Nyt ois kinkkistäkin kinkkisempi kymysys edessä.
Saku narttu ikkee reilu 9kk ja suojeluu kuin myös hakuja ollaan treenailtu...
Kuitenkin nuori koira ja haku niinkuin suojelukin ovat lajeina niin vaativia ettei niitä voi rinnakkain oikein harrastaa... tuli vain valinnan vaikeus...
Onko muut joskus miettinä samoi juttui...
Koira on kone ja aivan äärettömän vietikäs ja tervepäinen narttu. Koira on semmonen et se nauttii tehdä,ja pyrkii itte koko ajan tekemään nopeemmin ja tarkemmin jne.(vaikee selittää mut ymmärtänette)
Ja sit et kun koira on noin nuori en vaadi siltä mitään(muutaku tietty käytöstavat) mut tottiksessa esim. voinko tehdä kun esim. sivulle tulossa se pyrkii ennakoiman ja peppu pomppii...vasta kun rauhottuuu oikeeseen asentoon ja oikeeseen kohtaan tulee palkka.Tässä annan siis vain yhden käskyn ja koira itse hakee kohan mistä palkan sitten saa...(opetettu niinpäin et koira itte tuli sivulle ja käsky liitettiin vasta jälkeenpäin)
Sama juttu seuraamisessa(käskyn liitin vasta kun "osasi" jo seurata) toisinaan lähtee edistämään (kontaktki kyllä pysyy kokoajan) ja tällöin hidastan tahdin ja alan käntymään hitaasti...koira skarppaa ja hakee oikean kohdan ja palkka...
Tottista otetaan noin 3-4 iltana viikossa ja kerrallaan 2*3-5min(onko liikaa)
ja sit "ilmaista koulutusta" harrastetaan aina lenkillä esim. uidessa, veteen ei päästä ennen kun on tultu sivulle, tai menty maahan,pysytty paikalla jne....olen huomannut et näin koiralla on järjetön into tehdä ja se into ei ole vain siellä kentällä vaan se on kaikkialla.
Eli siis tarkoitus olisi herättää keskustelua, ensinnäkin suojelusta ja hakuilusta ja sitten yleisesti siitä onko näin nuorenkoiran kanssa tämmöinen puuhastelu jo aivan liikaa. Ja sitten keskustelua muutenkin...
Saku narttu ikkee reilu 9kk ja suojeluu kuin myös hakuja ollaan treenailtu...
Kuitenkin nuori koira ja haku niinkuin suojelukin ovat lajeina niin vaativia ettei niitä voi rinnakkain oikein harrastaa... tuli vain valinnan vaikeus...
Onko muut joskus miettinä samoi juttui...
Koira on kone ja aivan äärettömän vietikäs ja tervepäinen narttu. Koira on semmonen et se nauttii tehdä,ja pyrkii itte koko ajan tekemään nopeemmin ja tarkemmin jne.(vaikee selittää mut ymmärtänette)
Ja sit et kun koira on noin nuori en vaadi siltä mitään(muutaku tietty käytöstavat) mut tottiksessa esim. voinko tehdä kun esim. sivulle tulossa se pyrkii ennakoiman ja peppu pomppii...vasta kun rauhottuuu oikeeseen asentoon ja oikeeseen kohtaan tulee palkka.Tässä annan siis vain yhden käskyn ja koira itse hakee kohan mistä palkan sitten saa...(opetettu niinpäin et koira itte tuli sivulle ja käsky liitettiin vasta jälkeenpäin)
Sama juttu seuraamisessa(käskyn liitin vasta kun "osasi" jo seurata) toisinaan lähtee edistämään (kontaktki kyllä pysyy kokoajan) ja tällöin hidastan tahdin ja alan käntymään hitaasti...koira skarppaa ja hakee oikean kohdan ja palkka...
