Kuinka olette esimerkiksi kääntyneet muslimit joilla on lapsia edellisestä suhteesta ottaneet huomioon uskonnonvapauden ja Islamin velvoitteen lapsen uskonnonharjoittamisesta?Islamissahan kuitenkin yleinen käsitys on se että maassa maan lain tavalla tai maasta pois eli hijjra.
Laitan linkin tuohon lähde ei ole ehkä parhain mutta asian ydin käy tässä ilmi.Siksi kyselen että teen juuri aiheesta kirjallista työtä.
Epäilen kyllä että tähän vastaa kukaan muslimi.
http://www.pakana.info/Alaika.html
Alaikäisen uskonnonvapaus
© Pakanatieto-yhdistys ry
Alaikäinen ihminenkään ei ole aivan lainsuojaton uskonnonvapauden suhteen, mutta ikävä kyllä kuitenkin riippuvainen huoltajistaan. Kun uudesta uskonnonvapauslaista keskusteltiin, juuri alaikäisen asema herätti suurimpia tunteita. Aika ei sitten kuitenkaan ollut vielä kypsä sen myöntämiseen, että alaikäinen ihminen saattaa löytää huoltajiensa vakaumuksesta poikkeavan uskonnollisen vakaumuksen siinä missä täysi-ikäinenkin. Nuori saattaa myös haluta eroon kirkosta jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Alaikäisen ihmisen tilanne on ahdistava sikäli, että hän on sananmukaisesti kahden tulen välissä; lainsäädännön ja huoltajiensa. Nykyinen lainsäädäntö on pelottavan yksioikoinen esittäessään lapsen vanhempiensa käskyvallassa olevana omaisuutena. On totta, että järjellinen kasvatus vaatii vanhemmille paitsi velvollisuuksia myös vapauksia, mutta onko lapsen hengellinen elämä välttämättä sellainen tekijä, joka voidaan liittää vanhempien ylivaltaan?
Nykyisen lainsäädännnön mukaan alle 12-vuotias ihminen on täysin vanhempiensa vallassa: huoltajat voivat liittää tai erottaa lapsen tämän omasta tahdosta riippumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. 12-17 -vuotias ihminen saa jo hieman vapautta ja itsemääräämisoikeutta: huoltajien on saatava lapsen oma suostumus uskonnollisesta yhdyskunnasta erottamiseen tai liittämiseen. Jos kyseessä on kuitenkin 15-17 -vuotias, hänen tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen puolestaan huoltajiensa suostumus. Eli käytännössä ilman yhteisymmärrystä huoltajiensa kanssa lapsella ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa uskonnolliseen statukseensa ennen täysi-ikää.
Tämän seikan kierous paljastuu koko komeudessaan kun ajatellaan suureen ääneen uudistettua koulujen uskonnonopetusta. Kirkkoon kuuluva oppilas ei nimittäin voi vaatia itselleen vapautta uskontonsa opetuksesta ja lain mukaan hänen olisi myös osallistuttava uskonnollisiin tilaisuuksiin; ne kun eivät voi olla vastoin hänen omaa vakaumustaan, jos hän kerran kuuluu kirkkoon! Ja koska oppilas voi erota kirkosta VAIN huoltajiensa suostumuksella, hyvin usein ero jää saamatta.
On mielenkiintoista, että yhdistyksiin saa liittyä vapaasti 15-vuotiaana, mutta kun puhutaan uskonnollisista vapauksista, niitä ei vielä ole. "Lapsen" uskonnollinen itsemääräämisoikeus todella alkaa vasta 18-vuotiaana, syynä tähän ikärajaan on tarjottu nimenomaan "lapsen alttiutta manipulaatiolle". Ja on hyvin mielenkiintoista, että tähän ikään asti lapsi yleensä kuitenkin siis on kahden voimallisen manipulaattorin kohteena; huoltajiensa ja valtionkirkon.
Lisää painolastia saamme siitä sosiaalisesta painostuksesta, jota harjoitetaan yläasteella rippikoulujen kanssa. Koulujen varallisuutta ja resursseja käytetään rippukouluista tiedottamiseen, jolloin myös syntyy sosiaalisia paineita osallistua rippileirille "koska kaikki kaveritkin menevät sinne". Rippileireistä on päällisin puolin riisuttu uskonnollisuus ja niistä on pyritty tekemään nuoria houkuttelevia, vaikka kyseessä kuitenkin on nimenomaan kristinuskon initiaatioriitti.
Nykyään on onneksi myös vaihtoehto rippikouluille, Prometheus-leirit, mutta vaikka lapset saattavatkin tietää tästä vaihtoehdosta, vanhemmat välttämättä eivät. Vanhemmilta kaivattaisiin siis paljon enemmän aktiivisuutta ja lapsilta rohkeutta tehdä yksilöllisiä valintoja. Myös rippikoulun tai Protu-leirin jättäminen väliin kokonaan on varteenotettava vaihtoehto.
Lapsen aivopesu
Hankalaksi nykyisen lainsäädännön tekee myös se, että vaikka lapseen kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan puututaan hyvinkin kärkkäästi, laki ei tunnu tuntevan psyykkistä väkivaltaa lainkaan, ei ainakaan lapsen kohdalla. Lapsen osallistuminen esim. helluntailaiseen, lestadiolaiseen tai jehovalaiseen toimintaan on täysin vanhempien päätännässä. Kun vanhemmat siis itse kuuluvat johonkin edellämainituista lahkoista, he vievät alaikäiset lapsensa mukanaan. Hyvinkin nuoret lapset (5-10 vuotta) viedään seurakuntien ylläpitämiin kerhoihin, pyhäkouluihin ja vastaaviin, joissa esiintyy hyvin järkyttävää käytöstä aikuisten taholta ja kaikki tapahtuu vanhempien siunauksella. Kukaan ulkopuolinen ei voi lainsäädännön mukaan puuttua tilanteeseen, jossa lasta esim. uskonnon varjolla järkytetään ja pelotellaan, jossa hänelle huudetaan, hänet pakotetaan polvirukouksiin jne. Propagandan levittäminen - silloin kun se on edes suurin piirtein kristillistä - on ilmeisen selvästi osa ns. suomalaista arvomaailmaa.
Päiväkodit saattavat nekin toimia osana kristillistä käännytystä, sillä monesti päiväkotien henkilökunnan uskonnollinen vakaumus paistaa myös heidän työhönsä. Lapsille saatetaan kertoa esim. tarinoita Raamatusta ja erilaiset juhlapyhät huomioidaan ennenkaikkea oivana väylänä kertoa lapsille kristillisyydestä. Tällaisten käytäntöjen taustalla seisoo Laki lasten päivähoidosta 23 a §, jossa kerrotaan että päiväkotien tehtävä on "...tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta".
Eli on täysin lapsen vanhempien vastuulla ilmoittaa selkeästi päivähoitopaikalle, jos uskonnollista kasvatusta ei haluta tai jos sen halutaan olevan tietyntyyppistä. Koska ei ole oletettavissa, että päiväkodit ryhtyisivät tukemaan lapsen pakanallista kasvatusta, sillä siihen niillä tuskin on taitoa, niiden on järjestettävä vanhempien niin halutessa lapselle vaihtoehtoista toimintaa uskonnollisesti suuntautuneen ajanvieton tilalle. Vakaumukselliseen tasavertaisuuteen on vielä kosolti matkaa ja jos ajatellaan lapsen herkkää psyykeä hitusenkin enemmän, käy selväksi, ettei ryhmästä poissulkeminen uskonnollisista syistä ole välttämättä terveellistä ja siksi sekä päiväkotien että koulujen tulisikin ehkä kokonaan luopua lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta.
Todellinen uskonnollinen vapaus saavutetaan siinä vaiheessa, kun lapsi saa elää ja kasvaa miellyttävässä ja ahdistamattomassa fyysisessä ja psyykkisessä ympäristössä ja päättää ilman manipulointia, lahjontaa ja painostusta itse uskonnollisesta suuntautumisestaan.
Laitan linkin tuohon lähde ei ole ehkä parhain mutta asian ydin käy tässä ilmi.Siksi kyselen että teen juuri aiheesta kirjallista työtä.
