Oon nyt 16 vuotta, peruskoulun juuri loppuun käynyt. Lopetin e pillereiden syömisen loppukeväästä, enkä hankkinut reseptillä uusia, kun odoin että saisin rahaa kerättyä itse kokoon ettei tarvitse muilta ruinata. Nyt sitä tajuaa millanen virhe se oli.. eilen tein testin ja kyllähän se positiivinen oli.. oon todennäköisesti kolmannella tai neljännellä viikolla, enkä todella vielä tiedä että mitä teen. Lapsen isän kanssa seurustelen ja hän on kyl ollu siinä mielessä tosi tukeva et sanoi että minkä ratkasun teenkin ni hän pysyy mun rinnalla.
Rupesin tänään selailemaan kaiken maailman raskaus sivuja, ja mulle tuli ihan uus pelko. Oon nimittäin pienestä asti pelänny tosi paljon oksentamista. Kyllähän sen tiiän et jos päätän tämän lapsen saada ni se on vaan läpi käytävä, lapsihan se on tärkeempää, ja eihän sitä kaikilla välttämättä olekaan, mutta mulle oksentaminen on peloista suurin, enkä tiedä miten selviän jos pitää viikkoja vaan oksentaa. Mikähän avuksi?
Rupesin tänään selailemaan kaiken maailman raskaus sivuja, ja mulle tuli ihan uus pelko. Oon nimittäin pienestä asti pelänny tosi paljon oksentamista. Kyllähän sen tiiän et jos päätän tämän lapsen saada ni se on vaan läpi käytävä, lapsihan se on tärkeempää, ja eihän sitä kaikilla välttämättä olekaan, mutta mulle oksentaminen on peloista suurin, enkä tiedä miten selviän jos pitää viikkoja vaan oksentaa. Mikähän avuksi?
Vastaukset 115
Vanhimmat
nyt tarkoitin miettiä, mitä haluat tulevaisuudeltasi. olet vielä lapsi ja elämä edessäsi. tiedän läheltä seuranneena, että usein sinunlaisessa tapauksessa käy niin, ettei se lapsen isä olekkaan rinnalla kauaa ja jäät yksin.
et omista ammattia ja alle 25 vuotiaanna YH-äitinä et edes työttömyyskorvausta.
Lapsia on kallis "leikkikalu" ikäsellesi. lääkärit, lääkkeet vaatteet ja muut tekevät suuren loven lompakkoon.
Ystäväni sisko asuu tällä hetkellä yksin 3 vuotiaan kanssa. sai lapsen 17 vuotiaana. ei ammattia, joten ei tule rahaakaan, kuin sossusta itkemällä silloin tällöin.
Ei varaa opiskella ammattia, eikä oikeen töihinkään ole päässyt, kun kertoo olevansa 20 vuotias yh-äiti.
Pojalla jatkuvat korvatulehduksen pienenä ja kuukaudessa meni lääkkeisiin n. 100 euroa rahaa, josta osan sai kaveriltani, eli siskoltaan.
lapsen isäkin alussa lupasin pysyä rinnalla, mutta eipä ole herraa näkynyt pariin vuoteen.
mieti ja harkitse ja puhu vanhempiesi kanssa. sillä vanhempasi kuitenkin ovat vielä vastuussa sinusta ja sinunkin elatuksestasi.
tiedät, että saat viestiä ihmisiltä, jotka esim. vastustavat aborttia tai vastaavaa, mutta nyt on kyse sinun elämästäsi ja sinä teet päätökset...
hyvää kevään jatkoa sinulle...
mietit nyt ensin ihan rauhassa mitä haluat tehdä. Itse olen saanut esikoisen juuri ennen täysi-ikään pääsemistä. Tiedän että se kuulostaa julmalta mutta totuus on se ettei se aina pidä et seisoo rinnalla. varsinkin jos miehesikin on yhtä nuori. olen liikaa nähnyt näitä tapauksia läheltäni että luvataa seisoa rinnalla, mutta sitten onkin täysin mahdotonta kun alkaa menojalkaa vipattaa jne.
Itsekkin jäin loppujen lopuksi yksin kahden lapseni kanssa kun mies huomasi että elämällääm on niin paljon muuta mukavampaa annettava kuin vaippojen ja tuttelien raahaaminen kaupasta. Ammattiin opiskelen nyt viimein sitten,eikä todellakaan helppoa ole kahden suht pienen lapsen kanssa. ja tuo on ihan tosi että suuria menoeriä aiheutuu lasten sairasteluista ja muista.
Mutta tuohon oksennuspelkoosi voin sen verran sanoa että itse vihaan oksentamista yli kaiken mutta hyvin selvisin vaikka esikoisestani oksensin 4kk ja paljon. toisesta en sit juurikaan yhtään, eli sekin on todella yksilöllistä ja tapauskohtaista.
Ja kaikki mitä puhutaan yhteiskunnan tuista yh- vanhemmalle ja lapsiperheille muutenkin niin kokemuksesta voin sanoa että niillä tulee toimeen vain tarkkaan laskemalla.
Mutta voimia sinulle, ja muista että teit minkä päätöksen tahansa se on sinun päätös ja näin ollen oikea päätös :)
Oksentaminen raskausaikana voi olla vaikeaakin mutta ei kaikki välttämättä oksenna, itse en ainakaan oksentanut lainkaan vaikka pahoinvointia aamuisin ja iltaisin olikin...Eikä oksentaminen kestä ikuisuuksia...Ja on se oksentaminen sen arvoista kun vauva sitten syntyy.
Kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia poppas-konsteja mikäli pahoinvointi on aivan hirveää.Esim.Jotkut syö kaurakeksejä aamulla ennen kuin nousevat ylös, niin välttyvät oksentamiselta aamulla..
Kyllä siitä selviät!Mukavaa kesän jatkoa ja toivottavasti teet itsellesi sopivan ratkaisun, etkä anna muiden vaikuttaa päätökseesi nuoruudestasi huolimatta
Voimia sinulle! Pahoinvointia ei kannata pelätä, se menee ohi tai parhaassa tapauksessa ei sitä tule ollenkaan. Itselläni on monta lasta ja jokaisessa raskaudessa on ollut omat juttunsa mitkä helpompia mitkä vaikeempia, kaikista on selvitty eikä ne vaivaa enää jäklikäteen.
Ratkaisusi sinun pitää tehdä itse, mutta tee
se todellakin ilman huonoa omaatuntoa. Abortti on aina lopullinen, sitä lasta et ikinä tule saamaan vaikka katuisit. Taas lapsen kasvatus on myös voimia kysyvää, mutta tuskin tunnet huonoa omaatuntoa synnyttämisestä. Vanhemmaksi myös kasvetaan, kukaan ei ole sellainen syntyjään. Lapsen saaminen on antoisaa ja tuo paljon iloa, esim. kun seuraa hänen kasvuaan ja kehitystään, ensihymyä, ensiaskeleita tai kun hän kietoo kädet kaulallesi ja antaa märän pusun poskelle,
itse en kadu sitä onnea, vaikka meilläkin on taloudellisesti tiukkaa, välillä väsyttää kamalasti, omaa aikaa on vähän, yms, en kadu kenenkään lapsemme syntymää. Sinulle toivotan kaikkea hyvää elämässäsi!
Oksentelu on hyvin yksilökohtaista raskausaikana. Useimmilla se helpottuu ensimmäisen 4 kk:n aikana, joillekin pahoinvointia ei tule lainkaan, itse oksensin vielä synnytyspöydällä.
Jos oksentelu pelottaa tosi kovasti, keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Olet kyllä vielä kovin nuori äidiksi. Se rooli ei tule olemaan helppo. Eikä sen lapsen isän rinnalla olokaan pitemmän ajan saatossa varmaa ole.
Sinulla on täydet edellytykset raskauden keskeytykseen, jos tulevaisuus huolestuttaa.
Ethän sinä saa hankittua ruokaa edes omaan suuhusi vielä, saati lapsen.
Olipa päätöksesi kumpi hyvänsä, ratkaisun teet itse: raskaus pelottaa - keskeytys pelottaa... voita pelkosi ja tee päätöksesi mahdollisimman pian, mutta ensitöiksesi käänny äitisi puoleen, hän on paras tuki tässä asiassa ja toiseksi, hankkiudu lääkärin pakeille!
kyllä sä tiesit kui käy, ku jättää ehkäsyn kokonaan ja silti pelaa aikuisten leikkejä!!
ihan tietoinen oli valintas, kärsi seuraukset tai yritä edes sekunnin ajatella tyhmillä aivoillas ja tee abortti!
eihän noin hölmö pärjää edes iteksee, saati pysty huolehtimaan lapsesta!!
Tuliko tosiaan parempi mieli kun saat tässä tytölle hahhatella?
Jos kerran ei ole mitään muuta sanoa, niin ole mieluummin hilja.
On suorasta masentava lukea sellaisia viestejä jotka haluaa vaan kiusaa muita.
Sitäpaitsi todella typerä sinusta ehdotta eborttia ja käskee kärsimään seuraukset.
Käy kurkkamassa jospa löytyy sinulle ihan oma palsta tai jos ei niin ehdotta palsta niille jotka ihan välttämätä haluavat kiusaa ja puhuaa typeriä. ei niitä täällä viitis lukea.
T:ulkomaalainen
mitä te luulette ton pennun kaipaavan?
just sitä mitä te annatteki; sääliä, huomiota, lässynlässyä..
on varmaan tyytyväinen päästessään kaveriporukassa ja jopa netissä huomion keskipisteeksi!!!!!!!
huh huh.. pilatkoo elämänsä xD
hah ihmiselle eli onkohan sulla kaikki kotona kun tarvitsee 16 vuotiasta haukkua tms. itse varmaan olet itse täydellisyys. Ja et erehdy ikinä ja luulen et jos 16 vuotias uskaltaa ottaa vastuun poikakaverinsa kanssa mitä et varmaan itse pystyisi edes ottamaan ja onkohan sulla edes miestä hah hah ja toivottavasti se lapsi syntyy heille. mietippäs omaa elämääsi onkohan niin täydellistä kun tarvitsee raskaana olevaa mollata. Tai taidatkin olla teinipelle joka ei tiedä elämästä yhtään mitään. Ja lapsi on isona onnellisempi kun vanhemmat ei ole vielä ikäloppuja ja noin negatiivisia kun sä hah.
Älkää nyt hyvät ihmiset yllyttäkö 16-vuotiasta lasta väsäämään lasta. Abortti on ainoa oikea ratkaisu. Jos ei ole rahaa edes ehkäisypillereihin niin ei ole varaa elättää lastakaan. 16-vuotiaan kroppa ei myöskään ole vielä valmis synnyttämään. Tyttö saisi pelätä synnytysta enemmän kuin oksentamista
"kroppani" oli ihan valmis synnyttämään lapsemme 16vuotiaana, te joilla EI ole kokemusta koko teiniäitiydestä älkää edes viitsikö vastata sama kuin minä nytten 18vuotiaana sanoisin tietäväni mitä tarkoittaa "30kympin kriisi" tai vaihde vuodet ei ole omaa kokemusta niin en niitä kenellekkään tuputtaisi!
Voi varautua kauhukokemukseen. Piste!
että miksi minulle tämä ei ollut "kauhukokemus"?? vaan maailman ihanin asia mitä on koskaan tapahtunut. JOS sinulla meni synnytys huonosti niin ei mene kaikilla! miehestänikin oli todella suuri apu synnytyksessä piteli jakojani ja pyyhki otsaani, synnytyksen jälkeen nukahdin puoleksi tunniksi ja mies sai tutustua rauhassa lapseensa, joten siinä sun kauhukokemuksesi! ja väitätkö todella minulle että MINUN oma kertomukseni ei pidä paikkaansa? oletko tyhmä? kyllä minä ihan itse tiedän VARMASTI miten synnytykseni meni, etkä sinä katkera ämmä täällä palstalla!
Kun sun ja ap:n tekstit laittaa vierekkäin, niin sinä se huomionkipeä oot. Miksipä muuten tuolla lailla provota?
No kukas ääliö sinä sitten olet? Vai ei 16-vuotiaan kroppa ole valmis synnyttämään? Nyt kyllä ihmettelen että tuommoisiakin tolloja on... Ja vielä kannustetaan aborttiin, lapsentappaja. Siis mitä helvettiä sä oikein selität??!!
No mut yks tollo lisää näihin "elämää kokeneisiin." 16-vuotiaan vartalo on naisen vartalo. Ei se siitä enempää enää kehity, taukki.
Ja vielä: koko maailman historian ajan ovat naiset synnyttäneet lapset hyvin hyvin nuorena, alkuräjähdyksestä keskiaikaan ja pitkälle myös tänne nykyaikaan, kunnes teidänlaisenne "elämää kokeneet" tolvanat avasitte suunne. Nykyään se on rikos. 16-vuotias ei ole lapsi enää, ajattelet niin vain koska luulet olevasi "elämää nähnyt" ja "aikuinen."
vai ei 16-vuotiaan kroppa ole valmis synnyttämään............
Yhdyn tuohon ...................:n viestin pääideaan.
Minä synnytin terveen tytön 15-vuotiaana, minäkin selvisin siitä hyvissä voimissa.
Minulla ei edes revennyt paikat pahasti, pari hassua tikkiä sain. Kätilökin oli ihmeissään miten selvisin näinkin vähillä tikeillä, monet VANHEMMATKIN ÄIDIT saavat usein moninkertaisen määrän tikkejä minun tikkeihini nähden.
Raskauteni oli helppo, synnytys oli yllättävän helppo myös (PALJON helpompi, kuin mitä olin kuvitellut). Arkikin on lähtenyt hyvin käyntiin!
Jo nyt haluaisin raskausmahan takaisin, kokea synnytyksen uudelleen ja jakaa tämän VALTAVAN rakkauden määrän, mitä tunnen omaa tytärtäni kohtaan, uudelle elämälle.
(toisen lapsen aika ei kylläkään ole ihan vielä)
Emme kadu tätä päätöstä yhtään, että päätimme pitää lapsen, vaikka olimmekin nuoria. Rakastamme lastamme enemmän kuin mitään muuta, emmekä voisi enään kuvitellakaan elämää ilman häntä.
En ole kuitenkaan aborttia vastaan (kuten ............), en tuomitse niitä, jotka sen tekevät. Joskus se vaan on paras vaihtoehto.
..vielä tuota lapsen saantia. Olet vielä hyvin nuori, eikä lapsi tule olemaan missään nimessä helppo. Se voi valvottaa sinua yöt kun yrität nukkua, ja jomman kumman teistä on aina noustava. Sekin että asuu omassa asunnossa ja käy töissä, voi jopa harkita lasta, sillä ei se lapsi siitä mihinkään katoa ainakaan 18 vuoteen.
Itse olen 21v ensisynnyttäjä ja saan mieheni kanssa lapsen marraskuussa. Käyn töissä ja meillä on yhteinen asunto. Sinuna vielä miettisin hyvin tarkaan, onko sinusta niinkin vastuulliseen hommaan? Kuitenkin äidiksi/isäksi kasvetaan eikä vain tulla.
Kannattaa keskustella vanhempiesi kanssa asiasta, sillä heillä on kuitenkin vielä vastuu sinusta.
