Heitin ukon ja 1v 10 kk lapsen ulos ja huusin etten jaksa sekunttiakaan enää passata kumpaakaan. Kertaakaan en ole edes kaupassa käynyt lapsen aikana. Nyt tais iskeä huolellinen burnout tai jotain. Haluaisin vaan olla yksin. Tekis mieli hävitä maapallolta. Kaikki haluaa musta ruokaa tai seksiä tai jotain. Aargh!
Äiskällä
kertapimahdus!
161392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Toi ei ole normaalia!
melko normaalilta:)!Heitä ne vaan useammin pihalle jos se helpottaa:)
kuulostaa täysin normaalille.
Hauskaa alkukesän jatkoa teille kaikille kolmelle.
moisia kommentteja! A.P
mies ja lapsi ulos ja itse teet mitä haluat.
Ihan tervettä se on välillä olla itsekäs ja vaatia omaa aikaa ja aikaa omien asioiden kanssa (eli ei aina tarvitse ollaan yksinkään)
Itse säikähdin omaa reaktiotani viime vko:nloppuna kun paiskoin pyykkitelineet pitkin olkkaria ja revin vaatteita miehen vaate komerosta alas... vissiin pimahdin kanssa tästä ikuisesta siivoamisesta ja väsymyksestä.
Mies vaan nauroi kun tuli kotiin että pitäisköhän mun välillä levätä :)
viskominen on järkevää ja vielä fiksumpaa on viskoa vaatteita. Niillä harvoin saa isoa vahinkoa aikaan.
Itse harrastan ajoittain posliininheittoa (siis eräänlaista saappaanheiton ja posliininmaalauksen välimuotoa) ja siitä seuraa ajoittain paljon sirpaleita jotka
a) tuottavat sananlaskun mukaan onnea.
b) ovat v:mäisiä siivottavia.
liikkeellä jotain, joka saa äidit pimahtelemaan ;-)
Vai oisko se pitkä talvi takana ja ukon kesälomat edessä?
Meillä mies on ollut kevään aikana 3 kertaa 2-3 kolmen viikon työmatkoilla!
Aina välllä on oltu muutama yö kotona ja pesty vähän paitoja ja menty taas!
Ja sitten vielä ne tavalliset 1-2 yön matkat päälle...
Meillä meinasi muutama iso Arabian-lautanen ottaa kovempaa
kosketusta keittiön pöydän kanssa. Uhkasin myös ottaa lastenhoitajan
ukon laskuun illoiksi, itselleni poikaystävän iltojeni iloksi,
lopettavani imetyksen ja alkavani antaa tytölle purkkiruokaa... ;-/
Noh, vielä muutama päivä, sitten helpottaa...
Päivääkään en olisi enää jaksanut, huh...
Neidillä nimittäin pukkaa lisää hampaita ja seisomista
ja sivuaskeleita harjoitellaan myös unissaan. Ja uneenhan ei rauhoitu kuin tissillä...
Kunhan ukolla alkaa loma, lopetaan yötisuttelut, saavat nukkua L***aset
ihan keskenään muutaman yön ;-)
että kunnon raivokohtauksenkin jälkeen ne jäljet saa aina siivota itse? :D minusta olisi vähintäänkin kohtuullista että siinä vaiheessa kun mammalta loppuu pinna, ottaisi joku muu edes hetkeksi vastuun sotkun korjaamisesta...
Sanoo perintölautasen säleiksi pamauttanut. Kyllä tuli meinaan itku. Yritys hakea huomiota näyttävästi särkemällä jotain minkä varmasti Tiedetään olevan sinulle rakasta, oletettavasti pitäisi herätä että hei, jotain on vikana? Pitäiskö auttaa? Vaan ei... jos sitä ensi kerralla vain... pyytäisi.
Aijai. Nyt väsyttää.
***
Mikähän niissä on... Meinaan pimahdin minäkin (tunnustan)keväällä ja makkarissa heittelin pyykkitelinettä seiniä pitkin...
Taisinpa pimahtaa siitä kun olisin halunnut KERRANKIN nukkua pitempään kun seitsemään aamulla. (en yleensä osaa nukkua pitkään aamulla ja mies on siihen tottunut) Väsymyspäissään(ja kostopäissään) kävin pistämässä makkarin uuteen uskoon.
Se on kevät mitä syytän..
Mun empiirisen tutkimuksen mukaan nuoret äidit on usein hiukka skitsoja. Aivan sivullisen, tuntemattoman henkilön ei tarvi ees tehdä mitään muutaku olla vaan ja kuitenki tulee kiukkusia katseita, haukkuja tai muuta vastaavaa. Mulle on nimittäin käynyt näin... Ja minkä takia täytyy aikuisen ihmisen änkeä huvipuiston TÖRMÄILYAUTOIHIN ja vielä ottaa vittu nukkuva sylivauva mukaan, jos kerran pimahtaa täysin, kun pikkupoika erehtyy törmäilemän?!? Sain sitte isältäki kuulla huutoa pitkän aikaa, ku sillä lailla jauhan lesosti purkkaa ja autolla oikein saalistan muita. Jos nyt saisin sen akan käsiin ni en tiiä mitä tekisin!!!! MAAILMA ON PASKA JA MUUT ON TYHMIÄ!!!!!!