Epäilen kyllä että tähän vastaa kukaan muslimi.
http://www.pakana.info/Alaika.html
Alaikäisen uskonnonvapaus
© Pakanatieto-yhdistys ry
Alaikäinen ihminenkään ei ole aivan lainsuojaton uskonnonvapauden suhteen, mutta ikävä kyllä kuitenkin riippuvainen huoltajistaan. Kun uudesta uskonnonvapauslaista keskusteltiin, juuri alaikäisen asema herätti suurimpia tunteita. Aika ei sitten kuitenkaan ollut vielä kypsä sen myöntämiseen, että alaikäinen ihminen saattaa löytää huoltajiensa vakaumuksesta poikkeavan uskonnollisen vakaumuksen siinä missä täysi-ikäinenkin. Nuori saattaa myös haluta eroon kirkosta jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Alaikäisen ihmisen tilanne on ahdistava sikäli, että hän on sananmukaisesti kahden tulen välissä; lainsäädännön ja huoltajiensa. Nykyinen lainsäädäntö on pelottavan yksioikoinen esittäessään lapsen vanhempiensa käskyvallassa olevana omaisuutena. On totta, että järjellinen kasvatus vaatii vanhemmille paitsi velvollisuuksia myös vapauksia, mutta onko lapsen hengellinen elämä välttämättä sellainen tekijä, joka voidaan liittää vanhempien ylivaltaan?
Nykyisen lainsäädännnön mukaan alle 12-vuotias ihminen on täysin vanhempiensa vallassa: huoltajat voivat liittää tai erottaa lapsen tämän omasta tahdosta riippumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. 12-17 -vuotias ihminen saa jo hieman vapautta ja itsemääräämisoikeutta: huoltajien on saatava lapsen oma suostumus uskonnollisesta yhdyskunnasta erottamiseen tai liittämiseen. Jos kyseessä on kuitenkin 15-17 -vuotias, hänen tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen puolestaan huoltajiensa suostumus. Eli käytännössä ilman yhteisymmärrystä huoltajiensa kanssa lapsella ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa uskonnolliseen statukseensa ennen täysi-ikää.
Tämän seikan kierous paljastuu koko komeudessaan kun ajatellaan suureen ääneen uudistettua koulujen uskonnonopetusta. Kirkkoon kuuluva oppilas ei nimittäin voi vaatia itselleen vapautta uskontonsa opetuksesta ja lain mukaan hänen olisi myös osallistuttava uskonnollisiin tilaisuuksiin; ne kun eivät voi olla vastoin hänen omaa vakaumustaan, jos hän kerran kuuluu kirkkoon! Ja koska oppilas voi erota kirkosta VAIN huoltajiensa suostumuksella, hyvin usein ero jää saamatta.
On mielenkiintoista, että yhdistyksiin saa liittyä vapaasti 15-vuotiaana, mutta kun puhutaan uskonnollisista vapauksista, niitä ei vielä ole. "Lapsen" uskonnollinen itsemääräämisoikeus todella alkaa vasta 18-vuotiaana, syynä tähän ikärajaan on tarjottu nimenomaan "lapsen alttiutta manipulaatiolle". Ja on hyvin mielenkiintoista, että tähän ikään asti lapsi yleensä kuitenkin siis on kahden voimallisen manipulaattorin kohteena; huoltajiensa ja valtionkirkon.
Lisää painolastia saamme siitä sosiaalisesta painostuksesta, jota harjoitetaan yläasteella rippikoulujen kanssa. Koulujen varallisuutta ja resursseja käytetään rippukouluista tiedottamiseen, jolloin myös syntyy sosiaalisia paineita osallistua rippileirille "koska kaikki kaveritkin menevät sinne". Rippileireistä on päällisin puolin riisuttu uskonnollisuus ja niistä on pyritty tekemään nuoria houkuttelevia, vaikka kyseessä kuitenkin on nimenomaan kristinuskon initiaatioriitti.
Nykyään on onneksi myös vaihtoehto rippikouluille, Prometheus-leirit, mutta vaikka lapset saattavatkin tietää tästä vaihtoehdosta, vanhemmat välttämättä eivät. Vanhemmilta kaivattaisiin siis paljon enemmän aktiivisuutta ja lapsilta rohkeutta tehdä yksilöllisiä valintoja. Myös rippikoulun tai Protu-leirin jättäminen väliin kokonaan on varteenotettava vaihtoehto.
Lapsen aivopesu
Hankalaksi nykyisen lainsäädännön tekee myös se, että vaikka lapseen kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan puututaan hyvinkin kärkkäästi, laki ei tunnu tuntevan psyykkistä väkivaltaa lainkaan, ei ainakaan lapsen kohdalla. Lapsen osallistuminen esim. helluntailaiseen, lestadiolaiseen tai jehovalaiseen toimintaan on täysin vanhempien päätännässä. Kun vanhemmat siis itse kuuluvat johonkin edellämainituista lahkoista, he vievät alaikäiset lapsensa mukanaan. Hyvinkin nuoret lapset (5-10 vuotta) viedään seurakuntien ylläpitämiin kerhoihin, pyhäkouluihin ja vastaaviin, joissa esiintyy hyvin järkyttävää käytöstä aikuisten taholta ja kaikki tapahtuu vanhempien siunauksella. Kukaan ulkopuolinen ei voi lainsäädännön mukaan puuttua tilanteeseen, jossa lasta esim. uskonnon varjolla järkytetään ja pelotellaan, jossa hänelle huudetaan, hänet pakotetaan polvirukouksiin jne. Propagandan levittäminen - silloin kun se on edes suurin piirtein kristillistä - on ilmeisen selvästi osa ns. suomalaista arvomaailmaa.
Päiväkodit saattavat nekin toimia osana kristillistä käännytystä, sillä monesti päiväkotien henkilökunnan uskonnollinen vakaumus paistaa myös heidän työhönsä. Lapsille saatetaan kertoa esim. tarinoita Raamatusta ja erilaiset juhlapyhät huomioidaan ennenkaikkea oivana väylänä kertoa lapsille kristillisyydestä. Tällaisten käytäntöjen taustalla seisoo Laki lasten päivähoidosta 23 a §, jossa kerrotaan että päiväkotien tehtävä on "...tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta".
Eli on täysin lapsen vanhempien vastuulla ilmoittaa selkeästi päivähoitopaikalle, jos uskonnollista kasvatusta ei haluta tai jos sen halutaan olevan tietyntyyppistä. Koska ei ole oletettavissa, että päiväkodit ryhtyisivät tukemaan lapsen pakanallista kasvatusta, sillä siihen niillä tuskin on taitoa, niiden on järjestettävä vanhempien niin halutessa lapselle vaihtoehtoista toimintaa uskonnollisesti suuntautuneen ajanvieton tilalle. Vakaumukselliseen tasavertaisuuteen on vielä kosolti matkaa ja jos ajatellaan lapsen herkkää psyykeä hitusenkin enemmän, käy selväksi, ettei ryhmästä poissulkeminen uskonnollisista syistä ole välttämättä terveellistä ja siksi sekä päiväkotien että koulujen tulisikin ehkä kokonaan luopua lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta.
Todellinen uskonnollinen vapaus saavutetaan siinä vaiheessa, kun lapsi saa elää ja kasvaa miellyttävässä ja ahdistamattomassa fyysisessä ja psyykkisessä ympäristössä ja päättää ilman manipulointia, lahjontaa ja painostusta itse uskonnollisesta suuntautumisestaan.
Vastaukset 39
Vanhimmat
hyvin. Nämä ovat niitä asioita, joista aina saan näppylöitä. Lapsi on Suomessa lainsuojaton, jos on tietysti sitä muuallakin. On jotenkin älytöntä, että lainlaatijat eivät ole tajunneet pykäliä rustatessaan ensinnäkään sitä, miten paljon uskomuksia Suomessakin on ja siksi laittavat tuollaiset pykälät päiväkodin velvollisuudesta tukea lapsen uskonnollista kasvatusta.
