Miksi

minä aina rakastun vääriin naisiin? Ainoa nainen jota rakastan on näkö&kuulohavaintojen perusteella koko koulun pahin jakorasia. (perjantaina Helmikuussa, koko vuosiluokan ryyppäjäiset joihin osallistuin kollektiivisen tajunnan rippeiden takia. N.klo 2 lauantaina heräsin pöhnästä ja alakerrassa oli orgiat päällä; "Aah! Anna lisää munaa! Näin sitä lapsia pannaan!". Darrassa kotiin ja hirveä morkkis päällä X( ) MIKSI?! Miksi minä aina saan sangollisen paskaa niskaani kun lasken tunnevamman tarjoaman suojan hetkeksikään?! Aina jälkeenpäin tuntuu niin tyhjältä...ei rakkautta, ei myötätuntoa, ei...mitään. Vain repeytynyt arpikudos siellä missä nuoren, terveen, elämäniloa sykkivän sydämmen pitäisi olla.

Itsestäkin tuntuu niin helvetin typerältä kun sepostan tätä täällä. Ja koko vitun tilanne on yksinkertaisesti niin NAURETTAVA, minä satutan itseni kerta toisensa jälkeen rapajuoppoon ja huoraan vaikka muuten juuri mikään muu ei liikuta minua. Ja vaikka kuinka haluaisi tuntea jotain ja elää niin terapiaan minä en enää lähde! "Ota lääkkeesi A, ne ovat sinulle hyväksi, ne tekevät sinusta PAREMMAN IHMISEN." Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä? Tunnustaa koko juttu ja rukoilla että neiti T ei naura ja aja minua täysin sosiopaattiseksi? Vai vajota syvemmälle varjoelämään ja unohtaa hänet? Paskanmarjat että kukaan tästä välittäisi. Painukaa juomaan ja naimaan niinkuin normaalit ihmiset.