Tässä katkelma toisesta novellistani.
Sepeli rasahti tutulla tavalla kun auto saavutti pihan. Ennen pihaa oli se viimeinen kurvi, jossa täytyi vaihtaa pienemmälle vaihteelle.Tuttu ja turvallinen nykäys ja sen jälkeen perille saapuminen pitkän ajan odotuksen jälkeen. Muistin sen vielä vuosien takaa.
Nykyään aika kulki nopeammin, mutta sitä on myös kulunut enemmän. Ei vielä kai paljoa, mutta sen verran, että asiat ovat muuttuneet. Jotkin asiat ovat jääneet, jotkin häipyneet ajan kuluessa.
Tämän vierailun tarkoituksena oli palauttaa jotain, joka oikeastaan on säilynyt, mutta myös omalla tavalla muuttunnut, oliko sitä enää? Pelkäsinkö sen unohtuneen koska olin sitä etsimässä? Ensimmäiseksi piti kerätä tavarat, se piti tehdä ensin. Vasta sen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä eteenpäin. Odotin. Odotin samalla tavalla kuin ennenkin, sama levottumuus eli minussa. Saatoin olla jopa kärsimättömämpi päästä sisälle tuohon merkityksien ja muistojen läpi tunkemaan taloon. Kärsimättömämpi kuin kauan sitten. Eri syistä. Vaikeammista vaiko tärkeämmistä syistä ? Ainakin erilaisista.
Seuralaiseni läsnäolo häiritsi minua. Olisin halunnut olla tässä yksin. Olla yksin, yksin täällä, tämän paikan kanssa.
Seuralaiseni antoi minulle avaimet keräten vielä joitakin omia tavaroitaan. Minä sain siis olla ensimmäinen joka tuon oven avaisi.
Kuljin eteenpäin, tässä oli joskus ollut vanhantyylinen katulamppu ja vanhoja puisia kärrynpyöriä; oranssin värinen ja keltainen. Olin aiemmin varma, että ne olivat kärrystä, joka oli talon käytössä, siis oikeita.
Metallinen oranssin värinen postilaatikko näkyi tontin reunassa tien vieressä.
Kuljin eteenpäin kohti ovea. Se oli tummanruskea lakattu puuovi. Lakka oli lohkeillut ovesta, muistaakseni aurinko paistoi tähän kuumimpaan aikaan kesäpäivästä. Sovitin avainta lukkoon. Käänsin avainta ja avasin oven. Tuoksu tulvahti minua vasten täyttäen minut kokonaan. Vuodet vierivät ja aistihavainnon avaama muistojen ja tunteiden virta täytti minut. Hengähdin, puu tupakan ja auringon tuoksu nenässäni astuon sisään rakennuksen keittiöön. Keittiötä oli hieman uudistettu, mutta jotain oli myös jäljellä, jotain mikä ei remontoiden tai kuuramalla irronnut. Katsoin hanaa ja sen vieressä olevaa valokatkaisijalta näuttävää nappia. Vettä tarvitessaan sitä tuli painaa ja kotoisan hurinan ja hörkötyksen saattaman hana alkoi sylkeä raikasta kylmää vettä. Lämmintä vettä ei tullut, enkä sitä nyt tarvinnutkaan.
Tämä katkelma on laajemmasta kertomuksesta ja on oikeastaan tilannekuvaus. Sen enempää en ainakaan nyt halua kertoa. Olisi mukava kuulla miten kertomus toimii tällaisenaan ja millaisia ajatuksia se saa aikaan. Voin myöhemmin kertoa mistä on tarkalleen kysymys.
Ensimmäinen juttu minkä tänne laitoin oli katkelma novellista Mies ja Saari. Halusin laittaa tähän linkin mistä sen voi lukea koska kertomusten taustat ovat samanlaiset. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000018832442#22000000018832442
Olen 28 vuotias mies. Kotimaista proosaa, varsinkin novelleja on tullut kulutettua reippaasti.