Mitä noihin lasten leireihin tulee, niin on omituista, että Protuleirien mainostaminen on joissakin kouluissa kielletty, mutta opettajat jakavat oppilaille kuitenkin rippileirikaavakkeita.
Islamilaiset on Suomessa otettu paremmin huomioon, kuin uskonnottomat. Ehkä he osaavat vaatia äänekkäämmin oikeuksia. Mutta se, että islaminuskoiset rääkkäävät omia lapsiaan, varsinkin tyttäriään, on asia johon viranomaisten pitäisi puuttua.
"uskonnonvapauden ja Islamin velvoitteen lapsen uskonnonharjoittamisesta?Islamissahan kuitenkin yleinen käsitys on se että maassa maan lain tavalla tai maasta pois eli hijjra."
on vanhempien velvollisuus opettaa lapselle uskonnosta. Ei ole mitään "uskonnonvapautta" lapselle, sillä lapsella ei ole voinut muodostua "omaa mielipidettä" asiasta, koska hän on lapsi, hän omaa sen mielipiteen minkä näkee/kuulee.
"... ja päättää ilman manipulointia, lahjontaa ja painostusta itse uskonnollisesta suuntautumisestaan"
Tuohan on täysin hullua. Tuosta vähän aistii, että tuon laatijat kuvittelevat uskovaisten vanhempien olevan pahuuden kätyreitä ja he lapsen "vapauttajia", vähän samaan tahtiin, kuin tämän videon tehneet aikuisetkin: http://www.youtube.com/watch?v=k8x14cLGh5o&mode=related&search=
Siinä sitten sitä "uskonnonvapautta".
ei voi pakottaa ei edes muslimilasta varsinkaan Suomen lain mukaan.Islamissa taas puhutaan järein sanankääntein että uskoon tulee pakottaa.
Halusin vain tietää yleisen suhtautumisen asiaan ja miten muslimit ovat asian ratkaisseet.
Ei tokikaan kaikki ole sellaisia ja sanoinkin että artikkeli on hieman ehkä väärästä paikasta otettu mutta idea selväksi.Onhan meillä Suomessa esimerkiksi kristillisestikin tiukkoja suuntauksia joissa lapsilla ei ole paljoa sananvaltaa vanhempiinsa nähden.
Itse suosin neuvomista ja tiedonantoa lapselle mutta en rajoittamista vaan omaan valintaa tukeutumista.
Tietyllä tavalla lapsi omaksuu tietyn moraalin vanhemmiltaan mutta en usko että hengellisistä ja filosofisista asioita lapsi paljoakaan ymmärtää vaan elämä on lapselle lähinnä uskonnollinen elämäntapa eikä lapsi filosofioi uskoa sen tarkempaan, ei moni aikuinenkaan tee sitä.Kaikki taas ei aina kuitenkaan ole itsestäänselvää ja minä olen kertonut Islamista ja uskomisesta lapsilleni sen minkä minä tiedän mutta antanut uskovaisuudestakin heille oman valintansa sitten jos siltä tuntuu että uskoa tarvitsevat elämäänsä.Ilmankin jos ovat yhtä hyviä ja rakkaita ovat eikä siitä sanktioita meillä seuraa :D
uskoa islamiin sydämestäsi, saanen sanoa ilman loukkaamistarkoitusta. Islamin mukaan uskonto on paras lahja, minkä voit tarjota lapsellesi, sillä se suojaa häntä tässä maailmassa ja pelastaa seuraavassa. Se ottaa hän lahjan vastaan on kiinni hänestä itsestään ja Allahin (swt) suunnitelmista, mutta sinun on kuitenkin se tarjottava.
"jos siltä tuntuu että uskoa tarvitsevat elämäänsä"
Ilman usko ei voi olla muslimi. Muslimi taas uskoo, ettei maailma ja mammona ole minkään arvoista ilman uskoa.
ilman uskoa ei voi olla uskovainen.
En tiedä ehkäpä sitten en ole uskovainen vaan hyvään uskova ja sen periaatteilla yritän toimia.Minusta uskovaisuus ei ole vain sokeaa uskomista vaan hyviä tekoja ja ajatuksia.
Minun on vaikea uskoa lausetta jos se ei sisällä hyviä tekoja tai sitä ei hyvänä tulkita.
Monikaan muslimi ja sellaiseksi itseään sanova ei tee mitään mitä uskova tekee ja mitä uskovan ihmisen tulisi tehdä tai ajatella.
Uskotko sinä todellakin että hyvän ihmisen kuvaus ja määre on sellainen joka tekee määrättyjä asioita toistona ja lausuu määrättyjä asioita?
Hyvään tarvitaan paljon enemmän.
En tiedä kuinka koet uskovaisuuden.Minulle tämä on vuosien ajattelun ja työstämisen tulos ja uskon että pieni lapsi ei käsitä kaikkea filosofiaa vaan seuraa aikuista tai vanhempiaa vaikka he olisivat saatananpalvojia kunhan se varhaisesta pitäen tolkutetaan olevan se ainoa ja oikea.vasta myöhemmällä iällä ihminen alkaa kyseenalaistamaan ja kunnolla aivopestyt eivät tee sitä koskaan.
ei ole mitään oahaa jos se esitetään niin ettei se tuota pahaa myös toisillekkaan ja se on suvaitsevaista myös toisiakin ihmisiä kohtaan.
Lähinnä mietin sitä että kuinka uskontoa harjoitetaan ainoana oikeana lähinnä tätä fundamentaalista puolta jollaiset vanhemmat sitten suoltavat lapsilleen myös vääriä tekojakin sallivaa propagandaa toisia uskontoja ja ympäristöä kohtaan ja rajoittavat lapsen omaa valintaa.
Islamiin ei voi ketään pakottaa olipa hän alkuperäis muslimin tai käännynnäisen lapsi.
islamhan sanoo että kaikki syntyvät muslimeiksi joten toiset eivät vain valitse sitä harjoittaa.Suokoon se vapaus heille jos Islamkin se heille suo.
Kumpi teistä uskoo, että Muhammed on oikeasti sanonut näin?
Volume 4, Book 52, Number 260:
Narrated Ikrima:
Ali burnt some people and this news reached Ibn 'Abbas, who said, "Had I been in his place I would not have burnt them, as the Prophet said, 'Don't punish (anybody) with Allah's Punishment.' No doubt, I would have killed them, for the Prophet said, 'If somebody (a Muslim) discards his religion, kill him.' "
viisaasti jättäisin minäkin vastaamatta! ;)
Lällällählälää
kotimaassaan tästä, vaan muuttava muualle? Jos perhe, uskonto, rakkaat uskonveljet(ei sisaret) ovat tärkeitä, miksei pysy omassa maassansa?
Vai houkuttelevatko raha, mailma, "oikeaanuskoonopetus"?
Mielenkiintoista.
Jokainen uskonto pyrkii kasvattamaan lapsia uskonnolliseen elämäntapaan. Se on ihan hyvä asia, kunhan lapset eivät joudu väkivaltaisen tai suvaitsemattoman kasvatuksen tai pakkotoimien kohteeksi.
Tuomitsen jyrkästi kaiken väkivallan ja painostuksen uskonnon nimissä. Se on aina väärin ja vastoin YK:n lasten yleismaailmallisia oikeuksia. Lasten uskontokasvatus onkin parhaimmillaan kasvatusta omaan kulttuuriperinteeseen.
Päiväkodeissa keskustellaan aina perhekohtaisesti uskontokasvatuksesta ja pyydetään asialle lupa. Päivähoidon työntekijät osaavat kyllä antaa uskontokasvatusta ja tarvittaessa käytämme alan asiantuntijoita hyväksi. Lapsia ei opeteta uskomaan Jumalaan, vaan tutustetaan omaan uskonnolliseen kulttuuriperinteeseen, mikäli vanhemmat anatavat siihen luvan.
Oma toiveeni päivähodon uskontokasvatuksessa olisi kaikkien lasten tutustuttaminen suvaitsevaisuuden nimissä kaikkin uskontoihin esim. vierailujen tai satujen avulla. Silloin esim. muslimilapset kävisivät kirkoissa ja kristityt lapset moskeijoissa sopivina juhla-aikoina.
