Minulle ei koskaan tullut bulimiaa. Sairastuin syömishäiriöön ja laihdutin aika rajusti itseäni.
Kituutin todella vähällä ruualla, tai en syönyt ollenkaan. Näinä päivinä sorruin aina välillä ahmimaan sairaallosesti. Eräänkin illan muistan:
-donitsipaketti
-paahtoleipiä
-pinaattilettuja
-levy suklaata
-jäätelöä
-kakkua
-makkaraa
-patonki
Sain aivan käsittämättömän huonon olon, sekä fyysisesti, että todellakin henkisesti!! Menin samantien vessaan ja työnsin sormet syvälle kurkkuun mutta mitään ei tullut ulos. Pidin sormia kauan kurkussa ja toistin tätä uudelleen, kaoin vaan kokoajan ja silmät sekä nenä vuoti ja suusta erittyi limaa.., mutta eipä tullut oksennusta!
Ei sitten koskaan! Vaikka tätä ahmimista ja oksennusyritystä jatkui moneen moneen kertaan ja yritin oksennella. En saanut sitä koskaan ylös.
Niinpä minulle kävi niin hassusti, etten enää syönyt mitään enkä ahminut, enkä mitään ja laihduin niin pahasti, kun en saanut enää mistään mitään.
"Olisi ollut ihan kiva oksentaa."
No ettei tämä tarina kuulosta niin hirveälle, niin haluan vain sanoa, että olen jo hieman tuosta parantunut.
Nykyään olen ehkä korkeintaan kokeillut oksentaa, jos olen alkoholia nauttiessani potenut todella huonoa oloa ja halunnut helpotuksen. Kaverit saattavat joskus jopa yrjötä ykskaks, ei minulla vaan tule edes luonnollisesti ykä. Ja sitten kun koittaa helpottaa oloaan, niin se ei vaan tule ylös millään. Joskus illat menevät pilalle...
Mutta nyt minua vaan mietityttää niin kovasti, että mikä siinä on etten pysty oksentamaan noin?
Kituutin todella vähällä ruualla, tai en syönyt ollenkaan. Näinä päivinä sorruin aina välillä ahmimaan sairaallosesti. Eräänkin illan muistan:
-donitsipaketti
-paahtoleipiä
-pinaattilettuja
-levy suklaata
-jäätelöä
-kakkua
-makkaraa
-patonki
Sain aivan käsittämättömän huonon olon, sekä fyysisesti, että todellakin henkisesti!! Menin samantien vessaan ja työnsin sormet syvälle kurkkuun mutta mitään ei tullut ulos. Pidin sormia kauan kurkussa ja toistin tätä uudelleen, kaoin vaan kokoajan ja silmät sekä nenä vuoti ja suusta erittyi limaa.., mutta eipä tullut oksennusta!
Ei sitten koskaan! Vaikka tätä ahmimista ja oksennusyritystä jatkui moneen moneen kertaan ja yritin oksennella. En saanut sitä koskaan ylös.
Niinpä minulle kävi niin hassusti, etten enää syönyt mitään enkä ahminut, enkä mitään ja laihduin niin pahasti, kun en saanut enää mistään mitään.
"Olisi ollut ihan kiva oksentaa."
No ettei tämä tarina kuulosta niin hirveälle, niin haluan vain sanoa, että olen jo hieman tuosta parantunut.
Nykyään olen ehkä korkeintaan kokeillut oksentaa, jos olen alkoholia nauttiessani potenut todella huonoa oloa ja halunnut helpotuksen. Kaverit saattavat joskus jopa yrjötä ykskaks, ei minulla vaan tule edes luonnollisesti ykä. Ja sitten kun koittaa helpottaa oloaan, niin se ei vaan tule ylös millään. Joskus illat menevät pilalle...
Mutta nyt minua vaan mietityttää niin kovasti, että mikä siinä on etten pysty oksentamaan noin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi mutten halua antaa neuvoja. Voin kertoa että oksentelusta on onni kaukana.. En tiedä kumpi on pahempi, olla kokonaan ilman ruokaa vaiko oksentaa kaiken syömänsä.
Hyvä että olet alkanut parantua, toivottavasti parannut kokonaan etkä saa huonoja neuvoja joltain. Bulimia on siitä veemäinen että se huijaa ensin "helppoudellaan" ja sitä kuvittelee että sen voi lopettaa kun haluaa. Mutta kas kummaa siitä tulee "paha tapa" josta ei pääse eroon..
Nimim. Bulimiaa 12 vuotta.