Huhuhuhh! Kyllä on elämäni rankkaa, en kestä tätä enää kauaa!! Voiko kukaan enää allaolevan luettuaan sanoa, ettei IT-allalla ole rankkaa! Pääni hajoaa kohta... Onko tämä hädänhuuto, sitä en tiedä...
Normaali päivä lienee minulla sellainen, jolloin jotain epänormaalia tapahtuu. Jos tuota hieman karrikoitua viidendentoista työvuoden kokemuksella muodostunutta kuvaa hieman valotan... Teretulemas ylläpitoon töihin: Otetaan kohtalaisen kokoinen palvelinparkki ja yritetään pitää sitä kuosissa. Kuullostaa helpolta... bootti silloin toinen tällöin ja kahvia välillä.
Kun näin olisikin! Päiväni alkaa monesti jo bussissa, kun joku närkästynyt nokkelaniilo on huomannut, ettei hän tiedäkään verkon administraattorisalasanaa. Ja uhmaiän aikoja muistuttava purkaus sen kuin vain pahenee, kun kerron, että näinhän se on ja tulee olemaan niin kauan, kunnes hänestä joskus tulee administraattori (toivottavasti ei koskaan).
Töihin päästyäni seuraa huonojen vitsien osuus: Käsittelemme palvelupyynnöt. Yksi asiakas on hankkimassa palvelinsovellusta, joka tekee samat asiat kuin jo sadan muun työntekijän käyttämä, tuotannossa oleva ohjelma. Sitähän ei tietenkään voi käyttää tässä tapauksessa. Jottei liian helpolla päästäisi samaista sovellusta varten halutaan uusi palvelin! Mikään muu ei kelpaa, Eikä maksa yhtään... Lienee sanomattakin selvää, että ehdotus lähteen eteenpäin leimalla "Uni seis".
Seuraava vitsi: Eräs projekti (Alkoi eilen) haaveilee tuotantoon menosta. Kiirettä ei ole, kunhan vain huomenna tuotanto pyörii 120 % teholla. Pynakynä viuhuu...
Päivän paras: Sovelluskouheltaja X tulee naama punaisenvalkoisenkirjavana pyytämään konesaliin vilkaisemaan "yhtä juttua". "Yksi juttu" on se, että tämä piip piip piiiiiip neropatti on mennyt asentanut hienon sovelluksensa tuotantopalvelimelle, joka aivan oudosti on heittänyt ruudun siniseksi. Hillitsen epäinhimillisin ponnistuksin itseni, enkä tee muuta kuin pyydän kyseistä nollaoliota poistumaan teennäisen rauhallisella äänensävyllä, jolla vanhemmat yleensä ehdottovat viikarilleen poistumista omaan huoneeseensa sen jälkeen kun, perheen koira on tullut parturoitua kaljuksi. Päätän myös tehdä lapsille ja monille muille ryhmille tarkoitetun kuvakirjan, jonka yhdellä sivulla on iso kuva ja alla lukee TES-TI-KO-NE ja toisen sivun kuvaa selittää teksti TUO-TAN-TO-KO-NE. Elvytän palvelimen henkiin ja korjailen vahinkoja pari tuntia
Lounas (jos ehtii)
Palaveri (pari tuntia asiapitoista tekstiä)
Loppupäivä kuluu siinä mistä todella tässä hommassa pidän: Suunnittelen paria palvelinympäristön kehityshanketta kollegani kanssa. Opastan uusinta tiimimme jäsentä palvelinympäristömme saloihin, Juon mukillisen (huom. IT-alalla kahvin määrän pienin mittayksikkö on muki :) kahvia ja kokoan sekä asennan päivän päätteeksi palvelimen, jolle olisi aamulla käyttöä.
