PSYKOOSI

Minä tässä vain puutun, sorry, siihen, että esität kysymyksesi niin lyhyesti suhteessa siihen, miten laaja asia psykoosi on. Tarkennatko vähän, millaisia asioita haluat tietää. Tietääkseni psykooseja on niin monentyyppisiä jo oirekuvaltaankin. Jotta joku sinulle saisi vastattua, niin jäsennätkö vähän, mitä tietoa haluat ja tarvitset... Minä, joka tässä kirjoitan en omaa kokemusta psykoosista, mutta tervehdin sinua tässä muutoin. - Kaikkea hyvää toivoen, ja kyllä se "kolmaskin" siitä ohi menee! Ole rohkea ja sitkeä, hei!

kuulisin kommentteja psyykosin kokeneilta. Itsellä on ollut 'psyykoosinkaltaisia´ kokemuksia aivosairauden aikana, lääkäreiden ja psykologin mielestä. Muistan niitä kyllä, mutta vaikeita ovat muistella, niin tuskallisia olivat.

Olen myös läheltä seurannut läheisen lyhytaikaista psykoosia. Se vasta rankkaa oli. Luulisin, ettei hän itse muista niitä eikä vielä ole tullut aika niistä puhua sen yksityiskohtaisemmin.

Olen sitä mieltä, että oirekuva on hyvin moninainen. Etenkin kiinnostaisi, onko useilla uskonnollisia kokemuksia, kokee olevansa Jeesus tai muu raamatun henkilö. Vai liittyvätkö nuokin joihinkin omiin aikaisempiin kokemuksiin?

Minä kuulin ääniä: lähinnä keskustelua ja kiljumista, ihan kuin joku huutaisi korvani vieressä. En lisäksi pystynyt oikein nukkumaan, kun äänet estivät sen ja jos sainkin unta, näin kaameita painajaisia. Univaje aiheutti sekavuutta ja äänet itsetuhoisuutta joten keskitin kaiken energiani itseni tappamiseen: ensin yritin päättää päiväni syömällä 100kpl vahvoja asperiineja mutta oksensin ne pois ja pippuroin vatsani, tämän jälkeen askartelin itselleni eräänlaisen kaasunaamarin jonka sai kiinni pihagrillin butaanisäiliöön, mutta en ehtinyt sitä koskaan käyttää kun minut vietiin ambulanssilla suljetulle. Vaimoni huolestui liikaa kun näki minun nauravan kiinni olleelle televisiolle ja soitti lääkärilleni. Tällä hetkellä olen sairaslomalla ja syön vahvoja neuroleptejä, jotka pitävät äänet poissa.

Semmoinen tarina-

Olen ollut kaksi kertaa psykoosissa ja toisesta kerrasta muistan jatkuvan lapsen itkun,revin hiuksia päästäni.
Puoliso soitti ambulanssin minulle ja olin pitkään sairaalassa se oli kamalaa.
Toisesta kerrasta en paljon muista,harhoja näin ja kuulin ääniä.
En toivo kenellekään samanlaista kohtaloa.

Sairastuin stressiperäiseen psykoosiin pari vuotta sitten. Tilaani ilmeisesti johti monet eri seikat: yhtäaikaa työuupumus, masennus, kriisitilanne parisuhteessa, ja vuorokausien valvominen ahdistuneisuuden vuoksi. Lisäksi mielessäni pyörivät voimakkaasti uskonnolliset teemat.

Ensin kuulin pari kertaa ääniä. Ne olivat lähinnä käskeviä. Lisäksi aloin yhtäkkiä kokemaan, että radiosta ja tv:stä kuulemani jutut sekä lehdestä lukemani artikkelit olivat eräänlaisia viestejä minulle, vaikken edes itse ymmärtänyt niiden salaista merkitystä. Tämä oli todella ahdistavaa, enkä voinut siksi kuunnella radiota tai katsoa tv:tä lainkaan. Lisäksi saatoin kokea, että esim. ympärilläni keskenään puhuvat ihmiset viestittivät salaisesti minulle jotain, minkä merkitystä en taaskaan ymmärtänyt. En enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Vaikka järkeni sanoi että harhani ovat vain harhoja, tunnepuoleni uskoi niihin täysin.

Viimein avomieheni avustuksella lähdimme yksityisen psykiatrin vastaanotolle, jolle kerroin avoimesti tilanteestani. Hän passitti minut samantien pakkohoitopäätöksellä sairaalaan. Olin tosin itse sinne halukas myös lähtemään, sillä olin kuitenkin jotenkin sairaudentuntoinen, mitä käsittääkseni psykoottiset ihmiset eivät yleensä ole. Sairaalassa olin noin kuukauden. Siellä aloitettiin Zyprexa-lääkitys sekä Temesta ahdistukseen. Sairaalassakaan en voinut katsoa TV:tä tai kuunnella radiota lainkaan. Lisäksi pelkäsin, että minut tapetaan, ja vaadin, että huoneeni ovi piti lukita aina yöksi. Minulla oli myös tunne, että eräs potilas pystyi lukemaan ajatuksiani. Harhat kuitenkin lähtivät pois sairaalassaolon aikana. Tämän jälkeen söin lääkkeitä vielä noin vuoden, jotta psykoosini ei uusiutuisi.

Nyt lääkitys on jäänyt pois ja harhat myös. Mutta niin rankka kokemus oli, etten todellakaan toivo sitä kenellekään.

En tiedä mikä psykoosi on, mutta itse luulin olevani psykoosissa kun käytin amfetamiiniä ja tuli valvottua 8vrk putkeen. minusta se tuntu kuin pystyi kävelemään minne/mihin tahansa törmäämättä esim. oven karmeihin,toisiin ihmisiin. vähän kuin olis nukkunut mutta oli hereillä, en muista yksityiskohtia minun "psykooseista" (varmaankin psykooseja???)