[ kuin monologi ]
joskus
on haikea sana
kuusi kirjainta
rosoisella kämmenellä
kipunoi
ei tässä eikä nyt
vaikka tunnen
onko ollut
tuleeko olemaan
viheltää läpi sielun
ja lipuu pois
jotain mikä tuli
tuo kauan odotettu
saapui
painan kämmenen poskelleni
joskus se meni
pyörteilevä sana jäi
sanan läpi tarkastelen
poskeni kaipaavaa pintaa
tuleeko vielä
kahdeksan kirjainta
onko koskaan tullutkaan
luulinko vain
rakkaani
miksi kosketit jos et ollut hän
miksi kaipaan
sinua
jos hän on joku toinen
kuka sitten
milloin
niin
tiedänhän minä
oikean vastauksen
sitten joskus
kun hän saapuu
siinä sinä olet
pyyhkäisee poskeltani sanat
joskus
ja rakkaani
humahtaen katoan paperilta
sinne missä oikeat ihmiset asuvat
olenko koskaan ollut täällä
en tiedä
mitä ajattelit lukiessasi
puhuitko ääneen
sanat
poskellasi
älä suutu minulle
tietokoneen sammuessa
menemme taas maailmoihimme
missä kaikki on
todemmin
- -
tietokoneen sammuessa
menemme kaikki maailmoihimme
missä siat rypevät
todemmin
ja karjaisu lasissa
viiltää keuhkoihin asti
pidätetyt kyyneleet ryntäävät sielussa
tulematta näkyviin
yhteenpurtujen leukojen takaa
kuinka paljon mieluisampaa olisi
ettei hän olisi koskaan tullut
niin paljon mieluummin
istuisin nyt yksin näyttöpäätteen
äärellä haaveillen ja kaivaten
odottaen
jotain tulevaksi
minä kirjoittaisin ehkä
- -
joskus
on haikea sana
joskus
on haikea sana
kuusi kirjainta
rosoisella kämmenellä
kipunoi
ei tässä eikä nyt
vaikka tunnen
onko ollut
tuleeko olemaan
viheltää läpi sielun
ja lipuu pois
jotain mikä tuli
tuo kauan odotettu
saapui
painan kämmenen poskelleni
joskus se meni
pyörteilevä sana jäi
sanan läpi tarkastelen
poskeni kaipaavaa pintaa
tuleeko vielä
kahdeksan kirjainta
onko koskaan tullutkaan
luulinko vain
rakkaani
miksi kosketit jos et ollut hän
miksi kaipaan
sinua
jos hän on joku toinen
kuka sitten
milloin
niin
tiedänhän minä
oikean vastauksen
sitten joskus
kun hän saapuu
siinä sinä olet
pyyhkäisee poskeltani sanat
joskus
ja rakkaani
humahtaen katoan paperilta
sinne missä oikeat ihmiset asuvat
olenko koskaan ollut täällä
en tiedä
mitä ajattelit lukiessasi
puhuitko ääneen
sanat
poskellasi
älä suutu minulle
tietokoneen sammuessa
menemme taas maailmoihimme
missä kaikki on
todemmin
- -
tietokoneen sammuessa
menemme kaikki maailmoihimme
missä siat rypevät
todemmin
ja karjaisu lasissa
viiltää keuhkoihin asti
pidätetyt kyyneleet ryntäävät sielussa
tulematta näkyviin
yhteenpurtujen leukojen takaa
kuinka paljon mieluisampaa olisi
ettei hän olisi koskaan tullut
niin paljon mieluummin
istuisin nyt yksin näyttöpäätteen
äärellä haaveillen ja kaivaten
odottaen
jotain tulevaksi
minä kirjoittaisin ehkä
- -
joskus
on haikea sana
Vastaukset 2
Vanhimmat
ajattelet, oletko koskaan ollut täällä.
Mutta tiedä, sinun kosketuksesi jätti ikuisen poltteen.
Poltteen, joka kihelmöi yhä ihollani ja sinä olet poissa.
Tiedätkö, kuinka paljon kaipaan yhtä ainoaa
sanaa, et !
Olen juova unohduksen maljan, sen sinusta juovuttavan.
Hyvää yötä parta.
Hyväksyn
ei ehkä koskaan
tai jos laitan ehkä
en hyväksykään
etteikö koskaan
ei koskaan rakkaani
ei edes sanaa
rakkaani sillä
sekin kuulostaa
ehkä joskus
silloin ei ole
ei koskaan
eikä rakkaani
kysymys-vastaus-kysymys
turhauttavaa ja typerää !
parasta elämää
kuitenkin
miksi kysymyksen
sisäistää että
yksinkertaisesti
vain siksi
kuka kumma voi tietää
että miksi tai kyllä
Hän tietää ja siksi
juuri siksi ei koskaan
kysymystä miksi
joskus rakkaani
puhelen huulilleni
sanat suloiset
ilman itserakkautta
todeta olevani
rakkaani ehkä joskus
ja ja,,,
poskellani sormiesi
viiltävät jäljet
kun katsoit ohitseni
sanalla - yksinpuhelun
HALOO ;)