Minulla on. Bulimia.
On ollut jo sairaan kauan, mutta kun minulle tuli vähän mullistuksia s-suuntaukseni kanssa niin se sairaus alkoi taas, vaikka oli jo vähän ehtinyt tauota. Mietin vaan, että onkohan yleistäkin oireilla rakkaus & identiteettijuttuihin syömishäiriöllä, vai onko se vain minun omaa idioottimaisuutta. Ja niin, lääkärille olen kertonut, mutta häntä ei kiinnosta.
On ollut jo sairaan kauan, mutta kun minulle tuli vähän mullistuksia s-suuntaukseni kanssa niin se sairaus alkoi taas, vaikka oli jo vähän ehtinyt tauota. Mietin vaan, että onkohan yleistäkin oireilla rakkaus & identiteettijuttuihin syömishäiriöllä, vai onko se vain minun omaa idioottimaisuutta. Ja niin, lääkärille olen kertonut, mutta häntä ei kiinnosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lääkäreiden koulutus on tältä suuntautumisalueelta vielä kovin vajaata. He eivät tunnu tietävän asioista sen enempää kuin tavallisetkaan pulliaiset ja koulutuksessakin asia sivuutetaan lähinnä maininnoilla tai yhdellä luennolla monen vuoden opiskeluputkessa. Psykiatreista/ psykologeista moni puolestaan elää edelleen ajassa, jolloin homoseksuaalisuus löytyi sairausluokituksesta, joten asenteet ovat usein sen mukaiset. Valitettavasti. Nähty on.
Mitä syömishäiriöihin tulee, ovat ne tutkimusten mukaan huimasti yleistyneet kaikilla. Mutta yleisimpiä ne ovat naisilla, mukaan luettuna lepakot, bisset jne. Syömishäiriöihin taipuvaisilla ihmisillä on kuitenkin tapana pyrkiä ratkaisemaan kaikkia solmukohtiaan samalla kaavalla: tukeutumalla syömishäiriöön. Jos ei voi kontrolloida muuta, voi kontrolloida edes syömistään...ja sitä kautta jopa rankaista itseään "vinoilusta". Nähty on sekin.
Paras neuvo tilanteeseesi kuitenkin lienee se, että luet aiheesta niin paljon kuin mahdollista ja otat selvää niin sairaudestasi kuin suuntautumisestasikin. Sekään kun ei aina ole yksiselitteisen lineaarinen juttu, vaan voi elämän edetessä muuttuakin. Tai ainakin löytää uusia painotuksia.
Lisäksi sinun kannattaisi vakavasti harkita lääkärisi vaihtamista. Ymmärtämätön ja kuuntelematon ihminen ei kykene sinua auttamaan. Valitettavasti. Jos löydät oikean ihmisen, tilanteesi voi muuttua nopeastikin. Sekä suhtautumisessasi suuntautumiseesi että syömishäiriösi osalta.
Tsemppiä! Et ole yksin.
Syömishäiriöiden raja on liukuva, monesti sitä alidiagnosoidaan.. Toisaalta taas monet urheilijat heitetään siihen kategoriaan, koska ne hoikanpuoleisia ja bmi alle 20.. tästä viimeisestä itselläkin joskus kokemusta ollu, heh..(mul siis ei oo syömishäiriöä, vaik urheilenkin aktiivisesti)
Suomalainen osaaminen syömishäiriöissä on kansainvälisestikin korkeatasoista. On tarjolla julkisen ja yksityisen alan ammattilaisia, niin lekureita, terapeutteja ja ravitsemusterapeutteja - et tasokasta apua on tarjolla ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Unohtamatta tietty tärkeää vertaistukea..
Näin näppituntumalla voisi heittää että syömishäiriöllä ei oo suoranaista yhteyttä sex- identiteetin (lesbouden - heterouden) kanssa, vaik toki se vaikuttaa omaan seksuaaliseen kiinniostukseen, usein vähentävästi..
Kuullostaa siltä et sul jo aikalailla alkaa olla homma hanskassa, joten siit vaa avoimin mielin ja rohkeesti eteenpäin..
Tsemppiä ja aurinkoista kesää
Alkoi tuo yltiöoptimismi ketuttamaan. Itse olen käynyt terapiassa about 8 vuotta ja vieläkin "pipi".
Ja syömishäiriön ARVIOINTIIN olen ollut JONOSSA vuoden ja neljä kuukautta.
Hah HAH haa... Rahalla varmaan saa vai?
Rva Möykky kyllä on ihana ja fiksu tapaus, mutta tuo sun kokemus on kyllä lähempänä minunkin todellisuutta.
