Mieheni suku on innokas pitämään juhlia, joissa minäkin hänen eläessään olin useimmiten mukana. Hiljattain mieheni serkut pitivät kokoontumisen, jonne kutsuttiin serkut ja puolisot. Serkkujen leskiä olisi noin viisi kpl elossa, mutta meitä ei kutsuttu. Signaali siis oli, että emme enää kuulu porukkaan. Pikkuisen loukkaannuin, mutta sitten käänsin positiivisen puolen esiin. Raja kulkee tässä, eipä tarvitse esim. jonkun serkun kuollessa muistaa kukkalaitteella, adressi riittänee. Vanhat velvollisuudet on poispyyhitty ja elämä jatkuu. Eipä taida henkilö, joka itse ei ole kokenut leskeksi jäämistä, osata ajatella mitä se on! Onneksi minulla on omia ystäviä, jopa uusi miesystävä.
Et enää kuulu joukkoon?
1943
14
1172
Vastaukset
- yksi on joukosta poissa
Jaa-a, en minä leskeyttä tarvinnut, kun putosin serkkujen kyydistä. Siihen riitti ainoastaan se, että serkut arvostavat titteleitä ja omaisuutta yli kaiken. Jos niitä ei ole, ei ole tulemista, ei kutsuta. En kelpaa häihin, hautajaisiin, ristiäisiin. Sen sijaan kelpaan siihen,että serkut soittavat ja kertovat minulle pitäneensä kyseisiä tapahtumia. Uskovaista väkeä ovat. Minullekin toivottavat aina herran siunausta sen päätteeksi, että on kerrottu juurta jaksain, miten hienoja ihmisiä on taas ollut paikalla ja rahaakin on mennyt pilvin pimein... Kun olin työssä ja tittelikäs, olin vallan tarpeellinen,ainakin rahoittamaan sitä ja tätä.
Kukin tavallaan, en jaksa keskinäisen kehumisen kerhoa. Sanotaan, että suku on pahin. Kuinka vaan, mutta ei verikään aina ole vettä sakeampaa.- leski minäkin
Tämä pätee yhtälailla ystäväpiiriin. Meitä kumpaakaan ei ole siunattu suurella suvulla, mutta ystäviä oli. Nyt leskenä suurin osa on kadonnut kokonaan. Juhlapyhät ovat perinteisesti pareille ja ne ”kekkerit” missä aina kävimme, eivät enää ole minua varten.
Yksi ystävä pitää naisteniltoja, siellä olen käynyt. Leski on aivan kuin spitaalinen, ei kelpaa enää parien joukkoon. - angi
leski minäkin kirjoitti:
Tämä pätee yhtälailla ystäväpiiriin. Meitä kumpaakaan ei ole siunattu suurella suvulla, mutta ystäviä oli. Nyt leskenä suurin osa on kadonnut kokonaan. Juhlapyhät ovat perinteisesti pareille ja ne ”kekkerit” missä aina kävimme, eivät enää ole minua varten.
Yksi ystävä pitää naisteniltoja, siellä olen käynyt. Leski on aivan kuin spitaalinen, ei kelpaa enää parien joukkoon.Jos on titteleistä kyse niin ei tittelit ole siinä loppuneet kun eläkkeelle joutuu. Tai leskeksi. Mutta olethan yksin ja vaarallinen aviossa oleville. Jos vaikka olet kaunistunut yksin jäätyäsi niin aina vaan vaarallisempi olet. Monet ovat hyvin mustasukkaisa aviosiipoistaan.
- pikkuserkku
Minä kuulun myös ERIKOISTARKKAILUUN suvun taholta, koska olen kulkenut erilaisia polkuja ja poikennut perinnäisiltä.
Edellisen sukupolven riidat varjostavat
myös ja ovat heittäneet varjonsa minun ikäpolveni elämään.
Nyt huomaan serkkujeni jatkavan vanhaa linjaa ja
syöttävän lapsilleen vanhoja kaunoja, joten
-suku on joskus pahin-
Kutsut ovat loppuneet, mutta parempi näin- Reissussa rähjääntyy
Sanoisin omakohtaisena kokemukseena, kaukaisemmat pitävät paremmin kuin eräät lähempänä olevt.
Tosin olen kulkenut omia polkujani. Kylläkin vaimo on, vaan ei perillisiä. Toiset serkkuni jopa kaukaisemmat sukulaiset pitävät ja kutsuvat aina käymää. Kun menee pitävät kuin "Piispaa pappilassa". Tosin joukkoon mahtuu semmoisiakin jotka eivät edes avaa ovea, soittaessa niille sulkevat puhelimen "korvaan". Jokaiseen lähtöönhän meitä on, ja hitaammmat jäävät jopa asemalle !.
Parhaiten pitäneet reissussa ollessa kaukaisemmat sukuun kuuluvat. Tarkoita semmoiset josta yhteinen esi-isä löytyy jostain 1700 luvulta. Kertomista riittänyt jopa pariksi päiväksi, molemmilta puolilta.
