Miten teillä menee? Ja missä ihmeessä te luuraatte? Tuntuu, että olen ainoa yksinäinen ja tämmöinen syrjäytynyt tyyppi koko kaupungissa. Koulussakin kaikilla on joku, jolle puhua, minä vaan olen yksin.
Kesä on varsinkin yksinäisinä aikaa. Kaikki kaverit, tai no ne minun kolme ainutta kaveria on matkoilla, eikä minulla ole mitään tekemistä.
Älkääkö sanoka, että mene rannalle tai jonnekkin puistoon, sitä mä teen joka päivä, mutta ketään ei kiinnosta vaikka makaisin rannalla koko päivän. Tulisipa edes joku ikäiseni ja pyytäisi vaikka pelamaan lenttistä. Olen kamalan ujo, enkä todellakaan uskalla itse mennä mukaan mihinkään, mutta jos joku vaan pyytäisi...
Kesä on varsinkin yksinäisinä aikaa. Kaikki kaverit, tai no ne minun kolme ainutta kaveria on matkoilla, eikä minulla ole mitään tekemistä.
Älkääkö sanoka, että mene rannalle tai jonnekkin puistoon, sitä mä teen joka päivä, mutta ketään ei kiinnosta vaikka makaisin rannalla koko päivän. Tulisipa edes joku ikäiseni ja pyytäisi vaikka pelamaan lenttistä. Olen kamalan ujo, enkä todellakaan uskalla itse mennä mukaan mihinkään, mutta jos joku vaan pyytäisi...
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tässä mä oon. :) missä asut? joo tääkin kaatuu varmaan siihen että asut kaukana, eli ei tuu mitään. *huokaus*
no jos lohduttaa niin et ole ainoa..
musta tuntuu chatissakin yksinäiseltä, mahtavaa. :P
Olen 9/10 kesän päivistä ilman kavereita viettänyt, kelaillut ihan samaa. Kyllä se on hirveetä, kesä kun pitäis olla levon ja hauskanpidon aikaa
Mitä te muut yksinäiset teette viikonloppuisin ja lomilla? Ei ole varmaan mitään 24/7 bileitä teilläkään... Ainakin omat lomat on niin tylsiä.
minä ainakin katson tvtä, olen netissä. kulutan aikaa.. ei mitään sellasta harrastustakaan ole. oon vaan kotona.
ois kyllä urheilla, mut ei siitä yksin tuu mitään. hirmu vaikeeta alottaa.
Tässä kaikille yksinäisille kiva laulu :)
"When the sun shines, we'll shine together
Told you I'll be here forever
Said I'll always be a friend
Took an oath I'ma stick it out till the end
Now that it's raining more than ever
Know that we'll still have each other
You can stand under my umbrella
You can stand under my umbrella"
http://youtube.com/watch?v=X7bK4Vee36M
AHAHAHAHHA. Tuonko pitäis helpottaa yksinäisyyttä ja paskaa fiilistä? Sulla on kuule hyvin musta huumorintaju...
Mulla ainakin biisit auttavat yksinäisyyteen.
Joskus kun kuuntelee jotain tanssi kipaleita niin voi kuvitella olevansa jossain discossa tanssimassa hillittömän kaveriporukan kanssa :)
Tyhmää, tiedän, mutta kun ei muu auta :p
Mä asun hesas ja oon yksinäinen.
Harrastuksia on pari mut ei sielläkää oikee oo ketää.
Päivät menee tv:tä kattellen
Joku yksinäinen vstatkaa jos kiinnostaa.
oliko ihan pakko vastata tälläseen 4 vuotta vanhaan ketjuun häh?
tosi kurjaahan toi on joo ja itellä vähän samoja ongelmia, mut antakaa nyt näiden ikivanhojen ketjujen olla ja vastatkaa uudempiin tai alottakaa uusi !!!
Mitä hittoa se sua kiinnostaa, tai haittaa sun elämää...
Keksi parempaa tekemistä jos sua haittaa että aloitan 4 v. vanhan keskustelun uudestaa.
Hanki muuta tekemistä!
Ei näitä keskusteluja oo pakko lukee,
Ärsyttää tollaset ihmiset jotka vastaa muiden viesteihin tollee..
Ite oon partsilla ottanut aurinkoa, käynyt töissä ja salilla. Samaa siis mitä syksyllä ja talvellakin. Seuraavaksi ajattelin mennä rannalle, jos helteet taas palaavat. Pari viikkoa lomaa elokuussa ennen kuin koulu jatkuu. Silloin ajattelin lukea ja tehdä hyvää ruokaa.
minä ainakin olen kotona koko kesän
päivät menee nopeasti kun rypee itsesäälissä. Sitten masentaa lisää kun ei ole saanut mitään aikaan.
Noh, itse käyn aina treeneissä ja töissä. Itelläni ei oikein muutakaan ole.
Pyöräilemässä ja kävelemässäkin käyn aina välillä.
