tuki ja liikuntaelinoireita pään oireina, kuviteltuina oireina. Se asiassa on vinha perä, jos ei lääkäri löydä mitään oiretta selittävää diagnoosia, niin ennen pitkää niitä ruvetaan pitämään muina oireina, kuten masennus, paniikkihäiriö ym. Tiedän yhden tapauksen, kun lääkäri lähetti psykiatrille, kun selkäkipujen syytä ei löytynyt. Psykiatri totesi, että hyvä kun lääkäri pitää huolta potilaan henkisestä pahoinvoinnista huolta, mutta en minä sun selkäkivuillesi mitään mahda.
Onko kenelläkään kokemuksia moisesta ja miten siitä selvittiin??
Onko kenelläkään kokemuksia moisesta ja miten siitä selvittiin??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle sanottiin vain, että kivut täytyy hyväksyä ja pitäisi opetella elämään niiden kanssa. Ja että jos tutkimuksia haluaa jatkaa, niin psykiatria kannattaa myös harkita.
Ja onhan noille monilla tarjottu mielialalääkkeitäkin, kun ei ymmärretty oireiden syytä. Tässä yksi:
http://www.youtube.com/watch?v=JYE3HPza2-w
Ja tuossa oikein gradututkimus asiasta:
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00136.pdf
"Ensinnäkin kipupotilaan kipuun ei uskottu. Heidän piti koko ajan todistaa kivun olemassaolo. Jos selkeää kivun syytä ei löydetty, alettiin potilaalle puhua psyykkisistä, ”korvien välissä” olevista syistä."
"Toiseksi kroonista kipua hoidettiin akuuttina. Lääkärit etsivät potilaasta akuutin kivun oireita, joita ei kuitenkaan kroonisessa kivussa esiinny juuri lainkaan."
"Kolmanneksi potilaat tunsivat lääkäreitä kohtaan epätoivoa. Lääkärit eivät hoitaneet kipua ja eivät olleet edes kiinnostuneita."
"Neljänneksi potilaat kokivat lääkärien yrittävän syyllistää heitä."
"Erästä potilasta oli kutsuttu hyväksi näyttelijäksi, kun mitään kliinisiä löydöksiä ei ollut todettavissa."
Ei kai kipujen syytä löydetä, kun ei edes tiedetä mitä etsiä. N. 75% selkäkivuista kun jää selkeä syy löytymättä. Ja jopa 80% saa väärän diagnoosin juuri yllä kohdan kaksi takia.
Niinpä niin, et sitten mennyt psykiatrille :(
Tein sen P-testin armeijassa ja mitään vikaa ei löytynyt. Lisäksi parikin psykiatrian alan opiskelijaa teki opiskeluaikoinaan musta analyysejä.
Ja sitten olin lopuksi vielä pään magneettikuvauksessa. Taaskaan ei löytynyt vikaa.
Kyllä lääkärit uskovat kipuun. Itse kipua ei voi kuvitella.
Mutta kaikille ei löydy koskaan sopivaa lääkitystä kipuun tai apua vaihtoehtohoidoista.
Ja pelkästä kivusta tässä yhteiskunnassa EI pääse minkäänlaiseen eläkeratkaisuun, jos on nuori.
Eikä kivusta saa yleensä edes sairaslomaa.
Lääkärit ovat monesti itse pahassa tilanteessa, kun eivät voi auttaa potilasta ja Kela ei maksa.
Meillä nyt vaan on tämä yhteiskunta sellanen. Mutta paremmin meillä on asiat, kuin monissa muissa maissa, joissa ei ole juur minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Täällä sairas ja työkyvytön voi aina ruveta työttömäksi ja siitä maksetaan meillä (saa ruokaa).