Mikä ihme siinä on, että anoreksiaa ihannoidaan? Anoreksia-palstalla kirjoittavat ovat monet hoikkia tai normaalipainoisia, mutta kirjoituksista paistaa läpi, että haluaisivat anoreksian omalle kohdalleen.Puhdasta anoreksiaa on aika vähän, ja anoretikot ovat mielestään sairaita, eivät vain huvikseen laihduttele. Ehkä suurin osa menee iän piikkiin, sillä monet kirjoittajat ovat nuoria tyttöjä. Suurin osa naispuolisista haluaisi laihtua, mutta tuskin kukaan anoreksiaan haluaa sairastua tai mihin muuhunkaan syömishäiriöön. Itellä on teini-iässä ollut ongelmaa syömisen kanssa, ja selvästi se oli mielialasta kiinni.Tuskin kukaan haluaa itelleen masennusta sun muuta, joka "heijastuu" syömishäiriönä. Ja mulla ei oikeestaan ollut edes pahana sh( sosiaaliset suhteet eivät kärsineet). Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu sellaisesta, jolla syömishäiriö menee kaiken muun elämän edelle.
anoreksian
ihannointi
71062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
totta. Anoreksiasta on tehty laihdutustapa. Teinitytöt aattelee et jos ne laihduttaa ni ne on anorektikoita. Naurettavaa :D
Mäkin saan aina kuulla olevani anorektikko, kun en suostu kittaamaan sisääni kaikkea roskaruokaa, jonka saan käsiini.
Onko anoreksia sitä, että on laiha ja rupeaa laihduttamaan entisestään ja kun on jo tarpeeksi sairaan näköinen, ei enää pysty syömään mitään, sillä pelkää sen lihottavan. ? Ei pysty laittamaan huulirasvaa huuliin, kun pelkää sen menevän nieluun ja lihottavan.
Kun erehtyy syömään minimaalisesti, vääntää itkua ja luulee lihovansa. Tekee kaikkensa, että syöty ruoka kuluu.
Siis laihduttaa.
Ja on teinityttö.
Ja laihduttaa noin.
Ja ei enää vaan pysty syömään ilman hirveää oloa ja ihan hirveää ahdistusta. Jaei enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, miten kuuluisi syödä.
Mutta sehän on teinitytön laihdutusta...
Ehkei se anoreksiaa ole.
Ajattelin vain sanoa että te ette tiedä mitä joidenkin toisten ihmisten päässä liikkuu. Te ette voi tietää kuka on oikeasti sairas ja kuka ei. te ette ole mitään analysoimaan kenenkään sairaudenkuvaa varsinkaan internetin kautta, vaikka olisitte lääkäreitä!!!
Itselläni meinasi juuri aikoinaan käydä todella huonosti KUN KUKAAN EI OTTANUT MINUA VAKAVASTI!!!
Olen samaa mieltä, että nykyään on entistä vaikeampaa todeta onko kyseessä anoreksia vai laihuuden ihannointia ja laihduttamista. Myös ne saattavat kuulla sairastuvansa kys. tautiin, jotka ovat luontaisesti hoikkia ja syövät normaalisti. Heidän kohdallaanhan saattaa olla niin, että kaikki on kunnossa ja he syövät kunnolla.
Toisilla taas laihdutus riistäytyy käsistä ja joku oikeasti pullukka voi sairastua anoreksiaan ja sehän ei näy heti päälle päin! Vanhempien ja muiden huoltajien täytyy olla selvillä, mitä nuori tekee! Ei ole normaalia, että nuori laihduttaa, vaikka nykyään hyvin tavallista. Paastolle ei saa ryhtyä ilman lääkärin valvontaa!
Pääpointtina mulla oli anoreksian ihannointi, ei kenenkään analysointi. Joistakin kirjoituksista vain huomaa sen, että kirjoittaja melkeimpä toivooo omalle kohdalleen anoreksiaa ymmärtämättä kuitenkaan, että anoreksia on paljon muutakin kuin laihana olemista ja että se on sairaus, eikä tavoittelemisen arvoinen tila. Sulla on viestitsi perusteella ollut rankkaa, toivottavasti olet parempaan päin!
Itse olin ylipainoinen kun alotin laihduttamaan. Silloin ihan terveellisesti, mutta myöhemmin ajatellen jo silloin pelkäsin kuollakseni lihoavani uudestaan ja oli hankalaa saada syötyä tarvittavaa määrää. Sain kymmenen kiloa pois ja olin juuri ja juuri normaalissa painossa. Ja sitten silloinen uusi poikaystäväni sanoi minua lihavaksi ja löi. Hän ei edes ollut ikinä nähnyt minua kymmenen kiloa tukevampana. kaikki itseluottamukseni rapisi pois. Jätin kyseisen tyypin ja aloitin uuden suhteen ihmisen kanssa joka rakasti minua. Ja silloin se iski. Yksi päivä vain en enää saanut syötyä kuin kupin riisiä. meni puoli vuotta ja olin sairaalassa yli kymmenen kiloa alipainoisena ja lääkärit sanoivat, että sydämeni pettäisi kahden kolmen päivän päästä jos en minua ei nyt pakotetttaisi juomaan ja syömään. Letkuihinhan siitä jouduin.
Vuosi siitä ja aloin syödä ja syödä. Lihoin puolessa vuodessa ylipainoiseksi. Vuoden koitin tasapainotella ahminnan kanssa kunnes lopetin kaiken kuin seinään. Olen liian heikko taistellakseni terveeksi. Nyt olen vain syömättä. kuukausi pari ja alipainoa on taas kymmenen kiloa.
Sosiaalinen elämä on kärsinyt. Sairastuin täysi-ikäisenä ja nyt olen jo aikuinen ihminen ja silti joskus tuntuu kuin käyttäytyisin kuin lapsi. Päivä täyttyy liikunnasta ja kalorien laskemisesta. En toivo kenellekään tätä sairautta. Minun ongelmani juuret ovat lapsuudessa ja niiden korjaaminen auttaisi myös tähän, mutta en vain jaksa enää. Joskus en toivo kuin kuolemaa.
puhutaan ihan totta. Nykyaikana monet pitävät anoreksiaa jonkinlaisena dieettinä ja tapana laihtua, jonka voi sitten lopettaa tavoitepainoon päästyään. Mutta aina vaan unohdetaan se, ettei terve ihminen yksinkertaisesti kykene elämään 600 kalorilla päivässä!