Hieman tietoja itsestäni tähän alkuun... Olen 19-vuotias miehenalku ja kirjoitin tänä keväänä hyvillä papereilla (sellaiset 5 E) itseni ulos lukiosta. Harrastuksia on ja kavereita riittää mutta ongelma tulee tulevaisuudesta... Minulla on tiettyjä haaveita mitä haluaisin tehdä työkseni, mutta en usko pääseväni sisään kumpaankaan paikkaan koska armeija estää valmistautumisen pääsykokeisiin enkä halua odottaa kokonaista vuotta intin jälkeen ennen sisäänpyrkimistä. Tilannetta pahentaa täydellinen tyttöystäväni joka saa kaikesta huippuarvosanat ja pääsee sisään kaikkiin paikkoihin mihin vain keksii hakea. Oli paikka sitten lukemiseen tai käden taitoihin perustuva... Tämä on todella tullut minulle ongelmaksi koska luultavasti vuoden päästä tilanne on se että hän on opiskellut unelma-alaansa vuoden ja minä en päässyt mihinkään mihin haluaisin enkä tiedä mitä teen elämälläni. Luulen että vuoden päästä jos en pääse sisään (kun en pääse) sairastun jälleen masennukseen josta puolitoista vuotta sitten osittain toivuin. Jos niin käy, tiedän taas menettäväni kaiken. Olen ihmisiä jotka eivät apua osaa pyytää, joten ennemmin luovun ystävistä ja tyttöystävästä kuin otan heidän säälinsä. Tiedän, olen huono ihminen ja sellaisena pysyn. Mietin vain miten rakkaani kestää sen että hajoan täysin ja sulkeudun häneltä. Tiedän että niin käy, on aina käynyt.
Eipä tässä muuta ideaa ollut kuin kirjoitella mitä mietin...
Eipä tässä muuta ideaa ollut kuin kirjoitella mitä mietin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä anna tyttöystäväsi masentaa sinua ja minun mielestäni sinä olet pärjännyt vallan hyvin ylioppilaskirjoituksissa! Älä vertaa itseäsi häneen, hän on se mikä on, mutta sinä olet sinä. Kun tiedät itse mikä olet niin löydät sen mikä haluaisit olla. Jos luotat itseesi ja omiin kykyihisi niin aivan varmasti pääset juuri sinne minne haluat mennä opiskelemaan. Älä anna muiden ihmisten nousta yläpuolellesi. Äläkä katkeroidu, se ei tee kenenkään mielelle hyvää. Älä tuomitse asioita etukäteen vaan teet unelmiesi eteen töitä. "Toinen on toistaan parempi", kuten sanonta kuuluu. Ei periksi pidä antaa noin helposti ja masennuksesta voi parantua. Älä lannistu! Älä vaan tee sitä! Kyllä sinä vielä tästä selviät ja asioilla on taipumus järjestyä. Etkä sinä ole huono ihminen:) Älä anna periksi vielä:) Jaksamisia ja tsemppiä!:)
Mikset?
Käy intti, lue intissä minkä kykenet, ota intistä lomaa pääsykokeisiin. Ja jos ei onnaa, niin yritä intin jälkeen uudestaan. Jos et pääse, niin hanki töitä. Ihan niinku kaikki muutkin ovat tehneet.
Ja jos et ikinä pääse haluamaasi oppilaitokseen niin itsepä valitsit itsellesi liian kovan palan, tyydy vähempään.
Ja jos saat masiksen siksi ettei elämä suju kuten olet unelmoinut niin kasva aikuiseksi.
Asenteesi kuulostaa jo valmiiksi negatiiviselta: "Tiedän että niin käy, on aina käynyt."
Mitä tuohon nyt vois sanoa...? Luuletko että ylipäätään sitten pärjäisit unelma-alallasi kun mikään kerta ei koskaan toimi?
olen itse perheeni musta lammas. en ole saanut käytyä edes kaikkia kevytmoottoripyörä tunteja ja auto kouluunkin pitäisi mennä tai oikeastaan ollakkin siellä jo.. no täytän siis heinäkuussa 18 enkä ole saanut mitään otetta elämästä. käyn psykiatrilla ja koska en vain voi kertoa kaikkea niin osaksi jopa valehtelen tälle.. vanhempani ja ystäväni näkevät minut turhanpäiväisenä teini angstaajana jolla on oikeasti hyvä elämä eikä mitään ongelmia.. tiedän siis tuon tunteen.. kannattaisi edes jonkun kanssa puhua jos vaikka auttaisi.. itse en meinaa näytä mitään tunteita ulkopuolelleni ehkä hymy ja nauru saattaa tulla joskus mutta sekin erittäin harvoin enkä edes puhu mistään tärkeästä..
onnea elämääsi yritä pärjätä vaan vaikka kuinka tekisi kipeetä, ja mitä väliä sil on et sun muija pääsee mihin haluaa sä oot sä ja sä oot täydellien omalla tavallasi niinkuin varmastikkin kaikki ihmiset..
kuuleppa!
oot ollu masentunu ja sieltä noussu, päässy ylioppilaaks hyvillä arvosanoilla, "omistat" hienon tyttöystävän.. jumalauta siinä on jo saavutusta kerrakseen, ja väität, ettet oo elämässä onnistuja ja et muka pääsis sisään sinne, minne ikinä haetkaan. niskasta kiinni vaan ja itseluottamusta ja muista että vanhemmille voi aina puhua ja jos ootte kauan ollu tyttöystävänne kanssa yhessä niin hänkin kuuluu siihen piiriin, ja parhaat ystävät.
elä täysillä vaan! kirjotuksen sävy ei oo tarkotus olla vihanen tai vittuileva, vaan ainoostaan tiukka mutta kannustava.
tsemii kaveri!
Luuletko ettet oo tarpeeks hyvä sille tyttöystävälles josset pääse johonki tiettyyn paikkaan? vai petätkö sillon ittes? Se on hyvä et sul on tavotteita mut ei sitä kannata ottaa liian vakavasti et opiskelu on koko elämä.