Kannattaa kuitenkin vielä puida poikaystäväsi kanssa asia läpi. Mikäli päädyt aborttiin lääkkeellinen abortti pitää suorittää alle 9vko:n ikäiselle ja kaavinta suoritetaan siitä pidemmälle menneille. Noista löytyy tiedot netistä ja sieltä itsekkin ne myös löysin tähän hätään.
Kuitenkin tsemppiä! :)
et miksi aina nuoria äitejä mollataan? ihan kun ei nuori pystys hoitaa lastaan ilman et on omaa asuntoo/työtä perkele... mä asuin vielä lastenkodissa kun esikoistani odotin, ny poika on 8kk ja hyvin ollaan pärjätty, lapsen isä on kuvioissa edelleen mukana... olin juuri 18 täyttänyt kun lapseni synnytin, nyt olen 19 ja toista odotan. en ole käynyt mitään ammattikouluja tms, mulla on koko elämä aikaa... valitettavaa että monet ajattelee et lasta ei pysty kasvattamaan/elättämään jollei ole töissä tai käynyt kouluja... ja abortti muuten tehdään alle 12 viikolla kaavinnalla, yli 12 viikon menneet tehdään lääkkeitse
Eli siis yhteiskunta elättää sun ja sun pentus
Olet elämää nähnyt ja haukut toisen lapsia pennuiksi?
Kuules, kattele sitä elämää vielä ja palaa sitten palstalle takaisiin kun osaat lapsia kunnioitaa senverran, ettet hauku niitä pennuiksi.
Toivottavasti Sinulle ei niitä pentuja ole!
Tuo "yhteiskunnan elättämä pentu" tulevaisuudessa maksaa eläkkeitäsi verovaroillaan ja vaihtaa ehkäpä vaippojasikin jos sille alalle päätyy. Sinuna en kehtaisi nyrpistellä nokkaani vaikka äiti ei ihan fortumin johtajan rouva oliskaan.
Omassa elämässäni olen tarvinnut yk. apua yksinhuoltajana ja nyt nuori (sosiaalikakara)opiskelee lääkiksessä.
Toinen on lukiossa ja kolmas ahertaa vielä peruskoulua.
Nykyinen mieheni tienaa melko hyvin, joten eiköhän me makseta takaisin oikein korkojen kaa!
Ihan ensin haluan toivottaa onnea raskaudestasi.
Lapsi on aina lahja vaikka se ei ihan juuri silloin suunnitelmiin kuuluisikaan.
Neuvoa en sinua osaa yhtään, joko pidät lapsen tai sitten et. Se on oma päätöksesi ja oikea päätitpä miten vain. Toivon vain kovasti että omaat hyvän tukiverkon. Myös me vähän vanhemmat esikoisen aikaan sitä paljon tarvitsemme.
Itse kärsin lapsettomuudesta 7 vuotta, yrittää aloimme kun olin 20 vuotias. Aika on ollut pitkä ja rankka ja siksi en osaa kehottaa ketään jättämään mitään myöhemmäksi.
Kukaan ei voi vielä tietää mikä vointisi tulee olemaan. Itse olen kokenut jonkinverran huonoa oloa mutta yhden ainoan kerran jouduin vain oksentamaan. Ei se kivaa ole mutta selviää siitä. Nyt olen 16 raskausviikolla ja pahoinvointia minulla ei ole ollut 9 viikon jälkeen. Oireetkin minulla alkoi vasta viikolla 7 ja loppui jo siihen 9 viikkon mennessä.
Toivon paljon onnea elämääsi ja voimia mihin ikinä ryhdytkin. Yritä myös vähän nauttia kesästä =)
Totta, nuori olet mutta onhan noita nuoria äitejä ennenkin ollut ja hyvin on suurin osa pärjännyt. Jos olet tarpeeksi kypsä ja tunnet olevasi valmis, pärjäät aivan varmasti. Jos vielä vanhempasi tukevat ja auttavat :) Toisaalta jos et mielestäsi ole valmis ja koet että vauva pilaisi koko elämän, ei missään nimessä kannata pitää lasta. Päätös on sinun ja sinulla on oikeus päättää niinkuin sinusta tuntuu parhaalta! Itse tein aikoinaan abortin 16-vuotiaana kun en kokenut olevani valmis äitiyteen, raskas päätös se oli ja vaivasi mieltä kauan. Nyt olen 1-vuotiaan pojan onnellinen äiti ja sydämessäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Nyt olen valmis antamaan tälle lapselle elämän jonka hän ansaitsee. Tuosta oksentelusta, yksilöllistä se on, harva joutuu hirveästi oksentamaan. Itselläni oli kyllä pahoinvointia viikoilla 6-13, mutta oksensin tuona aikana vain kaksi kertaa. Pahoinvointiin auttaa se että syö tarpeeksi usein pieniä annoksia, eli verensokeri ei saisi laksea liian alas. Suklaata tai makeisia ei kannata syödä vaikka ne nopeasti nostavat verensokeria sillä se myös laskee yhtä nopeasti kuin nousikin :) Eli hedelmiä, leipää, vaikka jogurttia tai mysliä yms. Hyväksi havaittu keino pitää paha olo loitolla oli myslipatukat. Itse kannoin niitä aina mukana ja yöpöydän reunalla oli kokonainen kokoelma... tsemppiä ja voimia sulle tähän tilanteeseen ja muista että kenelläkään ei ole oikeutta tehdä päätöstä sun puolesta! Tukea löydät myös netistä, on monta keskustelupalstaa joilta löydät samassa tilanteessa olevis ihmisiä.
Itselläni on 2 lasta, molempien raskauksien aikana "kärsin" aamupahoinvoinnista. Oikeastaan se ei ollut edes pahoinvointia vaan oksennus tuli yökkimättä ja nopeasti, eli suht. helppoa oli. Tosin tiedän tapauksia jotka kärsivät 24/7 pahoinvoinnista ja toiset taas eivät ollenkaan. se on yksilöllistä joten voihan olla ettet kärsi ollenkaan tai sitten... mutta se on sen ajan murhe. Onnea odotukselle jos päätät pitää lapsen:)
Oksentaminen ei ole kivaa, mutta siihenkin tottuu. Itse pelkäsin sitä myös alkuun, mutta se oli niin joka päiväistä, että siihen tottui eikä se enää ole mikään kauhea asia. Pahoinvointiin auttaa muuten B-vitamiini. Itse olisin saanut olla 3kk vessassa tai vati vierellä koko ajan jos en olis B-vitamiinia käyttänyt.
Olet nuori, ja lapsi vie nuoruuden mennessään, ja muuttaa elämää paljon silti abortti voi saada paljon pahempaa jälkeä aikaan. Tiedän yhden äidin joka on tehnyt abortin noin 13v sitten, ja vieläkin välillä itkee sitä. (joissain tapauksissa abortti saattaa aiheuttaa lapsettomuuttakin. sitäkin kannattaa miettiä, kun päätöstä tekee) Tosin lasten kanssa tulee takuulla hetkiä jolloin toivoo ettei niitä olisi koskaan saanutkaan. Paljon ne ottaa, mutta paljon ne antaakin..
Voimia päätökseesi! Ja todella kannattaa jutella vanhempien kanssa niin vaikealta, kun se varmasti tuntuukin. Päätös on varmasti helpompi tehdä sen jälkeen.
Kiva että pääsit oksentamispelostasi. Eihän oksentamista tarvitsekaan pelätä, mutta joillakin on todellinen oksentamisfobia, ja se on paljon intensiivisempi tila kuin tavallinen pelko. Niinkuin joillakin on korkean paikan kammo tai ahtaan paikan kammo.
Moi!
Kolmen ensimmäisen lapsen odotuksen aikana ei ollut edes pahoinvointia, neljännen lapsen odotuksessa se vastaa tuli. Samoin kaikki muut tavalliset oireet.
Joten älä ajattele, että Sinulla on välttämätä ne oireet mite muilla. Naiset on niin erilaisia ja jokaisen odotus on niin henk.kohtainen.
Jos pidät lapses, niin pää pystyyn . Usko pois, se oksentelu jos tulee, se myös menee, eikä se oli siinä pahin.
Odotas kun pääset synnyttämään...
Noh, sieltäkin ollaan kaikki henkissä selvinnyt.
Itse sain lapsen ollessani 19vuotta ja yksinhuoltajaksi jäin sitten omasta tahdostani. Lapsen isä ei vaan ollut kypsä isäksi ja mieluummin hoidan yhtä, kuin kahta lasta. Paljon on jäänyt kokemätta ja näkemättä mutta olen myös kokenut paljon sellaista, josta moni ikäiseni ei osaa edes kuvitella.
Jos aiot pitää lapsen on tärkeä, että sinulla on tukiverkko ympärilläsi, jotka voivat katsoa lastasi vaikka kerran kuukaudessa viikonlopun verran, jos haluat itse tuulettumaan ja ovat muutenkin tukenasi ja apunasi.
Siitä oksentamisesta...itselläni oli myös ihan samanlaisia pelkoja oksentamista kohtaan ja kävi niin, että ekat 2kk:tta itkin ja oksensin ja se oli ihan hirveää mutta, kun pahoinvointia jatkui 5kk:tta, alkoi siihen tottumaan ja mehujäätelö auttaa pahoinvointiin..
Ja, vaikka pahoinvointi karmeaa olikin,oli se sen arvoista:)
Nyt pojuni 5vuotias ja menee hyvin:)
Mä tulin raskaaksi 15v aivan ekasta kerrastani.
Eli kun neitsyyteni menetin ja kyseessä oli minua vanhempi jätkä jonka kanssa elän edelleen...
Vauva syntyi kun olin täyttänyt 16v,toisen sain 17v kolmannen 19v ja nyt neljäs ollessani 23v.
Kahdesta ensimmäisestä jotka sain alaikäisenä en oksentanut kertaakaan mutta kun olin täysi ikäinen niin seuraavat odotukset oli sellaisia että oksensin.
Johtui kuulemma hormonaalisista muutoksista toi,eli voi olla kerran olet alaikäinen niin ei sinullakaan välttämättä tule vielä huonoa oloa odotus aikana,niin siis että joutuisit oksentamaan...
Ja vauva on sitten kuitenkin niin ihana että ei se huonovointisuus ole enään muistissakaan kun vauvan syliisi saat.
Ja ne jotka ehdottavat aborttia olisivat voineet mainita myös sen että jotkut naiset eivät voi enään koskaan saada uudelleen lasta abortin jälkeen joten ei hyvä sekään...
Tosin päätöksenhän teet sinä itse mutta kyllä sitä aina lapsen kanssa pärjää jos vain 1 lapsi ja 1 tai 2 aikuista.
Sain esikoiseni 17-vuotiaana.Mulle kävi vähän samoin kun sulle, pillerit oli "tauolla" kun en saanut heti uutta reseptiä. Mietin aborttia toden teolla, mulla oli hankittu jo lääkärinlausuntokin asiaan ja ei olisi tarvinnut enää kun mennä paikalle. Lapsen isä sanoi olevansa mukana.Hän oli samanaikäinen kuin minä.
Viime tingassa muutin mieleni ja päätin pitää lapsen.Silloinen anoppini soitteli minulle päivittäin ja painosti aborttiin, sanoi, että tuhoan hänen poikansa elämän.Sain omalta suvultani myös painostusta, mutta siltikin tein niin kuin tuntui.Suurin merkitys on kait sillä millainen ihminen on iästä huolimatta.Oma elämäni oli ollut aika kovaa, joten 17-vuotiaana olin paljon kypsempi kuin monet sen ikäiset olivat.Oksensin kyllä alussa muutamia kertoja, enimmäkseen oli paha olo, mutta oksennusta ei tullut.Tämän oppi tasapainottamaan aika hyvin välttämällä tiettyjä hajuja jms.Lapsen isä ei paljoa raskaudessa tukena ollut, haihatteli omien kavereidensa kanssa.
Sain tyttären kevätauringon paistaessa.Tässä vaiheessa suku oli jo hyväksynyt asian.Muutimme omaan kotiin juuri ennen vauvan syntymää.Vauvan hoito oli raskasta. Ehkä raskainta oli kuitenkin se, että ystävät menivät joka paikkaan, enkä itse päässyt. Samalla ystävieni lempiaiheet olivat muoti, meikit ja miehet, oma elämäni keskittyi vaippoihin, pilttiin ja pyykinpesuun.
Olin siis aika yksin, kun muilla ei ollut lapsia.
Jätin lapsen isän kun tyttö oli parivuotias, syynä vieraissa käynti ja jatkuva juominen.
En kuitenkaan kadu mitään. Aika antoi paljon ja tuo aika teki minusta vahvan.
Sain myöhemmin lapsia eri isän kanssa ollessani jo kolmenkymmenen molemmin puolin, joten voin vertailla mitä oli olla äiti hyvin nuorena ja mitä on olla äiti kun on "kypsä". Nuorena jaksoi fyysisesti paljon enemmän. Kroppa palautui synnytyksestä nopeammin ja jaksoi puuhastella kaikenlaista.Joskus tuli tehtyä remonttiakin aamu viiteen ja silti jaksoi nousta kahdeksalta vauvan kanssa.
Myöhemmin tuo palautuminen on jo hitaampaa ja on mietittävä oman jaksamisensa rajoja.Henkisesti nautin äitiydestä paljon enemmän, olen varmempi ja osaan käyttää jo puhdasta maalaisjärkeä asioissa. Nuorena luin jotakuinkin oppaista miten vauvaa hoidetaan, mutta kaiken kyllä oppii.
Myöhemmissä raskauksissa en oksentanut koskaan. Paha aoloa oli joskus, mutta sekin aika lievää. Raskauspahoinvointi kun on niin yksilöllistä jokaisessa raskaudessa.
Liikaa noita raskausjuttuja ei kannata kuunnella, nimittäin jostain kumman syystä kautta aikojen ovat naiset kehuneet toinen toistaan kamalimmilla raskaus/synnytystarinoilla.
Itse voin sanoa, että pidän raskaana olosta ja tykkään vielä synnyttääkin: )
Kysele lisää tai tarkemmin, vastaan kyllä mielelläni. (muistan miten kysymyksiä täynnä sitä olikaan: )
Itse olen kans tullut joskus vahingossa raskaaksi ja tein abortin, enkä ole sitä päätöstä katunut. Eihän se koskaan ole helppo ratkaisu/asia, mutta olet itsekkin vasta lapsi, usko pois et vaan tällä hetkellä osaa ajatella asiaa, mutta kymmenen vuoden päästä ihan varmasti ymmärrät sen.
Ja tämä poika ei varmasti tule olemaan sun rinnalla loppuun asti, nuoria poikia kiinnostaa loppujen lopuksi kiinnostaa ihan muut asiat..
Ja eiköhän ole parasta jos lapsen saa (huom.siis lapsiahan tosiaankin saadaan, ei tehdä) parisuhteessa, jossa kaksi aikuista ihmistä sitä on yhdessä toivonut ja odottanut...
sulle "ei kantsi pitää" lässyn lässyn lää.. jos SULLA on huonoja kokemuksia näistä pojista niin tartteeko yleistää?? ja tämä poika ei tule olemaan rinnallasi loppuun asti, selittäisitkö minulle miksi meillä sitten on edelleenkin mieheni minun rinnallani? olin 16 kun lapsi syntyi, isä oli 18, nyttemmin olen 26, isä 28 ja lapset 10v, 8v ja 2v.sinähän sen onneksi tiedät mikä nuoria poikia kiinnostaa;) tosi kivasti kirjoitat ap:lle ja "kannustat" häntä!
