Tuo otsikkoni on siinä mielessä harhaanjohtava, että nimenomaan konkreettisesti siellä hiekkalaatikolla on ihan kivaa tehdä lapselle kakkuja, mutta en yhtään viihdy muiden puistoäitien seurassa. Näiden jutut kun ovat vauvan ensikuukausina sitä imetyksen ylistystä ja myöhemmällä iällä sitä kotiäitiyden lietsontaa. Että pitikin mennä paljastamaan vieväni tyttö 1-vuotiaana päivähoitoon, siitähän ihmetys nousi.
Ja oman pikantin lisänsä antavat nämä keski-ikäiset puistonpenkkien kuningattaret, nimittäin perhepäivähoitajat, jotka suureen ääneen selostavat omat gynekologikäyntinsä yksityiskohtia myöten. (Tämä on muuten totta.)
Lapsi tykkää olla puistossa, siellähän on kivoja vempaimia ja kavereita, mutta äidille alkaa olla toisten äitien jutut vähän liikaa.
Muilla samoja ongelmia??
Ja oman pikantin lisänsä antavat nämä keski-ikäiset puistonpenkkien kuningattaret, nimittäin perhepäivähoitajat, jotka suureen ääneen selostavat omat gynekologikäyntinsä yksityiskohtia myöten. (Tämä on muuten totta.)
Lapsi tykkää olla puistossa, siellähän on kivoja vempaimia ja kavereita, mutta äidille alkaa olla toisten äitien jutut vähän liikaa.
Muilla samoja ongelmia??
Vastaukset 10
Vanhimmat
käy sellaisella paikalla, parempi kotipihassa tai rannalla se hiekkapaikka, arvaappa kuinka lyttyyn sut ois lyöty jos oisit tehny niinku minä että sanonu: vien lapseni hoitoon jo puolivuotiaana.
en itsekään tajua tuota imetys plää plää juttua, koska olen itse vain 2kk pystynyt imettämään ja kappas lapsi ollut terveenä, koko ajan ei ekrtaakaan edes flunssaa...että hiiteen puolestani nuo imetys jutut, ihan niinku siitä joku pokaali pitäs antaa?? sitte kattotaan niin kieroon jos on joku toinen joka ei oo pystyny imettämään...voi elämänkevät!!!
Sama ongelma. Tässä esim. olin eräänä päivänä keinumassa tyttöni kanssa. Hän rakastaa keinumista yli kaiken. Yksi äideistä sanoi kovalla äänellä miehelleen (jotta varmasti kuulisin) moitteita tytöstäni, joka oli hänen mielestään keinunut liian kauan. Ei olisi voinut tulla ystävällisesti kysymään minulta asiasta!! Eihän sitä voi tietää, kuka milloinkin sinne keinuun haluaisi. Tyttärelläni on todella rakas turvapaita, jota hän rutistaa, kun tuntee olonsa turvattomaksi...muut lapset olivat vieneet turvapaidan tyttäreni nukenvaunuista. Ainakin yksi isistä oli varmasti nähnyt paidan kadulla, mutta ei ilmaissut minulle eleelläkään, kun epätoivoisesti paitaa etsin. Viimeksi kun menin ulos ja näin valtavan äiti- ja isäkatraan keinujen luona, päädyin mieluummin viemään tyttöni toisen talon pihalle keinumaan...sieltä löytyikin tuolla kertaa mukava leikkitoveri.
Olen töissä käyvä yksinhuoltaja, siksi olen aika "out" tuosta äitien piiristä...sitä paitsi, eihän mahani pömpötä uudesta vauvasta eikä minulla ole vaunuissa uutukaista imeväisikäistä.
outoja puistoja. Meillä käy mukavaa porukkaa "vakiopuistossa". Välillä lasten vertailu ja kyselyt "paljonko poikasi puhuu?" ärsyttävät. Samoin se jos omia leluja rikotaan. Perhepäivähoitajilla tosiaan on ihme puheripuli joka päivä. Hoitolapset menee missä menee, eikä pahemmin vahdita mitä tekevät. Mutta pääosin puistokansa on meilläpäin mukavaa väkeä.
ovat pihassamme kaikki äidit sen verran tuttuja toisilleen, että olemme pikemminkin kavereita keskenämme, eikä tuollaista kanamaista kaakatusta tarvitse kenenkään joutua kuuntelemaan.
