Kääntyi pääni naiseen, samalla koko elämäni kellahti nurin. Liitossa elän ja pieni lapsikin on, kas perhana, nyt sitten löysin sisältäni bi-ihmisen. Avioeron partaalla menin tulisesti ihastumaan naiseen, työtoveriin. Meillä synkkaa loistavasti. Surukseni pian tulee aika jonka jälkeen emme enää tapaa. Pitäisikö minun viimeisenä hetkenä näyttää korttini ja kertoa rehellisesti palavat tunteeni vai jättää asia sikseen ja hiljentää sydämeni? En tod. elättele toiveita. Ajattelin vain, että kummin tästä olisi helpompi jaksaa ja jatkaa elämäänsä uusille raiteille lapseni kanssa?
Ilmiannanko itseni hänelle?
työkaveri
101660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
liitto voi?
"Avioeron partaalla menin tulisesti ihastumaan naiseen"
Erositteko vai oletteko päättäneet pelastaa liittonne? Siitä kai tässä on kyse. Jos olette eroamassa niin kerro sille naiselle, mutta mitä hyötyä siitä muuten olisi? Ja jos tilanne muuttuu, niin tietysti voit jälkikäteenkin ottaa häneen yhteyttä. Sähköposti kulkee, Kusti polkee, ja sitä rataa.
Kyllä olen jo aikaa sitten päättänyt päättää liittomme väkivallan, ongelmien, osittain myös bisseyteni vuoksi. En jaksa elää valheessa. Onhan se lapsellemmekin parempi. Tosin en tiedä mitä iloa bi-äitiydestäni on näin untuvikkona sen asian suhteen. Ja ihastukseni ei ole mikään kriisivaiheen hurahdus =0
Eettisintä ja turvallisinta tietysti on ensin erota miehestäsi, mutta kyllä tuosta rakastumisesta myös kannattaa ottaa selvää.
Yltiöromanttinen ei varmaan heti kannata olla, koska tarvitset tukea eroosi etkä halua säikyttää työkaveriasi karkuun, mutta tee hyvä nainen jotain kuitenkin.
Ei ole mitään menetettävääkään toiseen vaihtoehtoon verrattuna. Mutta esitä se niin, ettei toinen koe sitä vaatimuksena. Ehdottomasti helpompaa jatkaa niin. Onnea!
että ihastumisesi kumpuaa huonosta liitosta ?
Useinhan ihminen hakee rakastumisen tunnetta, jos elää huonossa suhteessa.
Voin kokemuksesta sanoa, ettei kannata suin päin painua uuteen suhteeseen, vaan vanha pitää ensin käsitellä ja kuopata ennen kun voi rakentaa jotain uutta ja pysyvää.
Onko ystäväsi parisuhteessa ? Tiedätkö tykkääkö hän tytöistä ?
Tiedän, että työtoverini ei elä parisuhteessa ja luulen että hän on tyttöihin päin. Luulo ei ole tiedon väärti, mutta kaikki hänessä näyttää, kuulostaa ja tuntuu siltä. Voin toki mennä ihan metsäänkin enkä halua merkitä ketään. Hyvin myös kommentti, että olen voinut ihastua kun oma liittoni on niin alamäessä. Pitää paikkansa, että näin voi olla. Tunteeni ovat vain niin pirun voimakkaat, että päässä vaan surisee =)
Ymmärrän kyllä täysin sinua. Itse rimpuilin aikoinaan suhteesta irti nimenomaan ihastumalla toiseen. Ihastuminen jäi ihastumiseksi eikä välillemme syntynyt mitään. Toisaalta pääsin ihastumisen kautta eroon vanhasta, huonosta suhteesta, joten sikäli koen jutun positiivisenä. Jos todella koet olevasi päättömän ihastunut, kerro vaan tunteesi. Mutta muista kaksi asiaa; ensinnäkin tiedosta se ettei toinen välttämättä vastaa tunteisiisi. Ja toiseksi, jos kävisi niin että hän vastaisi, voisi miehellesi olla liikaa se, että tulee jätetyksi ja "tilalle tulee vielä toinen nainen". Hän voi lapsenne kautta hankaloittaa elämääsi pirusti.
Toisaalta hyvä on myös muistaa että rakkaus voittaa kaiken !
Tsemppiä sulle
Minä tunnustin aikoinaan naisystävälleni ihastuneeni häneen. Ei siitä suhdetta tullut, hän oli hetero, mutta ystävyytemme säilyi. Kokemusta on myös miesystävästä, joka kertoi ihastuneensa minuun. Viehän se aina ystävyyssuhteen tiettyyn epätasapainoon, jos toinen onkin ihastunut ja toinen tuntee vain pelkkää ystävyyttä, mutta en minä muuten hyvää ystävyyssuhdetta todellakaan sen takia katkaisisi.
Jos et kerro, voi käydä niin, että jäät pitkäksi aikaa jossittelemaan: "Entä jos tästä olisi sittenkin tullut jotain, jos vaan olisin avannut suuni?"
Sinulla on myös hyvä ajoitus kertoa nyt, kun työtoveruutenne on päättymässä. Jos työkaverisi suhtautuukin ikävästi, ei ole ainakaan sitä ongelmaa, että törmäisitte jatkuvasti toisiinne samalla työpaikalla.
Toivotan onnea! :-)
millainen ihminen sinulla on vastassa. Jos teillä synkkaa oikeasti, etkä elä pelkässä oman ihastumisesi kuplassa, voisi kuvitella, että asian ilmaiseminen ei ole maailmanloppu. Vaikeaa neuvoa sivusta!
Muuten joudut katumaan, koska kuka tietää mitä teille tulevaisuus tarjoaa... :)