Siis suku on parasta hyvässä ja pahassa. Tosin olen aina auttanu sukuun kuuluvia, kylläki on myös auttamatta jääneitä.
Sanoisi suku on parasta jota minulla on.
- höppänämä
se on mulla sil viisiin,olen yksin eläjä ja suvusta, paitsi lapsistani, piittaan, muut saa olla ihan omissa oloissaan. Mua ei suku riivaa, enkä pidä heihin yhteyksiä,.Huvittaa teidän " sukujuttunne", pitää mukamas olla sitä ja tätä suvun mieliksi tai harmiksi, voi maailmoja.
Eläkää hyvät ihmiset omaa elämäänne, ja jättäkää toiset elämään omaansa!!!- veit sanat suustani,
mulla ei ole sisaruksia koskaan ollut, vanhempani ovat kuolleet. Lapsia mulla on poika ja tytär, tyttärellä pieni ihana poika. Siinä kaikeista tärkeimmät ja rakkaimmat.
Serkkuja on ja pari setää ja yksi täti, mutta heihin en ole koskaan pitänyt yhteyttä.
Jotain kutsuja on tullut häihin ja hautajaisiin, mutta en ole koskaan osallistunut niihin muuten kun lähettänyt kortin.
Perinnönjakoihin olen osallistunut asianajajan välityksellä. Eivät tiedä puh.numeroani, koska se on salainen.
Kuulosta varmaan katkeralta, mutta perisyynä tähän käyttäytymiseeni on kohtelu, jonka äitivainajani sai isäni suvulta. Ja se oli tylyä.
Äitini oli "paremmasta" paikasta kotosin ja siitä vissiin tämä aiheutui, siis kateudesta.
Olen elänyt omaa elämääni perheeni kanssa, enkä kaipaa mitään klaania, kaukasia sukulaisia elämääni.
- nehän tiedetään
Ketkä on rahan jaolla, ne kokoontuu.
- sitroen.
minäkään mihinkään joukkoon enkä ole koskaan kuulunutkaan. Pitäkööt joukkonsa, nirppanokat!
- 1943
mutta meillä oli tosi kivoja sukujuhlia. Kaksi kertaa lähdin tosin itku kurkussa pois. Ensimmäisellä kerralla tiesimme, että mieheni oli menossa syöpäleikkaukseen ja luulin , että olemme viimeistä kertaa juhlissa yhdessä. Hän toipui. Toisella kerralla olin leskenä melko pian mieheni kuoleman jälkeen enkä kestänyt henkisesti. Tietynlainen surutyö on tehty näissäkin asioissa. Meillä on hyvät välit mieheni ja omien lähisuvun kanssa. Serkkujen käytös saattaa pohjautua perintöjuttuihin ennen minun aikaani.
- Angi *
1943 kirjoitti:
mutta meillä oli tosi kivoja sukujuhlia. Kaksi kertaa lähdin tosin itku kurkussa pois. Ensimmäisellä kerralla tiesimme, että mieheni oli menossa syöpäleikkaukseen ja luulin , että olemme viimeistä kertaa juhlissa yhdessä. Hän toipui. Toisella kerralla olin leskenä melko pian mieheni kuoleman jälkeen enkä kestänyt henkisesti. Tietynlainen surutyö on tehty näissäkin asioissa. Meillä on hyvät välit mieheni ja omien lähisuvun kanssa. Serkkujen käytös saattaa pohjautua perintöjuttuihin ennen minun aikaani.
monet heistä pelkäävät että kaappaat heiltä puolison. Olen joutunut katselemaan itse sivusta samallaista. Olen jopa kuullut kerran sanottavan ettei hän minun miestäni saa ainakaan...
- Angi *
sitroen. kirjoitti:
minäkään mihinkään joukkoon enkä ole koskaan kuulunutkaan. Pitäkööt joukkonsa, nirppanokat!
..keskenään ja laskelmoivat.Yksi heistä kysyi minulta. Kuule mitä sinä olet ajatellut ottaa äidin tavaroista kun äitistä aika jättää? Olin aivan ällikällä hetken ja vastasin. Kuules nyt enhän minä voi sellaista ajatella kun en edes tiedä vaikka kuolisin itse ensin.
itseni aika köyhäksi, jos ei olisi sukulaisia, joihin pitää yhteyttä. Isän puolen sukulaiset asuvat sen verran kaukana, että harvemmin nähdään enää, mutta äidin puolen serkut ovat hyvinkin läheisiä, melkein kuin sisaria ja veljiä.
Eilen viimeksi pidettiin sukukokusta parin kanssa, kun sattumalta torilla tavattiin.
Miehenkin serkuista osa on tullut ystäviksi.
Ei ole sukulaisten kanssa tarvinnut edes perinnöistä riidellä.- Angi *
Ystävissäkin, etten suinkaan halua yleistää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad601128- 42871
- 51641
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että315627Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän114614- 51598
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38595- 93590
- 56554
- 72542