Tottista otetaan noin 3-4 iltana viikossa ja kerrallaan 2*3-5min(onko liikaa)
ja sit "ilmaista koulutusta" harrastetaan aina lenkillä esim. uidessa, veteen ei päästä ennen kun on tultu sivulle, tai menty maahan,pysytty paikalla jne....olen huomannut et näin koiralla on järjetön into tehdä ja se into ei ole vain siellä kentällä vaan se on kaikkialla.
Eli siis tarkoitus olisi herättää keskustelua, ensinnäkin suojelusta ja hakuilusta ja sitten yleisesti siitä onko näin nuorenkoiran kanssa tämmöinen puuhastelu jo aivan liikaa. Ja sitten keskustelua muutenkin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monen mielestä voi toki olla liikaakin, samoin on tullut itsellänikin harrastettua, mottona yhtä lajia per päivä.
Tottisosuudet on ilmeisesti tarpeeksi lyhyitä, jos koira yhä haluaa jatkaa kentällä tekemistä.
Tosin kuvaamanlaisesi koira on ohjaajan luettava, milloin se on jo väsynyt, se kun pää vie, vaikka jo väsyttäisikin. Väsymys voi näkyä pienenä tai suurena hermostumisena, huolimattomuutena ja keskittymiskyvyn puutteena.
Mitä tulee tuohon hakua ja suojelua samalla koiralla, ei oman kokemukseni mukaan vaikuta kuinkaan ainakaan rullakoiralla.
Ne rituaalit ennen kuhunkin harjoitukseen menoa on tällöin tärkeitä.
mikä on rullakoira?
hakuilussa on olemassa kaksi eri ilmaisutyyliä toinen on haukku ja toinen rullailmaisu.
Rullakoira tuo maalimiehen löydettyään ohjaajalleen "rullan", joko irtorullan eli esim patukan tai sitten jos ollaan jo kiintorullassa niin sitten koira ottaa kaulassa roikkuvan rullan suuhunsa maalimiehen löydettyään ja palaa rulla suussa takaisin ohjaajansa luokse ja näin ilmoittaa ohjaajalleen et maalimies on löytynyt.
Ohjaaja kiinnittää koiransa liinaan ja antaa koiralleen käskyn esim.näytä ja koira vie ohjaajansa maalimiehen luokse.
Hakukoirille on siis myynnissä "rullapantoja" eli pantoja joissa roikkuu rulla.
Vaikea selittää mut toivottavasti hieman selvensi.
Itte harrastan suojeluu ( "suojelu jälkee") 2v koirallani. Nyt myös kiinnostais haku harrastus, mutta miulle on sanottu että sekottaa koiraa... Siis ilmavainu ja maavainu menee sekaisin...
Voithan kysyä ovatko kokeilleet, vai onkohan vaan niitä ennakkoluuloja, näitä "töttölajeja" kohtaan.
Enemmän se metsäjälki haittaa suojelukoiran kouluttamista, sitäpaitsi ennen aikaan suojelussakin on ollut henkilöetsintä.
Väitän, että koira tietää kyllä mitä on milloinkin menossa tekemään, eihän se siellä haku esine-etsintähommissa saakaan jäljestää.
Haussa se n.k. Rullakoira ilmaisee tuomalla rullan ohjaajalle ja vie tämän sitten näytölle, haukkuva etsii hakumaalimiehen ja jää tätä haukkumaan ja ohjaaja tulee äänen perässä piilolle.
Olisiko E.A pieni riski kuitenkin olemassa jos kokematon ohjaaja opettaa samalla suojelua, ja haukkuhakua?
Voipi koira turhautua haukkuessaan maalimiestä, ja jos tämä liikahtaa voi tulla pipi.
nimim. kilpailukieltohan siitä kaverille tuli, kun huolimattomasti koulitun hiha-hakukoiran kanssa kisaan lähti. Sivusta katselin kauhulla.
ps. kuten sanoit, rulla on varmaan oikea väline.
Silläpä sitä rullaa ehdottelinkin, vaikka harvassa ne totiset, aggrekoirat kuitenkin (onneksi) tuolla metsässä, joskus jokunen virkavallan koira ollut samoissa harjoituksissa ja nekin osaavat olla vapautuneita siellä, tekee oikein hyvää koiran päänupille välillä.
