielleyhtymänä esille,kun uutisissa kuuntelin pääministerin kieltelyjä. Hänen mukaansa ei saisi yleisesti keskustella puolivalmiista asiasta kuten vaikkapa hallituksen käsittelyssä olevasta päivähoitokysymyksestä. Jäin miettimään, miksi pm on niin pelokas ja mitä pahaa siinä on, että valmisteila olevasta asiasta käydään kansalaiskeskustelua. Myöhäistä - päätöksiä ajatellen - keskustelu on sen jälkeen, kun pm ja muut ovat jo asian päättäneet. Tai eikö kyse olekaan pm:n pelokkuudesta vaan itsevaltiudesta: kun me tästä kuitenkin päätetään,mitäs te siitä enää keskustelette.
Rohkeus tuli mieleeni myöskin siitä, että joukko kansanedustajia jääväsi itsensä Helsinki-Sipoo kysymyksessä eli eivät halua kertoa kantaansa kuntaliitokseen. Oikeusoppineiden mielestä he eivät ole jäävejä, koska eduskunta ei ole tuomiovaltaa käyttävä laitos. Keljua, jos korkeinta päätäntävaltaa käyttävät ovatkin suurimmaksi osaksi vain pelkureita, vaikka heidät on valittu äänivalta käyttämään monen puolesta.
Rohkeus tuli mielleyhtymänä esille,kun uutisissa kuuntelin pääministerin kieltelyjä. Hänen mukaansa ei saisi yleisesti keskustella puolivalmiista asiasta kuten vaikkapa hallituksen käsittelyssä olevasta päivähoitokysymyksestä. Jäin miettimään, miksi pm on niin pelokas ja mitä pahaa siinä on, että valmisteila olevasta asiasta käydään kansalaiskeskustelua. Myöhäistä - päätöksiä ajatellen - keskustelu on sen jälkeen, kun pm ja muut ovat jo asian päättäneet. Tai eikö kyse olekaan pm:n pelokkuudesta vaan itsevaltiudesta: kun me tästä kuitenkin päätetään,mitäs te siitä enää keskustelette.
Rohkeus tuli mieleeni myöskin siitä, että joukko kansanedustajia jääväsi itsensä Helsinki-Sipoo kysymyksessä eli eivät halua kertoa kantaansa kuntaliitokseen. Oikeusoppineiden mielestä he eivät ole jäävejä, koska eduskunta ei ole tuomiovaltaa käyttävä laitos. Keljua, jos korkeinta päätäntävaltaa käyttävät ovatkin suurimmaksi osaksi vain pelkureita, vaikka heidät on valittu äänivalta käyttämään monen puolesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos asia on minulle tärkeä.
Yhdentekivistä asioista en viitsi kinata.
koko ikäni rohkea, äitini oli samanlainen. Rakastan haasteita, mutta osaan olla tyynesti, kun tilanne vaatii. Siksi elämäni on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Mutta hullunrohkea en ole, enkä yllätyshullu.
Esitelitkö sinä kaikki puolisoehdokkaasi suvullesi.
Me ei esitelty, kuin yksi, jota on esitelty myöhemminkin yli 35v.
Ei minusta keskeneräisiä kuulu kaikille puhua,
vanha sanonta,
"Mitä enemmän kokkeja, sen huonompi soppa".
Aina on joukossa niitä, kun tarkoitus on vain haastaa riita ja olla enemmän tai vähemmän erimieltä.
En esitellyt popikaystäviä, miesystäviä enkä puolisoehdokasta, miksi ihmeessä olisin tehnyt niin? Eihän suku näiden henkilöiden kanssa ole sellaisissa tekemisissä kuin minä ja minähän ja se toinen osapuoli valintamme teemme, mitäs suvulla siihen olisi ollut sanomista? Menin naimisiinkin ilman suvun läsnäoloa enkä sitä tullut kaivanneeksi suuremmin.
Niin, tuo erimielisyys ja riidan haastaminen, on varmaan kysymys, johon oikeaa tai sopivaa vastausta ei ole. Aina jonkun mielestä vaikka päivän sanominen on riidan haastamista. Jos jäävää itsensä pois tilanteista, jolloin pitäisi ottaa kantaa eikö se ole elämän pakoilua eli menemistä (tai yritystä) siitä, missä aita on matalin? Entä kun tulee se paikka, jolloin aita on kuitenkin ylitettävä ts. tehtävä omia ratkaisuja ja oltava omaa mieltään?
Onko oikea tapa sitten vain yksi kokki ja yksi soppa ? Demokratiassa? Kuinka vaan, en ole alistuvaa sorttia ja tuskin sellaiseksi enää tulenkaan. Kunnioitan mielipidettäsi tavallani, mutta en ole samaa mieltä vanhojen klisheiden oikeellisuudesta, kun elävästä elämästä on oikeasti kyse.
tulevan mieheni vanhemmilleni vajaa vuosi ensitapaamisestamme. Minut esiteltiin hänen vanhemmilleen noin puoli vuotta myöhemmin. Liitosta tuli onnellinen. Meillä oli pienet vihkiäiset kodissani, josta olen 37:n vuoden jälkeen muuttamassa pois. Läsnä olivat paras ystävättäreni, appivanhemmat ja veljeni perheineen. Rohkea olin siinä suhteessa, että myös esikoisemme oli läsnä. Äitini hyväksyi elämäni, vaikka hartaana uskovaisena toivoi meidän solmivan avioliiton ennen lasten syntymistä. Hän kuoli kaksi viikkoa häittemme jälkeen, anoppi 4 kk myöhemmin.
Se merikukka-projekti.
Ymmärrän mitä tarkoitat.Olen sitä mieltä,että kansa hänet sinne on valinnut ja kyllä meillä mielestäni on oikeus kuulla myös ne keskeneräiset asiat ja syyt mitkä johtavat sitten johonkin tulokseen.Jos ei johda niin sekin on kerrottava.Tästä nykyisestä on avoimmuus kaukana,ei pääministerillä eikä kellään muullakaan ole oikeutta pantata asioita ja "salaa" päättää asioista.Tämähän on ihmisten aliarvioimista mikä ei kyllä kuulu suomalaiseen käytäntöön.Tuntuu ,että kaikki ns.jäävänneet ja päättäjät ei uskalla siinä pelossa että kausi jää yhteen kertoa omaa kantaansa.Aika ala-arvoista mielestäni.Kyllä pitää olla kanttia puhua myös kurjista asioista.