Klo 18.00 Kotiutuminen
Jottei totuus kuitenkaan hieman kärjistetyn kuvan alle hukkuisi ja minua pahkasiaksi helvetistä luultaisi, kerrottakoon, että järjestelmäasiantuntijan työt ovat tähän mennessä parasta antia, mitä IT-hommat ovat tuoneet tullessaan. Haasteita riittää ja noinkin suuressa ympäristössä kuin työpaikallani (yli 300 palvelinta) hommat eivät ainakaan tekemällä lopu. Toki alalle aikoville todettakkoon, että varsinkaan ylläpitopuolelle ei kannata hakeutua, jollei ei omaa norsun nahkaa, Nalle Puhin sydäntä, Buddhan tyyneyttä, savolaista lupsakkuutta, Kapteeni Haddockin asennussanavarasto täydennettynä suomalaisilla vastaavilla jne. Tämä nimerkillä lähes yhdeksän vuotta tukea ja ylläpitoa. Mottoni onkin: Taida asiasi, sanat seuraavat.
Normaali päivä lienee minulla sellainen, jolloin jotain epänormaalia tapahtuu. Jos tuota hieman karrikoitua viidendentoista työvuoden kokemuksella muodostunutta kuvaa hieman valotan... Teretulemas ylläpitoon töihin: Otetaan kohtalaisen kokoinen palvelinparkki ja yritetään pitää sitä kuosissa. Kuullostaa helpolta... bootti silloin toinen tällöin ja kahvia välillä.
Kun näin olisikin! Päiväni alkaa monesti jo bussissa, kun joku närkästynyt nokkelaniilo on huomannut, ettei hän tiedäkään verkon administraattorisalasanaa. Ja uhmaiän aikoja muistuttava purkaus sen kuin vain pahenee, kun kerron, että näinhän se on ja tulee olemaan niin kauan, kunnes hänestä joskus tulee administraattori (toivottavasti ei koskaan).
Töihin päästyäni seuraa huonojen vitsien osuus: Käsittelemme palvelupyynnöt. Yksi asiakas on hankkimassa palvelinsovellusta, joka tekee samat asiat kuin jo sadan muun työntekijän käyttämä, tuotannossa oleva ohjelma. Sitähän ei tietenkään voi käyttää tässä tapauksessa. Jottei liian helpolla päästäisi samaista sovellusta varten halutaan uusi palvelin! Mikään muu ei kelpaa, Eikä maksa yhtään... Lienee sanomattakin selvää, että ehdotus lähteen eteenpäin leimalla "Uni seis".
Seuraava vitsi: Eräs projekti (Alkoi eilen) haaveilee tuotantoon menosta. Kiirettä ei ole, kunhan vain huomenna tuotanto pyörii 120 % teholla. Pynakynä viuhuu...
Päivän paras: Sovelluskouheltaja X tulee naama punaisenvalkoisenkirjavana pyytämään konesaliin vilkaisemaan "yhtä juttua". "Yksi juttu" on se, että tämä piip piip piiiiiip neropatti on mennyt asentanut hienon sovelluksensa tuotantopalvelimelle, joka aivan oudosti on heittänyt ruudun siniseksi. Hillitsen epäinhimillisin ponnistuksin itseni, enkä tee muuta kuin pyydän kyseistä nollaoliota poistumaan teennäisen rauhallisella äänensävyllä, jolla vanhemmat yleensä ehdottovat viikarilleen poistumista omaan huoneeseensa sen jälkeen kun, perheen koira on tullut parturoitua kaljuksi. Päätän myös tehdä lapsille ja monille muille ryhmille tarkoitetun kuvakirjan, jonka yhdellä sivulla on iso kuva ja alla lukee TES-TI-KO-NE ja toisen sivun kuvaa selittää teksti TUO-TAN-TO-KO-NE. Elvytän palvelimen henkiin ja korjailen vahinkoja pari tuntia
Lounas (jos ehtii)
Palaveri (pari tuntia asiapitoista tekstiä)
Loppupäivä kuluu siinä mistä todella tässä hommassa pidän: Suunnittelen paria palvelinympäristön kehityshanketta kollegani kanssa. Opastan uusinta tiimimme jäsentä palvelinympäristömme saloihin, Juon mukillisen (huom. IT-alalla kahvin määrän pienin mittayksikkö on muki :) kahvia ja kokoan sekä asennan päivän päätteeksi palvelimen, jolle olisi aamulla käyttöä.