Sepeli rasahti tutulla tavalla kun auto saavutti pihan. Ennen pihaa oli se viimeinen kurvi, jossa täytyi vaihtaa pienemmälle vaihteelle.Tuttu ja turvallinen nykäys ja sen jälkeen perille saapuminen pitkän ajan odotuksen jälkeen. Muistin sen vielä vuosien takaa.
Nykyään aika kulki nopeammin, mutta sitä on myös kulunut enemmän. Ei vielä kai paljoa, mutta sen verran, että asiat ovat muuttuneet. Jotkin asiat ovat jääneet, jotkin häipyneet ajan kuluessa.
Tämän vierailun tarkoituksena oli palauttaa jotain, joka oikeastaan on säilynyt, mutta myös omalla tavalla muuttunnut, oliko sitä enää? Pelkäsinkö sen unohtuneen koska olin sitä etsimässä? Ensimmäiseksi piti kerätä tavarat, se piti tehdä ensin. Vasta sen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä eteenpäin. Odotin. Odotin samalla tavalla kuin ennenkin, sama levottumuus eli minussa. Saatoin olla jopa kärsimättömämpi päästä sisälle tuohon merkityksien ja muistojen läpi tunkemaan taloon. Kärsimättömämpi kuin kauan sitten. Eri syistä. Vaikeammista vaiko tärkeämmistä syistä ? Ainakin erilaisista.
Seuralaiseni läsnäolo häiritsi minua. Olisin halunnut olla tässä yksin. Olla yksin, yksin täällä, tämän paikan kanssa.
Seuralaiseni antoi minulle avaimet keräten vielä joitakin omia tavaroitaan. Minä sain siis olla ensimmäinen joka tuon oven avaisi.
Kuljin eteenpäin, tässä oli joskus ollut vanhantyylinen katulamppu ja vanhoja puisia kärrynpyöriä; oranssin värinen ja keltainen. Olin aiemmin varma, että ne olivat kärrystä, joka oli talon käytössä, siis oikeita.
Metallinen oranssin värinen postilaatikko näkyi tontin reunassa tien vieressä.
Kuljin eteenpäin kohti ovea. Se oli tummanruskea lakattu puuovi. Lakka oli lohkeillut ovesta, muistaakseni aurinko paistoi tähän kuumimpaan aikaan kesäpäivästä. Sovitin avainta lukkoon. Käänsin avainta ja avasin oven. Tuoksu tulvahti minua vasten täyttäen minut kokonaan. Vuodet vierivät ja aistihavainnon avaama muistojen ja tunteiden virta täytti minut. Hengähdin, puu tupakan ja auringon tuoksu nenässäni astuon sisään rakennuksen keittiöön. Keittiötä oli hieman uudistettu, mutta jotain oli myös jäljellä, jotain mikä ei remontoiden tai kuuramalla irronnut. Katsoin hanaa ja sen vieressä olevaa valokatkaisijalta näuttävää nappia. Vettä tarvitessaan sitä tuli painaa ja kotoisan hurinan ja hörkötyksen saattaman hana alkoi sylkeä raikasta kylmää vettä. Lämmintä vettä ei tullut, enkä sitä nyt tarvinnutkaan.
Tämä katkelma on laajemmasta kertomuksesta ja on oikeastaan tilannekuvaus. Sen enempää en ainakaan nyt halua kertoa. Olisi mukava kuulla miten kertomus toimii tällaisenaan ja millaisia ajatuksia se saa aikaan. Voin myöhemmin kertoa mistä on tarkalleen kysymys.
Ensimmäinen juttu minkä tänne laitoin oli katkelma novellista Mies ja Saari. Halusin laittaa tähän linkin mistä sen voi lukea koska kertomusten taustat ovat samanlaiset. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000018832442#22000000018832442
Olen 28 vuotias mies. Kotimaista proosaa, varsinkin novelleja on tullut kulutettua reippaasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.