Kyllä on iso ero kunnon vietikkäällä koiralla ja meidän näyttelylinjasella pullapitkolla. Tänään tuossa katselin varpusta koiran tassun vieressä, samoin katseli koira korvat höröllä eikä eväkään liikahtanut.
Oli kyllä vietin näytön paikka,
eipä tietenkään näkynyt.
Huoh.
Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos kohdalle osuisikin useammin niitä todella itsevarmoja, dominoivia ja vahvalla aggressiolla varustettuja koiria. Nykysakuissa näitä ei kuitenkaan kovasti paljoa ole. Se, että koira käy maalimieheen kiinni hakumetsässä.. Enpä usko, että se johtuu haukkuvan koiran turhautumisesta siihen, että purua ei tule, vaan enemmänkin siitä, että koiralle on epäselvää mitä se on metsässä tekemässä.
Itselläni on ollut kaksi haukkuvaa hakukoiraa, joista toisen kanssa aktiivisesti myös puruja otettiin. Molemmissa lajeissa kisattiin. Minusta hyvinkin oleellinen asia on kaikki ne rutiinit, joita treeneihin mennessä tehdään. Hakumetsässä se liivien päälle pukeminen, huolellinen käskysanojen käyttö jne. Näiden asioiden on tarkoitus kertoa koiralle, mitä ollaan milloinkin tekemässä.
Rullakoirassa on hyvät puolensa. Ilmaisusta se saa helpommin täydet pisteet kokeessa. Haukkuva koira on - minun mielestä- ohjaajalle helpompi koulutettava ja käsiteltävä. Mutta sekin on koirasta kiinni.
Takaisin aiheeseen, kyllähän nuori koira sekoittaa asioita yleensäkin keskenään, ihan jo käskysanojen tasolla. Joku tuossa aiemmin jo sanoikin, että yhtä lajia yhtenä päivänä. Itse olen ahkerarasti koko kesän treenannut tottiksia, hakua (toinen on rullakoira ja toinen haukkuva), jälkeä ja ruutua. Kaikkea 2-4 päivän jaksoissa. Ja kyllä ne tahtoo mennä noilla aikuisillakin koirilla vielä joskus sekaisin asiat. Jos olet kolme kuukautta treenannut hakua ja sitten vedät koiralle liivin niskaan ja lähetät sitä esineruutuun, niin kyllä siitä koirasta näkee, että se on menossa hakumetsään ennen kuin yhtäkkiä hoksaakin, että jaa tämä olikin tätä taas.
Mitä tulee jäljestämiseen ja hakumetsään, olen myöskin aivan eri mieltä kuin joku yllä kirjoitti (että maa- ja ilmavainu menee sekaisin). Hakumetsä ei pilaa hyvää jälkikoiraa. Sen sijaan sitä ongelmaa (ei kylläkään ole ehkä saksanpaimenen ongelma siinä määrin kuin monen muun rodun), että koira ajaa jälkiä hakumetsässä, näkee kyllä. Itse ainakin lähetän sekä jäljelle, että tarkkuusruutuun "alhaalta" ja osoitan jo sillä koiralle, mihin suuntaan se nokka pitäisi laittaa. Henkilöetsintään taas lähetän koiran aina reippaasti "ylhäältä" ja esineruutuun myöskin selvästi ylempää kuin esim. siihen tarkkuuteen. Kaikenlaisilla manööreillä on -minun mielestäni- paljon merkitystä siinä, kun koiralle kerrotaan mitä tehdään. Se kun lukee joka tapauksessa paljon paremmin eleitä ja likkeitä kuin sanoja.
Normaalitilassa saksanpaimenkoiran ei tarvitse eikä saakaan hötkyillä, kun se viedään "töihin" niin siellä pitää riittää työhaluja.
Olipa linjaa mitä hyvänsä ja ohjaajahan se sitä eläintä kouluttaa.