Mä olen kanssa tosi yksinäinen tapaus, varsinkin tällaisilla pitkillä lomilla. Koulussa kyllä riittää kavereita mutta ei niitä tule näin lomalla nähtyä. Ei siis ole mikään ihme että lomilla tuppaa tulemaan hieman epätoivoinen fiilis. Mulla ei ole edes minkäänlaisia harrastuksia, mutta sen sijaan omistan onneksi ihanaisen pienen koiran joka pitää mut järjissäni. Saa päiviin jonkinlaista rytmiä kun on tuo pikkuinen mistä pitää pitää huolta. Päivät siis hengailen karvakuonon kanssa ja iltaisin äitin kanssa. :D Kuulostaa jo näin kirjoitettunakin ihan kamalalta.
Lähteekö joku yksinäinen kalaan joku ilta? Vaikee niitä isompia sieltä yksin on kiskoa ylös. En ole sitten mikään kalamies. Yhen virvelin omistan ja siihen 3 viehettä. Mato-onki löytyy myös ja matoja saa läheltä. Tiedän hyvän paikan. Olen pääkaupunkiseudulta...Jos sinäkin olet, niin ilmoita. :)
o/ Toisessa threadissa kerroinkin jo kuinka tekis mieli joskus lähteä kalastamaan. Viimeksi olen siis kalastanut joskus 10 vuotta sitten, että ei kokemusta ole, mutta jos joku jaksais perusasiat opettaa. Madon nyt sentään osaan koukkuun pistää ja koukun heittää jorpakkoon.
Helsingissä asun.
Istun sängylläni ja katson telkkaria. Pari kertaa päivässä käyn tietokoneella. Puuhailen koiran kanssa sitä sun tätä. Käyn porukoiden kanssa ostosreissuilla. Opettelen uutta kieltä tai käyn lenkillä.
Siinä se sitten olikin. Välillä on turhauttavaa ja tylsää. Aika useinkin.
Niin ja lisäys vielä, että teen paljon kotitöitä ja siten kerään rahaa.
Koulussa kärsin yksinäisyydestä ehkä eniten. Muilla ei riitä aikaa eikä huomiota minulle, vaikka kuinka olen yrittänyt. Niin paljon kiireitä kaikilla siellä miljoonien kavereidensa välillä pyöriessä on. Koulusta läpipääseminen on siinä ja siinä.
Itekki olen tosi yksinäinen ku ei oo koulus kavereita ja inhottaa kattoa mun kahta isoveljeä ku niitten tyttöystävät on melkein jokapäivä meillä ja ite olen yrittänyt löytää tyttöystävää jo 3 vuotta.
Mietin samaa kysymystä täällä: www.10friendsasummer.blogspot.com
Moi! Onko ketään -98 syntyneitä? Olen tosi yksinäinen. Kaipaan ystäviä. Koulussa kärsin yksinäisyydestä.Minua on kiusattu koulussa ja sen takia on vaikea luottaa kehenkään.Olen tosi ujo tyttö muutenkin.Päivät menee tv:n katseluun ja tietsikkaan. Mulla ei ole harrastuksia. Olen ennen harrastanut vaikka mitä,mutta ei ole kiva mennä yksin enkä sieltäkään ole saanut kavereita. Olisi kiva saada pari hyvää ystävää.
Kyllä niitä kavereita vielä löytyy, ja ei varmaan löydy sellaista jota ei joskus olisi kiusattu. Kokemuksesta voin sanoa että ujouden kanssa oppii elämään (tai ei).
olen 98-syntynyt, yksinäinen, ennen oli liikaakin harrastuksia ja nyt ei enää mitään. mulla ei ole elämää ja tuntuu välillä et oon yksinäisin ihminen koko maailmassa
Mäki oon yksinänen nuori. Oon ollu yksin jo parisen vuotta. Kaverit on lähteny muualle eikä niihin oo enään mitään yhteyttä. perhe asuu kaukana. Musta tuntu hyvältä ku on muitakin yksinäisiä etten oo vaan mä. Mulle on monestikkin sanottu että jokainen pärjää elämässään omalla tavalla ja jollekkin oon sen unelma vaikken tietäisi sitä itse. Ne sanat on monestikkin auttanu mua jaksamaan tätä mun elämää.
On täällö -97 syntyneitä, riippuu aika paljon missäspäin asustelee.
Oon yksinäinen -89 nuorimies. Elämässä on ollut tähän asti sisältöä, kun minulla oli seurustelusuhde. Ollut teinivuosista... Ja työpaikka on edelleen, se kannattaa minua pinnalla ja on tärkeimpiä asioita.
Aika kuluu... töissä... töissä... töissä... liikuntaharrastuksissa. Kavereita olen yrittänyt hankkia huonolla menestyksellä. Uuden harrastuksen kautta on löytynyt tuttuja, mutta ei kavereita. Onneksi työn kautta on paljon tärkeitä ihmisiä.
Syksyn tullen uusia harrastuksia etsin ja toivon löytäväni niiden kautta kavereita. En tarvitse kymmeniä ihmisiä, pari hyvää kaveria riittää minulle!
