rakastuneeni korviani myöten:(
Rakkaus oli tullut salakavalasti pikkuhiljaa,enkä minä sitä huomannut:(
vasta sitten kun oli jo liian myöhäistä,minä sen ymmärsin.
hylkäsin sen mikä oli aivan nenäni edessä:(samalla rikoin ystävyytemme.
Kun huomasin olevani rakastunut kärsin h......n tuskat sinua ikävöidessäni,yöllä uneksin sinusta ja meidän yhteisestä elämästämme...aamulla heräten todellisuuteen:`(
Olen laittanut sinulle postia,mutta sinä et vastaa niihin.
kai minä olen tämän sitten ansainnut.
Olen pahoillani kun loukkasin sinua,toivottavasti joskus voit antaa anteeksi.
Suurin toiveeni on että joskus polkumme kohtaisivat ja saisimme uuden mahdollisuuden
Rakkaus oli tullut salakavalasti pikkuhiljaa,enkä minä sitä huomannut:(
vasta sitten kun oli jo liian myöhäistä,minä sen ymmärsin.
hylkäsin sen mikä oli aivan nenäni edessä:(samalla rikoin ystävyytemme.
Kun huomasin olevani rakastunut kärsin h......n tuskat sinua ikävöidessäni,yöllä uneksin sinusta ja meidän yhteisestä elämästämme...aamulla heräten todellisuuteen:`(
Olen laittanut sinulle postia,mutta sinä et vastaa niihin.
kai minä olen tämän sitten ansainnut.
Olen pahoillani kun loukkasin sinua,toivottavasti joskus voit antaa anteeksi.
Suurin toiveeni on että joskus polkumme kohtaisivat ja saisimme uuden mahdollisuuden
Vastaukset 8
Vanhimmat
naiselta varmaan oli? Yhtä suurella haikealla kaipauksella voisin itsekin kirjoittaa.
tämä viesti oli kyllä tosi kaunis. siinä oli kaikki se, mitä olisin halunnut häneltä kuulla.
niin monta kertaa yksinäisinä, pitkinä öinä, ahdistavina tunteina, pyöritin päässäni haaveita, että hän tulisi ja sanoisi juuri nuo sanat. että saisin rakastaa ja hän rakastaisi minua. että hän hoitaisi ne haavat, jotka teki, sammuttaisi sen kalvavan ikävän ja pyyhkisi pois sen raskaan surun, joka nielaisi tuntui nielaisevan mun maailman kokonaan, joka söi värit kaikesta, vei ilon ja auringon.
nyt kun aikaa on kulunut, mun on pakko tunnustaa itselleni myös, että vaikka rakastan yhä, ehkä meitä ei vaan ollut tarkoitettu toisillemme. se oli vaan ohikiitävä hetki tässä elämässä, joka kosketti syvemmin kuin mikään muu koskaan. opetti nöyräksi, satutti. mutta antoi siinä missä ottikin.
jos saisin sanoa hänelle, mitä nyt ajattelen, sanoisin, että annan anteeksi. sydämeni pohjasta ja vilpittömästi. mutta luulen, että en uskaltaisi enää ottaa sitä riskiä, että hän pääsisi uudestaan satuttamaan samalla tavoin kuin aiemmin. kun ensin avaa sydämensä ja sielunsa toiselle, ja kohtaa tylyyttä ja torjuntaa, se sattuu niin, ettei siitä välttämättä parane koskaan, vaikka toipuisikin. rakkaus ei kuole. mutta rohkeus ja luottamus, usko. se on lopussa.
helvetti on tullut tutuksi täälläkin.
sanoisin siis, sinulle. anna itsellesi anteeksi ja jatka eteenpäin. jos et löydä itsestäsi sitä rohkeutta lähestyä ja ottaa se riski, että sinua sattuu nyt. anna hänen parantua rauhassa, löytää se rakkaus elämäänsä jostain muualta.
joka tapauksessa, voimia.
rakkaus on pieni kuolema, silloin kun se ei saa mahdollisuutta kasvaa vapaana.
mulla...ei ole vielä s-postia tullut takas eikä tulekaan ilmeisesti. :(
Oliko teillä suhde tai jotain?
Oletko m/n?
suhdetta kun näin jälkikäteen asiaa muistelen:)
onneksi minulla on kuitenkin ne muistot joita voin vaalia...vaikka nekin haalistuvat joskus:(
Mutta eteenpäin elämässä mennään,eikä päiväkään ole kulunut ettenkö olisi häntä ajatellut:)
tytölle mitä ajattelet?
hän voi kaivata samal tavalla,
mutta on ujo ja ehkä on ymmärtäny
väärin jotai.melko usein alkavissa
suhteissa joku vaa sit on aiheuttanu
väärinkäsitystä.kerrot niin kauniisti
ajatuksias täst tytöstä ja rakkautta
se taitaa jo olla.mun mielest tytöllä on
oikeus tietää.ota rohkeesti vaa yhteyttä,
siis tekstiviestin, s-postia vai kirjeen??? Oletko aivan varma, että hän on postin saanut / lukenut ?
tekstiviestissä ja s-postiakin olen laittanut tälle miehelle mutta vastausta en ole saanut:(joten annetaan ajan kulua ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan
viestini.sitä en tiedä onko lukenut,toivottavasti on...tai jos ei ole niin ehkä sitten toivoa jäljellä vielä:)