Mikä on homman

Yleisesti on tiedossa, että telemarkkinointifirmoissa on kova vaihtuvuus. Osittain johtuu varmasti firmoista mutta yhtä paljon työntekijäaineksesta.

Firmoista siten että koulutukseen ei olee aikaa ja/tai halua satsata ja työn luonteesta jolle ei vain voi mitään. Pitää olla kova luu että sitä jaksaa täysipäiväisesti pidempään. Nää kovat luut onkin sitten arvostettua porukkaa myynnin ammattilaisten keskuudessa.

Työntekijäaineksesta johtuu sen verran että osa vain menee "saamaan 7e tunnissa" kun myyntialalla on lainalaisuus se että jokainen euro pitää ansaita TYÖLLÄ. Vaikka olisi pohjapalkkakin. Ikävä kyllä kaikki eivät tätä ymmärrä eivätkä ole hereillä haastattelussa kun palkkamallia käydään läpi.

Työntekijöistä toinen on se että ei ymmärretä mitä on myyminen. Luullaan että ollaan hyvä työntekijä vain kun on paljon puheluita, mutta taas: tuloksesta maksetaan. Kuinka paljon olet valmis näkemään kehittymisen eteen vaivaa, se ratkaisee miten pärjäät. Helppoa työtä se ei ole.

Mm. edellä mainituista syistä johtuu että vaihtuvuutta alalla on. Ei välttämättä kerro niinkään firmasta. Monethan menevät vain "kokeilemaan" eikä todellista mielenkiintoa edes ole. Silloin ei pärjää. Myös talot itse laittavat porukkaa pihalle kun tulosta ei synny - jos on pohjapalkka niin sen nopeammin.

Toivottavasti valaisi mieltäsi arvelluttavia asioita.

T. erään talon ex-pomo

ne parhaat päivänsä nähny jo ajat sitten ja yrittää sitkutella jotenkin epäpätevien vetäjien turvin.
Alan parhaat tekijät on ahistettu ja ajettu pois aikoja sitten nykysen vastaavan toimesta.
Aina ei voi voittaa.

Työn on useimmille ihmisille elinkeino. Siitä pitää saada palkka, jolla tulee toimeen.
Tuore kokemus "telemarkkinointifirmasta".
Työnantaja myöhästyi 1. tapaamisesta - haastattelusta, ja ilmoitti vain välikäsien kautta viipyvänsä. Toimistoa oli osoitteesta vaikea löytää, koska opasteita ei ollut (ehditty vielä asettaa; tai sitten niitä ei ollut kenties mitään syytä panna, ennen seuraavaa siirtoa.)Kaikki yrityksessä vaikutti keskeneräiseltä. Eräs työtekijä kertoi yrityksen (työnantajan) menneisyydestä ja käytti sanontaa: "monta firmaa ja toimistoa sitten."
"Lupaus" "pohjapalkka provisio" oli niin ovelasti muotoiltu, että totuus paljastui vasta, 1. tilinauhassa. Puhuttuun max päiväansioon (135€) ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta päästä - ei sinne päinkään!
Aloitin selkeistä indikaattoreista huolimatta; koska "pomokaveri vaikutti niin vilpittömältä" ja ajattelin, että jos saisin edes 100€/ d tulisin mukavasti toimeen. Kukaan muista työntekijöistä ei tosin vaikuttanut kovin varakkaalta; ehkäpä jopa päinvastoin, mutta "no surrender" aattelin.
Proseduuri oli seuraava: varaaja (minä) varasi ajan esittelyyn ja myyjä yritti myydä tuotetta, josta kumpikin saisi mukavan provikan.
Vastaava liikeideahan olisi: "osta puntti tulitikkuja ja myy niitä 1000€/ kpl ja kohta olet rikas! =D" (- jos joku on niin sinisilmäinen, että ostaa.)
Paluuta ei ollut. Pääsin yhtenä päivänä lähes "tavoitteeseen", mutta ajattelin tulevani palkallani toimeen. Toisin kävi. Kuvittelin, että provisio maksetaan "takuupalkan" päälle, mutta se maksettiinkin, vasta takuun ylittävältä osalta. Toiseksi takuutuntipalkkaa maksettiin vain 6 tunnilta/ d vaikka olisi työskennellyt 10h. Työsopimuksessa, joka kirjoitettiin vasta pyynnöstäni mainittiin, että "palkka maksetaan projektikohtaisesti". Tämä tieto olisi taatusti ollut este rekrytoitumiseeni. Minun talouteni kaatui. Olin kysynyt että mikä on työntekijöiden keskiansio, johon vastattiin: "voi-voi, on niin monenlaisia palkkoja". Muutaman työntekijän firmassa varmasti tiedettiin täsmällisesti, mitä kukin saa.
Koen, että minua jujutettiin - ei suoraan valehtelemalla, vaan jättämällä kertomatta hyvin oleellisia seikkoja.
Sinisilmäisyyteni hinnan maksan itse. Rekrytoinnissa käytettiin tismalleen samaa taktiikkaa, kuin tuotteiden myynnissä: ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka suostuu.
Btw. uskon, että k.o. firmoissa seurataan, mitä esimerkiksi tällä palstalla keskustellaan, ja tekijämiehet/ naiset varmasti kommentoivat salanimillä mukatyöntekijöinä , mutta on olemassa taho, Jumala, joka tietää totuuden ja se ei pala tulessa. Jos en luottaisi siihen, että: "Herra jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen" voisin katkeroitua. Nyt kiitän Häntä erittäin opettavaisesta kokemuksesta, mutta sen asemassa, jonka kautta tämä koetus tuli, en haluaisi olla.