Uskonto nousee päivähoidossa esille vain erityisten juhlapyhien perinteen yhteydessä, ei muulloin. Uskontokasvatus on kotien oma tehtävä. Toki työntekijät vastaavat lasten kysymyksiin tiedon ja ymmärryksen mukaan. Työntekijät eivät voi lähteä puolustelemaan mitään tiettyä uskontoa. Sellainen olisi virka-aseman väärinkäyttöä. Joskus on vain todettava lapsille, että emme tiedä, miten asia oikein varmuudella on tai että ihmisillä on erilaisia käsityksiä asioista yms.
Näen suvaitsemattomuutta äärimmäisen paljon työssäni. Aitoa suvaitsevaisuutta on tutustua eri uskontoihin, vaikka oma valinta olisikin joku muu. Tänä päivänä monet perheet kieltävät kaikenlaisen tutustumisen eri uskontoihin. Minulle on tullut kasvatusalan ihmisenä hyvin selväksi, mikä uskontoryhmä on suvaitsematon ainakin kannattajiensa sanojen ja valintojen perusteella.
sinä todellakaan itse ymmärtänyt miten järjetöntä juttua kirjoitit? Sinäkö et siis tajua että uskonto ei ole koskaan lapsen oma valinta, tai että lapset eivät päiväkodeissa joutuisi uskonnollisen aivopesun kohteeksi. Uskonto on päiväkodeissa läsnä, siinä eivät vanhempien kiellot auta.
Kaikki lapset syntyvät ateisteina, ei heillä ole "omaa" uskontoa. Kun sanoit, että ei lapsia opeteta uskomaan jumalaan, niin miksi siitä sitten päiväkodeissa puhutaan? Lapset ottavat totuutena sen mitä vanhemmat sanovat. On aivan eri asia kertoa tarinoita, satuja, joista lapset tietävät ne saduiksi.
Mitä taas tulee "uskonnolliseen kulttuuriperinteeseen" niin päiväkodissako muka kerrotaan noitavainoista, kirkottamisista, jalkapuista ja pakosta kuulua kirkkoon ja siitä, että nainen on miestä alempiarvoinen? Ne nimenomaan kuuluvat suomalaiseen uskonnolliseen kulttuuriperinteeseen!
Olette te niin kaksinaamaista ja tekopyhää sakkia, että oksettaa.
Tähän loppuun vielä: et nyt sitten viitsinyt mainita mikä uskonnollinen ryhmä sinulle "kasvatusalan ihmisenä" on selvinnyt suvaitsemattomaksi. Minä ateistina olen erityisen suvaitsematon, kun lapsille puhutaan valheita silloin kun heidän kehitystasonsa ei riitä ymmärtämään, että niitä uskonnollisia juttuja ei ole todeksi todistettu.
nimenomaan Suomen laki ja uskonnonvapaus antaa eväät sille että kansallisetkin kristilliset juhlapyhät voisi poistaa....
Kun Joulu on kristillinen juhlapyhä ja sitä on oikeus olla viettämättä.Missä nykyisin voi olla törmäätättä konseptiin "joulu"?
Ja varmasti arabimaissa törmää vastaavasti konseptiin ramadan....aivan samalla tavalla
Jos haluaa aatteettomana mennä vaikka markettiin niin siellähän se punanuttu ja apurit nököttävät ja kajareista kajahtelee joululaulut.Samoin pääsiäinen näitä "pakkopyhiä" jolloin hartaana möllötetään toisten armosta ja katsellaan juhlahumua ja tipusia.
Ei minulla mitään noita vastaan ole on vain tylsää kun mikään ei toimi normaalisti.
Veikkaan että traditio pysyy mytta tulevaisuudessa tulee häviämään tuo uskonnollinen merkitys ja onhan se kadonnutkin itse pyhien vietosta monillakin ei niin "uskovaisilla" ihmisillä itse juhlintaa ja viettoa ajatellen....mutta lähinnä tuollaisena "virallisena uskonnollisena" pyhänä.
Eivät vielä ole tainneet keksiä viettää aatteettomien päivää...
juhannukset tai muutkaan eri vuodenaikoina pidetyt juhlat liity alkujaan kristillisyyteen. Kristinoppi ne vain omi itselleen. Joulua vietettiin Suomessa uuden valon juhlana, nykyisen pääsiäisen aika oli kevään juhla ja juhannus oli keskikesän juhla. Se muuten on aika hassua. että pääsiäinen on joka vuosi eri päivällä. Hassua siksi, että jos se on jeesuksen taivaaseenmenopäivä, niin miksi sitä ei sitten vietetä silloin kun hänen sinne kerrotaan menneen. Juhlitaan vaan kun on juhlan aihe, mutta olisi se ihan mukavaa, ettei niihin sekotettaisi taikauskoja.
en tiennyt tai sitten muistanut peruskoulusta kun on aikaa... :D
Mutta eihän Suomi edes lukeudu ns. kristilliseksi maaksi vaan demokraattiseksi tasavallaksi.
on demokraattinen maa, jossa saa kuitenkin polkea uskonnottomien oikeuksia ja aivopestä lapsia. Omituinen yhtälö.
Lapset elävät vanhempiensa kulttuuriympäristössä ja minusta on hyvä, että lapset oppivat tuntemaan sitä.
Päiväkodeissa ei vietetä hartaushetkiä tai pidetä uskontotunteja. Uskonto tulee käytännössä esille suurina juhlapyhinä esim. tehtäessä vierailuja kirkon tilaisuuksiin. Pääsiäistä vietetään noitien ja virpomisen maailmassa, joulua tonttujen. Kaikkeen uskontokasvatukseen pyydetään ja tarvitaan vanhempien lupa. Se toteutetaan yhteistyössä kyseisen uskontoryhmän kanssa, yleensä vierailemalla vaikkapa kirkon pääsiäisvaelluksessa tai joulunäytelmässä. Ja siihen se jää.
Päiväkodissa ei myöskään puhuta säännöllisesti Jumalasta, elleivät lapset itse asiaa nosta esille piirillä. Uskontokasvatus on kotien tehtävä. Julkisen vallan työntekijä ei voi puolustaa mitään uskontoa, vaan usein on todettava, että me emme tiedä tai että ihmisillä on asioista erilaisia käsityksiä. Päivähoidon työntekijät eivät missään nimessä tuputa ja syötä uskonnollisia käsityksiä minään totuutena. Mikään uskonto ei voi todistaa olevansa ainoa oikea.
Olen kanssasi eri mieltä suomalaisesta uskonnollisesta perimätiedosta. Miksi poimia historialliset epäkohdat, kun voi esittää myönteisiäkin kulttuuripiirteitä ja opetuksia? Kalevala on myös osa suomalaista uskonnollista perimätietoa kristillsten juhlien ohella.
Suvaitsemattomuus on suurin ongelma päivähoidon uskontokasvatuksessa. Aitoa suvaitsevaisuutta olisi tutustuttaa lapsia erilaisiin uskontoihin vierailemalla juhlapyhinä niiden toimipaikoissa, mutta vanhemmat kieltävät tämän järjestään. Minä hurraan silloin, kun ei-kristityt lapset tutustuvat kirkon toimintaan ja ei-muslimit moskeijoihin.
Myönteisintä suhtautumista tutustua eri uskontoihin olen havainnut ateistien, kristittyjen ja buddhalaisten keskuudessa.
Jokaisella juhlalla on oma sisältönsä ja historiansa, Ennen kristinuskoa oli olemassa muita uskontoja ja muita juhlia. Jokainen uskonto kehittää oman juhlaperinteensä. Mikään sukupolvi ei elä tyhjiössä, vaan rakentaa aina työnsä aikaisemman varaan. Suomalaisesta Wikipedista voit lukea asiallista tietoa vaikkapa joulun, juhannuksen ja pääsiäisen sisällöstä ja historiasta.
Suvaitsevaisuus on minusta erilaisten ajatusten ja elämäntapojen sallimista. Suvaitsevaisuuteen kuuluu toki myös oman kannan esittäminen, mutta myös yhtä lailla muiden kuunteleminen.
