Ihmiskäsitysgallup

..erottelee sielun ja ruumin toisistaan. Voidaan toki erottaa myös henki, sielu ja ruumis. Ruumis on katoava ja hajoava. Ihminen on ikuinen henki(sielullinenkin)olento. Puhun näistä asioista hyvin varovasti. Varovasti, koska en paljon omakohtaisesti tiedä.

vaihtoehto on lähempänä sitä, mitä uskon.

Mieltä (sielua) ei ole ilman kehoa. Raamatullista spekulointia aiheeseen liittyen löytyy täältä: http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=50

Ihminenhän on tehty maan tomusta ja siihen on puhallettu sitten henki. Sielu on se "puhallettu osa" ihmisessä, joka halajaa lähtöpaikkaansa takaisin.
Tai ruumis on aika ja sielu on ikuisuus. Tai ruumis on (matemaattisesti) suora ja sielu on ympyrä.
Ruumis syntyy ja kuolee. Sielu vain "ON".

Sielu on kuin "lausumaton ajatus", eikä sillä ole massaa, esteitä tai mitään mitattavia suureita.

Sielu on "aurinko" ja aivot on "kuu" ja nämä ajatukset keksi "kuu"

Raamatusta:

"Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen. Ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi." (1Moos 2:7)

"Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman, niinkuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumala tykö, joka sen antanut on." (Saarn 12:7)

"Ja älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa." (Matt 10:28)

Jos lähdetään ajatuksesta, että sielu voi pelastua (kristinuskon perusajatus), on sielu sellainen osa, joka irtoaa ruumiista ihmisen kuollessa. Ruumis on tomua ja jää maahan, ja se osa ihmistä ei pelastu. Oma ajtukseni on niin raadollinen, että ihmisruumin maatuessa sen orgaaniset ainesosat kuolevat. Ainesosat jatkavat luonnon kiertokulussa, kuten kaikki muukin orgaaninen aine.

Sielu on Jumalan ihmiselle antama, osa Jumaluutta, koska sen avulla ihminen kykenee tunnistamaan hyvän ja pahan. Se siis erottaa ihmisen vaistonvaraisesta toiminnasta, jota ihmisellä toki myös on. Yksinkertainen esimerkki on ihmisen reaktio käden kohdatessa jotakin kuumaa: ihminen vetää käden pois ennenkuin hän sitä itse käsittää.

Sielu voi olla esimerkiksi valon kaltainen "aineeton" aine, jolla on ihmiselle vaikeasti tai mahdoton käsitettävä ominaisuus tai ominaisuudet. Sielu kuitenkin erottaa meidät muusta luomakunnasta, se asettaa meidät hallitsemaan luomakuntaa, se oikeuttaa meidät Jumalan kuviksi, ja se antaa meille valinnan mahdollisuuden hyvän ja pahan välillä.

Minusta olennainen kysymys ei ole se, mitä ainetta sielu on, vaan se uskommeko sen olemassaoloon, kuten uskomme esimerkiksi valon olemassaoloon. Kumpaakaan emme pysty täysin määrittelemään. Toisen voimme havaita aistein näkyvänä valona, toisen voimme havaita vain uskon silmin. Se on Herran Jumalan kirkkautta, joka silloin valaisee (ilm 22).

puree, koska on itselle niin tärkeitä ihmisiä, että heidän ei halua koskaan kuolevan.