Kiusaaminen on yleistynyt.

Kiusaaminen on yleistynyt ja pahentunut vuosien varrella..

Mua kiusattiin koulussa 11 vuotta, kunnes en enään jaksanut sellaista kidutusta, vaan lopetin kouluni kesken ja muutin pois kaupungista. Kiusaaminen sai itsetuntoni hyvin hyvin alas enkä uskaltanut luottaa enään kehenkään sen jälkeen. Olin yksin ja olen vieläkin.

Vasta näin jälkeenpäin olen miettynyt kysymyksiä päässäni: "Miksi juuri minä, mitä pahaa olen tehnyt niille ihmisille jotka kiusaivat henkisesti sekä fyysisesti?" Kiusaaminen meni hyvin vakavaksi, mutta en tehnyt mitään ilmoitusta silloin. Olisi pitänyt.
Samoin mietin että miksi minun piti muuttaa ja karata? Olisin vlamistunut ja pässyt kaikesta eroon siinävaiheessa. Miksi en antanut takaisin kiusaajille? Miksi en ottanut asiaan mitään kontaktia silloin? Miksi minusta tuli niin heikko?
Nyt vasta jälkeenpäin tajuan että oli väärin lähteä karkuun. Olisi pitänyt antaa samalla mitalla takaisin!

Eli te, joita kiusataan! Älkää katsoko vierestä kun teitä mollataan ja satutetaan, kertokaa siitä jollekkin! Asiaan on saatava loppu. Tiedän että tunnette itsenne heikoiksi, mutta tunnette itsenne vahvaksi siinävaiheessa kun kiusaaminen loppuu ajoissa.
31032
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kukaan ei uskalla puuttua kusaamiseen koska pelkää kiusaajien kohdistavan sen itseen. Mä ole ollu kanssa kiusattu koko yläkoulun ajan. En kokoajan sillä tavalla aktiivisesti että ois haukuttu, mut syrjimistä yms. on ollu aina. Ala-asteella kyl käytiin ihan käsiks.

Äänestä

Olen monta kertaa ollut näkemässä ei-itseeni kohdistuvaa kusaamista. En uskaltanut puuttua siihen, koska itsetuntoni oli niin romuna. Vanhempana kuitenkin olen saanut itsekunnioitusta sen verran että 9. luokalla saatoin jo mennä väliin jos jotain ihan syyttä suotta morkattiin.

On todella ikävää, että joku lopettaa kolun kiusaamisen takia :( Se ei todellakaan ole oikein.

Ylä-aste aikoina luokallani oli luokallemme tuli tyttö rinnakkaisluokalta kiusaamista pakoon. Meidän luokalla häntä ei enää kiusattu. Tyttö kuitenkin siirtyi kiusaajan rooliin. Ajattelin hänen silloin olevan kiittämätön ja sitähän hän tavallaan olikin, mutta toisaalta aika inhimillistä.

No tulipa romaani ja aika pahasti rönsyilin, mutta tsemppiä sulle Luna elämääsi. Toivottavasti pääset eteenpäin. Usko tai älä tuo kiusaamiskokemus kaikessa valitettavuudessaan saattoi kuitenkin vahvistaa siunua ihmisenä.

Äänestä

Aikuisten pitäisi puuttua koulukiusaamiseen. Siitä puhutaan, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Kiusatut jätetään yksin, vaikka lapset ja nuoret eivät ole siinä asemassa, että ymmärtävät tai uskaltavat hakea apua. Aikuiset ajattelevat, että asia kuuluu jollekulle toiselle. Ikävät velvollisuudet kuuluvat aina muille.

Myös työpaikoilla syntyy klikkejä, jotka ajavat toistensa asiaa. Työtovereista juorutaan jopa esimiehille, tärkeä tieto kulkee klikin sisällä, eteneminen tapahtuu verkoston avulla, mielenkiintoiset tehtävät jaetaan etukäteen, palkankorotukset annetaan sopiville, ei ahkerille ja päteville. Ulkopuolinen jätetään sivuun etuisuuksista, hän saa tehdä tylsät työt pienellä palkalla ilman kiitosta ja kunniaa.

Kiusatut eivät uskalla puhua, koska joko ei ole kenelle puhua tai sitten he pelkäävät, että asema saattaa vielä huonontua. Noidankehä siis.

Juhlapuheissa kiusaamista ei sallita, mutta todellisuudessa sitä on vielä paljon koulusta eläkkeelle saakka.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*Luna* kirjoitti:

Kiusaaminen on yleistynyt ja pahentunut vuosien varrella..

Mua kiusattiin koulussa 11 vuotta, kunnes en enään jaksanut sellaista kidutusta, vaan lopetin kouluni kesken ja muutin pois kaupungista. Kiusaaminen sai itsetuntoni hyvin hyvin alas enkä uskaltanut luottaa enään kehenkään sen jälkeen. Olin yksin ja olen vieläkin.

Vasta näin jälkeenpäin olen miettynyt kysymyksiä päässäni: "Miksi juuri minä, mitä pahaa olen tehnyt niille ihmisille jotka kiusaivat henkisesti sekä fyysisesti?" Kiusaaminen meni hyvin vakavaksi, mutta en tehnyt mitään ilmoitusta silloin. Olisi pitänyt.
Samoin mietin että miksi minun piti muuttaa ja karata? Olisin vlamistunut ja pässyt kaikesta eroon siinävaiheessa. Miksi en antanut takaisin kiusaajille? Miksi en ottanut asiaan mitään kontaktia silloin? Miksi minusta tuli niin heikko?
Nyt vasta jälkeenpäin tajuan että oli väärin lähteä karkuun. Olisi pitänyt antaa samalla mitalla takaisin!

Eli te, joita kiusataan! Älkää katsoko vierestä kun teitä mollataan ja satutetaan, kertokaa siitä jollekkin! Asiaan on saatava loppu. Tiedän että tunnette itsenne heikoiksi, mutta tunnette itsenne vahvaksi siinävaiheessa kun kiusaaminen loppuu ajoissa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu