Kohtalokas aamu

jouduin pahaan auto onnettomuuteen marraskuussa vuonna 2000. Oli aamu kello oli ehkä jotain 5.30, olin aloittanut aamun kierrokseni, menossa kohti määrän päätä jonne minun piti viedä useita tonneja painavia betonipaaluja, kaksi leveän kuljetuksen autoa ajoivat edelläni vieretysten koko tie oli suljettuna siltä osin mistä minun piti mennä. Keli oli todella huono lunta satoi taivaan täydeltä ja minun oli hankala edetä, jossain vaiheessa kuulin valtavan pamahduksen, totesin että rengashan se siinä meni, manasin itsekseni koska jouduin pysähtymään. En löytänyt sopivaa pysähdys paikkaa, suljetun tien osuus oli loppumassa joten ajattelin että löydän seuraavalta etapilta pysähtymis paikan, maleksin seuraavalle tien pätkälle, sama pamahdus kuului uudelleen ja silloin näin sivupeilistä kuinka kettingin kappaleet lentelivät, kuormani kiinnitys oli pettänyt, oli alamäki ja auto senkuin luisui vaikka kuinka jarrutin, loppujen lopuksi sain käännettyä auton vinottain alamäkeen, soitin paikalle apua, jotenkin aavistin ettei se pääty hyvin, edessäni oli jyrkkä rinne jonka lopussa oli pelto, aloin pelätä, kysyin itseltäni monta kertaa että miksi juuri minä jouduin lähtemään tälle reissulle. En uskoltanut liikkua autosta yhtään minnekkään koska en tiennyt kuinka pitävästi auto oli alamäessä, minulla oli kaikki jarrut kytkettynä, kunnes tajusin auton valuvan hiljalleen, en tiennyt minne suuntaan auto valui, enkä uskoltanut edes katsoa. Seuraavaksi peräkärryni lähti suoristumaan hiljaksiin, jarrut eivät pitäneet, loppujen lopuksi koko auto oli tiellä poikittain, ehdin jo huokaista helpotuksesta. Kunnes muistin taas, että kyydissäni oli irroillaan oleva betoni paalu kuorma. Lähdin hitaasti yrittämään jos saisin peruutettua autoa sen verran ettei rinteen reuna olisi niin pelottavan lähellä, mutta turhaan. Avun saapuessa paikalle auto oli luisunut jo niin paljon että se oli melkein jyrkänteen reunalla. Jostain syystä kukaan ei uskoltanut tulla autoni luokse, ihmettelin sitä aikani kunnes tajusin katsoa kuormaani, sen päälimmäiset paalut olivat putoamaisillaan kuormasta, tajusin että peruutus yritykseni oli heikentänyt kuormaa niin että se oli hajoamaisillaan. Yhtäkkiä alkoi tuntua siltä että koko auto kaatuisi, siinä vaiheessa suljin silmäni ja seuraava muistikuvani onkin neljän viikon päästä sairaalassa, minulle kerrottiin että autoni oli kaatunut kyljelleen koska minun puoleisen renkaan alla ollut pehmyt maa oli sortunut, makasin sairaalassa avuttomana hengityskoneessa, pääni oli täynnä kysymyksiä mutta en voinut niitä kysyä, halvaannuin tuossa onnettomuudessa niin pahoin että vain oikean puoleinen käteni toimii, olen riippuvainen hengityskoneesta ja istun pyörätuolissa.

Haluan vain kysyä, onko tämä enää elämää??