Toivottavasti en tylsistyta paivaanne vaan mielenkiinnostutan sita. :) Koska minun olosuhteissani en puhu suomea paivittain, ajattelin kirjoittaa suomenkieliselle palstalle omista painiskeluistani erilaisessa roolissa, suomalaisena naisena ulkomailla, aitina ja vaimona.
Asumme siis miehen ja kahden lapsen kanssa miehen kotimaassa, Intiassa. Elama on jarjettoman erilaista kuin mita olisin ikina voinut kuvitella. Sukukeskeisyys on hammastyttavaa, lapsiin keskittyminen paljon intensiivisempaa kuin Suomessa (lapset eivat myoskaan taalla ole mielestani niin itsenaisia ja omatoimisia kuin suomalaislapset) ja valitettavasti taikauskoisuus on arkipaivaa. Astrologilta ja papeilta, jotka ovat myoskin tavallaan astrologeja/ennustajia kysellaan kaikenlaista.
Minusta tuntuu etta olen niin hirvean kaukana suomalaisesta elamantyylista. Vai kuinka keskustella arjesta ja vaikkapa ruuanlaitosta Suomessa asuvien ystavien/tuttavien kanssa kun en edes itse laita ruokaa taalla, vaan meilla taloudenpidosta huolehtii kokki ja siivooja. Asumme samassa talossa miehen vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa ja talo on todella valtava. Siltikin joskus kaipaan ihan aarettomasti vaikkapa pieneen omakotitaloon jonkin suomalaisen kaupungin taloalueelle...
Aidin rooli on sinansa mielenkiintoinen kun lapset laitetaan kouluun jo kovin pienina. Esikoinen meni oppimaan jo nelivuotiaana ja vauvalle on jo suunnitteilla jonkinlainen koulutussuunnitelma. Tuntuu todella oudolta mutta toisaalta ei oikein voi muutakaan, silla jos tassa maassa kerran asumme, silloin lapset ovat heikossa asemassa muihin verrattuna jos mina haluan jarruttaa koulun alkua 6-7-vuotiaaksi.
Miehen kanssa sovimme yksiin kuin paita ja peppu. :) En kay toissa ollenkaan ja onneksi mieskin saa olla suurimman osan paivista vapaalla. Siina mielessa ollaan erittain onnekkaassa asemassa, etta mies omistaa yrityksia ja liikerakennuksia, joiden tuotto kattaa elamiskustannukset ja matkustelut.
Hassua on se, etta joskus haaveilen normaalista suomalaisesta elamasta, kun taas Suomessa ollessa olisin voinut paivauneksia ulkomailla elamisesta ja ns. helposta elamasta, jos ei tarvitsisi edes itse kokkailla jne.
Asumme siis miehen ja kahden lapsen kanssa miehen kotimaassa, Intiassa. Elama on jarjettoman erilaista kuin mita olisin ikina voinut kuvitella. Sukukeskeisyys on hammastyttavaa, lapsiin keskittyminen paljon intensiivisempaa kuin Suomessa (lapset eivat myoskaan taalla ole mielestani niin itsenaisia ja omatoimisia kuin suomalaislapset) ja valitettavasti taikauskoisuus on arkipaivaa. Astrologilta ja papeilta, jotka ovat myoskin tavallaan astrologeja/ennustajia kysellaan kaikenlaista.
Minusta tuntuu etta olen niin hirvean kaukana suomalaisesta elamantyylista. Vai kuinka keskustella arjesta ja vaikkapa ruuanlaitosta Suomessa asuvien ystavien/tuttavien kanssa kun en edes itse laita ruokaa taalla, vaan meilla taloudenpidosta huolehtii kokki ja siivooja. Asumme samassa talossa miehen vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa ja talo on todella valtava. Siltikin joskus kaipaan ihan aarettomasti vaikkapa pieneen omakotitaloon jonkin suomalaisen kaupungin taloalueelle...
Aidin rooli on sinansa mielenkiintoinen kun lapset laitetaan kouluun jo kovin pienina. Esikoinen meni oppimaan jo nelivuotiaana ja vauvalle on jo suunnitteilla jonkinlainen koulutussuunnitelma. Tuntuu todella oudolta mutta toisaalta ei oikein voi muutakaan, silla jos tassa maassa kerran asumme, silloin lapset ovat heikossa asemassa muihin verrattuna jos mina haluan jarruttaa koulun alkua 6-7-vuotiaaksi.
Miehen kanssa sovimme yksiin kuin paita ja peppu. :) En kay toissa ollenkaan ja onneksi mieskin saa olla suurimman osan paivista vapaalla. Siina mielessa ollaan erittain onnekkaassa asemassa, etta mies omistaa yrityksia ja liikerakennuksia, joiden tuotto kattaa elamiskustannukset ja matkustelut.