Te olette sentään lastenne idoleita ja roolimalleja.
Älkääkä sitten sanoko yhtään pahaa sanaa, kun lapsi alkaa heitellä posliineja ja muita tavaroita. Äidiltään on oppinut.
Toivottavasti tuo kommentti itsensä hillitsemisestä oli trolli.
Moista hurskastelua. Kyllä ihmisen täytyy tunteensa näyttää. Kummasti raivo häipyy, kun kerran pamauttaa lautasen seinään (täytyy vaan muistaa valita se anopin tuoma kammotus), mut se on totisen tosi, että tylsää kun pitää itse siivota jäljet! :-) Olisi paljon nautinnollisempaa, jos saisi vaikka miehen korjaamaan jäljet.
"Hillitkää itsenne" Höpö höpö. Aika viatonta, jos kiukkunsa kohdistaa yhteen lautaseen, parempi niin kuin että kalauttaa toista ihmistä. Kun aina "hillitsee" itsensä niin siten sitä saadaan aikaan oivia patoutumia, jotka taatusti purkautuvat paljon huonompaan aikaan ja huonompaan kohteeseen kuin vaivainen lautanen.
eivät ole näkemässä näitä juttuja,ja vaikka näkisivätkin niin siinähän voi opettaa että omia tavaroitaan säretään suutuspäissään mieluummin kuin vieraita ja että kuinka se sitten harmittaa jos rikkoo jotain tärkeää:):)minä en kyllä vielä ole mitään viskonut muuta kuin suusta sammakoita,tuhmia sanoja ja sen sellaista:):)mutta meillä ei lapset silti kiroile kotona ainakaan enkä ole kuullut vielä kyliltäkään...vaikka joskus pääsee tosi tuhmia:);(
Tunteitaan ihminen ei voi hallita, käytöstään sen sijaan voi. Ja ellei voi, on harjoiteltava.
Toivottavasti et anna lasten huomata, mitä ajattelet heidän isoäidistään (anopin tuoma kammotus). Lapset yleensä kyllä tietävät tuollaiset asiat.
Oletko itse halukas korjaamaan miehesi raivoamisesta syntyneet jäljet? Miltä tuntuisi, jos miehesi rikkoisi kodissanne esineitä, esimerkiksi äidiltäsi saamasi lahjan?
Vihan purkaminen väkivaltaisesti lautaseen ja toiseen ihmiseen eivät ole toistensa vastakohtia tai vaihtoehtoja, vaan saman asian eri voimakkuustasoja. Suosittelen jokaista raivotarta opettelemaan itsehillintää, ennen kuin alatte lyödä ihmisiä. Toivon myös, että miehesi pystyy hillitsemään itsensä paremmin kuin sinä. Mies on sen verran vahvempi kuin nainen, että saa aikaan vielä pahempaa jälkeä.
Ja usko minua, lapset jäljittelevät äitiään - ja häpeävät myös, jos on aihetta.
Patoutumat saa puretuksi esimerkiksi juoksulenkillä raittiissa ulkoilmassa tai sitten ihan siivoamalla. Kun olet pessyt kaikki ikkunat, näyttää kaikki kirkkaammalta, muun muassa miehesi ilme.
Trolliuden lisäksi vielä hurskastelua! Hihii.
Juu, itsehillintää löytyy, lautasissa pysytään (ja edelleen vielä mielellään niissä anopin ostamissa), ihmisiin ei ole koskaan ollut tarvis käydä käsiksi.
Höpö höpö, ihminen, löysää pipoa ja relaa.
Peace!
mieleen yhden poikani kirjoittama päiväkirjanovelli.
Hän kirjoitti terveestä raivosta väistämättömän edessä ja yksi esimerkeistä oli se kuinka äiti kerran heitti kahvikupin verannalta taivaisiin niin lujaa kuin ikinä jaksoi ja karjaisi jumalalle, että "Tule alas, senkin raukkis ja tappele kuin mies!"
Pojan mukaan se oli yksi niistä hetkistä jolloin oli äidistään valtaisan ylpeä; " Muori ei tarvi viinaa eikä pillereitä, ei väkivaltaa, ei katkeruutta, terapiaa eikä tabuja. Raivo raivotaan ja sitten jatketaan."
Minä pidän esineisiin kohdistuvaa raivoa hyvänä terapiamuotona silloin kun elämä oikein kunnolla kolhii. Paljon paremmin se toimii kuin vuosikausien itsetilitys ja hyssyttelevä katkeruus.
Ja todella toivon että niin lapsina kuin aikuisina ki nämä nomatkin lapseni pystyvät pahoissa paikoissa ilmaisemaan tunteensa vapaasti ketään vahingoittamatta (ja sortumatta kuvittelemaan että ikkunoiden pesu tai lenkkeily olisi jotain mihin tulisi "sivistyneesti" ryhtyä vaikka erityisen kohtuuttomalta kuulostavan kuolinviestin saatuaan)- ja jatkamaan elämäänsä sen jälkeenkin.