Ei voi sanoa, että juuri se oma ratkaisu on kaikille se oikea ratkaisu. Jos sinä et kadu aborttia, eikö kukaan muukaan kadu?
Ethän voi tietää millaista olisi ollut saada se lapsi!Itse sain lapsen, en kadu, tein myöhemmin abortin, en kadu sitäkään siinä elämän tilanteessa.
Jokaisella on oma elämä ja jokainen on oma yksilö, sitlä pohjalta pitää asiaa miettiä.
että rahan takia lopetit pillereiden syönnin ja nyt olet sitten raskaana...eikö nyt jostain muusta olisi voinut tinkiä kuin EHKÄISYSTÄ??? Olet lapsi vielä itsekin...menehän tyttö puhumaan äitisi/tätisi kanssa asiasta...ei sillä ettetkö täältä voisi kysellä neuvoja, mutta et välttämättä saa sellaista tukea kuin tarvitsisit tai haluaisit. Lykkyä tykö, sillä sitä tulet tarvitsemaan.
Aloin odottamaan ensimmäistä lastani ja 17 olin kun lapsi syntyi. Jos olisin tiennyt silloin kuinka rankkaa lapsen hoitaminen on ja öisin herääminen monta kertaa yössä, olisin harkinnut tosissani aborttia. Selvisin hengissä ja poika on nyt 16-vuotias. Jos poikani ilmoittaisi nyt tulevansa isäksi, ottaisin tytön vanhempiin yhteyttä ja ilmottaisin että toivon aborttia. Mieti tarkkaan nyt mitä teet, minulta on jäänyt nuoruus elämättä ja rankkoja on ollut nämä yh-vuodet hoitaa poikaa murrosikä ym.
Jos itse olisit halunnut tappaa oman lapsesi, niin miksi kuvittelet että sitä halusi tehdä Sun pojan tyttökaveri? (jos niin tulisi olemaan)
Ei Sinulla olisi mitään oikeutta mennä tyttöä painostamaan aborttiin. Tyttö kyllä itse saa päättää, mitä tekee. Jestas niitä äitejä, jotka jaksaa kotkottaa ja painostaa pojan tyttöystäviä.
Taitatpa olla sellainen äiti, kenen mielestä maailmaan ei ole syntynyt sellaista tyttöä joka kelpaisi hänen pojalleen!?
Minä olin iloinen kun pojan likka jäi odottamaan ...
IHAN VIISAASTI TEIT
se murrosikä tule jokatapauksessa sai sen lapsen sitten kaksikymppisenä tai neljäkymppisenä.
Lapsella kun on murrosikä on 17-vuotiaskin synnyttäjä jo kolmekymppinen, ei se heti tule lapsen synnyttyä.
Sinulla nyt taisi olla ylipäätään tuo äitiys aika raskasta iästä riippumatta.
Varmasti sinullakin on viiden lapsen kanssa joskus aikas rankkaa, tuskin sitä kiellät?! Ajattelen vain tytön ikää ja elämää, lapsi muuttaa koko elämän, ja senkin sinä varmasti tiedät?! Toki tyttö tekee kuin tykkää, sehän on jokaisen oma päätös.
Moi vielä!
Etkö tosiaan tunne minkalaista tarvetta olla auttamassa jos Sinun lapsesi tyttöystävä saisi lapsen?
Eikö tulisi tarvetta olla mummo ja iloita uudesta elämästä?
Hehän sitä pääasiallisesti hoitaa ja kasvattaa, mutta minusta olisi kiva kun anoppi olisi asiassa mukana. Sehän mummon kulta olisi joka sieltä syntyy.
niin kuin jokaisella äidillä, oli ikä mikä hyvänsä.
Mielestäni murrosikä ei kuitenkaan nyt kuulu tähän asiaan.
Kaksi vaihtoehtoa Abortti tai valmistaudut kasvuun kohti äitiyttä. Mikäli aborttiin päädyt...et voit tekoasi unohtaa. Tunnen abortin tehneitä, jotka joka vuosi "laskevat" minkä ikäinen minun muksuni olisi nyt jollen olisi aborttiin päätynyt. Surullista. Senkin päätöksen kanssa on kyettävä elämään, seuraamukset teoistamme kannettava. Elämämme loppuun asti. Lähipiirissäni on nuoria äitejä , 16 -18 vuotiaina tulleita. Esim. oma äitini oli 17 kun ensimmäisensä sai. Eikä ole katunut. Päinvastoin. Nautti kun tuli mummoksikin 40 vuotiaana. Jotku pääsevät isovanhemmuudesta nauttimaan kun ovat 60 vuotiaita. Eivät tuon ikäsinä jaksa enää ns. nauttia mummoudesta/pappaudesta kun omat voimavarat ovat ehtyneet. Nooh, poikkeuksiakin on. Pari nuorta äitiä ovat tietoisesti valinneet tulevansa yksinhuoltaja äideiksi. Yhden kohdalla seurustelu loppui raskauden edetessä ja toisella tuleva isä ei halunnut yhden yön suhteen perusteella isäksi. Mutta näillä äityleillä oli/on vankka tukijoukko ollut alun alkaen tähän päivään asti tukemassa. Ja hyvin ovat pärjänneet. On ylä ja alamäkiä. Tietenkin vastuu on valtava lapsesta ja vaatii paljon.Itse tulin äidiksi 19 vuotiaana ja nyt poika on 15. Tieto raskaudesta oli tuli yllättäen...oli pahoja okesenteluaikoja ekat 3 kuukautta. Mutta raskaudenajan pahoinvointiin on olemassa lääkitys ja luontaistuoteitta. Joista saa helpotusta. Neuvolassa asiaan saat asiantuntevampaa infoa.ÄLÄ PELKÄÄ OKSENTELUA etukäteen. Kaikilla ei sitä ole. Pahoinvointi tulee korkeasta hormoonitason noususta puhutaan ns. raskaushormoonitasosta, kaikki ei sitä koe oksenteluna. Itselleni helpotuksen toi tupakoinnin lopettaminen ja rasvaisten ruokien välttäminen sekä liikunnan lisääminen. Ja kehoitan syömään b- vitamiinivalmistetta jossa foolihappoa. Hyväksi lapsen aivo/hermoston kehittymiselle.
Todellakaan nuoruus ei ole menetetty tullessasi äidiksi. Opintoja voit jatkaa myöhemmin. Kaveripiiri VOI muuttua äitiyden myötä. Riippuen kuis vahva ystäväverkosto sinulla on.Puollan itse nuorta äitiyttä enemmän kuin yli 35 vuotiaana äidiksi ryhtyviä emoja. HUh huh. Mulle ovat kauhistus. Eikä todellakaan nuori ikäsi ole este siihen ettetkö olisi kypsä äidiksi, siihen vaikuttaa persoonallisuutesi ja oma asenteesi äitiyteen. Ja valmiutesi raskauteen ja vastuun ottamiseen pienestä elämästä. Vaatii epäitsekkyyttä. Elämä on muutoksia täynnä, sinä päätät millaisiin muutoksiin olet valmis. Toivon että sinulla on vahvat tukijat taustalla. Vanhempiesi hyväksyntä raskauteesi voi olla paljon tärkeämpää kuin tulevan lapsen isän tuki.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia....kumpaan valintaan sitten päädytkin. Enemmän voit katua aborttiin ajatumista.
jos et ole valmis äidiksi ja abortti tuntuu oikealta vaihtoehdolta, ni ei se jää sua kalvamaan koko loppuelämäksi!! se on helpotus ja siitä ottaa opikseen ettei tartte tyhmäillä aikuisten asioilla...
pahoinvointi ei aina tarkoita sitä että tarvii oksentaa, tekee vaan pahaa.
käy tuuri,kolmesta raskaudesta olen oksentanut muistaakseni yhden,korkeintaan kaksi kertaa,pahoinvointia ei ole lainkaan jokaisella odottajalla :)Tsemppiä päätöksen tekoon.
Mulla ei ollut raskauden alussa niin pahaa pahoinvointia, kun lopussa.Alussa oksensin muutaman kerran, mikä oli suht helppoa, kun se oksennus vaan tuli, ettei tarvinnut yökkiä..Loppu raskaus oli hirveetä, kun närästi ihan kokoajan, eikä närästyslääkkeet auttanu..Oksennus oli todella väkevää, enkä tiennyt kummin on parempi, oksentaa, vai olla oksentamatta.Jos oksensin, niin vesikin maistui imelältä ja tuntui että ilma jota hengitän olis kanssa ollut jotenkin makeeta...En tiedä mistä tämä johtui, mutta osasyynä varmaan se, että olen aika pienikokoinen ja vauva kun kasvoi, niin painoi jotenkin keuhkoihin kun tila väheni msussa että raskauaikana minulle ei maistunut oikein ruoka..napostelin vihanneksia päivät pitkät..kaikki sujui kuitenkin hyvin ja mikään ei tunnu näin jälkeenpäin pahalta, mitä ei voisi uudestaan kokea..On se vauva kuitenkin sen arvoinen. :)
Mun sisko kun ootti lastaan se ei oksentanu ollenkaa.Ja mulla oli taas pahoinvointia aika paljon,mutta kyllä sen kesti.Kannattaa varata yöpöydälle vaikka hedelmiä tai jotain pientä keksii ja syödä aamulla ennenkun nousee ylös.
Onnellista odotusta sulle.
molemmista raskauksista ihan koko ajan, aivan jatkuvasti, ei tunninkaan taukoa. Yöt sentään meni rauhallisemmin. Oli se karmeaa. Kolmannella kerralla tehtiin abortti, kun koko raskausaika olisi taas mennyt sairaalassa. Ei se abortti mikään "kauhea" ollut, ja pätkääkään se ei ole mieltäni vaivannut, päinvastoin, jäi laatuaikaa toisille, kun ei tarvinnut OKSENTAA..että näin minulla.
Ehkä tollanen oksennuspelko voi olla mutta yleensä
synnytys on se todellinen koitos,tosin ei ole oma-
kohtaista kokemusta ja sekin on yksilöllistä.Sulla
on nuoruus sitten ohi,16-vuotiaana,niin siinä kyllä
käy.
Kiitos kaikille vastanneille. Tämä ratkasu on varmaan elämäni vaikein.. Tiiän jo nyt että jos teen abortin niin mua kaduttaa, ajatus itkettää jo nyt ja en oo vastustanu aborttia koskaan, mutta päätin joskus että en ikinä vois ite sitä tehdä, tunnen syyllisyyttä jo nyt. Mutta kadun myös varmaan sitä jos pitäisin tän lapsen. Kaverini joka on saman ikäinen on nyt kuudennella kuulla. Hän asuu vielä kotonaan, ja saa paljon tukea äidiltään ja isältään, äiti varmaan hoitaa lapsen sitten suurimman osan ajasta. Toinen ystäväni sai lapsen vuosi sitten kun oli vasta täyttämässä 16. Hänen äitinsä jäi virkavapaalle ja tämä mun ystäväni sai sitten käydä koulua ihan kaikessa rauhassa, nyt kun lapsi jo vanhempi niin voi mennä syksyllä hoitoonkin (perhe on kyl melko rikas). Minun kohdalla tuntuu hieman siltä että oma äiti ei ehkä jaksaisi enää tukea. Yli viidenkymmenen kun on, muutama sairaus painaa jo päälle niin sitä ei välttämättä enää jakseta antaa tukea vastasyntyneelle. Niin huonot tulot on että hyvä jos kuussa on mulle antaa rahaa ees vähän.. Tietysti tuo mun ikä ja tilanne kannustaa siihen että pitäis tehä abortti, mutta se tuntuu niin pahalta. Mut jospa tää tästä =)
Vaikea asia sulla edessä päätitpä tehdä kummimpäin tahansa.
Mieti kuitenkin tarkkaan ennenku teet mitään hätiköityä.Jos lapsen pidät,se tulee olemaan välillä rankkaa,mutta sitä päätöstä tulet tukin tosissasi ikinä katumaan.
Aborttikin voi olla oikea ratkaisu jos sinulta siltä tuntuu,mutta jos yhtään mietityttää suosittelisin pitämään lapsen.
Itse tulin raskaaksi 16v.Koulut jäi kesken ja poikaystävä lähti,jäin siis ihan yksin.
Aborttia mietin perikin kertaa,mutta kuitenkin jokin sanoi,että se ei ole oikea ratkaisu.
Päätin pitää lapsen.
Vanhemmat eivät aluksi olleet kauhean iloisia päätöksestäni ja kaveritkin olivat abosrtin kannalla.Oli kauhean vaikeaa olla raskaana ja yksin.Kaverit kaikkosivat matkanvarrella kun en enää ryypännytkään ja hillunut kylillä kaiket illat.
Välillä tuntui,että mailma kaatuu niskaan ja mietin onko minusta edes äidiksi.Oli huono olo ja masenti.Vasta vauvan ensimmäiset potkut herättivät minussa iloa ja onnea.Tunsin silloin tehneeni oikean ratkaisun.
Hienoin hetki elämässäni oli kun sain pidellä poikaani ensimmäisen kerran sylissäni.
Aluksi asuimme vanhempieni luona.Sain oman asunnon 17v ja sosiaalitoimisto avusti minua rahallisesti.
Vaikka nytkään ei sitä rahaa ole paljoa ja pitää aina miettiä mitä ostaa en siltikään tekisi toisin.Välillä hävettää elellä yhteiskunnanvaroilla,mutta niin elää moni muukin eikä se minusta sen huonompaa vanhempaa tee.
Nyt poika on 2v ja nminä täytän kohta 18v.Eihän se kovin hohdokasta ole olla yh tässä iässä,mutta toisaalta jos joku minua ei sen takia hyväksy,se on hänen häpeänsä ei minun.
Siinä minun elämäni näin tiivistettynä.
Sinulle toivon kaikkea hyvää.
ÄLÄ anna kenenkään päättää puolestasi tai täyttää päätäsi ajatuksilla jotka eivät ole sinun.
Nyt sinulla on vaikea päätös edessä missä jo otat vastuuta ja kasvat pikkuhiljaa aikuiseksi.
olet aika pahassa pulassa ajatustesi kanssa.
Teet miten päin vaan, tämä aika on vaikeinta, koska olet puun ja kuoren välissä. Sitten kun ratkaisu on tehty, on jo helpompaa.
Tietääkä äitisi asiasta? Onko sinulla ketään aikuista kelle puhua? (en nyt tarkoita kavereitasi)Puolesta ja vastaan saat kuulla mielipiteitä pilvin pimein,toisena päivänä olet toista mieltä ja toisena toista...neuvolallakin on usein omat kantansa.Ratkaisua et voi tehdä kuin sinä, mutta yritä miettiä joku aikuinen ihminen joka olisi puolueeton ja kävisi asiat kanssasi puolesta ja vastaan kohta kohdalta läpi.