Julkisen yhteisön työntekijä ei voi kuitenkaan keskustellessan vaikkapa lasten kanssa päivähoidossa Jumalasta puolustaa mitään tiettyä uskontoa ja "tuputtaa" sitä lapsille. Kukaan ei voi todistaa tässä ajassa ainakaan toistaiseksi varmuudella, mikä uskonto on oikeassa ja mikä väärässä. Meillä on siitä vain omia käsityksiämme. Niinpä on parasta puhua erilaisista tulkinnoista Jumalasta - ja antaa kaikkien kukkien kukkia.
Kukat eivät kuitenkaan kuki päiväkodeissa. Lasten vanhemmat kieltävät järjestään lasten viemisen tutustumaan vieraiden uskontojen toimipaikkoihin. Minusta aidosta suvaitsevaisuudesta voidaan puhua vasta, kun ei-kristityt vierailevat juhlapyhinä kirkossa ja ei-muslimit moskeijoissa yms. Silloin nähdään käytänössä erilaiaista uskonnollista perinnettä.
Arvaappa, kuinka moni perhe antaisi luvan tutustua MAP-kirkkoon pääkaupunkiseudulla, jos kysyisin asiaa päiväkodissa? Hyvin harva. Niinpä Suomea ei voi mitenkään pitää suvaitsevaisuuden mallimaana. En kyllä tiedä, mitä muutakaan maata.
missään tapauksessa! Haluaisinpa nähdä sen, joka kannattaa ideaa "lisää työpäiviä kaikille".
vaan vasta kuoli ja nousi ylös haudasta. Helluntainahan se taivaaseenastuminen taisi tapahtua.
Minusta Suomea voi vallan hyvin pitää kristillisenä maana. Miksei voisi? Lainsäädäntö perustuu humanistisiin eli kristillisiin arvoihin ja periaatteisiin ja kansasta iso joukko kuuluu kirkkoon.
Kristillistä elämää ei mitata osallistumisen määrällä kirkon tilaisuuksiin, ei päivittäisten rukousten määrällä eikä pukeutumisella, vaan kristillisyys on minusta aivan joitain muuta. Se on arkielämää yksin ja yhdessä muiden kanssa uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Miksi sen pitäisi olla jotain ihmeellisempää?
Tärkeintä kristinuskossa ei todellakaan ole olla täydellinen uskovainen tai ihminen, vaan jokainen elää omalla tavallaan ja onnistuu omalla tavallaan saavuttamaan kristilliset ihanteet elämässään. Ei tämä mitään kilpailua sentään ole!
Tärkeintä on olla oma itsensä ja muistaa kenen jalanjälkien perässä pyritään kulkemaan. Kristinusko ei ole suorittamista, vaan elämistä armosta, armossa ja armoon.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt "tosiuskovien" täydellisyyden tavoittelua enkä muiden yläpuolelle asettumista. Arjessa usko, toivo ja rakkaus eletään todeksi, välilä onnistuen ja välillä epäonnistuen, mutta sellaista se kristillinen elämä on. Eikä sen muuta tarvitsekaan olla.
päivät ne vasta onkin aitoja, kamelikuskin keksimiä.
ainakin elämänkatsomus on ollut mukana aikojen alusta, varmasti saa islamia oppia,itse en kannata mitään uskonnon opiskelua koulussa, suvivirttäkään ei tarvitse islamilaisten takia kieltää, voivat mennä ulos. Jos virttä(kristillinen ) yritettäisiin laulaa islamin juhlissa, loppuisi se lyhyeen, se siitä suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurista.
ja kristillisys ei ole sama asia. Jos vaivautuisit lukemaan vaikkapa vanhaa testamenttia, niin löytäisit vaikka kuinka paljon raakuutta, jota ei humanismin käsitteeseen liity.
Mitä se kristillisyys on? Naisten halveksuntaa, tappamisen oikeuttamista, ja tuontitavaraa lähi-idästä.
Kristinusko ei ole sama asia kuin Israelin kansan historia eli Vanha Testamentti. Mistä ihmeeatä sinä tällaista olet saanut päähäsi?
Vanhalla Testamentilla on hyvin vähän arvoa kristilliselle teologialle tai kirkolle. Tätä ovat varmaan monet muutkin sinulle toitottaneet, mutta haluat itsepäisesti pitää omista ennakkoluuloistasi kiinni näköjään. Ymmärrätköhän sinä, miksi kirkko on jakanut Raamatun Vanhaan ja Uuteen osaan?
Kristinusko on tänä päivänä etiikan osalta yhtä kuin humanismi. Etiikan perusteluja ei voi etsiä historiallisista kirkon kirjoista, vaan tarvitaan järkiperäisiä perusteluja ja tietoa lähimmäisenrakkauden periaatteesta lähtemällä.
Katolisen teologian pääoppeja on, että teologisessa etiikassa usko ja järki eivät saa olla ristiriidassa. Opetusten pitää olla humanistisia eli järkeviä.
Luterilainen kirkko perustelee eettiset kannanottonsa nimenomaan humanistisin ja järkiperäisin perusteluin tänä päivänä. Raamattu ei ole mikään lakikirja, jonka vanhentuneista opetuksista etsitään eettistä mallia nykyaikaan.
Kristillisen etiikan korkein käsky perimätiedon mukaan oli kehotus rakastaa lähimmäistä, jopa vihamiestä. Siitä saadaan aika hyvät lähtökohdat humanstiselle etiikalle. Marian tunnustuksessa olen esitellyt kristillisen etiikan sisältöä. Se ei ole muuta kuin humanismia ainakin tänään. Ehkä sinä haluat kristillisen etiikan olevan jotain muuta...mutta äly hoi älä jätä. Järki on annettu ihmiselle avuksi jäsentää asioita.
Kysyt, mitä on kristillisyys. Eikö edellinen vastaukseni mennyt jakeluun, kun kyselet vielä samaa uudelleen? Lue vielä toisen kerran ja kolmannen kerran vastaukseni. Teksti on ihan selvää yleiskieltä ilman sivistyssanoja. Ehkä jotain kolahtaa...Vai pitääkö vastaus toistaa?
Nimetön kyselee, mitä kristillisyys on. Käännetään rautalangasta ytimekäs vastaus selkeällä suomen kielllä:
Kristillistä elämää ei mitata osallistumisen määrällä kirkon tilaisuuksiin, ei päivittäisten rukousten määrällä eikä pukeutumisella, vaan kristillisyys on minusta aivan joitain muuta. Se on arkielämää yksin ja yhdessä muiden kanssa uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Miksi sen pitäisi olla jotain ihmeellisempää?
Tärkeintä kristinuskossa ei todellakaan ole olla täydellinen uskovainen tai ihminen, vaan jokainen elää omalla tavallaan ja onnistuu omalla tavallaan saavuttamaan kristilliset ihanteet elämässään. Ei tämä mitään kilpailua sentään ole!
Tärkeintä on olla oma itsensä ja muistaa kenen jalanjälkien perässä pyritään kulkemaan. Kristinusko ei ole suorittamista, vaan elämistä armosta, armossa ja armoon.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt "tosiuskovien" täydellisyyden tavoittelua enkä muiden yläpuolelle asettumista. Arjessa usko, toivo ja rakkaus eletään todeksi, välilä onnistuen ja välillä epäonnistuen, mutta sellaista se kristillinen elämä on. Eikä sen muuta tarvitsekaan olla.
Se oli siinä.
Nykyaikaista kristillistä teologiaa aiheesta tietämättömille ja muillekin kiinnostuneille, jotta ei kenenkään tarvitse sanoa, ettei tiedä. Nyt olet kuullut, jos luet kaiken alusta loppuun.
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/mariantunnustus.html
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/kompassi.html
uskovaiset sanovat oppinsa perustuvan. Aika falskia lähteä sieltä noukkimaan itselle sopivia paloja.
Tämä viestisi todistaa, että et alkuunkaan tajua, millainen kirja Raamattu on edes kirkon mielestä puhumattakaan teologian tutkimuksen tuloksista.
