Olemme mieheni kanssa lähdössä elokuun alussa Lappiin vaellukselle. Tarkoitus olisi mennä Kalottireittiä pitkin Haltille ja takaisin. On vain vaellusajankohdan lähestyessä putkahdellut mieleen kaikenlaisia ajatuksia siitä, tulikohan sittenkin haukattua liian iso pala kakkua? Oma vaelluskokemukseni rajoittuu muutamiin päiväretkiin sekä viime kesän hieman pidempään vaellukseen Kilpisjärveltä Meekojärvelle ja takaisin. Tarkoitus oli tuolloinkin huiputtaa Halti, mutta puhti (tai jokin?) loppui kesken...Ainakin itseltäni.
Kunto ei ole mikään huippu, mutta en nyt ole missään rapakunnossakaan.. Ehkä hieman keskitasoa alempi?
Vaellusharrastus itsessään on kyllä todella mukavaa, ihastuin ikihyvikseni, mutta olisiko parempi valita jokin helpompi reitti näin alkuun?
Miten aloittelija voisi "selvitä" Haltille vaelluksesta parhaiten? Pääseekö Norjan kautta vähemmillä vaelluskilometreillä Haltille?
Kunto ei ole mikään huippu, mutta en nyt ole missään rapakunnossakaan.. Ehkä hieman keskitasoa alempi?
Vaellusharrastus itsessään on kyllä todella mukavaa, ihastuin ikihyvikseni, mutta olisiko parempi valita jokin helpompi reitti näin alkuun?
Miten aloittelija voisi "selvitä" Haltille vaelluksesta parhaiten? Pääseekö Norjan kautta vähemmillä vaelluskilometreillä Haltille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riittävästi aikaa kun varaa, ja varusteet huonommankin sään varalle.
Puhti ei lopu kesken, kun ei pidä kiirettä.
Reitti on kohtuullisen helppo normaalikuntoiselle.
Kun nyt olet jo Meekolla käynyt, niin kannattaa jatkaa samaa reittiä Pihtsuksen kämpälle. Ei ole mitenkään paha eikä rasittava väli, vaikka jotkut sitä Meekonpahdan jälkeistä pikku louhikkoa moittii. Pihtsuksen kämpälle sit jätätte maallisen omaisuutenne, ja kipaisette eväiden kanssa Haltilla hyvässä säässä. Jos taas on viikon maakuntasade tai murku, ei voi mitään! Epävarmana ja kokemattomana en suosittele huipulle pyrkimistä sellaisessa säässä.
Norjan Didnujoen reitti on hiukan lyhempi, mutta myös hiukan vaativampi. Siellä on lisäksi pari epäselvää polunhaaraa. Se vakioreitti on varmempi, ja kanssapatikoijia pörrää enemmän.
Se lyhin reitti Norjan Guolasjärveltä vaatii ehdottomasti hyvän sään, koko osuus on kivikkoa ja louhikkoa, eli rakkaa, joka kastuessaan on tosi niljakkaa. Lisäksi siellä ei ole mitään "polkua" tai merkintöjä, huonossa kelissä eksyy helposti! Kun pääsette normireittiä (eli "Mannerheimintietä") Haltille, voitte sitten piipahtaa myös Norjan puolelle, Raisduottarhaldille, josta näkee reittiä Guolasjärvelle. Eli siis kivikkoa. Kuivassa säässä se on kyllä nopea kipaisu, mutta Guolakselta on sitten melko matka tietä pitkin Suomeen.
Kiitos vinkeistä. Ei kyllä tekisi mieli reissua peruuttaa, kun on vuosi sitä kuitenkin odotettu:), joten ehkä lähden matkaan, vaikka vähän se jaksaminen mietityttääkin... Viime kesänä meitä ainakin säät suosivat koko vaelluksen ajan, toivotaan että nyt kävisi yhtä hyvin säiden suhteen. Nyt olemme siinä mielessä eri meiningillä lähdössä reissuun, että aiomme varata 1½ viikon ruuat mukaan, eli emme aio pitää kiirettä. Ja se ainakin omasta mielestäni vaeltamisessa ja luonnossa liikkumisessa mukavinta onkin, että saa edetä omaan tahtiin, välillä hitaammin, ja jos puhtia riittää niin kovempaa, mutta kukaan ei sanele, millaista vauhtia on edettävä.
...Sitten vielä yksi asia. Olen armoton vilukissa (huolimatta -30c kestävästä makuupussistani...=). Olisiko hyviä vinkkejä, miten kannattaa yöksi pukeutua ettei joudu palelemaan?
Kiitos vastauksista, on se mukavaa että joku opastaa meitä noviisejakin...=)
Tuossa tapauksessa suosiyyelen, että noudatte Kilpikseltä lähtiessä varaustupien avaimet, ja yövytte niissä. Ei taatusti tule vilu. Itse en varaustupia ole käyttänyt, mutta karvalakkipuolta, eli autioptupia kyllä, ja niissä on tuohon aikaan yleensä sietämättömän kuuma. Väkeä lappaa pitkin yötä, ja kaikki käyttää kamiinaa joko ruoanlaittoon tai kuivaamiseen. Telttamajoitus pääreittien ulkopuolella onkin oma suosikki, mutta vilukissalle nuo kämpät ovat helpotus. Varauspuolella yleensä on paremmin tilaa, avoimet tuvat saattavat välillä olla "ylibuukattuja". Sesonkiaikojen ulkopuolella niissä kyllä voi viettää yksin vaikka mökkilomaa!
ps. kuitenkin suositan vaikkapa pienenkin teltan raahaamista mukana hätätapauksia varten. Jos voimat loppuu,mustat pilvet peittää yötaivaan, nilkka venähtää,eksyy polulta... silloin vain oma majoite pystyyn, vaikkapa muutamaksi tunniksi, ja sisään lepäämään!
Ennen pussiin sujuttautumista pistä veri kiertämään, juokse pikku lenkki(ei hikeen), tai keksi miehesi kanssa jotain kivaa sykkeen nostajaa.. Tuollaisessa pussissa pitäis tarjeta elokuussa vaikka alasti, mutta pitkähihainen/lahkeinen yöasu riittää varmasti. Eikai sulla ole ylisuuri makari? Sellaisessa voi tuntua viileältä, kun lämmitettävää ilmatilaa on paljon. Liika vaatetus nukkuessa myös tekee kylmän olon. Entäs sitten alusta, sieltäkin se kylmä hiipii? Näistähän on käyty keskusteluja pitkään, myös relaa.com-sivuilla, ja vaellusnetissä, joka muuten on nopein ja runsain vaellusaiheinen sivusto.
Eli jos nukutte teltassa, niin makuualustaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Itselläni viimekesänä ensimmäisellä vaelluksellani oli hyvä makuupussi ja ilmapatja yösijana.
Vaikka makuupussi olikin lämmin, niin kylmä tulikin makuualustan läpi, sillä eihän litistynyt untuva eristä lämpöä.
Nyt, kun olen perehtynyt asiaan, niin olen päättänyt hankkia vielä untuvaa sisältävän ilmapatjan retkivarustukseeni, niin eiköhän sitten uni maita.
PS: Älä täytä ilmapatjaa liian täyteen, niin unet on paremmat, kun kotona...