Joku kirjoitti aiemmin, että jos olisi tiennyt yövalvomiset jms. olisi tehnyt abortin, itse en kokenut tuota niin kamalana asiana KOSKA olin ottanut asioista hyvin selvää, hoitanut koko raskauden muiden vauvoja, joten mikään ei tullut yllätyksenä.Neuvon sinua siis ottamaan asioista selvää ja puhumaan nyt pikaisesti jonkun kanssa kunnolla.Sano vaikka etukäteen, että et halua kuulla saarnoja, vaan puhua asiasta kummaltakin kantilta.
moi!
Miksi otat riskin ja teet abortin. Se on niin lopullinen päätös, sitä ei saa ikina takas, vaikka myöhemmin haluaisit.
Tietätkö, että joskus abortti epäonnistuu, Sä et tulee ehkä koskaan enää saamaan lapsia?
miksi et voisi lastasi synnyttää?
Siinä odotuksen aikana sinä varmaan tietät, pärjäätkö tai ei?
On olemassa ensikoteja, on olemassa jijaisperheet jotka voivat kasvattaa lastasi niin kauan kun Sinä sitä tarvitset ja on olemassa adoptio.
Itse olen halunnut saada lapsen, mutta hedelmöityshoidot epäonnistuivat.
Harkitsen adoptiota ja justisa sitä sijaisvanhemmuutta.
minulla on aivan valtava halu saada vauva, ei ole enää edes väliä, kokona tai väliaikaisesti. Sijaisperheena sitä voi autta lasta ja sen vanhempia ja samalla saa itse tyytyttää sitä vauvan hoitotarvetta.
Luin jonkun viestin joka teki abortin. hän joka vuosi ajattele, minkä ikäinen lapsi olisi, kenen näköinen...se on melkoista tuskaa , usko pois. Ja se todella on lopullinen, sitä ei saa enää muuttaa. mutta kun jäät vauvvaa odottamaan, sinä kerkeät miettimään vaihdoehtot. ja mitä jos saat apua tai tukea ja saat elää onnellisenä oman vauvan kanssa?
Mieti!
Päädyit sitten aborttiin? Kertomasi tilanteen mukaan teit ihan oikean päätöksen vaikka kamalaahan se onkin näin sanoa... Kaikkea hyvää sinulle ja kyllä vielä tulevaisuudessa voit niitä lapsia hankkia,kunhan ensin itse olet lapsuutesi elänyt :)
Eiköhän siihen pahoinvoinnin ja oksentelun vähentämiseen ja ehkäisyyn löydy keinoja kun kyselet toisilta raskaana olevilta ja neuvolasta vinkkejä. Ei missään tapauksessa oksentelun pelon takia ainakaan kannata aborttia harkita, jos tunnet muuten olevasi olosuhteista huolimatta valmis äidiksi. Uskon että jos kerran poikaystäväsikin on tukenasi, pärjäätte vallan mainiosti vauvan kanssa, vaikka olettekin nuoria :) Mihin ratkaisuun päädytkin, tsemppiä :)
Oksentelu on pienin murhe koko odotuksessa, synnytyksessä ja koko elämän kestävässä äitiydessä. Nyt sinun pitää päättää oletko valmis äidiksi vai teetkö abortin. Kumpikin ratkaisu on tässä tilanteessa ihan oikea. Tsemppiä ratkaisuusi!
Olet kyllä todella nuori ja siksi kyllä kannattaisi vielä miettiä haluatko lapsen todella.Välttämättä teidän suhteennekaan poikaystävän kanssa ei koko ikäänne kestä ja voi olla että jäät sitten yksin lapsen kanssa.
Eikä se kyllä mitään helppoa ole.
Itse olen saattanut maailman nuorena 2 lasta jotka ovat nyt murkku iässä.Eka syntyi kun olin juuri täyttänyt 18v.Lasten isän kanssa olemme jokin aika sitten eronneet ja helppoa ei ole ollut 2 murkku ikäisen kanssa olla.Lasten isän kanssa rupesimme seurustelemaan kun olin 16v.
Mutta jos pidät lapsen niin käy ihmeessä mahdollisimman pian neuvolassa.Jotta kaikki sujuisi hyvin ja tietäisit lapsen olevan terve.
Onhan sinun tietysti kerrottava raskaudestasi vanhemmillesikin.Mitähän heillä on siihen sanomista?
Oletko miettinyt tulevaisuutta eteenpäin?
Koulutus,millä elättäisitte itsenne ja lapsen?Asunto,mistä vuokran maksuun rahaa,ruokakin on nykyään aika kallista ja eipä ne vaipatkaan mitään halpoja ole.
Näitä asioita kyllä kannattaa pohtia tarkkaan ennen kuin päätät/päätätte pitää lapsen.
Mitä siihen oksentamiseen tulee niin kaikilla ei ole raskauden aikana pahoinvointia.Minulla ei ainakaan ollut.Neuvolasta kyllä saa tietoa kun vain kysyy.
Hei!
Eipä ole helppo tilanne sinulla, yritä kuitenkin miettiä asiaa rauhassa muutama päivä vaikka kiire ehkä onkin, aborttiahan kun ei voi tehdä "koko raskauden ajan".
Minun oli pakko kirjoittaa tänne, sillä luin saamasi vastaukset ja ne herättivät minussa paljon ajatuksia.
Aborttia vastustavia kannanottoja olet saanut täällä paljon. Vaikka koet tällaista painostusta, älä anna sen vaikuttaa ratkaisuusi liikaa sillä onhan se helppo nimettömänä kirjoittaa tänne nettiin tuntemattomalle, että mikä on oikein ja mikä väärin - periaatteessa. Moni vastaaja on varmasti nuori eikä ole joutunut itse tätä asiaa pohtimaan omalla kohdallaan (onneksi niin). Se voisi kuitenkin pehmittää monen kärkeviä mielipiteitä. Itsekin olen ollut teininä kovasti aborttia vastaan (kuten monia muitakin maailman vääryyksiä). Jotenkin sitä vaan aika/ikä ihmistä muovaa...enää en ole niin ehdoton joka asiassa. Pidin aborttia aiemmin täysin luonnottomana, mutta eihän sikiö luonnostaankaan aina kehity lapseksi asti, vaan voi tulla keskemeno. Onko lapsenkaan kannalta aina paras syntyä joka tilanteessa. Eikä aina ole sanottua että lapsi syntyisi elävänä/terveenä, sekin kannattaa ajatella että miten jaksaisi sairaan/vammaisen lapsen kanssa.
Kannattaa jutella jonkun sukunne aikuisen naisen kanssa, "syntymättömistä lapsista" ei yleensä puhuta varsinkaan lasten kuullen (kuten sinäkin vielä olet ollut), niin voit luottamuksellisissa keskusteluissa kuulla että et ole ehkä ainoa joka on aikoinaan ollut tuossa tilanteessa. Itseni yllätti kuinka usein abortteja tekevät ne, joilla on jo muutama lapsi perusteluna silti, että ei sovi elämäntilanteeseen. Tähän verrattuna mielestäni ikäsi/elämäntilanteesi on todellinen syy... Varmasti jälkeenkin päin kun asiaa ajattelet, se ei ole ollut liian heppoinen vaan "riittävä/painava" perustelu abortille jos siihen päädyt.
Sitten oikeastaa siihen, mitä kysyit.
Kaikki oksentaminen ei ole aina samanlaista(onko pelkosi on tullut esim. oksennustaudista?). Olet aika nuori, mutta oletko kärsinyt koskaan krapulasta? Itse oksennan usein juhlitun illan jälkeisenä päivänä. Sen haluaa tehdä kun tietää, että sillä olo paranee ainakin hieman. Se on erilaista oksentelua kuin "oksennustauti"-oksentelu, jota ei voi yhtään pidätellä. Voisin kuvitella että se itsensä hallinnan menettäminen on pelottavaa. Se kai taustasyynä on minun peloissanikin, että en voi itse hallita tilannetta. Minua nimittäin raskaudessa pelottavat verikokeet, testit, tippaletkut, synnytyskivut, kivunlievityspiikit, ompelut yms... Olen ajatellut, että en ole vielä valmis äidiksi, kun pelkään. Sitten kun tosiaan haluan vauvaa niin eiköhän kaikki muu ole toissijaista.
Annan sinulle oikeastaan vain yhden varsinaisen neuvon, ja se on se, mitä äskeinenkin, kaikesta päätellen AIKUINEN ihminen kirjoitti: KÄÄNNY JONKUN AIKUISEN PUOLEEN, älä kuuntele muiden teinien mielipiteitä. Olet vielä niin altis muiden mielipiteille, eikä kokemattomien mielipiteet ole sulle nyt hyväksi. TOKI on niitäkin tapauksia, jotka ovat teininä tulleet vanhemmiksi, ja isäkin jopa pysynyt rinnalla, mutta kyllä se ihan aikuisten oikeesti on niin, että se on TODELLA harvinaista herkkua, monet aikuisetkin miehet nykyään tuppaavat olemaan paskahousuja isyysasioissa, varsinkin jos lapsi on ns. vahinko.
Ja vielä oma kokemukseni:Itse olen 8-vuotiaan pojan äiti,sain hänet 23-vuotiaana,"tahallinen vahinko",koska olin lapsellinen ja sinisilmäinen,isästä ei ollut ottamaan vastuuta vaikka oli yli kolmikymppinen mies.Vuosia myöhemmin tulin raskaaksi miehelle,jonka kanssa kuitenkin suhde kariutui samoihin aikoihin kun sain tietää olevani raskaana.Päätin saman tien tehdä abortin.Vaikka mies olisi varmasti ollut kypsä isäksi,ja olikin jo tunnollinen ja rakastava yhden lapsen isä,en halunnut synnyttää toista lasta jo valmiiksi rikkonaiseen perheeseen,kun tiesin,etten enää rakastanut miestä eikä lapsen takia olisi järkeä pysyä yhdessä "väkisin".(Myönnettäköön,että omaa tyhmyyttä kun tulin raskaaksi;mulla ei ollut munaa jättää miestä heti kun alkoi tuntua siltä ettei mulla enää ole tunteita häntä kohtaan,odotin vaan että kyllä tää tästä vielä, kun muuten menee hyvin.)Aborttia en ole koskaan katunut.Ilman sitä mulla olisi lapset kahden eri miehen kanssa,sitten jos me vielä nykyisen kihlattuni kanssa joskus tehtäisi yhteinen iltatähti...näin on parempi meille.Yhdessäkin kouluikäisessä hulivilissä on ollut haastetta tarpeeksi.Ja tuskinpa olisin edes nykyiselle siipalleni kelvannutkaan jos mulle olisi kahden eri miehen lapsia ennestään.;) Yhdenkään lapsen yh:na ei aina ole kovin helppoa löytää kumppania,kiven alla ovat kypsät ja rohkeat miehet,jotka haluavat ja uskaltavat ottaa vastuuta varsinkaan toisten lapsista.Säkin olet vielä niin nuori,että jos lapsen isä ei pysykään kuvioissa,tuskin alat etsiä kumppania isäsi ikäisistä miehistä,joissa jo saattaisikin olla potentiaalia enemmän kuin parikymppisissä,jotka vielä etsivät itseään.Kauniisti sanottuna.;)
Ja minä olen sitä mieltä,että pitää ajatella ennenkaikkea lapsen parasta;oletko ottanut kaiken huomioon,jaksatko hoitaa häntä 24/7,vaikka mikä olisi? Aina ei ole lapsenlikkaa,jos tekee mieli lähteä ulos,edes kiparille lähtö ei enää onnistu niin vaan,kun on pieni lapsi.Ei vauvaa jätetä yksin pinnasänkyyn kun lähdetään käymään kaupassa, saati sitten kun kaverit pyytää baariin! Vauvalle saattaa tulla koliikki,korvasairauksia,mitä vain mikä valvottaa ja vie voimia/hermoja/rahaa.Mun pojalla ei ollut mitään,nukkui aina ku unelma,mut meillä olisin säkää siinä mielessä,ja niinkuin sanoin silloin ku poika oli todella helppo ja aurinkoinen vauva:"Tää on tyyntä myrskyn edellä!" Ja niinhän se oli.Jo täytettyään vuoden ja opittuaan kävelemään hänellä alkoi uhma tai mikälie,ja sitä on kestänyt siitä asti 7 vuotta!Välillä tietty on helpompia jaksoja,mutta yleisesti ottaen poika on tosi haastava tapaus ja siinä sitä on ollut helisemistä,ei siis mitään herkkua ole äitiys aina.Tietenkään.On muistettava,että elämässä kaikella on kääntöpuolensa.Ja vastoin kuin itse naiivisti kuvittelin vielä 23-vuotiaanakin,lapsi EI näköjään ole ikuisesti pieni,avuton,suloinen vauva.Itse asiassa raskaus- ja vauva-aika on kaikkein nopeimmin menevät vaiheet,niistä ei ehdi kauaa nauttia.Niiden takia ei todellakaan pidä lasta tehdä,vaan lasta on haluttava lapsen itsensä vuoksi,silloinkin,kun hän ei enää ole pieni ja suloinen,vaan iso ja hankala.Jaksatko silloinkin iloita äitiydestä?Teetkö lapsesi onnelliseksi?Suojeletko häntä tältä julmalta maailmalta?Pystytkö vielä suojelemaan itseäsikään? Kaikkea tätä kannattaa miettiä.Että kyllä mun mielestä se mahdollinen pahoinvointi/oksentelu on pientä verrattuna tulevaan vastuuseen,joka ei välttämättä lopu siihenkään kun muksu täyttää 18 tai muuttaa kotoa.Se on silti sulle aina sun "äidin pikku kulta" vaikka olis jo iso ja karvanen mies,ja sä oot aina huolissas siitä ja sen elämästä.JOS sulla on tukiverkko,esim.sun vanhemmat tukee ja jeesaa sua,silloin ollaan jo huomattavasti paremmalla pohjalla,mutta silloinkin on vielä kysyttävä:ketä lapsesi tulee sanomaan äidiksi;sinua ja äitiäsi?Eli käykö siinä mahdollisesti niin,että vanhempasi kasvattavat lapsesi,ja yrittävät vielä siinä sivussa kasvattaa sinuakin?
Ei millään pahalla,olen itsekin ollut sun ikäinen,ja vaikka nyt 31 vee,ei aina elämä ole yksinkertaista vieläkään,kyllä tää taitaa olla elämänpituista oppimista,äitiys ja muu.Kuitenkin tiedän,että nykyään olisin paljon kypsempi äiti vauvalle kuin olin silloin kun pojan sain,ei se ikä ja elämänkokemus ole yliarvostettua vaikka teinit ei sitä tunnu uskovan.En mäkään 10 tai 15 vuotta sitten uskonut,lällättelin vaan mutsilleni,ja nyt nolona likkana huomaan et perässä tullaan,asenteet ja arvot on muuttunu paljon matkan varrella.Sanotaan,että moneen asiaan auttaa vain aika.Se on just eikä melkein niin. Kuitenkin tässä tapauksessa sun on päätettävä pian,mitä teet,abortti aina helpompi mitä aikaisemmin sen tekee.Mulla tehtiin viikolla 7 tai 8(en muista enää),kuitenkin niin,että just ehti tekee lääkkeellisenä,ei jouduttu kaapimaan.Lekurissa pilleri suuhun ja kotiin,jonkun tunnin päästä joku emätintabletti sisään ja sohvalle odottelemaan.Jonku ajan päästä alko vuoto,niinku runsaat menkat,ja se oli siinä.Mitään kipua ei tuntunu,ja pari viikkoa kestäny pahoinvointi loppu ku seinään.Mun tapauksessa siis olo parani heti,ja henkisestikään ei ottanu koville,koska koin että siinä tilanteessa niin oli parempi.Mutta tämä tästä.