Raamattu on kaikessa historiallinen dokumentti. Täysin omaan aikaan sidottu kirja. Se heijastaa kaikessa oman aikansa ihmisten näkemyksiä.
Kirjoitettua teosta edelsi pitkä suullisen perimätiedon vaihe. Perimätiteoon syntyi ja pääsi hyvinkin erilaisia teologisia tulkintoja, mitä tämä päivän lukijoiden näyttää olevan aivan mahdoton tajuta ja oivaltaa. Yleesnäkin ihmiset näkevät ja arvioivat asioita eri tavoin. Se on hyvin inhimllistä toimintaa.
Raamatusta nimenomaan seulotaan tai tulkitaan esille edelleen ajankohtainen ja merkityksellinen sanoma tietyillä tulkintametodeilla.
Raamatuntutkimuksessa erotetaan aina teoksen historiallinen merkitys eli eksegetiikka eli mitä teos alunperin tarkoitti ja nykyaikainen merkitys eli hermeneutiikka eli mitä teos merkitsee nyt). Mikäli et oivalla tätä Raamatun historiallista luonnetta, menet vauhdilla metsään ja ymmärrät asioita täysin väärin ja epätarkoituksenmukaisesti.
Luterilaiset ovat käyttäneet raamatuntulkinnassa aina se, mikä ajaa Kristusta- periaatetta. Katolisessa kirkossa halutaan seurata kirkkoisien, paavien ja kirkolliskokousten tulkintoja.
On naurettavaa ja järjenvastaista vaatia, että menneiden sukupolvien ja ihmisten kirjoittama teos soveltuisi suoraan kaikille ajoille ja kaikkiin kulttuureihin. Eivät ihmiset 2000 vuotta sitten niin viisaita sentään olleet, että olisivat tietäneet jo kaiken. Tuon ajan ihmisillä oli omat kompastuskivensä - aivan samalla tavalla kuin meidänkin ajan ihmisillä, vaikka tietomme ja tieteemme onkin paljon kehittynyt.
Uskovaisia on monelaista sorttia. Kovaäänisimmät tuppaavat samalla olemaan aina "puhdasoppisia" tai ainakin "oikeassaolijoita". Valitettavastti Raamatun todellisuus on vain toisenlainen. Joka Kimmo ja Kirsi ei sitä ymmärrä oikein, ellei perehdy ensin historialliseen raamatuntutkimukseen ja tajua, että lukiessaan Raamattua, luetaan aina varhaisjuutalaisten ja varhaiskrisitttyjen näkemyksiä asioista. He ovat ymmärtäneet asian omalla tavallaan ja me voimme ymmärtää aivan toisella tavalla tänään.
Varhaiskristityt hylkäsivät Mooseksen lain viimeistään vuonna 50. Se merkitsi myös Vanhan Testamentin arvonlaskua. Siitä jäi jäljelle enää viittaukset Messiaaseen, ei muuta. Kuka hullu sitä kirkossa enää uhraa eläimiä tai pitää 200 jalkavaimoa tai on tyännä vihaa muita kohtaan...
Korkein käsky on nyt Uuden Testamentin mukaan rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi eli asetu lähimmäisesti tilalle yms. Näin se Jeesuskin jo opetti ja totesi myös, että Älä tapa!
Toinen asia on sitten se, että viitsivätkö ihmiset noudattaa näitä opetuksia. Yleensä eivät viitsi, mutta silloin voidaankin sitten puhua jo synnistä. Sitähän se maailma on täynnä tänäänkin.
eli noukitte rusinat pullasta. On se vaan niin jännää että puhutte raamatun sanasta, mutta kaikki siellä oleva ei sitten kelpaakaan, vaan otetaan käyttöön ns. teologian tutkimukset ja sopivat "seulonnat". Olen samaa mieltä siinä, että on naurettavaa ja järjenvastaista vaatia, että menneiden sukupolvien kirjoittama teos soveltuisi suoraan kaikille ajoille ja kaikkiin kulttuureihin.
Mutta kuitenkin kristityt pohjaavat uskonsa raamattuun, joten on aika epärehellistä poimia raamatusta pala sieltä, toinen täältä.
Miksi pitäisi ajatella asioista samalla tavalla kuin ihmiset 2000 vuotta sitten? Jeesuksen kulttuuripiirissä kuviteltiin riivaajien aiheuttavan sairaudet. Oletko todella sitä mieltä, että meidän pitäisi olla menneisyyden vankeja ja jämähtää jollekin kivikaudelle...? Jotkut ehkä tekevät tyhmyyksissään niin, mutta mikään nerokas ratkaisu sellainen ei minusta ole.
Raamattu kuuluu historiaan. Sen sanoman nykyisestä merkityksestä voidaan käydä vilkasta keskustelua. Ei ole olemassa mitään "ainoaa oikeaa" tulkintaa. Teos merkitsee eri asioita eri ihmisille.
Teologinen tiede antaa arvokasta tietoa Raamatun synnystä ja kehityksestä. Kaikki on kehittynyt ja muuttunut hyvin inhimillisellä tavalla. Kristillinen perimätieto ei ollut staattista, vaan dynaamista, jatkuvaa uudelleen tulkintaa noin vuoteen 100 asti. Nämä ovat tutkimuksen faktoja.
Katoliset kristityt eivät pohjaa uskoaan Raamattuun, eivät myöskään ortodoksit. He seuraavat laajempaa kristillistä traditiota eli kirkkoisiä ja kirkolliskokouksia. Raamattuhan koottiin vasta 300-luvulla suuresta kirjavalikoimasta. Luterilaisilla on ollut se, mikä ajaa Kristusta -periaate.
Kristillisen sanoman jäsentämisessä tai tulkitsemisessa ei ole kysymys minusta mistään "rusinoiden poimimisesta pullasta", vaan perimätiedon tärkeimmän ja arvokkaimman opetuksen löytämisestä ja ymmärtämisestä sekä kaiken muun historiallisen aineksen riisumisesta pois.
Minusta Raamatussa kantavavinta ja ajattominta on se, mikä ajaa Jumalan rakkautta. Kirkon piirissä ollaan yksimielisiä ainakin siitä, että Jumalan olemus on rakkaus.
Minusta tuntuu, että sinä katsot asioita protestanttisten ääriliikkeiden tavoin. Hehän maagisoivat Raamatun ja tekevät siitä jotain elämää suurempaa eli yliluonnollista ja ajatonta Jumalan sanaa, joka ymmärretään samalla tavalla kaikkina aikoina eli kirjaimellisesti uhraten sekä terve järki, tiede ja teologinen tutkimustieto aiheesta. Ja seuraukset näissä liikkeissä ovat kammottavat.
Rehellisyyttä on antaa oma historiallinen arvonsa menneiden sukupolvien historiallisille tulkinnoille ja luoda nykypäivänä omat tähän aikaan sopivat opetukset ja näkemykset järjen ja tieteen avulla. Maailma on muuttunut, joten emme voi perustaa aiemman sukupolven käsitysten varaan enää. Eihän niitä riivaajiakaan ole ollut koskaan olemassa...
Kaikki uskotojen pyhät kirjat ovat samanlaisia todellisuudessa. Jokainen niistä on ihmisten luoma ja keksimä sekä kirjoittama. Tekijät ovat ottaneet vaikutteita aiemmista uskonnoista ja kulttuureista sekä muokanneet aikaisempia uskomuksia uuteen muotoon. Toiset ovat lisäksi terästäneet teoksiaan viittaamalla jumalalliseen arvovaltaan tukkiakseen muiden suut ja saavuttaakseen omille näkemyksilleen valtaa.
että kaltaisesi tyyppi on tekemisissä lasten kanssa.
Kirjoituksesi oli paitsi sekava, niin myös loukkaava. En kuulu mihinkään "ääriliikkeeseen", olen vain uskonnoton ja minusta kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus välttyä uskonnollisilta "totuuksilta" varsinkin silloin kun he ovat lapsia.
Et jumalista TIEDÄ, sinä uskot ja työssäsi olet tekemisissä lasten kanssa, jotka ottavat juttusi todesta. Pelottavaa!
