olimme teinejä, kun saimme tietää olevani raskaana. Poika tuli ja olimme onnellinen perhe. Yhteistä elämää vietimme vajaa 3vuotta ja sitten tiemme erkanivat. Tuntui pahalle, mutta tiesin sen olevan oikea ratkaisu. Muutin poikani kanssa hieman kauemmaksi. Silloin mulla ei ollut ammattia,joten päätin mennä kouluun. Aloitin oppisopimuksen, joka oli pirun raskasta, mutta tukiverkkojen avulla jaksoin ja paperit sain, sen jälkeen sain vakityöpaikan ja sitten ostin ensimmäisen kerrostalo-asunnon. Tällähetkellä elämäni on mitä mainioin, poika tapaa usein isäänsä, mulla kiva työ, ns.uuden miehen kanssa ostettiin yhteinen asunto. Luulin eron jälkeen, ettei elämästämme tulisi mitään, mutta kyllä sitä jaksaa touhuu asioiden eteen, jos vain itsellä on tarpeeksi siihen halua, eli tsemppiä vaan kaikille!
tsemppiä teille
kokenut
0463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.