- Tv, lehdet, ihmiset, ja monet muut valehtelevat itse maailmasta. Yhteiskuntakin näyttää sellaiselta että sen mukaan sopisi erilaisia tyyppejä, mutta ei, ne oudoimmat tyypit halutaan eristää eli syrjiä pois piiristä. Mikä oikein planeetta maata vaivaa. Kenties hulluus, ikuinen pimeys jossa minäkin joudun odottamaan. Siellä minäkin tällä hetkellä istun ja mietin koska pääsisin kauas tältä planeetalta, etten näkisi enää tätä planeettaa. Tahtoisin päästä sille rajalle jossa rajatieto itse olisi nykypäivän asiaa. En tahdo elää tämmöisessä tuppu maailmassa millä on tumput korvissa ja suussa ja silmistä alaspäin. Jokapaikassa.
- Tahtoisin päästä jo pois, mutta ei. Tahtoisin rakentaa jotakin ihmeellistä, mutta ei. Yhteiskunta ei salli minun tehdä sitä joten minun on jotakuta odotettava. Kenties muukalaisia odotettava, taikka jotakin että löytäisin jostakin aluksen jolla pääsisi pois. Taikka löytäisin salaisen tutkimusaseman josta löytyy ikivanhoja aluksia, ehkäpä atlantiksen ajalta olevia aluksia, taikka kenties vieläkin myöhemmän ajan aluksia. Kenties se paikka onkin juuri siinä missä istun ja seison. Mutta en tiedä joten en ryhdy kaivamaan.
- Toivoisin että yhteiskuntamme muuttuisi, mutta ei. Toivoisin että yhteiskuntamme muuttuisi siihen suuntaan että se sallisi erilaisuuden olla ja elää tällä planeetalla, mutta ei. Yhteiskuntamme kasvu ja kehitys on siinä suunnassa jossa kaikki menee alaspäin. Uskontoja lykätään silmien eteen, ajatellaan kaikkea erilaista sairaudeksi tai hulluudeksi tai miksi lie ihmiset niitä ajattelevatkaan. Esimerkiksi se jolla on punaiset silmät, vihreät liskomaiset kädet ja jopa karvainen häntäkin ja siivet, ihmiset pelkäävät näitä.
- Ihmiset haluavat ampua tälläiset erilaiset olennot vaikka olennot itse haluaisivat vain hyvää. Ihmiset eivät tykkää erilaisuudesta, siksi he syrjivätkin erilaisuutta omaavia henkilöitä. Jotkut ihan ulkomuodoltaan erilaisia, jotkut pikkuisen ulkomuodoltaan erilaisia, joillakin taas kykyjä, taikka kenties molempia, tai ihan muuta erikoista erilaisuutta. Erilaisuudesta ei pidetä sen takia kun uskontoja on. Uskonnot ovat luoneet pelkoa erilaisista kyvyistä ja olennoista että ihmisten mieli on sumentunut mustaksi.
- Heidän suustaan tulee ulos mustaa limaa joka valuu maahan asti. He syövät lisää tätä limaa joka päivä, mutta oksentavat syömisensä jälkeen aina pienen annoksen ulos. Heidän silmät palavat ja muuttuvat valkoisiksi, sokeus heidän silmiinsä astuu ja ulos silmistä tulee matoja ja torakoita. Korvista taas heiltä tulee ulos verta joka valuu kehoa pitkin alas asti maahan. Nenästä taas tulee kärpäsiä ja koppakuoriaisia. Kun on musta mieli, ei osaa enää rakastaa erilaisuutta. Halutaan vain yhteiskunta joka on samanlainen eikä erilaisuutta siinä ole.