Klo 18.00 Kotiutuminen
Jottei totuus kuitenkaan hieman kärjistetyn kuvan alle hukkuisi ja minua pahkasiaksi helvetistä luultaisi, kerrottakoon, että järjestelmäasiantuntijan työt ovat tähän mennessä parasta antia, mitä IT-hommat ovat tuoneet tullessaan. Haasteita riittää ja noinkin suuressa ympäristössä kuin työpaikallani (yli 300 palvelinta) hommat eivät ainakaan tekemällä lopu. Toki alalle aikoville todettakkoon, että varsinkaan ylläpitopuolelle ei kannata hakeutua, jollei ei omaa norsun nahkaa, Nalle Puhin sydäntä, Buddhan tyyneyttä, savolaista lupsakkuutta, Kapteeni Haddockin asennussanavarasto täydennettynä suomalaisilla vastaavilla jne. Tämä nimerkillä lähes yhdeksän vuotta tukea ja ylläpitoa. Mottoni onkin: Taida asiasi, sanat seuraavat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todella hienoa että löytyy samallaisia ihmisiä kuin minä! Onnea vaan, tässä vielä oma tarinani, jos haluat ottaa yhteyttä ja käydä vaikka kaffella (kaljalla/lonkerolla en juurikaan käy) juttelemassa niin minulle sopii! Minulla ei ihan niin rankkaa ole kuin sinulla, mutta eihän sitä julkisella... Mutta sankari olen minäkin.
Jäin -95 työttömäksi VR.ltä, olin junanlämmittäjä. Sanotaan että työttömät ovat laiskoja ja omasta syystään työttömänä. Minä en ainakaan ollut laiska työttömänä. Kävin joka ikinen päivä kyselemässä töitä ja koulutuspaikkoja työkkärissä ja kävelimpä aika monena päivänä suoraan moniin firmoihinkin. Tämän lisäksi keräilin pulloja joka viikonloppu nuorison suosimilla paikoilla. Tästä tulikin aika kivat lisätienestit peruspäivärahoihin. Tämän kaiken lisäksi jumppailin ja hölkkäsin melkein joka päivä kunnes pääsin opiskelemaan oppisopimuksella datanomiksi. Sitten elämä muuttui sen verran stressaavaksi etten enää jaksanut hölkkäillä, sillä olin aika kovilla opintojen takia. Mutta kannatti. Nyt olen kivoissa töissä ihan kivalla palkalla. Saan 1500EUR/kk ilmaisen kuukausikortin yleisiin kulkuvälineisiin. Ihan kivasti taitoihini ja koulutustasoon nähden. Työskentelen julkishallinnon puolella. Paikka on sama missä olin oppisopimuksella harjoittelemassa. Kohdallani kyse oli sattumasta, sillä kerran olin muuten vaan kyselemässä töitä ...kaupungilta, kun palveluesimies vaan kertoi tällaisesta mahdollisuudesta. Otin itseäni niskasta ja käppäilin lähimpään työkkäriin ja täyttelin kaikki laput mukavan naisihmisen opastuksella ja siitä se lähti. Neljä päivää työpaikalla ja 1 pvä koulun penkillä. Rankkaa aikaa mutta selvisin siitä. Nyt aikaa on jo vierähtänyt ja olen oppinut aika paljon kaikkea alalta. Rokulissa en juuri ole ollut koko aikana.
Kaljoittelemaan en sortunut työttömänä ollessani muutamaa jaksoa lukuunottamatta. Silloin inhosin itseäni ja piiskasin itseäni useammin hölkkäämään. Kun hölköttelee kovasti, niin se pitää ajatukset pulloon tarttumisesta kaukana.
Stemppiä kaikille oppisopimusdatanomi kollegoille!
Lepinkäinen - kovin raaka ja väkivaltainen hahmo Dan Simmonsin kirjoissa.
on myös lintu.
Sellainen, joka ripustaa pyydystämänsä saaliin (pienet nisäkkäät yms. sammakot) oksanhaaraan kuivumaan.
Olet ihailtava ihminen. Voi kunpa pystyisin itse vastaaviin suorituksiin. Minusta ei vaan taida koskaan tulla administratoria administratorin paikalle.
