Elämä Alfean jälkeen - Musa

UPDATE_8189895 kirjoitti:

On kirkas ja kirpeä ilta. Kaupungin valot sytytettiin hyvissä ajoin ja kauppiaat sulkivat liikkeitään. Vain liikenteen melu tunkeutui rauhallisten ihmisten ajatuksiin. Aina ei sekään. Typötyhjällä kadulla käveli mustaan nahkatakkiin pukeutunut nuori mies. Hänen punertavat hiuksensa oli kammattu huolimattomasti, mutta silmien katse oli tarkka ja totinen. Mies kiristi vähän tahtiaan ja tuli pienen cd-levy liikkeen eteen. "Anteeksi herra, mutta olimme jo sulkemassa," sanoo nuori nainen ja kääntä open-lapun väärin päin. "Asiani ei vie kauan, katson vain onko täällä yhtä juttua," Mies huomauttaa ja astuu sisälle vastahakoisen myyjän ohitse. Liike oli erittäin pieni mutta selvillä nykypäivän uusimmista artisteista. Tämä nuori mies asteli uutuus-levyjen hyllyn eteen ja ojensi kätensä tarkastellakseen erästä levyä. "Haluan ostaa tämän," Mies sanoi ja tyrkkäsi levyn epäkohteliaasti myyjälle. "Hyvä valinta," myyjä mutisi kun otti levystä hinnan. "Tämä julkaistiin eilen, debyyttialbumi." Mies katsoi häntä terävästi. "Tiedän kyllä." Myyjä ojensi miehelle levyn ja tämä lähti pois jotta myyjä saisi sulkea liikkeensä rauhassa. Hän jatkoi matkaansa katui pitkin ja katseli cd:tään. "Musa..." Hän mutisi.
Mies käveli noin puoli tuntia tietä ja kääntyi sitten kapealle kujalle jonka varrella nökötti pieniä rivitaloja. Hän keveli ihan kujan perälle ja astui sisään perimmäisen asunnon ovesta. "Riveeeeeen!" kuuluui äkäinen huudahdus. Musa hyppäsi keittiöstä hänen eteensä kirjava essu päällään. "Olet taas myöhässä! Ruoka jäähtyy ja lapsilla on nälkä!"
Kaksi kolmivuotiasta tepasteli hänen taakseen. "Älä nyt vedä hernettä nenään," Riven sanoi ja riisui takkinsa. "Tällä kertaa minulla oli hyvä syy!" Musa katsoi häntä epäilevästi, niinhän Rivenillä oli aina. Kyllähän Musa tiesi että Riven työskenteli kaukana kotoa, mutta liika on aina liikaa. Riven otti esille pienen cd-levyn ja heitti sen Musalle. Musa otti hätäisen kopin ja tuijotti omaa kuvaansa levyn kannesta. "Apua, sinä ostit tämän!" Musa huudahti tietämättä tulisiko olla vihainen vai huvittunut.
Riven hätisti lapset pieneen ja kotoisaan keittiöön ja meni Musan kanssa perästä. Musa käveli valkean kulhon luokse ja jakoi jokaiselle lihapullia ja perunamuusia. "Olet sinä kyllä pieni hölmö, Riven... Olisinhan minä nyt saanut tuon levyn ilmaiseksikin!" Riven tökkäsi haarukkansa lihapullaan. "Kyllä, kyllä, mutta tässä on spesiaali ominaisuuksia, kuten tähdet ja kuut - singlesi... ja tahdoin sanat ja kuvat."
Musa ei pystynyt sanomaan tähän enään mitään, Riven osasi olla itsepäinen. Se huokui hänestä nytkin vaikka elettiin 10 vuotta Alfean jälkeen. Musa oli juuri levyttänit ensimmäisensä ja oli avo-liitossa Rivenin kanssa. Heillä oli kaksi lasta, ne kolmevuotiaat. Suloinen ja rauhallinen pikku tyttö joka muistutti aivan Musaa, hänen nimensä oli Harmony. Tisamalleen Riveniä muistuttava Jazz, poika joka rakasti villiä menoa.
Musa ei ikimaailmassa uskonut saavansa lapsia, mutta Harmony ja Jazz olivat parasta mitä hänelle oli tapahtunut - heti Rivenin jälkeen. Musa oli aina tahtonut miehen jossa oli jotain kesytettävää ja sellainen Riven juuri oli. "Syötkö sinä itse ollenkaan?" Riven kysyi yhtäkkiä. Musa hätkähti ja söi haarukallisen hajamielisesti. "Söin jo!" huusi Jazz ja veti Riveniä housunlahkeesta. "Minä myös!" jatkoi Harmony ja katsoi äitiään odottaen toimintaohjeita. Musa oli juuri patistamassa lapset nukkumaan kunnes Riven puuttui peliin. "Voitte katsoa vaikka telkkaria."
Harmony ja Jazz juoksivat innoissaan pieneen olohuoneeseen ja kinastelivat säkkituolista- Jazz voitti. "Näin myöhään, tajuatko
ollenkaan paljon kello on!" Musa ähkäisi ja katsoi omaansa. Riven kuitenkin vain hymyili salaperäisesti. "Tänään on lauantai. Antaa nyt katsoa vähän aikaa." Musa murisi itsekseen ja heitti pitkät hiuksensa selkänsä taakse. Riven ja Musa söivät ruokansa loppuun (selvisi että Jazz oli pudottanut viimeiset lihapullat latialle) ja joivat pari kuppi kahvia. Musa tuijotti taas Riveniä ihmeissään. Tuo mies teki hänet hulluksi, ja samalla hän rakasti tätä. Riven työskenteli maailmonjenvälisessä spesialistiliitossa eikä saanut kertoa kenellekkään yhtään tarkemmin työstään. Jos Musa olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi voinut epäillä että Riven ei oikeasti olekkaan töissä, vaan käy jossain muualla... mutta ei, Musa luotti Riveniin ja tiesi että hän ei ikinä tekisi sellaista. "Tarkistan postit." Musa sanoi ja nousi pöydästä. Riven nyökkäsi ja veti esille sanomalehden jota alkoi lukea.
Musa käveli olohuoneeseen ja Katseli hetken aikaa Jazzia ja Harmonya jotka katselivat Jazzin lempi piirrettyä. Musa pudisti hymyillen päätään ja käveli pieneen kodinhoito-huoneeseen. Talo oli hyvin pieni ja hänellä oli tietokone ahtaasti tungettuna silitysraudan ja pesukoneen väliin. "Toimi nyt..." Musa mutisi vanhalle koneen romulle ja istahti puiselle jakkaralle. Kone aukesi hitaasti mutta varmasti. Musa krjautui heti SpaceChattiin jossa hän vietti paljon aikaa. Chat oli maksullinen, joka harmitti Musaa usein sillä rahat olivat tiukilla. Musa avasi postinsa ja luki ensimmäiseksi noin 50 fanipostia. "Mistä ihmeestä nuo saivat osoitteeni?" Musa mutisi ja äkkäsi heti postin Stellalta. 'Se jotenkin vain lipsahti...' Stella mutisi viestissään ja pahoitteli syvästi. Seuraavaksi Musa huomasi ilokseen viestin Bloomilta:
---
Miten menee Musa?