Minä en ole sanonut, että kuulut mihinkään protestantiseen ääriliikkeeseen, vaan että minusta tuntuu, että ajattelet heidän tavallaan Raamatusta. Sellaisen käsityksen kirjoituksestasi helposti saa. Mikäli viestini loukkasi, pyydän nöyrästi anteeksi. Se ei ollut tarkoitukseni.
Minähän en sinua tunne, mikä sinun ajatusmaailmasi tarkalleen on. Vasta nyt sanot olevasi uskonnoton. Minä sen sijaan kirjoitan nimimerkillä ja siihen liittyy selvä galleriatieto minusta kotisivuineen. Rehellisellä mielellä siis olen liikkeellä.
Sinä syytät kristittyjä epärehellisyydestä, mikäli he seulovat esiin vanhasta historiallisesta kirjasta humaania ja järkevää ajankohtaista opetusta. Minulle se oli siis sitä, mikä ajaa rakkautta. Minulle kristillinen ja humanistinen ovat yksi ja sama asia. Onko siinä jotain pelottavaa?
Lainaan viestiäsi:
"On se vaan niin jännää että puhutte raamatun sanasta, mutta kaikki siellä oleva ei sitten kelpaakaan, vaan otetaan käyttöön ns. teologian tutkimukset ja sopivat "seulonnat". Olen samaa mieltä siinä, että on naurettavaa ja järjenvastaista vaatia, että menneiden sukupolvien kirjoittama teos soveltuisi suoraan kaikille ajoille ja kaikkiin kulttuureihin.
Mutta kuitenkin kristityt pohjaavat uskonsa raamattuun, joten on aika epärehellistä poimia raamatusta pala sieltä, toinen täältä."
Sinun kirjoituksesi tuo aika selvästi esille sen, että Raamattu pitäisi ottaa kirjaimellisesti todesta kokonaisuudessaan vielä nykyäänkin (muuten poimitaan rusinoita pullasta) ja tappaa Vanhan Testamentin mallin mukaan. Se - jos jokin - on minusta pelottavaa!!!
Luepas kirjoituksiani päivähoidon uskontokasvatuksesta yleistä kristinuskoa- palstalta, ettei tarvitse arvailla ja välittää väärää tietoa siitä, mitä minä puhun lapsille päiväkodissa. Päiväkodissa ei pidetä hartaushetkiä, ei rukoilla eikä puhuta jumalista kaiket päivät. Ei todellakaan. Uskontokasvatus on kotien asia.
Mikäli tuntisit minut, tiedät, että minä en ole työssäni minkään uskonnon asialla. Minä olen kasvatuksen ammattilainen ja tunnen kyllä vastuuni kasvattajana.
Missä minä olen sanonut, että tiedän jotain jumalista? Olen täällä monet kerrat todennut, että uskonnollinen tieto ei ole koskaan tieteellistä tietoa, näkemykset ovat aina uskomuksia.
Minähän kirjoitan täällä vain puhuakseni juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin uudistamisen puolesta. Senkin tietäisit, jos olisit lukenut viestejäni vähän enemmän.
Marian tunnustus ja Kompassi selventävät vielä lisää minun henkilökohtaista uskoani ja ajtteluani:
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/mariantunnustus.html
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/kompassi.html
Lopuksi totean, että tervetuloa päiväkotiimme tutustumaan. Lupaan henkilökohtaisesti esitellä talon tavat ja säännöt sekä työntekemisen tapani ja osaamistani, jos jäi vielä jokin asia epäselväksi.
Joku pitäisi aikamoisena loukkauksena arvioida toisen ammatillista osaamista näkemättä toisen työskentelyä. No, yleisillä keskustelupalstoilla on kaikenlaista kulkijaa. Minä kirjoitan täällä nimenomaan yksityishenkilönä, en päiväkodin edustajana.
että raamattu pitäisi ottaa todesta, en tietenkään. Älä suotta pelkää! Kun jotkut nyt kuitenkin uskonsa siihen perustavat, niin miksi sitten kieltävät siitä osia. Se on omituista ja epärehellistä. On turha väittää, että jumala on olemassa koska raamatussa niin sanotaan ja kuitenkin kieltää osan tämän ns. jumalan käskyistä ja määräyksistä.
Ok. Raamattua ei pidä ottaa siis todesta, mutta sitä pitäisi kuitenkin noudattaa kokonaisuudessaan. Kuullostaa hieman ristiriitaiselta?
Raamattu on edelleen historiallinen asiakirja. Se kuvaa menneiden aikojen käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Nämä menneet sukupolvet ovat olleeet monessa asiassa väärässä. Miksi meidän pitäisi toistaa heidän virheitään ja kannattaa niitä?
Ihminen ei ole syntynyt Aatamista ja Eevasta, vaan kehittynyt apinasta. Suuri osa Vanhan Testamentin historiaa on "voittajakansan" historiaa ja myöhemmin sepitettyä. VT:n Jumala on vihainen ja ankara. Ei sellainen voikaan pitää paikkaansa. Minusta on täysin mielipuolista vaatia ajattelmaan tai uskomaan vuosituhansia eläneiden ihmisten ajatusmaailman mukaan.
Jeesus opetti yksinkertaista ja humanistista etiikkaa sekä todisti ylösnousemuksellaan voittoa kuolemasta. Siinä on kristinuskon ydin: usko, toivo ja rakkaus. Ei muuta tarvita.
Varhaiskristityt loivat erilaisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Nämä eri tulkinnat näkyvät Uuden Testamentin eri kirjoissa. Sinun mielestäsi ihmisten pitäisi yhtä aikaa samalla kertaa pitää kiinni eri tulkinnoista. Paljon järkevämpää on valita jokin vaihtoehdoista tai luoda uusi oma tulkinta.
Mikäli vaadit edelleen noudattamaan kaikkia Raamatun opetuksia, on se todella pelottavaa. Se johtaa aika outoon käytökseen ja toimintaan. Rakkaudesta ei olisi silloin tietoakaan. Kyllä Raamatusta löytyy paljon kyseenalaista historiallista opetusta, joka kertoo menneiden sukupolvien ajattelun ja kulttuurin tasosta ja rajoituksista.
Mistä sinä muuten tiedät, mitkä opetukset Raamatussa ovat Jumalalta ja mitkä ihmiseltä, kun vaadit noudattamaan kaikkia Jumalan käskyjä? Minusta Raamattu on teologian tutkimuksen mukaisesti kokonaan ihmisen luoma ja kirjoittama.
Kukaan ei voi todistaa Jumalan olemassaoloa eikä olemattomuutta. Ehkä jonain päivänä pystyy jompaan kumpaan suuuntaan. Saa nähdä. Meillä on vain erilaisia uskomuksia hänestä, ei tietoa. Kristillinen usko on tapa katsoa elämää ja maailmankaikkeutta, ei mitään muuta. Maailmaa voi katsoa monenlaisin silmin. Niinpä on olemassa hyvinkin erilaisia uskontoja.
sanomisiani. En minä ole vaatinut ketään noudattamaan jumalan käskyjä, joita raamatussa on pilvin pimein. Toinen toistaan kammottavampia.
Yritän vain sanoa, että on todella omituista jos usko perustuu raamattuun, eikä kuitenkaan hyväksy totuutena kaikkea mitä siinä on. Rakkaus, toisten kunnioittaminen tai auttaminen ei ole mitenkään sidoksissa uskontoon.
On avustusjärjestöjä joiden toimintaan osallistun rahallisesti, mm. Plan, Amnesty ja Unicef. Yritän vaikuttaa asenteisiin lehtikirjoittelulla nimenomaan sen puolesta, että tasa-arvo ihmisten kesken paranisi, että kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet elää sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta kannasta riippumatta.
Kirkkoon liitettyjen lasten oikeudet eivät toteudu Suomessa. Kirkolla on omituinen asema valtion erityissuojelussa. Uskontoa opetetaan kouluissa, minne se ei kuulu.
Ja lopuksi, minä rakastan elämää, ihmisiä ja luontoa ihan ilman mitään uskontoa.