Silloin kun hain apua mua pompoteltiin kauan sinne sun tänne. Joka paikassa piti selittää samat asiat uudelleen ja uudelleen, ja hyvin vähän mulle mitään neuvoja annettiin. Lopulta kun se suurimman auktoriteetin omistava psykiatri päätti etten minä mitään tarvitse, niin todella jäi sellainen olo etten enää edes jaksaisi mennä minnekään.
että yhteiskuntamme ei halua tarjota hoitoa oikea-aikaisesti - Se on minustakin väärin.
Pienenä työläisihmisenä en kuitenkaan kykene suomalaista sos & terv politiikkaa muuttamaan inhimillesempään suuntaan, vaikka niin haluaisinkin..
Viestini on kuitenkin se, että hoitoa kannattaa hakea, jonottaa ja vaatia.. Koska toivoa on niin kauan kuin on elämää:)
..nämä puheet jonoista tutkimuksiin ym. Itsellä myös syömishäiriö ja hoidettu tähän mennessä ulkomailla yksityisellä puolella, nyt kuitenkin muuttamassa Suomeen ja ihan julkisella puolella olis tarkotus jatkaa, kun ei tässä mitään rikkaita olla, mut onkohan se nyt sitten ihan turha toivo saada jotain hoitoa?? Joutuu vuosia odottelemaan?? Just joo. Mulla siis diagnoosit ja kaikki jo, ettei ihan alussa enää olla..
Jos kerta olet tästä maasta päässyt pois, niin älä muuta takaisin, ei täällä enää mikään toimi!
Ei kai se jono sentään vuosia oo.. Ei ainakaan kaikkiin hoitomuotoihin.
Ja riippuu myös Sun voinnista miten nopeesti hoitoon pääset.. Jos Sun tilanne kriittinen, pääset tod.näk hoitoon nopeasti.
Nää kannattaa myös tsekata, jos et oo vielä katsonut;www.syomishairioistentuki.fi
Tsemppiä:)
minulla on ollut syömishäiriö jo monta vuotta. sairaalloinen ruoan tarkkailu, joka häiritsee elämää jatkuvasti.
kuitenkin ole oikeassa jos sanoo kärsivänsä syömishäiriöstä. Ei tuollaisia huvikseen kirjoitella.
Joo....Mulla oli bulimia.Se äityi ihan kauheeks kun rakastuin yhteen tyttöön ja tajusin, et taidankin olla enemmän lesbo kuin bi...Homma lähti ihan lapasista siinä vaiheessa.
Pakko oli kuitenkin laittaa yhdes vaiheessa kerrasta poikki,se bulimia siis, kun pelkäsin et jos nyt en lopeta, niin en lopeta koskaan.Ja onnistuin kyllä:)Et kyl säkin onnistut, kunhan vaan päätät.
Kaikille nää seksuaalisetsuuntautumiset ei oo mitään piknikkiä, ja sitä menee masennuksissaan(ja lyhytnäköisyydessään) tekeen vääriä valintoja.
Älä stressaa, kyllä ne asiat lutviutuu, olit lesbo hetero bi taikka kameli.Kunhan retuutat ensin vaan sen bulimiasi veke.Sitä katsoo maailmaakin uusin silmin, kun voit fyysisesti paremmin.Tsemppiä, kyl se siitä!
hmm. itse olen kokenut myös bulimiaa, kylläkin tällä hetkellä ns. selvillä vesillä jo pitkään.
Mutta niin asiaan. Ihan hyvin sinun identiteettikriisi voi laukaista bulimian takaisin, sillä silloin olet helpommin alistuva vanhoihin tapoihin.
Minulla oli itselläni bulimia, sairastuin koska luulin että minussa oli vikaa ym, kunnes tajusin olevani lesbo ja että kaikki on hyvin, tällä hetkellä voin oikein hyvin olen käynyt puhumassa terapeuteille asiasta ja se auttoi kovin ymmärtämään asioita.
Ja sinun kohdallasi, toivon että vaihdat psygolokia/terapeuttiasi jos hän ei kuuntele eikä kiinnostu mistä kerrot hänelle sillä auttaminen on heidän työtään. Toivon sinulle paljon jaksamista ja että pääset yli sairaudesta, sillä se ei ole mikään leikin asia, bulimiaan voi myös kuolla ja sitä emme tahdo! Emmehän?
Lupaa itsellese älä ahmi ja oksenna, se ei ole terveydellekkään hyväksi!
Jaksamista ja parantumista.