Kävimme Skyn kanssa valtiovierailulla Solariassa, eikö olekin mahtavaa! Stella ei varmaankaan maininnut siitä? uskoisin sen, hänen ja Brandonin esikoinen syntyy aivan kohta ja Stellan elämä pyörii nyt vain sen ympärillä.... :D Ah, niin. Ei muuta ihmeempää. Tiedätkö miten Floralla menee? Hän ei vastaa viesteihinsä kovinkaan usein.

Terveisin: Bloom, Erklionin kuningatar
---

"Voi Bloom, tietäisitpä miten minäkin tahtoisin olla kuningatar..." Musa mutisi. Hän tiesi Stellan (kenes muunkaan) välityksellä kaiken Floran yksityis-elämästä ja päätti vastata Bloomille vähän myöhemmin, myös Tecnalle voisi kirjoittaa. Silloin Riven ilmestyi kodinhoito-huoneeseen. "Tulisitko ulos?" Riven kysyi. Musa nousi ihmeissään jakkaralta ja kävi hakemassa takkinsa.
"Emmekö me menekkään etuovesta?" Musa kysyi kun Riven johdatti hänet vihreää rinnettä ylöspäin takapihalta. "Muistako Musa, kun kerroin että tämän kukkulan takana on toisen talon piha?" Riven kysyi ja veti Musaa eteenpäin. "Muistan kyllä..." Musa sanoi ja ihmetteli mitä Riven aikoo. Mennä nyt toisen pihoille! "Valehtelin silloin...." Riven sanoi yhtäkkiä. "Koska halusin näyttää sinulle aikanaan tämän!"
He olivat nyt kukkulan laella. Siitä aukesi satumainen näkymä metsään joka kimmelsi loiste-mennkinkäisten vuoksi upeasti. "Niin kaunista..." Musa sanoi ja katsoi taivaalle nähdäkseen täydellisen tähtitaivaan. Riven istuutui nurmelle ja Musa teki samoin. he ihailivat näkymää hetken. Musa tarttui Rivenin käteen ja hymyili. "Siksi halusit että ostamme tämän pienen ja vaatimattoman talon, vai mitä?"
Riven hymyili taas salaperäisesti. "Kyllä, mutta tämä kaunis näkymä aukeaa vain kerran vuodessa ja... ja ajattelin kysyä sinulta yhtä juttua." Musa punastui syvästi. Ei, ei tietenkään. Tuskinpa sentään. Ei kai...
"Musa, tahtoisitko sinä...tulla vaimokseni?" Riven kysyi ja otti taskustaan pienen sinisen samettilaatikon ja avasi sen. Musan silmiä häikäisi kun hän näki nuottiavaimen muotoisen kuvion hopeisen sormuksen keskustassa. Riven katsoi maahan mutta käänsi sitten katseensa Musaan. Musa hymyili ja hieraisi silmäkulmiaan. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä hän alkoi itkeä kuin viimeistä päivää. Riven häkeltyi tästä. "Y-ymmärrän jos et halua mutta..." Musa hyppäsi Rivenin kaulaan ja suuteli tätä. "Oletko sinä ihan tyhmä? Totta kai tahdon! Tahdon!"

Sinä iltana nähtiin tähdenlento kukkulan yllä, mutta toive oli jo toteutunut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä