Jätin avovaimoni, koska en tuntenut suhdetta oikeaksi. Etsin syitä ja yritin selittää itselleni niitä. Avovaimoni rakasti minua, mutta en tuntenut samoin. En ymmärtänyt häntä täysin, eikä hän halunnut keskustella avoimesti ongelmistamme vaan jätti asiat myllertämään sisääni. Meillä oli myös ikäeroa ja tuntui, että hän tyytyy elämään näin, mutta minä uhraan elämäni hänen takiaan. Jätin hänet lopulta neljän vuoden jälkeen koska mielenterveyteni alkoi hajoamaan. Hän itki, pettyi ja ihmetteli mitä hän teki väärin. Hän oli tavallaan hyvä, mutta elämäni oli tylsää ja tunsin kuolevani sisäisesti.
Tunsin tekeväni väärin jos jatkan vielä hänen kanssaan. Tunnen syyllisyyttä aiheuttamastani murheesta hänelle todella paljon. Tästä on kulunut jo yli vuosi ja nyt alan vähän ymmärtämään asiaa, mutta vieläkin se vaivaa.
Ajattelin etten voi tutustua enään kenenkään kanssa koska petin hänen luottamuksen ja en pitänyt häntä arvoisenani. Hän halusi nuoremman miehen ja tunsin toisinaan häpeää ikäeromme vuoksi, vaikka se ei ollut ainoa syy eroomme.
Tunnen syyllisyyttä tavatessani nuorempia naisia, sillä teenkö silloin väärin kun tuomitsin hänet ikäeromme vuoksi. Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin toisen ymmärtämisen vaikeus. Hän vain halusi omistaa minut loppuelämänsä, mutta minä ahdistuin ja halusin pois. Asiat sekoavat välillä päässäni ja tuntuu kuin pääni räjähtäisi.
Löydänkö tasapainoa elämääni enään koskaan?
Tunsin tekeväni väärin jos jatkan vielä hänen kanssaan. Tunnen syyllisyyttä aiheuttamastani murheesta hänelle todella paljon. Tästä on kulunut jo yli vuosi ja nyt alan vähän ymmärtämään asiaa, mutta vieläkin se vaivaa.
Ajattelin etten voi tutustua enään kenenkään kanssa koska petin hänen luottamuksen ja en pitänyt häntä arvoisenani. Hän halusi nuoremman miehen ja tunsin toisinaan häpeää ikäeromme vuoksi, vaikka se ei ollut ainoa syy eroomme.
Tunnen syyllisyyttä tavatessani nuorempia naisia, sillä teenkö silloin väärin kun tuomitsin hänet ikäeromme vuoksi. Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin toisen ymmärtämisen vaikeus. Hän vain halusi omistaa minut loppuelämänsä, mutta minä ahdistuin ja halusin pois. Asiat sekoavat välillä päässäni ja tuntuu kuin pääni räjähtäisi.
Löydänkö tasapainoa elämääni enään koskaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
eläminen ei ole oikein eikä helppoa.
Jos tunteesi olivat kuolleet niin ero oli paras ratkaisu.
Siihen ei tarvita mitään erityistä,selvää syytä.
Hei!
Minun kundikaverini on 27vuotias ja minä olen 16w olemme kumpikin vakavasti masentuneita. Kultani masentui nuoren ikäni ja nykyisen tilanteeni takia. Asun sijaisperheessä, valvotuissa oloissa, olen alaikäinen...
Minulla ja poikaystävälläni on ollut jossain määrin samoja murheita, mutta kaiken kaikkiaan olemme pysyneet yhdessä.
Olen erittäin pahoillani tilanteesi vuoksi. Meilläkin on ollut ongelmia keskustelun kanssa... Ja omasta mielestäni parisuhde toimii näin: "Ei puhumista, ei suhdetta", joten syysi eroon oli varsin selvä ja toivon että sait sen sanotuksi hänelle. Aikanaan hänkin ymmärtää ja sinä hyväksyt asian.
Onnea ja aurinkoa elämään!
Jos olisitte olleet yhdessä ja et rakasta häntä tiettyyn tasoon asti se olisi enemmän vahingoittanut häntä kuin mikään muu.
Aina ei löydy selityksiä ja vastauksia tunteillemme vaikka haluaisi.
Kuitenkin olet ollut rehellinne itsellesi ja naiselle se minusta tärkeintä, pidempi aikaisena suhteena eli jatkuneena se olisi tehnyt enemmän haavoja molemmille.
Ja ajallaan kaikki kääntyy molemmilla parhaiten.
Nyt olette molemmat oppineet ja hyvinkin vahvasti mitä todella kaipaatte toiselta ihmiseltä että tunnette elävänne molemmat eikä vain toinen.
Nämä asiat aina satuttaa mutta se on sitä kasvamistakin jopa vaikka ei haluisi sen tapahtuvan näin ikävissä merkeissä.
Et voi syyttää itseään eikä nainen itseään.
Tilanne kuitenkin se että kukaan ei voi rakastaa rakastamatta toista, se väärin aina.
Onnea molemmille teidän elämäänne, myöhemmin huomaatte että opitte yllättävän paljon toisiltanne ja osaatte ne käyttää oikein.
Hyvää jatkoa molemmille ilman suurta syylistämistä, se hyvä alku.
Kiitos kaikille oikein paljon. Hienoa, että on ihmisiä jotka välittävät. Kun itse miettii asiaa liikaa, ei enään näe sitä kokonaisuutena ja tulee sille sokeaksi löytämättä vastauksia kysymyksilleen. Kiitos.