Mikähän siinä on, että monesti verkko adminstraattorit pitävät itseänsä jonkin sortin yläkastina. Ainakin meidän firmassa nämä kyseiset henkilöt on arvoasteikolla lähes samalla tasolla, kuin siivoojat. Verkon ylläpitoon laitetaan sellaiset henkilöt, joista ei ole muuhun tärkeämpään hommaan. ;) Meillä kuka tahansa osais tehdä nuo mikrotuen hommat, mutta kukaan ei halua juuri tämän keskustelun aloittajan esittelemän tehtäväkuvauksen takia. Suoraan sanoen homma on todella syvältä. Mikrotukeen ajautuu sitte huonoiten koulutettu ja taidottomin porukka, jolla ei ole valtaa päättää omista tekemisistään.
Mukavaa, että kirjoitukseni (näiden muiden kuin minun levittämänä) herättää edelleen keskustelua. Mitä tuohon mikrotuki/administraattori -kuvioon tulee, ei homma mene ihan noin.
Ensinnäkin esim. omassa "mikrotuessamme" ei työskentele yhtään Administraattoria, jos sanaa nihilistisesti tulkitaan. Nykyään tuollaista mikrotukea ei oikeastaan enää ainakaan suuremmissa yrityksissä perinteisimmässä muodossa ole olemassa. On vain ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. tason Helpdeskejä.
Ja jos oikein tarkkaan olisit kirjoituksen lukenut, olisit ehkä huomannut, ettei siinä ole mikro/työasematuesta sanaakaan.
Osaisi varmaan tehdä jokainen noita hommia, vaan minkähän takia kyseinen tukiyksikkö on sitten työnantajasi putiikkiin perustettu? Muistan omalta helppariajaltani, kun kaltaisesi asiakkaat ottivat yhteyttä ja kertoivat: Tässä ohjelmassa olevan jotain häikkää:) Todellista asiantuntevaa viankuvausta:) :) :)
Mitä taas noihin administraattorin hommiin tulee: Ehdotan, että perehdyt asiaan, ennenkuin edes yrität kommentoida palvelin tai verkkoihmisten ammattitaitoa, koulutuksesta puhumattakaan. Olisi mielenkiintoista nähdä sinut henk.koht. yrittämässä samoja hommia ympäristössä, jos on hallittava useamman sadan palvelimen ympäristö, muutama tuhatta työasemaa, tuhansia käyttäjiä, LANia, WANia, WLANia, etätoimipisteitä, web-kauppaa etc.
Onhan se toki hienoa, että osaat varmastikin virittää oman työasemasi viimeisen päällä. Ei niin sitten väliä, että ko. purkki on ylläpitäjän kannalta kaikkien painajaisten äiti, isä, sisko ja sen veli. Löytyy KaZaata, piraattisoftaa ja tukku kivoja viruksia ja muita imutuksen yhteydessä tulleita örkkejä. Toki tällaiset "hienot" viritykset onneksi vähenemään päin. Vakiointi rulaa:)
Vielä tiivistäen: Kasva isoksi, perehdy asioihin ja kokeile uudestaan.
Kappas kappas. Provo toimi sittenki. ;) Jos olisit muuten itse lukenut tarkemmin tuon kirjoittamani tekstin, niin olisit huomannut, etten puhunut mistään mikro/työasematuesta vaan ihan verkon ylläpidosta. En epäile yhtään, etteikö "mikrotuki" tai vaikka "helpdesk" henkilökunta olisi ammattitaitoista tai työtehtäviään osaavaa. Asia vain on niin, ettei ne kyseiset hommat ole teknisesti niin vaativia, kuin monet näissä hommissa työskentelevät antavat ymmärtää. Henkiseltä puolelta ne sen sijaan voivat olla hyvinkin rassaavia. ;)
Mielenkiintoista nähdä uusi laiskuuden maksimoinnin yritys. Oli näemmä joku ilmiselvästi kirjoituksestani innostunut:) :) sen verran nähnyt vaivaa, että oli otsikon sentään muuttanut. Tämän ketjun ensimmäinen tekstihän on alunperin näpytelty 14.4. Aiheena oli keskustelu "normaalista" työpäivästä. Sen verran toivoisin viitseliäisyyttä, että edes vaivauduttaisiin nimimerkki muuttamaan, jos pitää toisten sepustuksilla päteä.