Spider-Man 4 - Hämähäkkimies 4

Tässä olisi hieman minun ajatuksia seuraavasta elokuvasta.

Viime tapahtumista on kulunut noin kaksi ja puoli vuotta.


Daily Buglessa on älyttömän kiire vuoden aikaan nähden. Robertson on haastattelemassa ehkä uusia työntekijöitä, jotka ovat juuri valmistuneet.

Flint Markosta ei ole kuulunut siitä päivästä lähtien yhtään mitään. Monet toimittajat yrittävät udella oikeastaan jokaiselta tiedemieheltä tietoa siitä mystisestä olennosta, joka muistutti Hämähäkkimiestä.

J Jonah Jameson istuu vakavan oloisesti omassa toimistossaan ja katselee vanhoja lehtiä, joita on seinillä.

"Pöh! Hämähäkkimies. Nauti vielä, mutta pian paljastan henkilöllisyytesi": Hän ajatteli mielessään.

Sillä välin Robertson oli jo tullut.

Jameson:
- Hoh! Robbie. No olisi koputtanut, ennen kuin olisi astunut sisään.

Robertson:
- Anteeksi Jonah. Minä olin vieressä vähän aikaan, mutta sinulla taisi olla muuta? Onko taas huono päivä?

Jameson:
- HA! Huono päiväkö? Missä Parker on? Hänen olisi jo pitänyt tulla tänne uusien kuvien kanssa.

Robertson:
- Peter on varmaan tällä hetkellä menossa viemään kukkia Harry Osbournen haudalle.

Jameson:
- Eihä se hetkessä sieltä karkaa.

Robertson meinasi sanoa jotain takaisin, mutta Jameson ehti ensin:
- Sielu ei lähde heti ruumista, joten hän vielä on mullan alla. Mitäh? Et kai vaan luullut, että en lue raamattua?

Robertson ihmetteli:
- Sinä olet tänään kärttyisämpi, kuin muulloin. Mistä johtuu?

Jameson sanoi:
- Lehti ei ole myynnyt pitkään aikaan samalla tahdilla, kuin aiemmin. Nyt isommat kihot läähää melkein niskassa ja odottaa, jos joku tekee virheitä.

Robertson:
- Siis mitä? New yorkissa on aina tapahtunut jotain. Miksi nyt pitää ruveta tuollaisiin toimiin?

Jameson:
- Sano se niille.

Robertson:
- Vastahan kaksi superrikollista oli tuhoamassa paikkoja, mutta seinäkiipeilijä pelasti meidät.

Jameson:
- Hämähäkkimies...Älä koette verenpainetta.

Bretty Brant tuli sisään:
- Aika jo lähetyy loppua. Tarvitaan pää uutinen.

Jameson:
- Voeha voihan.

Bretty Brant:
- Jotain vain pitäisi keksiä.

Jameson nousi tuoliltaan, katsoi ikkunasta ja sen jälkeen kääntyi:
- Pistäkää vaikka Stressi voi tappaa.

Bretty Brant:
- Siis hä? Miten...

Jameson:
- Kohta ainakin, jos ette toimi nopeasti.

Sen jälkeen nainen lähti nopeasti sieltä pois. J.J istui tuolilleen. Hän sanoi sitten Robbielle:
- Soita Parkerille huomenna. Annetaan pojan olla rauhassa.


Hautausmaalla.

Peter Parker kävelee Harryn hautakiven eteen. Hän laskee kukat kynttilöiden viereen.

Hän alkoi puhua vaimealla äänellä:
- Hei Harry, vanha kamu. Jos kuulet, mitä sanon, niin kuuntele. Toivottavasti nyt tiedät, minkälainen isäsi oli.

En tiedä, mitä tekisin. Mary Janenekin on suruissaan, mutta en uskalla enää lähestyä, kuin olisin rakastunut häneen. Minä kyllä rakastan, mutta pelkään hänen puolestaan.

Olen nämä vuodet joka päivä miettinyt. Hämähäkkimiehestä. Luulin sen painajasmaisen asun lopultakin saanut ajatukset selville.

Sankaruudesta en tiedä. Läheisten kärsii, kuten sinäkin jouduit kokemaan. Toivottavasti tarkoitit sitä, kun annoit siellä anteeksi.

Peter käveli Ben-sedän haudalle ja sanoi melkein samat asiat kuten aina. Kun hän oli jo lähtemässä, niin hän kuuli tutut sanat päässään:

"Suuri voima tuo suuren vastuun. Muista, muista sen Pete. Olet ainutlaatuinen"

- Parker!: Joku huusi.

Harryn ja sitä aiemmin Normanin hovimestari Bernard tuli Peterin luokse.

Hän puhui:
- Miten nuori mies on pärjännyt?

Peter vastasi:
- Ihan hyvin, vaikka paras kaveri kuoli.

Bernard:
- Tosiaan. Sinä olet kuitenkin kestävä, kuin mielessäsi ja keholtasi.

Peter:
- Mitä sinä oikein vihjaat?

Bernard:
- Älä huoli. Tiedän, että sinä olet Hämähäkkimies. Näen sinun ilmeestäsi, ettet mukamas ymmärrä tarkoitustani.

Peter:
- Miten voisinkaan.

Bernard:
- Kuules. Olin Normanin ja Harryn tukena, vaikka tiesin heidän salaisuutensa. Nimittäin Menninkäisen.

Peter:
- Miksi muuten puolustit Normania, vaikka tiesit hänen olevan psykopaatti?

Bernard:
- Et oikein ymmärrä.

Peter:
- Miksi voisin sellaista ymmärtää.

Bernard:
- Sinulla oli tuuria, ettet muuttunut samankaltaiseksi, kun sait omat voimasi.

Peter:
- Tiedän itsekin sen hyvinkin.

Bernard:
- Kuule. Tälläinen paikka ei ole hyvä puhua salaisuuksista. Tule käymään kartanolla, jos haluat, niin kerron kaiken.


Myöhemmin.

Peter pukeutui hänen sankari asuunsa. Hän hyppeli katoilla ja liiteli seittien avulla katujen yläpuolella. Ihmiset hurrasivat hänen nimeään, vaikka vihaajiakin riitti tarpeeksi.

Hän pysähtyi vähäksi aikaa. Ihmisä oli kuitenkin ympärillä.

Yksi poika huusi riemusta ja näin ollen myös muut yhtyivät siihen:
- Näytä taitojasi.

- Joo. Tee voltteja, ota minut kyytiisi: Väkijoukko huuteli.

Siinä vaiheessa Hämähäkkimies muisti jotain tärkeää:
- Anteeksi. Minun on mentävä.

- Minne?: He kyselivät.

Hämähäkkimies vastasi:
- Tekemään vain jotain. Minunlaiseni ei kovin kauaa ehti seistä paikoillaan.

Hän sitten lähti eteen päin.

"Muistin juuri, että tohtori Curt Connorssilla oli jotain tärkeää puhuttavaa. Kuulemma, mikä voi mullistaa hyvin paljon"