Päätit mitä hyvänsä,voimia ja tsemppiä!
kokonaan "äiti vm -76" tekstiä, mutta eipäs yleistetä tuossa asiassa että pojan pysyminen rinnalla on HARVINAISTA herkkua, itse en tunne yhtäkään nuorta yh äitiä, jokaisessa on pysynyt mies rinnalla, kuin myös itsellänikin.kirjoituksessasi luki että kummankin miehen kanssa liitto on kariutunut miehen lähdön vuoksi, mutta ei kaikilla ole näin vaikka sinulle on niin käynyt.
Heeetkinen,missäs kohtaa kerroin että MOLEMMAT suhteet kariutui miehen lähtöön? Juu näköjään et tainnut lukea loppuun asti tai ajatuksella, kerroin nimittäin selvästi että toisen miehen kanssa huomasin että MULTA puuttui tunteet häntä kohtaan, josta syystä en myöskään halunnut synnyttää hänelle lasta. Eli vaikka se nyt ei olekaan oleellista, korjaan kuitenkin että mä jätin kyseisen miehen. Vaikken menneisyydelläni muuten voi ylpeillä, voin kokemuksesta sanoa että hyvät ja kunnolliset miehet ON nykypäivänä kiven alla/jo varattu. En tiedä kuinka nuori sinä olet, ja toivottavasti olen väärässä sinun ja tuttaviesi suhteen, toivottavasti ette joudu pettymään omalla kohdallanne. (Kuinkas monta vuotta olette olleet yhdessä ja minkä ikäinen on lapsenne, jos saan kysyä ihan uteliaisuuttani? )Koskaan ei pidä ylpistyä, eikä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Tietenkään ja onneksi ei KAIKILLA käy huonosti, mutta kaikkeen pitää elämässä varautua, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Nykyisen avokkaani kanssa tulee nyt neljä vuotta täyteen, ja sanon että VASTA neljä vuotta, eli melko pieni aika kun ajattelee kokonaisuuden kannalta. Yhteen muutimme ja kihloihin menimme jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, mutta häät ja mahdollinen iltatähti saa vielä odottaa, kunnes tunnemme toisemme ja suhteemme niin hyvin, ettei jokainen isompi riita ja kriisi tunnu enää lopun alulta, vaan osaamme ottaa vastoinkäymisetkin osana elämää ja luottaa toisiimme ja rakkauteemme. Suhteemme siis kalpenee vielä monen senioriparin rinnalla, esim. vanhempamme/isovanhempamme, joilla on parhaimmillaan PUOLI VUOSISATAA yhteiseloa takana... mutta jostainhan hekin ovat lähteneet vuosia kerryttämään, ja voin vaan toivoa että perässä tultaisiin, ei pidä luovuttaa joka vastoinkäymiseen, niinkuin liian monet tänä päivänä tekevät, ja siksikin yksinhuoltajien määrä on nykyään melkoinen (tilastollinen fakta, kuin myös avioerojen lisääntynyt määrä), surullisen suuri, vaikken mitään lukumäärää osaa tähän hätään heittää, mutta jokainenhan sen tosiasian tietää. Ei mulla muuten mitään teinivanhemmuutta vastaan ole, mutta kun itse teini-iän ohittaneena, näin jälkeenpäin pystyn tajuamaan, etten mitenkään olisi silloin ollut valmis äidiksi (hyvä kun silloin 23-vuotiaanakaan, kun äidiksi tulin), ja muistan miten lapsellinen ja kapinallinen olin, ei esim. mun silloiset elämänarvot ja -asenteet olisi olleet kovin suotavia siirtää jälkikasvulle. Saati sitten, kun menovuodet oli vasta edessä, ja itsensä etsiminen....nyt vasta tuntuu että alkaa olemaan jonkinlaisessa tasapainossa itsensä ja ulkomaailman kanssa. Tottakai tämäkin on yksilöllistä, ja moni teini onkin varmasti kypsempi vanhemmaksi, varsinkin jos on tukiverkkoa (lapsen isä, isovanhemmat...)jeesaamassa, mutta itse ainakin koin teininä olevani kovasti valmis vaikka mihin, ja luulin olevani kypsä, mutta myöhemmin ajateltuna en olisi ollut. Vaikka jo 13-vuotiaana kuljin äidin vaatteissa, meikeissä ja hajuvesipilvessä, olin varhain kehittynyt ja minua luultiin aikuiseksi, ei se musta aikuista tehnyt. Sen teki vain aika. Kuten ei lapsen saantikaan ketään tee AUTOMAATTISESTI aikuiseksi, surullisen moni ei vanhemmaksi tultuaan kasva henkisesti niinkuin tilanne vaatisi. Monella teinivanhemmalla kun on se tilanne, että on itsekin vasta lapsenkengistä astunut ulos, ja yhtäkkiä pitäisikin 9 kuukaudessa vanheta monella vuodella. Se ei mielestäni ole luonnollista, ja monelta jää nuoruus elämättä, ottavat sitten "menetetyn ajan" takaisin kun oma lapsi on vielä pieni, ja se on surullista. Toivon että sinä tiedät mistä puhut, etkä kuulu niihin jotka esim. jättävät vauvansa pinnasänkyyn kun menojalka alkaa vipattaa eikä lapsenlikkaa löydy. Näitäkin tapauksia kun on, omassa tuttavapiirissä kuulopuheiden mukaan ollut ainakin yksi tapaus. Todella halveksuttavaa, vastuutonta ja julmaa jättää vauva/pieni lapsi oman onnensa nojaan.
Mutta, en ole tarkoittanut ketään sen kummemmin masentaa ja moittia, vaan toivon, että kyseinen tyttö todella miettii tarkasti ja punnitsee asioita, jos päättää pitää lapsen. Kaikesta positiivisesta ja ihanasta huolimatta siinä on kuitenkin NIIIIIN paljon uhrauduttava ja paljosta luovuttava (ns. "oman elämän" ja "laatuajan" kumppanin kanssa voi melkein unohtaa, sen jälkeen kaikki pyörii lapsen ympärillä, kaveripiiri saattaa vaihtua jne.), moneksi vuodeksi eteenpäin, ettei siihen kaikki aikuisetkaan ole valmiita. Nämä vaan ovat tosiasioita, ja ne on otettava huomioon lasta haluttaessa, aikuistenkin.
Abortti ei välttämättä ole lopullinen ratkaisu tulevaisuutta ajatellen, lapsen pitäminen sen sijaan on. Sitä kun ei enää takaisin työnnetä jos alkaa kaduttaa tai voimavarat/mielenkiinto loppuu kesken, mutta moni abortin tehnyt kuitenkin voi tulevaisuudessa saada lapsia, sitten kun niiden aika on. En ole varma, mutta luulen, että varsinkin lääkkeellisen keskeytyksen tehneellä on yhä hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi. Mutta tämä kannattaa tarkistaa ihan asiantuntijoilta. Eli ei muuta kun neuvolaan/lekurille aikaa varaamaan, oli päätös kumpi hyvänsä! Ja varsinkin jos on epävarma tai on jo päättänyt tehdä abortin, luulisi jo pistävän vauhtia siihen ajan varaamiseen, sen sijaan että netissä enää ihmettelee ja kyselee muiden mielipiteitä. Jokaisella kuitenkin on oma, erilainen elämä ja erilaiset kokemukset ja mielipiteet asioista, sekoittavat vaan tytön pään. Minäkin siis.;) Eli, vielä kerran: MARS LEKURIIN SIITÄ NIINKU OLIS JO, TÄSSÄ ASIASSA EI VOI VIIVYTELLÄ!!!
Kaikkea hyvää toivon teille, juniorit ja seniorit!
lukea koko tekstiä, emme ole olleet kovinkaan kauaa eli 3,5vuotta tulee yhdessä eloa josta 2vuotta asuttu yhdessä, naimisissa olemme, ikää on minulla 19vuotta, isällä 21 vuotta ja lapsella pian 2vuotta ja toista yritämme..mieheni minua ihan yllätykseksi kosikin joten en usko että lätkimään on ihan heti lähdössä.eroja toi sattuu sitä en kiellä.hui sanon minä, ei kait kukaan normaali järkinen jätä lastaan pinnasänkyyn kun lähtee ulos? jos todellakin näin tapahtuu olipa minkä ikäinen tahansa minun mielipiteeni on ettei hän ole ollut valmis äitiyden vastuuseen.me edes hyvin hyvin harvoin juomme jos lapsemme on hoidossa, mieheni ei edes juuri lainkaan juo ja jos juo niin ei humalaan asti.en sanoisi että pitää luopua laatu ajasta kumpppaninsa kanssa, enkä "omasta elmästä" yhtä lailla me käymme syömässä lapsen ollessa hoidossa, teemme yhdessä illallisia, katsomme elokuvia, tapaamme kavereita ( jotka ovat ihan samat kuin ennen lapsemme tuloa), eräs heistä on jopa lapsemme kummitäti ja toinen odottaa itsekkin lasta.kuten jo itsekkin sanoit "hyvät miehet" ovat kiven alla/ varattuja, ja minä uskon tai ainakin toivon että mieheni on niitä hyviä ja varattuja.eikä kukaan tietenkään voi ennalta arvata mitä tulevaisuudessa käy, kumppani voi myöskin kuolla tai joutua onnettomuuden uhriksi ja sitä kautta vaikka vammautua.tuosta "pinnasänkyyn" jätöstä vielä senkin verran että lapsenlikka meillä on aina tahtoessamme, (todella laaja ja luotetava suku) joihin sisältyy peräti 5 eri mummolaa ( omat mummoni ja pappani, omat vanhempani, miehen vanhemmt ja miehen äidin vanhemmat ) 3 kummia jotka kaikki ovat luotettavia ja avuksi meille.
No hyvä, teillä vaikuttaisi olevan asiat hyvin, kaikin puolin.:) Vaikka olettekin melko nuoria, olette ilmeisesti ottaneet vastuun tosissanne. Ja teillä ON tosi hyvin asiat, kun on iso suku ja paljon niitä jotka haluavat hoitaa lastanne. Entä sitten kun niitä on kaksi, luuletteko että vielä yhtä helposti saatte hoitoon? Tai kun nykyinen kasvaa isommaksi? Mulla ainakin kävi vähän niin, että niin kauan kun poika oli pieni, kiltti ja söpö, sain sen helpommin hoitoon kuin nykyään, kun on nykyään "vaativampi" kuin pienenä, vaikka luulisi että vaippa- ja syöttöikäisenä on työläämpi hoitaa. Tietysti ehkä henkisesti raskaampi nykyään, mutta välillä tuntuu että voisi se mummi joskus useammin haluta lapsenlapsen luokseen, kun pienenä oli joka lauantai mummolassa, nykyään vain noin kerran kahdessa kuussa. Mutta se siitä, eksyin asiasta.
Luulen, että kuitenkaan monella ei ole asiat noin hyvin kuin teillä ja teidän ystäväpiirissä, kun puhuin mm. oman elämän ja laatuajan puutteesta. Kerroit että te saatte lapsenlikan aina kun haluatte, monella ei ole sitä tilannetta. Laatuaika yms. ei vaan kertakaikkiaan ole mahdollista jos lasta ei saa hoitoon tai vauvalla on koliikkia tms. mikä valvottaa ja stressaa koko perhettä. Jos hoitopaikka järjestyy, tai lapset saa ajoissa nukkumaan, tokihan sitä voi laatuaikaa viettää sen pari tuntia ennenkuin itse on käytävä nukkumaan, eli parhaassa tapauksessa joka ilta voi suoda kumppanilleen ja itselleen pieniä yhteisiä hetkiä, se on vaan järjestely- ja asennekysymys. Lähinnä halusinkin vain varoitella niistä varjopuolista mitä vanhemmuus varsinkin hyvin nuorella iällä voi "pahimmillaan" olla, jos asiat eivät ole niin hyvin kuin esim. teillä. Että nuori ja kokematon ihminen osaisi ajatella niistäkin näkökulmista asioita, vaikka masentavaa luettavaa onkin. Mutta kun elämä harvemmin on pelkkää ruusuilla tanssaamista.
Vielä viimeinen kyyninen ilonpilaamisyritys: Mulla on se ikävä kokemus miehistä, että kun ne lähestyy/ylittää 30 vuoden ikää, niillä alkaa alamäki. Ennen sitä ne on uskollisia, raittiita ja niillä on oma firma/hyvä työ talo, koira ja perhe. ;) Sitten tapahtuu jotain (liikaa vastuuta, stressiä, lapset syntyy, akka alkaa nalkuttaa kaikesta....) ja lopulta mies pettää, juo talot ja firmat. No heh, oli toi nyt aika rajusti sanottu, mutta näinkin käy joillekin. Mä oon havainnu tapahtuneen vähän tän suuntaista joillekin kolmenkympin ylittäneille, ja nytkin tuntuu, ettei oma mies ole enää se sama mies joka se oli 4 vuotta sitten, kyllä huomaa että lisääntynyt vastuu ja stressi (uusioperheen perustaminen ja siitä huolehtiminen, talon rakentaminen ym.) on jättänyt jälkensä. Ei mitään radikaalia muutosta, mutta kyllä osa miehen iloisuudesta ja huolettomuudesta on tiessään. Ja tottakai alkuajan ihastumis-rakastumisvaihe on mennyt jo ohi, suhde on muutenkin tullut arkisemmaksi (vaikkei nyt mitään satua alunperinkään ollut, kyllä jalat maassa kuljettiin alusta asti), sekin tietysti vaikuttaa. Akka on alkanut nalkuttaa. ;D
Mutta nyt lopetan tän pirujen maalailun seinille, ja menen viettämään pienen laatuajan miekkoseni viekkuun ennenkuin unimatti tulee heittämään hiekkaa silmiin. Kaikkea hyvää teille, pitäkää kiinni hyvistä asioista, älkää antako elämän tehdä tepposia! (Itse huomannut, että kuin huomaamatta, vaivihkaa, asiat alkavat mennä heikompaan suuntaan, jos ei niitä kontrolloi vähään aikaan, jos antaa kaiken mennä vain omalla painollaan. Suhdetta pitää hoitaa, ei se loputtoman kauan itsestään voi hyvin. Työtä on onnensa eteen tehtävä.)
Hyvää yötä maailma. %)
Etkö todella mitään hyvää näe lapsen syntymisessä?
Älä viitsi tyttöä masentaa omalla elämälläsi, hänen elämä voi olla kuules ihan erilaista.
Sinun viestejä on ihan kamala lukea.