Hassua on se, etta joskus haaveilen normaalista suomalaisesta elamasta, kun taas Suomessa ollessa olisin voinut paivauneksia ulkomailla elamisesta ja ns. helposta elamasta, jos ei tarvitsisi edes itse kokkailla jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse seurustelin englannissa asuessani intialaisen miehen kanssa. He ajattelevat usein, että vaimoa pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Vaimon ei kuulu tehdä töitä tms. Lue huviksesi kama sutra. Todella tuhansia vuosia vanha (vähän niinkuin raamatun kirjoitukset) kuvaelma miehen ja naisen rakkaudesta. Olet varmasti lukenutkin ;-)
Kulttuurien väliin jää kuitenkin tyhjyys. Suomalainen nainen haluaa usein tuntea itsensä kykeneväksi muuhunkin kuin äitiyteen (äitiys on rankka homma myös) ja suomalaista globaalia naista häiritsee usein järjetön kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. On vaikea nauttia kaikesta kivasta, jos tietää, kuinka monilla muilla menee todella paskasti.
Yritä vain nauttia omasta elämästäsi. Sinä et voi mitään sille, että intiassa on palvelijoita (vaikka tarjoituisit tekemään kaiken itse, palvelijoita on silti), yritä löytää harrastus ja kaikeksi varmuudeksi..tarkasta, mitkä ovat etusi kuoleman tms. sattuessa.
juuri tällaisia on mielestäni todella mielenkiintoisia lukea, miten toisissa maissa eletään. Oletteko joskus asuneet koko perhe suomessa? vai oletteko asuneet intiassa ihan lasten syntymästä? Voisitkohan löytää vaikka jonkun vapaaehtois työn, vaikka vain muutamaksi tunniksi niin saisit jotain muutakin ajateltavaa? Tai vaikka ihan vaan joku harrastus?
Onko sinulla paljon sukulaisi/ystäviä suomessa, ajattelin vaan että sehän vaikuttaa myös paljon koti-ikävään? Oletko keskustellut tästä miehesi kanssa? Olisi todella mukava kuulla lisää sinun arjestasi.
Heipa hei,
Valitettavasti emme ole viela saaneet asustella Suomessa, mutta se on toki haaveenani koska haluaisin muksujen tutustuvan laheisesti myos minun kulttuuriini. Toki olemme kayneet lyhyehkoilla lomilla mutta eihan se ole sama asia kuin oikeasti nahda kaikki vuodenajat ja kuulla suomen kielta ymparilla jatkuvasti. Ensimmainen lapsi on syntynyt Yhdysvalloissa ja toinen Intiassa, joten kovin monikulttuurista porukkaa ollaan. :)
Osallistun jonkin verran miehen liiketoimintaan mutta koska mina parjaan vain englannilla tuollaisissa yhteyksissa, se asettaa omat rajansa. Vapaaehtoistyo olisi kylla tosi mukavaa, mutta ainakin viela kun vauva on niin pieni, en halua irroittautua kovin pitkaksi aikaa piskuisen luota.
Koti-ikava on tosiaankin melkoinen juuri kaikkien ystavien ja sukulaisten vuoksi. Intiaan ei ole ihan niin helppoa lennahtaa lomalle kuin vaikka Keski-Eurooppaan.
Mitas kertoisinkaan arjesta ja toisaalta juhlista, joita taalla vietetaan pilvin pimein! Vahan valia on erilaista puoliuskonnollista juhlaa, jolloin myos koulusta on vapaata. Vanhempi lapsista opiskelee nunnien yllapitamassa koulussa, ja se olikin aluksi aika jannittava juttu minulle kun Suomessahan ei ole moista systeemia, ei koulupukuja, ei niin pitkia koulupaivia. Lapsukainen joutuu opiskelemaan myos isan erittain vaikeaa aidinkielta (myos kirjoitusasu on hirmuista koukeroa!:D)koulussa ja se on tuottanut jonkin verran ongelmia, silla kotona puhumme kaikki pelkkaa englantia ja suomea.
Se mika on myoskin hyvin erilaista on tuo taikauskoisuus. Lapsille on laadittu jo heti syntyessaan horoskoopit joista sitten katsellaan kaikenlaista tulevaa, jopa jonkinlaisia veikkauksia puolisoista ja tulevasta ammatista. :) Itse en kylla usko ollenkaan tuollaiseen mutta mies on aika taikauskoinen, samoin kuin anoppi. Mennessamme naimisiin astrologi teki myos yhteensopivuuskartan ja maarasi haapaivan ajankohdan kellonaikaa myoten! :) Mies ei olisi halunnut yhteensopivuusennustusta mutta mina pyysin sen ihan anopin mielenrauhan vuoksi.