- Nykypäivänä kun katsoo tai lukee mistä tahansa, esitetään aina asiat hyvinä ja että tämä maapallo olisi hyvä paikka asua. Mutta ei, tämä planeetta on tehnyt itsestään itsekkään ja sotaisan ja syrjivän. Tältä planeetalta ei löydy järkevää elämää, tämä planeetta on kuin torakoita täynnä jotka syövät ruumiita. Jos erilaisuutta pidettäisiin normaalina, voisivat kaikki erilaisuudet olla rauhassa keskenään. Ei enää tappelua, syrjintää taikka muuta, mutta ei. Yhteiskuntamme ei kehity siihen pisteeseen muutakuin jonkin ihmeen kautta. Ihmeeksi voisi sanoa sellaista että joku rotu tuolta ulkoavaruudesta auttaisi meitä. Minä en kuitenkaan tarvi apua mutta ajatellaan yhteiskuntaamme, siellä on sokeauskoisia tyyppejä ja ne ei tiedä kenen perässä kulkee. Joten heille paras apu olisi joku joka ymmärtäisi elämästä paljon, joten se joka ymmärtäisi elämästä paljon osaisi myös kertoa sen että kaikki ovat samanarvoisia vaikka ovatkin erilaisia.
- Tahtoisin päästä jo pois, mutta ei. Tahtoisin rakentaa jotakin ihmeellistä, mutta ei. Yhteiskunta ei salli minun tehdä sitä joten minun on jotakuta odotettava. Kenties muukalaisia odotettava, taikka jotakin että löytäisin jostakin aluksen jolla pääsisi pois. Taikka löytäisin salaisen tutkimusaseman josta löytyy ikivanhoja aluksia, ehkäpä atlantiksen ajalta olevia aluksia, taikka kenties vieläkin myöhemmän ajan aluksia. Kenties se paikka onkin juuri siinä missä istun ja seison. Mutta en tiedä joten en ryhdy kaivamaan.
- Toivoisin että yhteiskuntamme muuttuisi, mutta ei. Toivoisin että yhteiskuntamme muuttuisi siihen suuntaan että se sallisi erilaisuuden olla ja elää tällä planeetalla, mutta ei. Yhteiskuntamme kasvu ja kehitys on siinä suunnassa jossa kaikki menee alaspäin. Uskontoja lykätään silmien eteen, ajatellaan kaikkea erilaista sairaudeksi tai hulluudeksi tai miksi lie ihmiset niitä ajattelevatkaan. Esimerkiksi se jolla on punaiset silmät, vihreät liskomaiset kädet ja jopa karvainen häntäkin ja siivet, ihmiset pelkäävät näitä.
- Ihmiset haluavat ampua tälläiset erilaiset olennot vaikka olennot itse haluaisivat vain hyvää. Ihmiset eivät tykkää erilaisuudesta, siksi he syrjivätkin erilaisuutta omaavia henkilöitä. Jotkut ihan ulkomuodoltaan erilaisia, jotkut pikkuisen ulkomuodoltaan erilaisia, joillakin taas kykyjä, taikka kenties molempia, tai ihan muuta erikoista erilaisuutta. Erilaisuudesta ei pidetä sen takia kun uskontoja on. Uskonnot ovat luoneet pelkoa erilaisista kyvyistä ja olennoista että ihmisten mieli on sumentunut mustaksi.
- Heidän suustaan tulee ulos mustaa limaa joka valuu maahan asti. He syövät lisää tätä limaa joka päivä, mutta oksentavat syömisensä jälkeen aina pienen annoksen ulos. Heidän silmät palavat ja muuttuvat valkoisiksi, sokeus heidän silmiinsä astuu ja ulos silmistä tulee matoja ja torakoita. Korvista taas heiltä tulee ulos verta joka valuu kehoa pitkin alas asti maahan. Nenästä taas tulee kärpäsiä ja koppakuoriaisia. Kun on musta mieli, ei osaa enää rakastaa erilaisuutta. Halutaan vain yhteiskunta joka on samanlainen eikä erilaisuutta siinä ole.
