Minulle tuli mieleen sellainen pieni ajatus kun lueskelin näitä ihmisten ikäviä ja rupesin ajattelemaan asiaa omaltakin kohdaltani. Jollain tavalla tuntuu siltä että tämä ikävä monestikin itseasiassa kohdistuu rakkauden, hellyyden, läheisyyden jne kaipuuseen. Se on vaan helpompi käsitellä jollain tavalla kun sen ruumilliistaa johonkin todelliseen ihmiseen. Eikös useampi meistä unohda aika pian nämä ikävän tunteet ja niihin yhdistetyn henkilön jos sattuu olemaan onnekas ja löytämään uuden ihmisen johon laittaa toivonsa? Onko tämä ihan utopiaa vai voisiko ajatuksessa olla jotain pientä perääkin?
Vähän ihmetyttää
nämä ikävän tunteet
5892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ruumiillistumilla on rumat naamat.
onneksi täältä saa naamatonta rakkautta.
henk.koht. ainakaan usko tuohon.
kohdaltani.En kaipaa että hän täyttäisi rakkauden,hellyyden tai läheisyyden tyhjiötä.Kaikki tämä täyttyy arkipäivän suhteessani.Ja mitäkö täällä ikävöin? Miestä,joka antaa mahdollisuuden kumppanuuteen ja kunnioitukseen.En osaa paremmin selittää.Hullultahan tämä varmaan kuulostaa :(
En tajunnutkaan, ennenkuin viestis luin, mutta niin se taitaa tosiaan ainakin mun kohdallani olla.
kirjoittanut tänne oman kaipuuni ja ikäväni toiseen ihmiseen ..kun sain purkaa sydäntäni hiukan ,,olo tuntui paljon kevyemmältä ja paremmalta ..joten "tieto" että ei ole yksin siinä ikävän ja kaipuun tilanteessa ..jo auttaa itseä ja ymmärttää että elämä jatkuu...kiitti siitä teille rakkaat ihmiset!!..jotka omistatte hienot tunteet ja osaatte näyttää niitä toista ihmistä kohden!...