Oon 22v nainen. Koulussa kiusattu eka luokalta lähtien. Ysillä jäin luokalle kun lopetin koko koulun käynnin kiusaamisen takia. Kärsin jaksottaisesta masennuksesta sekä jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelosta (kauppaan menot välillä ahistaa sun muuta). Kavereita ei ole ainuttakaan. Puhelin ei soi eikä kukaan viestitä. Ahdistuksen ja voimakkaan jännityksen takia en kykene opiskelemaan enkä menemään töihin, välillä yritän jonnekin hakea. Mutta muutenkin tälläsellä pienellä paikkakunnalla opiskelemaan ja töihin pääseminen on hankalaa. Luottotiedotki on menny.
Päivät kulutan netin ääressä. Koirien kanssa lenkkeilen. Tätä samaa on jatkunu muutaman kuukauden kuluttua 4 vuotta. Käyn psykologilla. Sekään ei hyödytä mitään.
Pitipä vähän avautua kerrankin.
Hei, tiedän tunteen... itseänikin on koulu kiusattu. En ole hakenut siihen mitään apua, ja nykyään olen työtön parikymppinen nuori. Ei ole kavereita, eikä kukaan juuri soittele. :( Laittakaa kikki nimiä jos haluatte jutella. :)
Täällä yksinäinen parikymppinen nainen. Kavereita on vähän ja ystäviä sitäkin vähemmän. Kaikki heistä asuvat eri paikkakunnilla kuin minä, joten ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa. Eipä kukaan oikein soittele tai laita viestiäkään minulle. Ystävän kuoleman jälkeen tunsin itseni entistä yksinäisemmäksi, koska hänen kanssaan viestittelin lähes päivittäin. Ei ole oikein ketään jolle jutella, mikä on hieman ahdistavaa. Olen työtön ollut jo jonkin aikaa mikä turhauttaa. En haluaisi olla yksinäinen mutta minkäs sille voi. En ole edes kovin sosiaalinen tapaus ja olen ujo ja hiljainen.
Olen 28-vuotias mies Riihimäeltä.Ei ole kavereita.Muuttivat opiskeluiden perässä muualle.Vähän aikaa sitten päättyi kuuden vuoden suhde.
Päivät kuluvat himassa istuskellen.Välillä käyn kaupassa ja muuten vaan ulkona.Suurin osa ajasta menee erilaisten pelien pelailuun.
Päivät kuluu samaa rataa.Herään,pelaan,syön,pelaan menen nukkumaan.Töitä haen aktiivisesti ja päässyt muutamiin haastatteluihin joihin ne on jäänyt.
Tylsää.Merkityksetöntä.
Harrastuksen olen ajatellut aloittaa,mutta en tiedä minkä.
Sinä 28-vuotias mies Riihimäeltä, pistäppä mulle tuleen viestiä jos luet tämän. Itse olen 26- vuotias mies Hyvinkäältä eikä niitä kavereita oikein tunnu olevan. Ja koneellahan se suurin osa vapaa-ajasta sitten menee.
Eli osoite on [email protected]
Muutkin saavat tietysti laittaa jos jostain läheltä ovat.
Täälläkin tulee paljon pelailtua, mutta mielestäni se ei ole merkityksetöntä. Siinä kuitenkin oppii englantia ja sellaiset pelit täyttää jonkin verran sosiaalista tyhjiötä, joissa kommunikoidaan muiden pelaajien kanssa.
Tylsää.. Meitä on paljon ja asialle vaikea tehdä mitään!
Miten tutustua uudella paikkakunnalla ihmisiin?
a.) töissä.
No joo saahan töistä tuttuja, mutta ei itsellä ainakaan saman ikäisiä työkavereita ja samat naamat töissä ja vapaalla?
b.) Harrastuksissa,
Varmasti saisi jos alueelle johon muutin olisi harrastuksia jotka kiinnostaisivat, mutta pieni paikka ilman kunnon harrastus mahdollisuuksia.. Ei siis sieltäkään kavereita..
c.) Baari/pupi/Ravintola.
MIelestäni baariin on todella tylsä lähteä yksinään, varsinkin kun itsellä matkaa 10km lähimpään baariin, eli tarvitsisi taksilla mennä jos meinaa jotain juodakin, jos ei meinaa juoda on outoa istua ilta kahvilla toivoen seuraa ja seuraa jota tulee on luultavasti mulkaisua päästä varpaisiin, miesten kännisiä isku yrityksiä tai kukaan ei edes huomaa olemassa oloasi.
Olenko yksin tässä tilanteessa? Onko muilla nuorilla aikuisilla ongelmaa saada uusia kavereita?
Vaikka luonteeltani olen sosiaalinen, ei minulta silti löydy rohkeutta mennä ja jutella tuntemattomille. MIstä puhuisin? " Moro muutin tänne sieltä ja täältä, olen se ja se, en tunne täältä ketään voitasko olla kavereita? " Ei...
Apuja?
Jos et aio muuttaa sieltä pois, sun täytyy tutustua niihin oman kylän ihmisiin?
Kai siellä jotain harrastusmahdollisuutta on?