taas. Eilen olin autolla liikkeellä ja liikenne oli ohjattu kiertotielle, sille, jossa mieheni menehtyi liikenneonnettomuudessa. Sitten kuulin, että monta ihmistä oli menehtynyt. Sunnuntaina ykköstietä ajaessani todella huomasin, miten paljon liikennettä kyseisellä tiellä on. Ajoin poispäin Helsingistä ja moottoritien loputtua vastaantuleva liikenne mateli, autoja oli koko matkan (noin 60 km) niin tiheässä kuin voi olla. Ohitus ei kannata. Ollaanko me hulluja, kun autoja on näin paljon? Sydämessäni lähetin ajatuksen eilisen onnettomuuden surukoteihin ja mieleeni muistui oma tilanteeni kaksi ja puoli vuotta sitten. Jospa olisimme varovaisia juhannusliikenteessä.
Kotinurkilla kolahti
1943
4544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietin pitkään ihmisten tuntoja aamulla katseltuani videokuvaa netistä joka oli onnettomuuspaikalta.Miten ihmiset selviytyy moisista.Miten pelastajat kokoavat itsensä tuollaisten tuhojen jäljiltä?
Ihan liian paljon kuolee ihmisiä teillä,itse olen juuri lähdössä ko.tien kautta Turkuun ja kohti Ahvenanmaata,tulee mieleen-uskaltaako ja missä vaara vaanii...varjoaan ei tietenkään pidä alkaa pelkäämään.
Voimia kaikille!!
tuossa toisessa avauksessa tuolla alempana saada
keskustelua aikaiseksi.
Mielestäni ei koskaan ole Suomessa ollut näin
valtavan paljon kuolemaan johtaneita
onnettomuuksia, kuin nyt viimeisten viikkojen
aikana.
En usko autotiheyden Suomessa olevan vielä
sitä luokkaa, että siitä voisi tehdä syyllistä.
Kyllä se valitettavasti niin on, että ne syyt
löytyvät sieltä ratin ja istuimen väliltä.
Ikävintä asiassa on se, että varomattomat kuskit,
vievät täysin syyttömiä ihmisiä mukanaan
kuolemaan.
Olen pahoillani miehesi kuoleman johdosta.
Ymmärrän, kuinka voimattomaksi siinä itsensä tuntee.
Ei siinä auta suru eikä raivo, kun menettää rakastamansa ihmisen.
Toivottavasti aika tekee tehtävänsä, Sinunkin kohdallasi.
osanotosta. Voin sanoa, että olen toipumassa ja elämä jatkuu. Kaksi vuotta meni varsinaisessa surutyössä. En enää joka kerta muista tapausta, kun ajan tuosta paikassa. Sen teen melkein päivittäin. Sellainen hiljainen kaipaus ja muistelu on jäljellä. Hyvää juhannusta kaikille.
kilometriä. Näimme matkallamme hirveitä vähälläpiti tapauksia. Ihmettelimme miten jollakin on otsaa ajaa sillai hirveässä kiireessä etteivät edes jaksa laskea sitä eroa että vastaantuleva saattaa ajaa lujempaa kuin itse ajaa. Me ajoimme myös kovaa mutta vain oikeissa paikoissa, emme ohitelleet kuin ohitus paikoissa. Meille itselle ei koskaan sattunut sellaista tilannetta,"onneksi... Koska ajattelin myös sen mahdollisuuden että joku ajattelematon lähtee ohittamaan meitä vastaan, kuten joskus kävikin mutta jarrutimme välittömästi nopeutta pienemmäksi.