- Nykypäivänä kun katsoo tai lukee mistä tahansa, esitetään aina asiat hyvinä ja että tämä maapallo olisi hyvä paikka asua. Mutta ei, tämä planeetta on tehnyt itsestään itsekkään ja sotaisan ja syrjivän. Tältä planeetalta ei löydy järkevää elämää, tämä planeetta on kuin torakoita täynnä jotka syövät ruumiita. Jos erilaisuutta pidettäisiin normaalina, voisivat kaikki erilaisuudet olla rauhassa keskenään. Ei enää tappelua, syrjintää taikka muuta, mutta ei. Yhteiskuntamme ei kehity siihen pisteeseen muutakuin jonkin ihmeen kautta. Ihmeeksi voisi sanoa sellaista että joku rotu tuolta ulkoavaruudesta auttaisi meitä. Minä en kuitenkaan tarvi apua mutta ajatellaan yhteiskuntaamme, siellä on sokeauskoisia tyyppejä ja ne ei tiedä kenen perässä kulkee. Joten heille paras apu olisi joku joka ymmärtäisi elämästä paljon, joten se joka ymmärtäisi elämästä paljon osaisi myös kertoa sen että kaikki ovat samanarvoisia vaikka ovatkin erilaisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"joten se joka ymmärtäisi elämästä paljon osaisi myös kertoa sen että kaikki ovat samanarvoisia vaikka ovatkin erilaisia. "
Tässä on se mutta, ettei ihmisille siitä kertomisesta ole paljon hyötyä. JOKAISEN ON ITSE OIVALLETTAVA SE. Muuten ei mikään muutu. Ja siihen näkyy menevän aikaa...
ovat esteenä?
"Tahtoisin rakentaa jotakin ihmeellistä, mutta ei. Yhteiskunta ei salli minun tehdä sitä joten minun on jotakuta odotettava."
Jos kyvyt riittää, niin senkun rakennat. Ei tämä yhteiskunta kovin helposti ihmisen yrittämiseen ja unelmiin puutu, kunhan ne ovat edes jotenkin lainsäädännön kanssa ristiriidattomia.
Ei aina kannata syyttää peiliä, jos naama näytää väärältä.
Voisiko kaikella olla tarkoituksensa - kultareunansa, opetuksensa ja johdonmukaisuutensa?
Jotta vapaa tahto voisi toteutua, on oltava mahdollisuus myös valita väärin ja tehdä virheitä. Vaikka sitten koko planeetanlaajuisessa käytännössä.
Vasta silloin hyvyys on todellista, kun se on valittua hyvyyttä. Ilman muita mahdollisuuksia se olisi pakotettua hyvyyttä, eikä siten aitoa ja arvokasta ollenkaan. Jos kaikkien on pakko olla hyviä, ei tapahdu yksilöllistä ja autenttista hyvyyden valintaa, ja silloin se ei voi koskaan olla oikeaa hyvyyttä.
Toisaalta, tällainen sekamelskailu opettaa, terästää ja kouluttaa, opettaa ja luo sisäisiä oivalluksia. Se tekee sietokykyisemmäksi, ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi.
Puhumattakaan siitä että moisessa maailmassa eläminen on erinomainen tilaisuus sovittaa karmavelkojansa. Ja se jos mikä on siunauksellista, ettei tarvitse kantaa harteillaan moisia taakkoja.
Kuten eräs E.T. aikoinaan tokaisi; "Tämä maailma on hiilenpala, josta paineella muodostuu timantti."
Jossain taas todettiin, että jokainen maan päällä kokemasi kärsimys muodostuu vielä helmeksi sielusi vaatetukseen.
Lopulta on vielä mainittava, että itse olemme halunneet tulla juuri tänne, kokemaan juurikin kaiken tämän. Tietäen jo etukäteen, että se on hyvin raskasta ja vaikeaa. Mutta lopussa kiitos stondailee, kuten sanotaan.
- Vortac