Ok. Täsmennetään sitten sanojasi, jos olen tulkinnut väärin sinua. Tietoista vääristelyä en harjoita, Minä olen rehellinen ihminen.
Lainaan viestiäsi:
"En minä ole vaatinut ketään noudattamaan jumalan käskyjä, joita raamatussa on pilvin pimein. Toinen toistaan kammottavampia."
"Yritän vain sanoa, että on todella omituista jos usko perustuu raamattuun, eikä kuitenkaan hyväksy totuutena kaikkea mitä siinä on."
Etkö sinä todellakin koko ajan toista samaa "virttä"?:
Kristittyjen pitäisi sinun mukaasi hyväksyä kokonaisuudessaan Raamattu ajattomaksi kirjaksi ja myös noudattaa sen kaikkia opetuksia ajattomina totuuksina. Muuten sanojesi mukaan "poimitaan rusinat pullasta".
Raamattu on edelleen ihmisten kirjoittama historiallinen teos, joka kuvastaa oman aikansa ajattelua. Raamatun sanoman soveltaminen toiseen aikaan ja toiseen kulttuuriin vaatii ajankohtaistavaa tulkintaa, ei menneisyyden vangiksi jäämistä. Ei sentään tuoda riivaajia ja muita Raamatun historiallisia opetuksia tämän päivän sairaanhoitoon. Eihän? Omaan aikaan sidottu historiallinen aines joutaa jäädä historiaan. Kirkoilla on erilaiset metodit erotella arvokkain ja kallein teologinen sanoma kaiken historiallisen aineiston joukosta.
Ihmettelen siis, miten sanot, ettet vaadi ketään noudattamaan Raamatun Jumalan käskyjä, mutta sitten heti perään vaadit, että kristittyjen pitäisi kyllä ehdottomasti noudattaa niitä kaikkia - riippumatta Raamatun historiallisesta luonteesta.
Kerro vielä, mistä sinä muuten tiedät Raamatussa olevan Jumalan käskyjä - eikä ihmisten tulkintoja Jumalan sanomasta. Nuo nimittäin ovat kaksi aivan eri asiaa. Vaatimuksesi kristityille noudattaa kaikkia Raamatun eri aikojen historiallisia opetuksia johtaisi siihen, että kirkkojen pitäisi olla samalla tietotasolla kuin ihmiset 2000-3000 vuotta sitten. Eikö se nyt ole vähän liian paksua?
Minä en ole sanonut, että rakkaus olisi sidoksissa uskontoon. Jos olisit lukenut Marian tunnustuksen, tietäisit tämänkin, mitä sanon rakkaudesta ja etiikasta. Eihän terve järkikään ole sidoksissa uskontoon!
Marian tunnustuksesta huomaat myös, että ainakin minulle lähimmäisenrakkaus merkitsee vapautta, tasa-arvoa sekä yhteisvastuuta. Näin sen näkevät myös kirkot. Minä levitän kirjoituksillani modenia teologiaa ja puhun sen puolesta, että vanhoja uskontoja päivitettäisiin järjen ja tieteen avulla nykyaikaan. Se on minun tarkoitukseni.
Minusta on oikein hyvä ja sopivaa, että koulussa opetetaan uskontoa samoin kuin vaikkapa historiaa. Se kuuluu yleissivistykseen. Uskonnot vaikuttavat kansalaisten arkeen monissa maissa, joten on hyvä tuntea niiden perusteita kansainvälisessä maailmassa. Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä uskonnonopetukseen kuuluu myös vieraiden uskontojen esittely. Yleensä muualla opetetaan vain omaa uskontoa.
Kun uskontoja opetetaan kouluissa, voidaan ehkä myös samalla poistaa virheellisiä ennakkoluuloja ja erikoisia käsityksiä. Hyvä esimerkki on tämän sinun käsityksesi "rusinoiden poimimisesta pullasta".
Lopuksi on hyvä huomata, että kristillinen sana tilalla voisi olla ihan yhtä hyvin islamilainen tai juutalainen tms. Samat ajatukseni pätevät myös kaikkiin muihin uskontoihin.
On hieno asia, että rakastat elämää, ihmisiä ja luontoa. Siihen ei todellakaan pakosti mitään uskontoa tarvita. Laitan tähän aiemmin kirjoittamani viestin.
Minusta suurin ongelma on ihmisten todellisuuteen perustumaton näkemys pyhistä teoksista.
Uskontojen kannattajilla on taipumus rakentaa omaa uskonnollista imperiumia ympäri maailmaa ja vaatia muita ajattelemaan samalla tavalla. Nämä samat ihmiset myös mielellään omivat uskonnollisen totuuden itselleen ja haluavat kaikin keinoin nähdä omat pyhät teoksensa Jumalan ilmoituksena, vaikka teokset polkisivat ihmisyyttä ja ihmisarvoa mennen tullen sivuillaan. Pyhien teosten historiallisista epäkohdista vaietaan mieluusti eri uskonnoissa. Kun taju pyhien teosten inhimillisestä ja historiallisesta luonteesta on kateissa, ihmisiä on helppo vaatia noudattamaan vanhentuneita ja järjenvastaisia opetuksia toisessakin kulttuurissa toisena ajankohtana niiden “jumalallisuuteen” vetoamalla.
Oma oikeassa olemisen varmuus ja ehdottomuus on suvaitsemattomuuden lähde nyt ja aina. Tähän liittyy kiinteästi helvetillä tai tuomiopäivällä pelottelu. Kukaan ei kuitenkaan pysty todistamaan omia uskonnollisia opetuksiaan tässä ajassa lopulliseksi totuudeksi, joten kaikilta luulisi löytyvän nöyryyttä kohdata myös toisella tavalla ajattelevia.
Kilpailutaloudessa vaurastuminen tapahtuu aina toisen kustannuksella. Kaikki eivät voi voittaa minusta kilpailutaloudessa. Olen aikoinani ehdottanut uutta sosiaalitalousmallia tämänkin yhteiskunnan päättäjille, mutta ei ole kelvannut. Kaikki ovat päiväkodista alkaen sisäistäneet, että vain kilpailu on ainoa vaihtoehto. Kaikki muu on kuvitelmaa. Kuitenkin kuvitelmia sallitaan jopa uskonnoissa, miksei myös muualla elämässä ja taloudessa.
Kuten viestistäni voi päätellä, en kannata vanhoja uskontoja ja kilpailutaloutta. Maailma tarvitsee muutosta tervehtyäkseen. Kompassi ja Marian tunnustus ovat ehdotukseni uskontojen päivittämiseen ja ne ovat vasta alkua.
Ihminen pärjää elämässä oikein hyvin ilman uskontojakin. Tieteellinen maailmankuva ja humanistiset järkevät arvot kantavat koko elämän eteenpäin. Ihmisen ei tarvitse pakosti elää ikuisesti ja helvetillä on halpamaista pelotella ketään. Helvetti on minusta jo looginenkin mahdottomuus eikä sovi mitenkään yhteen Jumalan rakkauden kanssa, mutta kylläkin vanhan ja keskiajan ihmisen maailmankuvaan ja pelkoihin.
Tärkeintä on elää ystävyydessä ja rakkaudessa. Se tuo sisältöä elämään. Elämän tarkoitusta on tehdä parhaansa omalla tontillaan sekä toteuttaa toiveitaan tai unelmiaan. Kun tuhlaa elämänsä uskonnolliseen väkivaltaan ja ahdasmielisyyteen elämä jää elämättä ja katkeruus voittaa vanhempana muiden tasapainoisten ihmisten elämäniloa ja rauhaa näkiessä.
Tyytyväisyys syntyy pienistä arjen asioista ja kanssakulkemisesta toisen ihmisen vierellä - vaikkei koskaan saavuttaisikaan rikkauksia tai "sitä ainoaa oikeaa". Ihmiset pettyvät vaatiessaan toisiltaan liikaa ja unohtamalla kulkea vain vieressä ja jakaa arkea. "Sitä ainoaa oikeaa" tuskin on edes olemassa, vaan on olemassa meitä lähempänä ja kaueampana olevia ihimisiä. Parisuhde on elämää arjessa ja ponnistelua yhteisen matkanteon eteen.