Jos itse vaihdat miehiä kun sukkia, teet aborttia ja kehuskelet sillä, no miksi sä luulet että sinulla olisi oikeus sitä ap:lle painostaa?
Älä viitsi tyrkyttä abortti tytölle vaan siksi, että sä sen teit.
Parempi näköjään vastedes pysytellä kaukana näistä keskusteluista. Ensinnäkään en ole kertonut vaihtaneeni miehiä kuin sukkia, vai onko 31 ikään ehtineelle muutama epäonnistunut suhde liian monta? Tietysti on, jos kyseessä on esim. uskonnollinen ihminen. Kuitenkin esim. ensimmäisen poikaystäväni kanssa seurustelin noin 7 vuotta (en itsekään silloin voinut ajatellakaan vaihtavani miestä, kunnes kasvettiinkin liikaa erilleen kun aikuistuttiin), lapseni isän kanssa nelisen vuotta (osoittautui pettäjäksi eikä ottanut lapsestamme vastuuta, olisiko pitänyt vaan jatkaa hänen kanssaan?) ja nykyisen avomieheni kanssa tulee nyt neljä vuotta täyteen, ja tarkoitus olisi jäädä viimeiseksi suhteeksi, koska tuntuu että olen nyt löytänyt onnen. Ja on minusta parempi olla mieluummin vähän kokeneempi kuin jämähtää siihen ensimmäiseen joka ei ainakaan mun tapauksessa ollut se "oikea". Jos ei kokemuksesta muuta hyvää, oppii ainakin jotain elämästä ja sen varjopuolistakin, ja osaa arvostaa hyvää kun sellaisen löytää.
Toiseksi, en todellakaan ole mitenkään kehuskellut valinnoillani, päinvastoin kerroin etten ole menneisyydestäni mitenkään ylpeä, enkä ole tyrkyttänyt aborttia (ETKÖ OSAA LUKEA?? pitääkö pikkuselle tavata?), vaan kerroin oman kokemukseni siitä, eli ettei sekään kaikille ole välttämättä traumaattinen ja kauhea kokemus, vaan monesti se ainoa oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Mun mielestä lapsia tehdään tähän maailmaan ihan liian heppoisin perustein, liian itsekkäistä syistä, eikä sitten pystytäkään huolehtimaan heistä ja antamaan heille sitä rakkautta ym. mitä he tarvitsevat ja ansaitsevat. Ja valitettavasti se vaan on niin, että mitä nuorempi äiti/isä, sen todennäköisemmin näin on! Kyllä se on ihan tosiasia että mitä vanhempana tulee vanhemmaksi, sitä valmiimpi ja uhrautuvampi on, nuorempana on vielä usein niin itsekeskeinen ja itsekäs. Tällä palstalla ei taida olla monia AIKUISIA, muuten kyllä moni olisi samaa mieltä. Teinien kanssa mun on ihan turha vääntää, tässä se juuri nähdään se teidän "kypsyys", hyvä kun lukea vielä osaatte, kun ei selvää suomen kieltä tahdota ymmärtää. Sitten vielä lapsia pitää tehdä... Ymmärrätte vasta aikaisintaan kymmenen vuoden päästä, sille ei voi mitään.
Ja vielä: En myöskään missään vaiheessa kertonut inhoavani lapsia tai pitäväni heitä pelkkänä välttämättömänä pahana, tottakai rakastan omaani yli kaiken, enkä takaisin työntäisi jos voisi. Mutta jokainen, jolla on kouluikään ehtinyt lapsi, tietää, miten rankkaa lapsen kanssa joskus voi olla, etenkin, jos kyseessä on voimakastahtoinen ja tempperamenttinen yksilö. Miksi asioita pitää kaunistella ja puhua vain lasten ihanuudesta, kun tosiasia on, että vanhemmuus ON myös rankkaa? Ja tässäkin on pointti se, että toivoin ko.tytön OTTAVAN HUOMIOON senkin näkökulman, ettei kuvittele että lapsen kanssa on aina yhtä helppoa ja suloista kuin silloin kun se on vielä avuton ja suht hiljainen ja helppo. Elämässä muutenkaan mikään ei ole niin yksinkertaista kuin nuorena kuvittelee, sen tulette vielä huomaamaan. Lapsen parastahan mä ajattelin, että sillä olisi hyvä elämä, eli kysyin onko tyttö VALMIS kaikkeen vastuuseen.
(Ei ihme, että julkkistenkin jutut väännetään iltapäivälehdissä ihan vinoon, kun jo tälläkin palstalla tavallisen ihmisen kirjoittama asia muuttaa täysin muotoaan.)
Ja siitä mun negatiivisuudesta ja kyynisyydestä: Jos elämällä on ollut annettavana muutakin kuin pelkkää hyvää ja kaunista, kyllä moni olisi vielä negatiivisempi. Kun esim. mies juo, hakkaa ja pettää (HUOM! puhun nyt yleisesti ja karrikoiden, itse selvisin melko pienillä kolhuilla), kyllä se ihmistä koulii ja kasvattaa, ja moni ei niistä selviä ilman terapiaa ja lääkitystä. Mulla auttoi ystävät ja huumori, sekä se, että asioista on aina puhuttu avoimesti, mitään kaunistelematta. Olen siis mielstäni en niinkään pessimisti, vaan REALISTI.
Tulin siihen tulokseen, että teillä, jotka mun kirjoituksia kauhistelette, omat lapset on vielä pieniä, ehkei ensimmäistäkään uhmaa vielä koettu, ja muutenkin teillä ehkä vielä kovin ruusuinen kuva elämästä yleensä. Tunnen kaksi perhettä, joilla tuntuu olevan todella paljon epäonnea matkassa; paljon sairautta, kuolemaa, surua, ihmissuhdeongelmia jne. Olen miettinyt, miksi joillekin annetaan niin paljon kannettavaksi. Onko joillakin taas aina auvoista, ei mitään suuria vastoinkäymisiä? En tiedä, olen ajatellut että onhan maailmassa tasan yhtä paljon ylä- ja alamäkiä, ehkä jonkinlainen hyvän ja pahan tasapaino; joillekin annetaan kun joltakin otetaan... Itse olen porskutellut siinä välimaastossa ja enemmän kuitenkin ollut onnellinen kuin onneton, kiitos siitä.
Ja nyt alkoi aurinkokin paistaa, tämä äippä kerää nyt kamppeensa ja pienen pesueensa ja lähtee juhannuksen viettoon maaseudun rauhaan, missä ei kuulu kuin linnun laulu ja laineen liplatus. Hyvää jussia, sinullekin, joka ristinmerkkiä rintaasi tehden luet näitä mun höpinöitä! ;)
(Jätän tämän palstan nyt omaan arvoonsa, jokaisellahan kuitenkin on oma kallisarvoinen elämänsä, mielipiteensä ja syynsä, eikä toinen voi toisen puolesta puhua, pahoittelen että itsekin siihen syyllistyin. Toivon kuitenkin vaan yhtä asiaa; että nuoret uskaltaisivat/kehtaisivat ongelmissaan ja kysymyksissään kääntyä aikuisten, omien vanhempiensa tai esim. terkan puoleen, eivätkä niinkään kyselisi neuvoja näiltä palstoilta, koska ovat vielä niin haavoittuvia ja alttiita muiden mielipiteille ja neuvoille, vaikka ne saattaisivat olla kyseenalaisiakin. Ja tietenkin omasta puolestani pidän peukkuja ko. tytölle, teki hän sitten minkä päätöksen tahansa, toivotan onnea elämään, voimia ja kaikkea hyvää hänelle ja hänen mahdollisille tuleville lapsilleen! Eli ONNEA VALITSEMALLESI TIELLE, olkoon se mikä tie hyvänsä! :))
(Ks. kirjoitukseni "no joo...")
Kyllä näen paljonkin hyvää lapsen syntymisessä, onhan itselläkin haaveena vielä se iltatähti, en vain näe kovin hyvää tulevaisuutta niillä lapsilla, joiden vanhemmat ovat vielä itsekin eksyksissä, tämä maailma kun on sen verran haastava paikka muutenkin, lapsi tarvitsee vahvan ja vastuuntuntoisen vanhemman.
Kukas nuoria varoittaa mahdollisista tulevista ongelmista jos ei me vanhemmat? Olen vain realisti, ja sitä en anteeksi pyydä. Hyvää juhannusta sinullekin. :)
Minusta kirjoitat aivan järkeviä asioita. Olen itse 20v lapsia ei ole eikä tule olemaankaan vielä ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta satuin vain eksymään lukemaan tätä keskustelua. Minusta "äiti vm - 76" tuo hyvin esille elämän realistista puolta. Elämä ei aina ole tosiaankaan ruusuilla tanssimista ja onnellista, joten kaikenlaista voi tulla eteen. Toki välillä kaikki menee putkeen ja on onnellisia ja upeita hetkiäkin!
Elin minäkin (ja moni muu) 16-vuotiaana pilvilinnoissa tulevasta. Vieläkin 20-vuotiaana minulla on vielä todella paljon oppimista elämästä, ja kehittymistä sekä oivaltamista tapahtuu koko ajan. Lastensaamisesta en osaa mitään sanoa muuten, kun kokemusta ei ole. Useimmat "teinivanhemmat" varmasti hoitavat hommansa kuten pitääkin ja kunnialla loppuun asti. Itse tiedän tarvitsen vapauttani vielä useita vuosia. REALISMI on kuitenkin se, mitä tuon alkuperäisen 16-vuotiaan tytön täytyy nyt ottaa käyttöön ja punnita tarkkaan päätöksensä vaikkapa ihan vain listaamalla realistisesti hyvät ja huonot puolet. Ja nimenomaan puolueettoman, aikuisen henkilön kanssa kuten "äiti vm - 76" sanoikin jo. Onnea hänen valitsemalla tielleen!
esikoiseni 17vuotiaana, olin 16 kun rupesin oddottamaan. mulla ei ollu minkäänlaisia pahoinvointeja koko raskauden aikana, eikä myöskään toisen odotuksen aikana. kaikille ei tule huono-olo oireeksi vaan se on tosi yksilöllistä,joten ei sun sitä ainakaan kannata pelätä vielä tässä vaiheessa. ja eihän ne pahoinvoinnitkaan koko odotus aikaa kestä joten kyllä niistä selviää. muistat vaan nauttia raskaudesta :)
Vaikka pelkäisit oksentamista niin älä anna sen asian vaikuttaa asian ratkaisuun. Mieti kaikkia muita asioita, joita tossa aikasemmin on jo kerrottu. Ne on kuitenkin tärkeimmat jutut, jotka sun pitää ratkaista. Ei sulle ehkä tule pahoinvointia lainkaan joten älä sitä suotta pelkää. Mulla on kolme lasta, enkä ole kertaakaan oksentanut yhdenkään odotusaikana. Eikä ollut edes pahoinvointia, joten ei ehkä sullakaan.
Jos oma tyttöni olisi samassa tilanteessa niin toivoisin, että kertoisi minulle. Kerro sinäkin vanhemmillesi vaikka pelottaisi.
Olet kovin nuori, mutta voit olla silti hyvä äiti ja kaikki menee hyvin. Älä ajattele mitä muut ihmiset puhuvat sinusta vaan ratkaise asia itse niin kuin sydämesi sanoo.
Saat tukea raha-asioihin, joten ne asiat kyllä jotenkin järjestyy. Tahän asiaan ei ole olemassa oikeaa ja väärää ratkaisua.Päätös on vaikea, mutta yritä päättää nopeasti.
Onnea matkaan! Olis kiva tietää mihin päätökseen tulet.
Hei
Laki sallii raskaudenkeskeytyksen alle 17 vuotiaalle ilman muita perusteita.
Syvä harkinta on tehty lakia sorvattaessa.
Jo tuo viesti minusta kertoo, etteivät kaikki 16-vuotiaat ole kypsiä kasvattamaan lasta, mikä on vastuullinen ja vaativa tehtävä eikä yksinomaan suukkojen vastaanottamista söpöltä kääröltä.
Jos nimimerkki antaa ajan kulua ja päätyy odottelemaan, mitä tuleman pitää, kaikki mahdollinen tuki on tarpeen.
Siispä nyt kipin kapin terveyskeskukseen keskustelemaan ammattilaisten kanssa asioista.
Näinpä se kyllä on. Aikuisilta pitää saada tukea,kävi miten kävi. Tyttö on kuitenkin vielä "lapsi",tuuliajolla ilman aikuista ja asiantuntevaa apua (äiti,terkka...)
Entäs tällainen vaihtoehto, jota en huomannut kerjussa olevan, vaikka se aika raskas voikin olla: synnyttäisit lapsen ja antaisit hänet adoptoitavaksi. Nykytilanteessasi lapsen kasvattaminen on aika vaikeaa, eikä tulevaisuudesta ole selvyyttä, mutta on varmasti lapsettomia pareja, jotka haluaisivat jälkikasvua. Tämä on (henkisesti) vaikea mutta harkittava ratkaisu. Antaisit tällöin lapsellesi elämän mahdollisuuden, vaikket häntä voisikaan pitää.
Älkää nyt hyvät ihmiset edes ehdotelko näin typeriä?
Synnyttää lapsi ja antaa pois?
Tämä vaihtoehto on kaikkein viimeisin, eikä kenenkään TULE suostua lapsenteko-koneeksi jollekin eliitti-muijalle.
Vaihtoehtoja on mielestäni aina vain 2! Synnyttää lapsi ja hoitaa hänet itse. Toinen vaihtoehto on tehdä abortti mahdollisimman varhain.
Tunnen yhden psyykkisesti sairaan naisen, joka ei osaa sanoa eitä? Lapsia syntyy ja ne ovat adoptiossa.
Kun näen tämän naisen kadulla, nousee pala kurkkuun ja alkaa melkein itkettää hänen ja ennen kaikkea LASTEN puolesta.
Minä en oksentanut kertaakaan koko raskauden aikana, vaikka myös odottelin sitä pahoinvointia ym. raskauteen norm liittyvää, kuten vessassa ravailua ym. - ei mitään ongelmia, joten tsemppiä sulle vaan!
enkä ole oksentanut kertaakaan, että semmosta.