Olen telemarkkinointiyhtiön omistaja.
Emme enää tee kuluttajamyyntiä, josta koko puhelinpalveluala on saanut leiman otsaansa.
Puhuisin tässä kohtaa erityisesti rekrytoinnin ja työvoiman ongelmista telemarkkinoinnin kuluttajamyynnissä. Koko myyntiala (kuten moni muukin ala) kokee pahaa työvoimapulaa. Hakijoita on jonkin verran mutta ei tekijöitä. Missä on nuoremman polven moraali, jos 25% työhaastattelun varanneista ei jaksa edes peruuttaa haastatteluaikaansa. Missä on selkäranka jos tullaan katsomaan kahdeksi päiväksi, viitsisinksmä tehdä tätä hommaa vai jäisinksmä kotiin. Järjestäytyneenä työnantajana yritykseni lopetti koko kuluttajamyynnin koska se on niin kuralle kilpailtu. Moraalia ei ole sen enempää toimeksiantajissakaan. Erään suurehkon vasemmistolaisen lehden levikkimyyntiä kilpailutettaessa yritykseni tarjous ei mennyt läpi. Kun kysyimme, oliko lehti ottanut huomioon (vasemmistolaisten aatteiden kannalta mielestäni tärkeän asian), että hintamme on korkea ehkä siksi, että me saatamme olla ainoa järjestäytynyt te-sopimuksen mukaista takuupalkkaa maksava yritys, joka tarjouskilvassa oli mukana. Lehdestä vastattiin hämillään: no onhan se mielessä käynyt. Läpi mennyt tarjous oli sellainen, että sillä ei tes:n mukaisia takuupalkkoja saati sitten tulosbonuksia makseta. Nyt tätä villinlännen sirkusta (lähinnä kuluttajamyynti ja erityisesti levikkimyynti) ylläpitävät siis edelleen pääsääntöisesti järjestäytymättömät työnantajat joiden liikeidea on; no kyllähän business aina pyörii kun ei tarvitse maksaa palkkoja. (Toki alalla kuin alalla on poikkeuksia). Työntekijät taas eivät jaksa eivätkä osaa järjestäytyä kun ovat 80% teinejä. Jos 50% puhelinpalvelualan työntekijöistä olisi järjestäytyneitä, saataisiin alalle yleissitova sopimus, ja työantajasuorituksilla ja palkoilla keplottelevat yritykset aisoihin.
Alan arvostusta heikentää palkkasotkujen lisäksi myös huono koulutus. Useimmiten olen omilta työnhakijoiltani kuullut kokemuksia telemarkkinointiyhtiöiden toiminnasta. Mikä on yhtälö jos nuori kokematon työntekijä yrittää saada ansiota tulospalkkauksella, ilman kokemusta ja koulutusta, soittaen päällekkäisiä telemarkkinointilistoja vihaisille asiakkaille joille samaa lehteä on kaupattu jo kolme kertaa viimeisen kuukauden aikana. Asiakkaat ovat vihaisia, soittajat ovat vihaisia. Koston kierteessä kerrotaan kaikille tutuille ja naapureille miten taas inhottava puhelinmyyjä yritti väkisin myydä lehteä tai miten palkka olikin 1/4-siitä minkä käsityksen työntekijä oli palkkamallistaan etukäteen saanut ja ne koulutusajan bonuksetkin jäi saamatta kun myynti jäi 15 pistettä tavoitteesta (kukaan ei tiedä mitä ne pisteet tarkoittavat).
Miksi minä olen edelleen asiasta tuohtunut; siksi että edelleen teemme kauppaa puhelimitse. Koko alan profiilia pitää nostaa ja kunnolla ennen kuin työpaikkaa ja alaa vaihtava myyjä sanoisi huomatessaan mol:n sivuilla avoimen myyntipaikan puhelinmyynnin parista; hitto, tuonne haen ensimmäisenä. Kuitenkin, tämä on monelle myyjälle loistava vaihtoehto. Konttorilta ei tarvitse lähteä kentälle kurasäässä tai -30 c pakkasessa. Myyjällä on kaikki valtit käsissään. Sermin taulukoista voi vapaasti luntata jos kaikki faktat eivät ole pysyneet päässä. Asiakas ei sitä näe. Kun työhön saa koulutuksen ja kun palkkausjärjestelmä on varma ja samalla motivoiva ( provikkaa päälle tuloksesta) on puhelinmyynti erittäin varteenotettava vaihtoehto.