Minä taas olen sen verran sosiaalinen luonne, etten varmasti jaksaisi kovin kauaa istuskella yksin vaan juttuseuraa täytyy olla.
ja keskittyä omaan lapseen. Ei ne muut äidit kauaa turise jos olet itse hiljainen.
Mä en jaksa olla kiinnostunut muiden lapsista enkä muiden jutuista. Meidän yhtiössä on noita kotiäitejä verkkareissaan hiekkalaatikolla. Minua pidetään pinnallisena, koska käyn urheilemassa, kampaajalla ja huolehdin itsestäni. Minua ei vaan vähempää voisi kiinnosta "syökö teidän ville porkkanaa, vai onko tullut nyppyjä ja onko saara yökuiva ja miten herrantertut yöt nukkuu"
Viihdyn omien kavereiden kanssa, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lapsista.
tuntuvat tietävän todella tarkkaan, että heistä ei pidetä/heitä kadehditaan juuri ulkonäön vuoksi. Onkohan teille sanottu se aivan suoraan vai kuvitteletteko vain? Jotenkin tuntuu, että ne verkkariäidit eivät paljoa muodikkaista hiuksista välitä jos eivät itse sellaisia hommaa. Meinaan ehkä heillä on korkeammalla prioriteetilla sitten ne vauva-asiat kuten sanoit.
Minusta tuntuu, että jos jonkin maailman asian vuoksi jotakuta äitiä kadehtisin, ei se varmaan ulkonäkö olisi. Paremminkin hyvin nukutut yöt, erinomainen ruoanlaittotaito, hyvinvoivien lapsien kasvattaminen tai yleensäkin arjesta jaksavana selviäminen. No nuo kasvatusasiat ovat meillä lähinnä vielä edessäpäin, mutta vaikeita asioitahan ne tulevat olemaan.
Niin ja tottahan sinunkin viestistäsi huokuu pienoista ironiaa ja provomaisuutta, mutta näitä juttuja vähän väliä on ja varmaan jotkut ovat ihan tosissaankin.
puhutaan? Sinun ripsistä ja perseestä vai? Voi pyhä sylvi. Ja sä oot taas noita ketkä luulevat olevansa maailman ainoita äitejä ketkä huolehtivat myös itsestään. Hoh, hoh. En ihmettele ettei sinusta pidetä.
Minäkään en voi tajuta sitä, miksi äidit eivät voisi puhua muusta kuin lapsesta. Ei sitä jaksa päivästä toiseen kuunnella millaiset sonnat kenenkin kekara on sinä aamuna vääntänyt, vai onko vääntänyt.
Toinen asia mitä ihmettelen on se, että täytyy aina kertoa kuinka on leiponut ja siivonnut. Mitä sitten, tavallisia kotihommia.
Miksi naisen pitäisi äidiksi tultuaan lakata kiinostumasta muusta maailmasta. Ei se äitidestä sen huonompaa tee, jos puhuu muustakin kuin kodinhoidosta ja lapsista.
Minua naurattaa, se kun tuo on niin totta. Minä en ikinä 'sopeutunut' hiekkalaatikkoäiteihin/täteihin.
Meidänkin poika tykkää kovasti olla pihalla muiden lasten kanssa ja minusta se on hienoa ja kannustan häntä kaikessa. Mutta en jaksa näiden muiden äitiysihmisten jutteluja yhtään.
Kaipaan aikuista keskustelua, en aina sitä imetätkö, paljonko lapsi nukkui, onko tuttelia, onko mitä vaippoja, mitä soseita.... aaaarrrrgggghhhh
Eikö joskus voitaisi jutella maailman tapahtumia, ehkä omia ajatuksia, pohtia omia opiskeluja/töitä.