Vaikka koet olevasi jo lähes aikuinen niin kerrro tässä tilanteessa asiasta vanhemmillesi tai edes toiselle. Parasta apua saat kotoasi. Älä pelkää kertoa. jos kotona asuminen ei onnistu neuvolassa jonne sinun pitää pian ottaa yhteyttä kerrotaan lisää käytännön asioista.
oksenteluun auttaa aamulla makuulla ollessa pieni suu pala. syö sitten myöhemmin sitä milä ei saa sinua voimaan huonosti. itse söin aikani keitettyä seitiä.
voimia sinulle
pahoinvointiin ilmeisesti voisi olla lääke.Itse saan syöpähoitoa ja kuten tiedämme se hoito aiheuttaa pahoinvointia ja minulle ainakin oksentelua joka oli alkuun hirveätä.Kallein lääke mulla maksoi n.200e/10kpl,kallis mutta tehokkain.Halvempiakin on olemassa joten oksentelua ei tarvii pelätä,siihen on lääke.Mitä raskauteesi tulee,voisit kai harkita vielä?Teini äitejä on ihan yli tarpeen jo nyt.
hopotihoo, olitpa todella aikuismaisesti kirjoittanut viestisi, ensiksi kerrot miten pahoin voinnin saa pois, ja sitten kuitenkin käsket tytön harkita vielä.Saanko kysyä että mitä se on sinulta pois vaikka hän lapsen saisikin? eikö nuoret voi iloita raskaudesta/lapsesta yhtä paljon kuin vanhemmatkin? voisimme kait sitten snaoa että yli 40 kymppisiä äitejä on jo ihan tarpeeksi miksi he vasta silloin tekevät lapsensa? jokainen tekee silloin kun itsestään tuntuu en minä ainakaan ole mitään menettänyt lapsen saannin vuoksi, paljon enenmmän olen saanut!
terve,mä yrjösin 7,5kk 24/7 olin tipassa joka toinen viikko 8kk kun tuli täyteen loppu oksentaminen kokonaan ja pystyin syömään ekan kerran myös lämmintä ruokaa! että sellasta.Lohdututtavanatietona sellanen ettwi pahoinvointi yleensä kestä kun raskauden ensikolmanneksen eli viimeistään neljännen kuun loppuun mennessä pitäs helpottaa! trust me se on kaiken vaivan arvosta!
Jos oma, nyt 16 v tyttäreni olisi raskaana, toivoisin hartaasti että hän kertoisi minulle, äidilleen ja että hän päätyisi aborttiin. Jo se, että ainoa huolesi on oksentaminen, kertoo kuinka lapsi vielä olet, se on kuitenkin huolista varmasti pienin. Älä enää sekoita päätäsi täällä keskustelupalstalla, varaa aika lääkäriin...vaikka sitten vain keskustellaksesi. Noilla raskausviikoilla voidaan tehdä vielä läääkkeellinen keskeytyskin, toimi pian!
Toi mi näin. Edellisessä viestissä täyttä asiaa. Lapsia ehdit hankkia myöhemminkin
Oksentaminen enemmän kuin synnyttäminen?
Ja eihän se kaikkia okseta,
turha pelätä,
asioihin olisi vähiten kuormittavinta sopeutua sitä mukaa kun niitä tulee ja on pakko.
Mut se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Onnea lapsen kanssa! =)
Emy paljon tsemppiä sinne sinulle, päätitpä ratkaista 'raskauden' tavalla tai toisella. Halusin vain sanoa, että vauva tietää vastuuta, ja jos 16v olet henkisesti kypsä kantamaan sen vastuun niin miksipä et voisi pitää vauvaa, koska pieni lapsi antaa vanhemmilleen hyvin paljon sellaista mitä ei muulla tavoin saa. Ja minä olen sitä mieltä, että saisit taloudellista apua tilanteessasi sos.virastosta, ei äitisi tarvitsisi sinua ja lastasi elättää.
Itse olen nyt 36v, mutta sain esikoiseni myös ollessani 16v :-D ja kaikki meni hyvin, koska olen nuoruudestani lähtien ollut vastuuntuntoinen, ja tekemisistäni ottanut myöskin vastuun. Esikoiseni on nyt 20v nuori-aikuinen, joten niin ne vuodet vain vierivät, ja itse olen nyt 6kk vauvan äiti :-D Molemmilla keroilla raskaus ja äidiksi tuleminen ovat olleet upeita kokemuksia. Olen edelleen nuori ja voin saada lapsia ja kuitenkin minulla on aikuinen tytär. Täällä on paljon kommentoitu, että poikaystäväsi ei ehkä pysyisikään rinnallasi, ja se on varmasti onkin totta, mutta kaikki nuorethan eivät ole samanlaisia vaan joukosta löytyy ne henkisesti kypsätkin. Onko hän samanikäinen kuin sinä ?
Oma poikaystäväni silloin oli minua 5v vanhempi joten hän pystyi soputumaan ajatukseen omasta lapsesta, ja saman miehen kanssa edelleen elän ja olen onnellinen uudesta kakkosestamme 20v myöhemmin :-D
Ja opiskelusta, vauva ei tarkoita sitä, ettet voisi opiskella, minäkin kävin lukion 2 vuotta myöhemmin kuin ikäiseni, ja se ei tuntunut missään, ja sen jälkeen opiskelin ammattiin, mutta kolmekymppisenä hain yliopistoon missä graduani olen juuri tekemässä, joten minä ainakin olen saanut opiskella vauvasta huolimatta, ja tämän uudenkin vauvan aikana aion opiskella.
Tämä oli yksi positivinen tarina, ja tiedän muutaman muunkin samanlaisen, joten jos vauvan päätät pitää niin paljon onnea matkallesi .. Mutta jos aborttiin päädyt niin onnea sillekin matkalle, ja sinulla on aikaa hankkia vauva kun tunnet olevasi siihen kypsä, mutta huolehdi ehkäisy kuntoon, jookos ?
Niin ja .. oksentamisesta, se on kamalaa .. Esikostani oksensin kolme ensimmäistä kuukautta, ja laihduin useamman kilon, mutta samaa oksentamista se oli nyttenkin tämän toisen kanssa, joten älä pelkää oksentamista, kyllä se lapsi kuitenkin korvaa syntymällään kaiken tuon kurjan :-D
Terv. 20v ja 6kk tyttöjen äiti
hei onnea sinulle ja poikaystävällesi:)
kyllä te sen lapsen jotenkin saisitte elätettyä
vaikka sitten sossun rahoilla,joku joka asiasta valittaa niin on varmasti kateellinen lapsesta>:o
olen itse 17 ja odotan ensimmäistä lastani eikä isä ole kuvioissa..onneksi vanhempani ovat tukena olen jo 6kk enkä ole oksennellut mutta pahoin kyllä voinut:)en itse edes ajatellut aborttia vaan sitä kuinka ihana lapsestani tule hymyt ,naurut, silmät kaikkea ilo minkä hän sitten elämääni tuo ym:)
Aika outoa että täällä moni kertoo että "joillain" ei ole pahoinvointia lainkaan, kun fakta on että vähintään puolella naisista ei ole minkäänlaista pahoinvointia raskauden aikana.
Itsellä kaksi raskautta takana, enkä koskaan ole voinut niin hyvin kuin raskauden aikana!
Niillä joilla on pahoinvointia, se on yleensä lievää, ja vain osalla niin pahaa että oksentaa säännöllisesti.
Kysele hyvä tyttö nyt neuvolasta, älä usko kaikkea soopaa mitä täällä kerrotaan!!
Kuulun niihin,jotka ovat voineet todella huonosti,melkein koko raskausajan,MUTTA silti olen jaksanut tehdä 5 lasta.Eli älä murehdi siitä,sen jaksaa,jos on pakko.
Raskauksia on monenlaisia. itse oksensin yli puolet raskausajasta, mikään ei pysynyt sisällä. Se ei tarkoita, että sinulla olisi sama juttu. Minulle ei auttanut tuo keksin tai omenan syöminen saati vitamiinit. kokeilin lähes kaikkea.
Luulenpa, että jos päätät pitää lapsen ja pelkäät yhä edelleen oksentamista niin pääset ilmaiseen "terapiaan" jossa sinua opetetaan pääsemään pelosta irti. Neuvolantätikin antaa sinulle neuvoja ja voit myös kysellä toisilta äideiltä. Hyvällä tuurilla et tunne pahoinvointia ollenkaan tai ainakaan et oksenna.
Itse tulin raskaaksi 18-vuotiaana ainoan yhdenillanjuttuni kanssa (joka tosin on tuttuni). En ole lapsen isälle kertonut mitään. Se ei ehkä ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta minulle se oli ainoa oikea. Lapsen isä ei olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta, vaikka oli minua vanhempi. Yhteistä tulevaisuutta kun en hänen kanssaan halunnut.
Raskausaikana tutustuin 10v vanhempaan mieheen, jonka kanssa aloin seurustella. Nyt 2v myöhemmin on sekin suhde päättymässä. Lapseni pitää miestä isänään ja on kova paikka jos mies ei halua enää nähdä lasta. mitään velvotteita kun isällä ei ole. En kuitenkaan pelkää tulevaisuutta vaan odotan innolla opiskeluiden jatkamista ja uutta elämäämme.
Onneksi sinun tapauksessasi olet yhdessä lapsen isän kanssa ja hän voi tarvittaessa mennä töihin. Nuorta isää varmasti autetaan työnhaussa, jos hän on valmis tekemään työtä.
Sossusta mitä ilmeisimmin saatte lapsen tarvikkeisiin rahaa ja äitiyspakkauksen kelasta. Kelasta ja sossusta saatte myös tukea asumiseen sekä äitiyspäivärahaa ja lapsilisää.
Kyllä niillä pärjää, jos osaa katsoa mitä ostaa.
Jos kaveripiirissäsi on muita nuoria äitejä, puhu heidän kanssaan. Kysele rohkeasti. Lähes jokainen äiti jakaa mielellään kokemuksiaan. On olemassa myös miljoona opusta lasten kasvatukseen liittyen. Nyt vaan rohkeasti ensin kertomaan äidillesi ja sitten neuvolaan aikaa varaamaan, oli päätöksesi mikä tahansa.
Muistathan, että kotitesti ei aina ole 100% luotettava. Suurimmassa osassa neuvoloista tehdään tarkempia testejä varsinkin jos haluat aborttia. Eli voihan olla että kyseessä on väärä hälytys. Tosin aikan pieni todennäköisyys..
Onnea vauvan johdosta ja voimia sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä!
Lapsi on ihana asia ja varmasti palkitsee sinut myöhemmin.
onnee vauvasta! niin ja kerroit sun oksennuspelosta,ja tiedän miten kamalaa se on kun pelkää oksentamista.
mulla itellä on paniikkihäiriö ja oksentamispelko ja mun paniikkihäiriö luultavasti johtuu oksentamispelostani.kannattaa käydä lääkärissä vähä jutteleen,mulla se on jonki verran auttanu,meen taas jutteleen sinne ens viikolla :)
Kannattaaa käydä vauva-lehden keskustelu foorumilla, sieltä saa mahdottoman hyvää tukea samassa tilanteessa olevilta ja muutenkin. Siellä on yhteishenki mahdottoman hyvä ja kaikkia tsempataan tosi paljon...
Ajattelin hieman valaista tuota asiaa raskauden ajan pahoinvoinnista. Itse odotan toista astani viikoilla 25 1. Ensimmäisen raskauden aikaan oksensin aivan tavattomasti ja jokainen oire tuntui läpi käydyltä. Mutta nyt toista kun oditan en ole oksentanut, en ole väsynyt, ei ole kipuja ja veri tms arvot ovat pysyneet aivan uskomattoman hyvissä lukemissa. Painoakaan ei tule kun n.500g/vko. Eli yitän sanoa että ei jokaiselle tule kauheaa oksennus jaksoa tai edes oireita yleensäkkään. Ja pahaa olo voi lievittää ulkoilemalla, syömällä säännöllisesti vaikka edes vähän kerralla. Mutta loppuratkaisun teet sinä itse, ei miehesi eikä kukaan muu vaan nyt on kyse omasta kehostasi ja tulevasta lapsestasi:)
Tsemppiä!!
Mä tein harkitun yh-lapsen 27-vuotiaana, koska en pysty asumaan miehen kanssa.
Mulla ei ollut mitään pahoinvointia enkä oksentanut KERTAAKAAN!
Kärsin tosin migreenistä ekan kolmanneksen, mutta sain lääkäriltä suppoja, joita voi käyttää pahimpiin kohtauksiin myös raskauden aikana.
Mulla on ihana tyttö, jota en antaisi mistään hintaa milloinkaan poijes. Rakastan lastani (10-v).
Ps. kaksi viimeistä kolmatta olin terveempi, kuin koskaan. Haluaisin olla aina "raskaana", koska migreeni loppui kuin seinään.
Tosin eka paha kohtaus tuli 3 päivää synnytyksestä ja on jatkuva riesa. Tyttärelleni on periytynyt migreeni.
Onneksi nyt on hyviä täsmälääkkeitä, tosin hirveän kalliita, mutta pahin tuska helpottaa pian niillä. Että näin.
Saatat säästyä kokonaan oksentelulta??
Pikku tuiskeessa tuota oksentamista onkin syytä pelätä, ettei herää juhannusaamuna kuolleena teltasta.
Jos olet vasta 16-vuotias luulisi muiden pelkojen olevan isompia kuin oksentaminen. Ja muutenkin raskaus ei ole se pääasia ollenkaan, vaan lapsi joka on tulossa maailmaan. Voimia ja järkeä sinulle.
Oletkin jo paljon vastauksia saanut. Kaikki on yksilöllistä. Itse en oksennellut raskausaikana, mutta synnytyksessä sitten sitäkin enemmän. Se on kuitenkin pienen huolesi tällä hetkellä.
Olen itse saanut lapsen hyvin nuorena, ja nyt tekisin kaiken toisin! Lapselliset kuvitelmat kivasta omasta perheestä eivät pitäneetkään paikkaansa. Suloinen pikkuvauva kasvaa (suloiseksi lapseksi :)) ja omista tarpeista, harrastuksista ja hauskapidoista tulee täysin toissijaisia. Vaikka alussa tuntuu, että se lapsi kyllä muuttaa kaiken, ja rakkaus lapseen vie halut tehdä omia juttuja ei se välttämättä pidä paikkaansa...
On paljon tapauksia, joissa nuoret ovat löytäneet toisensa 15-vuotiaina, saanet pian lapsia ja eläneet onnellisesti yhdessä. On tapauksia joissa nuori yh-äiti on luonut itselleen loisteliaan uran ja onnistunut kasvattamaan lapsesta tasapainoisen hienon aikuisen. Vielä enemmän on tapauksia joissa tyttö on ehkäisyn puutteesta tullut raskaaksi, poikaystävä lähtenyt muille maille ekan vuoden aikana. Tytön tekee sittenkin mieli bilettää enemmän kun vaihdella perjantai-illat vaippoja. Kun ne kaikki kaveritkin pitää hauskaa. Lapsi hoitoon mummille, koulut kesken...
Suosittelen ajattelemaan kaikkia vaihtoehtoja ja tulevaisuutta lapsen kanssa, tai ilman, realistisesti.
Tärkeintä on itsesi kanssa kaikki selvittää. Mitä todella tahdot tulevaisuudelta.
Haaveilin lapsesta 26-vuotiaana. Asuin yksin. Mies oli ajoittain hyvin kylmä ja joi liikaa. Ystäviä ei juuri ollut. Asuin vuokrakämpässä työttömänä.
Sinä päivänä kun tein kotitestin, se näytti positiivista. Soitin heti neuvolaan ja tein sielläkin testin (heillä on näet tarkempi raskaustesti). Sekin näytti positiivista. Olin iloinen.
En oksentanut kertaakaan, mutta loppuraskauden olin yksin ja koin kovia kipuja. Miehen piti olla tukenani, mutta mitä pitemmälle raskaus eteni, sitä enemmän hän juhli ja joi.
Synnytys oli vaikea, pitkä ja raskas. Sain myös pysyviä vaurioita. Vanhat traumani heräsivät henkiin. Lapsi meinasi kuolla sillä hänellä oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri.
Menin niin huonoon kuntoon, etten enää itsekään tajunnut tilaani. En nukkunut, en syönyt. Olin ihan kuin pudonnut rinnakkaismaailmaan, joka oli kuin jostain kauhuleffasta revitty. Ahdistus ja masennus valtasivat mieleni.
Hoidin silti lapsen, lähes yksin, joskus mies kävi auttamassa. Ystäväni otti vauvan välillä hoitoon.
Mies alkoi uudestaan juomaan lapsen ollessa kuukauden ikäinen. Silloin harkitsin epätoivoissani jo itsemurhaa.
Jälkitarkastuksessa mulla todettiin avuntarve ja sain lähetteen psykologin vastaanotolle.
Siitä on alkanut pitkä nousu, ylös sieltä suosta, josta vain toinen masentunut tietää, millaista se on.
Jos olisin tiennyt, että mies ei kykene lopettamaan juomista, ei minkään takia & jos olisin tiennyt miten kaikki menee. en varmaankaan olisi vielä 26-vuotiaanakaan hankkinut lasta!
Mutta tämä on minun tarinani.
Tehkää te omanne, sillä jokaisen päätöksensä kanssa on itse elettävä. Loppuelämänsä.
Jokaisen yksilön tilanne on aina erilainen.
ensinnäkin, ehkäisy kuuluu molemmille, eli poikakaveris ois pitäny maksaa puolet pillereitten hinnasta. Ei se oo mitää ruinaamista!
ja toiseks, tee abortti jos et oo valmis äidiks..
Tässä vaiheessa ei enää jossittelut ja jälkiviisaus ehkäisystä auta. Jos suinkin mahdollista, ota lapsi vastaan kun on tulollaan, ei lapsen saamiselle välttämättä koskaan tule täsmälleen oikeaa aikaa. Kyllä elämä kannattelee.
Eräs tuttuni sai lapsen sinun ikäisenä. Hän ei enään voinut istua iltaa ystäviensä kanssa eikä juhlia ja olla villi ja vapaa koska oli täysin sidottu lapseen. Välillä hänellä meni hermot ja hän läimäytti ja löi lastaan. Mies otti hatkat koska halusi olla vapaa ja "ryypätä rauhassa". MIETI: Oletko valmis "menettämään" vapautesi viettää nuoruuttasi?Haluatko olla äiti ja nähdä kavereitasi vähemmän. Kestääkö sinulla hermot huutavan vauvan kanssa, oletko valmis siihen väsymykseen mikä usein alku kuukausina on, kestätkö sen että kavereita ei enään kiinnostakkaan istua sinun luona vaan ovat mielummin biletämässä? Onko sinulla varaa ja hermoja hoitaa lasta,toista ihmistä? En tarkoita pahalla,mutta elä teini vuodet teininä ja nauti niistä. Lapsia voit saada myöhemminkin. Älä pidä lasta jos et ole täysin varma ja tietoinen siitä miten päälaelleen elämäsi muuttuu. En tunne sinua mutta usein 16v on kyllä aivan liian nuori äidiksi,se tietää niin paljon vastuuta ja aikuistumista että sitä on mahdoton edes kuvailla. Sillä 16v on vielä lapsi itsekkin.
viitsi yleistää! yhtä hyvin olen voinut "nuoruuttani" viettää vaikka lapsen sainkin 16vuotiaana, jos todella tuntemasi äiti on lastaan lyönyt hän ei ole ollut valmis äidiksi! itse en koskaan lastani löisi ja kyllä kaverit yhtälailla luonani käyvät..Kaikkien mies EI lähde ja minä ainakin olen voinut istua kavereiden kanssa iltaani lapsen tulon jälkeen!
Niin, SINÄ olet voinut,kaikki eivät voi,kaikki eivät pärjää tai halua vaikka SINÄ oletkin niin ehkä tehnyt. Tarkoitinkin nyt yleistää juuri siksi että en tunne tätä tyttöä joka keskustelun aloitti, tottakai!ihan hyvin hän voi olla juuri kuvailemani "tyypillinen" 16v teini joka haluaa elää vapaasti ilman vastuuta lapsesta ym eikä astua vielä aikuisen asemaan. itse hän ratkaisunsa tekee mutta kannattaa miettiä hyvin tarkkaan että onko siihen henkisesti valmis, aina ei pääse festareille ym keikkumaan kun lasta täytyy hoitaa,ei voi olettaa että kokoajan häntä hoidettaisiin äidin puolesta. Enkä ole väittänytkään että kaikkien mies ottaa ja lähtee, mutta se on silti hyvin MAHDOLLISTA ja se kannattaa ottaa huomioon!!!
eläpä niina tule yleistämään vain sen takia että jollekkin sinun tutullesi on näin käynyt! juuri siksi yleistätä ettet tunne ap:ta? oletko tyhmä vai todella tyhmä? KAIKILLE ei käy samanlailla juuri siksi pidän ihmisiä jotka yleistävät todella tyhminä!saanko kysyä että minä itse tunnen 5 teiniperhettä ja kenelläkään ei isä ole lähtenyt, kaikki tunnen ihan henk kohtasesti että tiedän miten heillä menee etc, 2 perheeseen on tulossa jo toinen lapsi! eläkä viitsi ajatella kaikkea negatiivisesi! lapsen tulossa sinulle ei näköjään löydy kuin negatiivista sanottavaa!
no joo, meni OT:ksi vastasin vain viestiin!
itse olet typerä kun et ymmärrä pointtiani. Ap kyllä tietää ITSE onko hän kuvailemani 16v vai ei. Siinä oli asioita mitä kannattaa miettiä omalta ja lapsen kannalta. Eivät kaikki 16v lapset ole valmiita tälläisseen, siksi hänen kannattaa miettiä asioita vielä tutkia sisintään. Ei pidä vetää herneitä viestistä mikä ei ollut edes sulle tarkoitettu. Olet lapsellinen, et pysty keskustelemaan asioista asiallisesti vaan rupeat kiukuttelemaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin rupeaa toisia nimittelemään.
oot säki kyl ihme pentu! opettele ymmärtämään lukemas teksti. sä oot joku horoperse pentu joka on hankkiutunu paksuks ja suosittelee nyt samaa kaikille muillekki. muutenki vitun aivotonta että pikku pennut hankkii lapsia!eihän sulla kestä hermot edes tälle palstalle että mä säälin sun lasta ja paljon. mitä sekin raukka joutunu sun takias kestämään. teinihoro!
sinulle "--niiina--" ja ELÄ sinä puhu asoista mistä sinulla ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta! en vedä mitään "herneitä" nenään. sanoit minule näin: " Olet lapsellinen, et pysty keskustelemaan asioista asiallisesti vaan rupeat kiukuttelemaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin rupeaa toisia nimittelemään. " jakuitenkin ihan ensiksi kirjoitit että "itse olet typerä" :D enkä todellakaan ymmärrä "pointtiasi", sä oot tyhmä mikä tyhmä ja syntyperäistä tyhmyyttä harvemmin voi enään "korjata", taas meni OT:ksi, en enään edes viitsi vastata!
ketä sinä " ufgfyguihyuioh " tarkoitat tällä hyvin lapsellisella tekstilläsi? jos sattuu että minua niin: olen 23 vuotias 2 lapsen äiti, naimisissa lasteni isän kanssa.( joten se siittä pennusta ja " teinihorosta") MINULLAKO ei riitä hermot tälle palstalle? voi lapsi pieni lue kuule oma tekstisi vain, jossa edes yhtä sanaa et ole osannut asiallisesti kirjoittaa! saanko vielä kysyä että onko tosiaan 23vuotias vielä teini?? tai ylipäätänsä olenko minä horo koska olen LAPSIENI isän kanssa naimisissa? ihanko säälit mun lastani? entä sitä toista? mitä se on joutunut minun takiani kestämään? mitä heidän olisi pitänyt minun takiani kestää? ja edelleenkin pilkutan tuota että EN ole mikään pikkupentu! tekstisi perusteella sinä olet todella epäkypsä edes kirjoittamaan äidit ja isät palstalle. Olenko suositellut toisia tekemään lapsia? enhän edes tunne ap:ta joka sattuu olemaan JO raskaana, jos hän tosiaan lapsen aikoo pitää niin miksi antaa vain negatiivista kuvaa lapsen saannista? mutta sinulle voin antaa todella vahvana vinkkinä elä koskaan ikinä tee lapsia, sinusta ei ole äidiksi tai isäksi. jos todella sanot 16vuotiaita pennuiksi eli ymmärsin siittä sinun olevasi n. 20? ja tekstisi on tuon sunntaista eli olet henkiseltä iältäsi n.13-14, juuri saavuttanut murrosiän etkä jaksa pitää sitä kaikkea sisälläsi, vaan purat sen aivan ihme kiukuttelulla ja asennevammaisuudella tänne.
anteeksi naurattaa vieläkin tekstistäsi kohta: " eihän sulla kestä hermot edes tälle palstalle" ja kun sinun "teinihoro, pentu vittu saatana" tekstisi lukee niin ei voi muuta kuin ääneen nauraa:)
sinulle nimimerkitön kiukuttelija:niin,sanoin että ITSE olet,kun sinä sen lapsellisen nimittelyn aloitit. Tuo aikaisempi viesti kyllä kertoi jo aika paljon miten kolisee siellä, joten tuskin rupean tuollaisselle rautalangasta vääntämään.
Oksentamiseen oppii suhtautumaan myöteisemmin, kun huomaa (tai ainakin kuvittelee), että se helpottaa oloa. Pidät vain mielessä, ettei oksentaminen sinällään ole vaarallista ja että se on ihan luonnollinen reaktio, jos joudut oksentamaan vaikkapa ollessasi kävelyllä tai muualla "ihmisten ilmoilla".
Olen 26-vuotias, eikä minulla esim. ole vielä ammattia, toisinaan opiskelu kestää kauemmin, vaikka ei olisikaan lapsia. Minulla on paljon opiskelijaystäviä, joilla on lapsia, mutta hyvin ovat päässeet mukaan opiskelutouhuihin vähän kypsemmälläkin iällä. Eikös se ole oppia ikä kaikki.
En siis näe mitään oikeutusta selittää, että nuoret eivät ammatinpuutteen takia ansaitse äitiyttä. Ei nykyaikana aina edes saa työtä, vaikka olisi minkäsorttisia titteleitä.
Olen muuten kyllä samaa mieltä kuin monet muutkin täällä: nuoren on aina hyvä keskustella raskaudesta aikuisen kanssa, jos ei äidille heti uskalla kertoa, niin sitten vaikka terveydenhoitajalle. Ammattilaiset eivät tuomitse, vaan kertovat eri vaihtoehdoista ja tukevat valinnassasi.
Onnea matkaan! :)
jotkut ammattilaiset "tuomitsevat" esimerkiksi minun ollessani äitiyspolilla ennen synnytystä, eräs vanhempi naiskätilö tuli siihen mittaamaan supistus käyriä, kysyi ikääni ja sanoin olevani 16, kätilö sanoi " herran jumala ja sinä teet lapsen" vastasin täyttäväni parin viikon päästä 17 kuului vaan että "silti" sitten hän miehelleni että olethan sinä edes täysi ikäinen ettei lapsi jää lapsen kanssa, miehni siihen että kyllä olen 19 vuotias.olipa kiva lähteä synnyttämään:( en tiedä miksi mutta tuosta on jäänyt todella pahamieli,vaikka siittä on jo pian 2vuotta aikaa.ihan kuin minä en olisi saanut lastani hoitaa vaan se olisi jäänyt mieheni kontolle.
Ymmärrän pelkosi, et suinkaan ole ainut jolla on emetofobia. Toivon, että pääset keskustelemaan psykiatrille ja terapiaan. Tarvitset tukijoukkoja nyt enemmän kuin koskaan kun vauvakin on tulossa. Saattaa olla että pääset oksennuspelostasi jos joudut oksentamaan. Jos voit huonosti, älä yritä pidättää, vaan koeta rentoutua ja anna oksenuksen tulla. Kyllä sinun oma kehosi osaa homman ja selviät siitä ihan hyvin. Mutta ehkä et voikaan pahoin. Toivon kaikkea hyvää sinulle. Äläkä kuuntele ilkeilijöitä ja pahatsuopaisia sormella- osottajia. Heillä ei ole mitään meriittiä tuomita sinua.
Ensimmäisen keskeytys tabletin otin eilen. Kyllä odotushuoneessa sai hammasta purren pidätellä itkua, onneksi kotona ei tarvitse. Totta kai kadun päätöstä joka hetki, tiesin että niin tulisi käymään, ja tiedän että kadun sitä ehkä aina, mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ole. Huomenna pitäisi ottaa vielä kaksi viimeistä, ja kivut ovat lääkärin mukaan melko kovat. Luulin olevani vasta neljännellä viikolla, mutta eilen kun tehtiin tähystys niin lääkäri sanoikin että olisin jo 6 5. Siinä vaiheessa oli pakko vähän itkeä. En tavallaan välitä jos joku vastustaa aborttia, se on heidän oma asiansa (ja minusta sen pitäisi myös pysyä nimenomaan HEIDÄN omanaan). Mutta minusta pahempia ovat ne jotka kirjoittelevat että "olet nuori, kannattaa tehdä abortti." Ei kukaan voi tietää millainen olen ihmisenä, millainen äiti olisin ollut. Tottakai jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä mutta ei painostamisena. Joku nuori joka on todella hämmentynyt raskaudestaan ei välttämättä voi muuta kun kuunnella jotakuta muuta ja toimia sen mukaan. Tälläkin palstalla jotkut ovat halunneet vain riidellä siitä että kenen mielipide on oikea. Mutta luuletteko että se minua auttaa? Kiitos todella niille jotka ovat oikeasti yrittäneet auttaa eivätkä vain välittäneet omasta ajatuksestaan.
En tietenkään tehnyt aborttia oksennuspelon takia, sellaista en tekisi ikinä, mutta lapsi ei sovi nyt minun elämääni.
Toivon etta jakselet hyvin, tiian etta tuntuu varmaan tosi pahalta mutta aina ei oo hyva aika saada lasta. Tiedat ettei vauva olisi sopinut elamaasi nyt, se osoittaa mun mielesta etta olet rohkea ja kypsa. Onnea ja paljon voimia!!
*halaus*
En halua aliarvioida oksennuskammoasi mutta epäilen että se on huolista pienin mitä kannattaa tässä vaiheessa miettiä.
Viestiketjussa on paljon huolenaiheita lueteltuna, osa asiattomia herjauksia joista ei tarvitse ottaa mitään paineita. Puhun nyt ehkä käytännöstä kun lapsi syntyy, mitä kaikkea se tuo ja vie tullessaan. Uuden elämän syntyminen on aina arvokasta mutta mieti mistä kaikesta joudut luopumaan, olet niin niin kovin nuori vielä.
Hyvää jatkoa sulle!
Ja sinä pelkäät oksentamista eniten? Mitenkäs sitten synnytyssupistukset ja niiden myötä se tajuttoman kova kipu? Entä jos et tuolloin saa edes kivunlievitystä? Eikö se pelota yhtään? Eihän se vielä ajankohtaista ole, jos olet noin varhaisessa vaiheessa raskautta, mutta kyllä sekin päivä koittaa vielä.